Lue keskustelun säännöt.
Hävettääkö ketään muuta puhua englantia?
16.12.2021 |
Minä luen ja kirjoitan englantia sujuvasti ja tietenkin ymmärrän sitä kun katson videoita jne jos nyt ei aivan outoja slangisanoja tai murreilmaisuja käytetä. En ole joutunut puhumaan englantia missään muualla kuin ulkomailla.
Nyt pitäisi sitten puhua englantia muutama päivä ja pelkään, että se kuulostaa tankeroenglannilta tai rallienglannilta. Hävettää jo etukäteen! Onko kenelläkään vinkkiä, että kuinka saisin puheeni rennommaksi mutta pystyisin kuitenkin kommunikoimaan asiallisesti?
Hävettääkö muita puhua englantia jos ei ole tottunut puhumaan sitä työnsä puolesta vakituisesti? Ihmiset ovat kyllä aina saaneet selvän siitä, että mitä olen sanonut mutta se on voinut myös saada heidän korvansa kipeiksi. Kuinka pehmentää suomalaista r-kirjainta jos ei ihan amerikaneglantia ole tottunut puhumaan?
Kommentit (81)
Kannattaa tosiaan lukea ääneen ja vaikka puhua itsekseen englanniksi. Ei mene sitten kieli solmuun, kun tarvii jotain oikeaa asiaa ruveta kertomaan englanniksi.
Tuommoinen brushing up vetreyttää lausuntaa päivässä parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tiedostaa, että ketään ei haittaa sun aksentti. Ainoa jota se häiritsee, olet sinä itse.
Englannin ääntämistäsi et mitenkään saa muutettua parissa päivässä. Jos olisit kielellisesti lahjakas niin kykenisit, mutta selvästikin olet ihan perustason kielenoppija, joten turha stressata ja yrittää jotenkin äkkiä oppia jotain, mitä et ole tähän mennessä oppinut.
Neuvoni siis on: mokaa ihan rennosti vaan ja puhu niin rallia kuin suinkin pystyt. Se on ihan jees ja kukaan ei sua siitä hirtä.
Suomalaiset aina haukkuvat YouTubessa kun suomalainen lipsauttaa vanhingossa äng-äänteen sanassa stranger eikä muista sanoa sitä stran-ger. Ja tietenkin suomalainen aksentti on syvältä vaikka kuinka Tarja Turunen tai Sanna Marin englantia puhuisi.
Finglish kirjoitti:
Mika Häkkinen on asiassa idolini. Häntä pilkattiin ääntämyksestään laajalti Suomessa, vaikka englanninopettajani Lontoossa sanoi hänellä olevan laaja sanavarasto ja hyvä kielioppi.
Japanilaisellla vaimollani oli paljon enemmän ongelmia ääntämyksen kanssa, vaikka sanavarasto ja kielioppi oli paremmin hallussa.
Mitäkö halusin sanoa: Vain toinen suomalainen nauraa toisen maaoletetun ääntämykselle. Tosimies tai -nainen ei ikinä.
Keskiverto-manchesterilainen pärjää 6000 sanan sanavarastolla päivästä päivään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hävettää ja englanti on mulla ollut ihan virallinen työkieli joskus melkein parikymmentä vuotta. Mutta harvemmin puhuttiin, yleensä meni niin että englanninkielisissä palavereissa vaan kuunneltiin. Ja tietty kirjallinen materiaali ja työmeilit englanniksi, mutta se on eri asia. Oon joutunut pitämään jonkin verran koulutusta etänä englanniksi niin ei kovin hyvin mennyt. Tosin äänsin kyllä paremmin kuin ne intialaiset joita opetin
Oletko saanut palautetta, että äännät ”kovasti” englantia? Esimerkiksi vaikka sanat breathing tai feather.
En, äännän kyllä ihan hyvin. Itse asiassa olen saanut kehuja jopa ruotsin kielen ääntämisestä ruotsalaisilta. Ongelma on, että ei ole tarvinnut käyttää puhuttua kieltä juurikaan ja mietin puhuessani koko ajan sanojen oikeita taivutusmuotoja ja lauserakennetta. Tämä erityisesti ruotsia ja saksaa harvoin puhuessani, mutta englannissa ihan sama ongelma ja siksi puhe rytmiltään ehkä outoa ja hitaanpuoleista. On mulla ollut aina koulussa kielet kiitettäviä, mutta oon enemmän matemaattisesti suuntautunut kumminkin ja lisäksi olen ujo, mikä vähän rajoittaa tilanteissa, joissa olen epävarma itsestäni. Lisäksi vaadin mielelläni itseltäni täydellisyyttä eli monesti menee niin, että jos en osaa jotain tiettyä asiaa omasta mielestäni täydellisen hyvin, jätän sen kokonaan tekemättä. Idioottimaista, tiedän. Mutta oon aina ollut tämmöinen
Vierailija kirjoitti:
Perfektionistina minua hävettää se, että vaikka ymmärrän puhuttua ja kirjoitettua englantia yhtä hyvin kuin suomea, mutta puhuessa minulla on typerä suomiaksentti. Ei toki mikään rallienglannin kaltainen supernolous, puhun enkkua keskivertoa selkeästi paremmin, mutta kuitenkin natiivi englanninkielinen kuulee aksentin puheestani selvästi. Ja se ärsyttää minua, koska haluan enkun lausumiseni olevan täysin mahdotonta erottaa natiivipuhujista! Ja tämä estää minua puhumasta enkkua tilanteissa, joissa en ole täysin varma täydellisestä osaamisestani. Aaaaargh! Ärsyttävää.
Oletko päättänyt, että minkä kolkan natiivia englantia haluat puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin menossa pitään esitelmää englanniksi, treenasin lukemalla joka päivä ääneen tekstejä nettilehdistä.
Oliko sinulla joku arvostelemassa ääntämistä?
Tein jonkin aikaa tutkijan töitä yliopistossa, ja silloin tuli reissattua pitkin Eurooppaa. Kuulin aika monenlaista aksenttia. Ei se saksalaisten, espanjalaisten tai varsinkaan ranskalaisten englanti ole sen seksikkäämpää kuin suomalaistenkaan. Itse jopa omaksuin vähän sellaisen tavan, että en edes suuremmin peitellyt aksenttiani, vaikka kyllä minulta suhteellisen puhdas BBC-englantikin onnistuisi, jos niin haluaisin. Britit ja muut englanninkieliset ainakin akateemisessa maailmassa ovat tottuneet siihen, että eri puolilla maailmaa puhutaan englantia erilaisilla aksenteilla. Ja ovat kiitollisia siitä, että ihmiset puhuvat heidän kieltään eivätkä odota heidän puhuvan esimerkiksi saksaa, ranskaa tai espanjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tosiaan lukea ääneen ja vaikka puhua itsekseen englanniksi. Ei mene sitten kieli solmuun, kun tarvii jotain oikeaa asiaa ruveta kertomaan englanniksi.
Tuommoinen brushing up vetreyttää lausuntaa päivässä parissa.
Voihan sitä pyytää muita avuksi ja puhua oman perheen ja kaverien kanssa englantia yhdessä.
Ei hävetä mutta opin kielen jo pienenä ja käytän päivittäin myös kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hävettää ja englanti on mulla ollut ihan virallinen työkieli joskus melkein parikymmentä vuotta. Mutta harvemmin puhuttiin, yleensä meni niin että englanninkielisissä palavereissa vaan kuunneltiin. Ja tietty kirjallinen materiaali ja työmeilit englanniksi, mutta se on eri asia. Oon joutunut pitämään jonkin verran koulutusta etänä englanniksi niin ei kovin hyvin mennyt. Tosin äänsin kyllä paremmin kuin ne intialaiset joita opetin
Oletko saanut palautetta, että äännät ”kovasti” englantia? Esimerkiksi vaikka sanat breathing tai feather.
En, äännän kyllä ihan hyvin. Itse asiassa olen saanut kehuja jopa ruotsin kielen ääntämisestä ruotsalaisilta. Ongelma on, että ei ole tarvinnut käyttää puhuttua kieltä juurikaan ja mietin puhuessani koko ajan sanojen oikeita taivutusmuotoja ja lauserakennetta. Tämä erityisesti ruotsia ja saksaa harvoin puhuessani, mutta englannissa ihan sama ongelma ja siksi puhe rytmiltään ehkä outoa ja hitaanpuoleista. On mulla ollut aina koulussa kielet kiitettäviä, mutta oon enemmän matemaattisesti suuntautunut kumminkin ja lisäksi olen ujo, mikä vähän rajoittaa tilanteissa, joissa olen epävarma itsestäni. Lisäksi vaadin mielelläni itseltäni täydellisyyttä eli monesti menee niin, että jos en osaa jotain tiettyä asiaa omasta mielestäni täydellisen hyvin, jätän sen kokonaan tekemättä. Idioottimaista, tiedän. Mutta oon aina ollut tämmöinen
Minulle yksi ruotsalainen sanoi, että kuulostan suomalaisen r-kirjaimen vuoksi aggressiiviselta, vaikka muuten kaikki on ymmärrettävää ja virheetöntä.
Mun mielestä ihmisillä nykyään liiankin suuret paineet englannin suhteen (itselläni myös!). Englanti ei kuitenkaan ole se oma äidinkieli, joten mitä ihmettä sitä häpeilemään! Ja mitä väliä aksentillakaan. Miksi ihmeessä pitäisi osata puhua tyyliin samalla tavalla kuin sellainen jonka äidinkieli on englanti? Sehän on aivan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tosiaan lukea ääneen ja vaikka puhua itsekseen englanniksi. Ei mene sitten kieli solmuun, kun tarvii jotain oikeaa asiaa ruveta kertomaan englanniksi.
Tuommoinen brushing up vetreyttää lausuntaa päivässä parissa.Voihan sitä pyytää muita avuksi ja puhua oman perheen ja kaverien kanssa englantia yhdessä.
Joo, tokaisee kesken jouluvalmistelujen että ”Should I stay or should I go now?” 🤣.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hävettää ja englanti on mulla ollut ihan virallinen työkieli joskus melkein parikymmentä vuotta. Mutta harvemmin puhuttiin, yleensä meni niin että englanninkielisissä palavereissa vaan kuunneltiin. Ja tietty kirjallinen materiaali ja työmeilit englanniksi, mutta se on eri asia. Oon joutunut pitämään jonkin verran koulutusta etänä englanniksi niin ei kovin hyvin mennyt. Tosin äänsin kyllä paremmin kuin ne intialaiset joita opetin
Oletko saanut palautetta, että äännät ”kovasti” englantia? Esimerkiksi vaikka sanat breathing tai feather.
En, äännän kyllä ihan hyvin. Itse asiassa olen saanut kehuja jopa ruotsin kielen ääntämisestä ruotsalaisilta. Ongelma on, että ei ole tarvinnut käyttää puhuttua kieltä juurikaan ja mietin puhuessani koko ajan sanojen oikeita taivutusmuotoja ja lauserakennetta. Tämä erityisesti ruotsia ja saksaa harvoin puhuessani, mutta englannissa ihan sama ongelma ja siksi puhe rytmiltään ehkä outoa ja hitaanpuoleista. On mulla ollut aina koulussa kielet kiitettäviä, mutta oon enemmän matemaattisesti suuntautunut kumminkin ja lisäksi olen ujo, mikä vähän rajoittaa tilanteissa, joissa olen epävarma itsestäni. Lisäksi vaadin mielelläni itseltäni täydellisyyttä eli monesti menee niin, että jos en osaa jotain tiettyä asiaa omasta mielestäni täydellisen hyvin, jätän sen kokonaan tekemättä. Idioottimaista, tiedän. Mutta oon aina ollut tämmöinen
Minulle yksi ruotsalainen sanoi, että kuulostan suomalaisen r-kirjaimen vuoksi aggressiiviselta, vaikka muuten kaikki on ymmärrettävää ja virheetöntä.
Sama ruotsalainen sanoi myös, että suomen ja suomenruotsin puhuminen kuulostaa juuri r-kirjaimen vuoksi aggressiiviselta kiroilulta. Muumiruotsi on lähinnä sellainen paremman puutteessa tokaistu hyväntahtoinen kohteliaisuus suomenruotsalaisille kun ei ilkeä sanoa totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan. Mietin vain että haittaako mun rallienglanti urakehitystä.
Näköjn ei ole muitakaan haitannut niin empä aio tehdä asialle mitään. Tosin tv tä kattellessa oppii pikkuhiljaa lisää ja töissä sössöttäessä
En mie välitä mien suomeekaan puhu tosin
Vierailija kirjoitti:
Tein jonkin aikaa tutkijan töitä yliopistossa, ja silloin tuli reissattua pitkin Eurooppaa. Kuulin aika monenlaista aksenttia. Ei se saksalaisten, espanjalaisten tai varsinkaan ranskalaisten englanti ole sen seksikkäämpää kuin suomalaistenkaan. Itse jopa omaksuin vähän sellaisen tavan, että en edes suuremmin peitellyt aksenttiani, vaikka kyllä minulta suhteellisen puhdas BBC-englantikin onnistuisi, jos niin haluaisin. Britit ja muut englanninkieliset ainakin akateemisessa maailmassa ovat tottuneet siihen, että eri puolilla maailmaa puhutaan englantia erilaisilla aksenteilla. Ja ovat kiitollisia siitä, että ihmiset puhuvat heidän kieltään eivätkä odota heidän puhuvan esimerkiksi saksaa, ranskaa tai espanjaa.
Lisäisin tähän vielä, että yleistyksenä mitä pohjoisemmaksi Euroopassa mennään, sitä lähempänä englannin kielen ääntämys on sitä BBC:n uutistenlukijan ääntämystä. Etelässä ja Idässä puhutaan paljon vahvemmalla "aksentilla" kuin Pohjoismaissa, Pohjoissaksassa tai Benelux-maissa.
Vierailija kirjoitti:
Perfektionistina minua hävettää se, että vaikka ymmärrän puhuttua ja kirjoitettua englantia yhtä hyvin kuin suomea, mutta puhuessa minulla on typerä suomiaksentti. Ei toki mikään rallienglannin kaltainen supernolous, puhun enkkua keskivertoa selkeästi paremmin, mutta kuitenkin natiivi englanninkielinen kuulee aksentin puheestani selvästi. Ja se ärsyttää minua, koska haluan enkun lausumiseni olevan täysin mahdotonta erottaa natiivipuhujista! Ja tämä estää minua puhumasta enkkua tilanteissa, joissa en ole täysin varma täydellisestä osaamisestani. Aaaaargh! Ärsyttävää.
Minä olen ihan samanlainen. Tosin nyt kun seurustelen toisen pohjoismaalaisen kanssa, niin on tottunut puhumaan englantia enkä enää stressaa niin paljoa.
Vierailija kirjoitti:
En, puhun Mieluiten italiaa.
Menepä sanomaan italialaisille ”katso merta”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein jonkin aikaa tutkijan töitä yliopistossa, ja silloin tuli reissattua pitkin Eurooppaa. Kuulin aika monenlaista aksenttia. Ei se saksalaisten, espanjalaisten tai varsinkaan ranskalaisten englanti ole sen seksikkäämpää kuin suomalaistenkaan. Itse jopa omaksuin vähän sellaisen tavan, että en edes suuremmin peitellyt aksenttiani, vaikka kyllä minulta suhteellisen puhdas BBC-englantikin onnistuisi, jos niin haluaisin. Britit ja muut englanninkieliset ainakin akateemisessa maailmassa ovat tottuneet siihen, että eri puolilla maailmaa puhutaan englantia erilaisilla aksenteilla. Ja ovat kiitollisia siitä, että ihmiset puhuvat heidän kieltään eivätkä odota heidän puhuvan esimerkiksi saksaa, ranskaa tai espanjaa.
Lisäisin tähän vielä, että yleistyksenä mitä pohjoisemmaksi Euroopassa mennään, sitä lähempänä englannin kielen ääntämys on sitä BBC:n uutistenlukijan ääntämystä. Etelässä ja Idässä puhutaan paljon vahvemmalla "aksentilla" kuin Pohjoismaissa, Pohjoissaksassa tai Benelux-maissa.
Täytyypä tsekata!
Vierailija kirjoitti:
Perfektionistina minua hävettää se, että vaikka ymmärrän puhuttua ja kirjoitettua englantia yhtä hyvin kuin suomea, mutta puhuessa minulla on typerä suomiaksentti. Ei toki mikään rallienglannin kaltainen supernolous, puhun enkkua keskivertoa selkeästi paremmin, mutta kuitenkin natiivi englanninkielinen kuulee aksentin puheestani selvästi. Ja se ärsyttää minua, koska haluan enkun lausumiseni olevan täysin mahdotonta erottaa natiivipuhujista! Ja tämä estää minua puhumasta enkkua tilanteissa, joissa en ole täysin varma täydellisestä osaamisestani. Aaaaargh! Ärsyttävää.
No mutta natiivipuhujien aksenttejakin on vaikka kuinka monenlaisia, jotka poikkeavat toisistaan suuresti. Yritätkö kuulostaa teksasilaiselta, bostonilaiselta, yläluokan britiltä, aussilta, eteläafrikkalaiselta vai miltä? Miten olisi, jos puhuisit selvästi ja yrittäisit kuulostaa vain itseltäsi? Pikkuhitunen perfektionismia voi tuoda hyviä asioitakin, kuten draivin oppia ja kehittyä, mutta täysi perfektionismi on rasittavaa, jos ei voi olla ikinä tyytyväinen.
Ei hävetä. Miksi hävettäisi? Englanninkieli on vasta kolmas kieli ja sanavarastoni on parempi kuin 90% sitä äidinkielenään puhuvista valkokaulustyöntekijöistä (testattu). Jos puhun sitä hieman murtaen niin voe voe.