Lue keskustelun säännöt.
Miehen exän elämä sääntelee seurusteluamme
16.12.2021 |
Miehelläni siis lapsi edellisestä liitosta ja ovat sopineet (tai siis nainen on sanellut), että lapsi on äidin luona pääosin ja isän luona silloin kun äidin vuorotyö ei natsaa päivähoidon kanssa tai kun äiti/lapsi on kipeänä ymv. Miehelläni siis säännöllinen päivätyö ja pystyy paremmin joustamaan työkuvioissaan.
Alkanut hiljalleen rassata se, että aina kun yritetään suunnitella jotain yhteistä menoa tai vaikka yleensä ottaen tapaamista niin miehen vastaus on, että pitää tarkistaa exän vuorot ensin. Esim.piti viettää ensi viikonloppu ja sitten uusi vuosi yhdessä, mutta viikonloppu estyi kun kuulemma exällä onkin töitä ja uutta vuotta varten pitää odottaa että ex kertoo seuraavat työvuoronsa. Mies ei uskalla antaa minun tavata lastaan, ettei ex vaan suutu, joten tämä kuvio voi kätevästi blokata meidän seurustelua vaikka kuinka kauan. Mies vaan levittelee käsiään, vaikka toisaalta sanoo rakastavansa minua eikä missään nimessä tahdo menettää.
On neuvoton olo. En tahtoisi luopua tästä, koska parisuhde muutoin toimii niin hyvin, mutta ei tämä kuvio kyllä hyvällekään tunnu. Mitä mietteitä nostaa muille?
Kommentit (597)
Kiitos kaikista kommenteista, hyvää keskustelua, hyviä neuvoja ja näitä samoja asioita olen miettinyt jo niin tuhannesti. Muutama tietopäivitys varmaan paikallaan, joten:
Ollaan tapailtu noin vuosi ja minusta alkaisi olla jo aika tavata toisen lapsi/lapset, jos on oikeasti vakavissaan, kuten mieheni antaa ymmärtää. Mutten tietenkään tähän painosta, kumpaankaan suuntaan.
Mies on tähän mennessä esitellyt minut kaikille muille paitsi lapselleen ja exälleen ja asuu pikkukylällä, joten aika moni minusta siellä jo tietää, mukaanlukien vanhempansa, sisaruksensa, kaverit, naapurit yms. Samoin miehen exä tietää kyllä minusta, muttei halua että lapsensa on kanssani missään tekemisissä.
Suhteemme on ajautunut näiden jatkuvien epävarmuustekijöiden vuoksi siihen, että tapaamme n.kerran/kk, jos sitäkään ja minusta se on liian vähän. Mies myös pahoillaan tilanteesta, kun yhteiseksi ajatellut ajat peruuntuvat ja minä menen yksin tai kavereideni kanssa. Haluaisi olla enemmän yhdessä ja haaveilee yhteisestä tulevaisuudesta, muttei jostain syystä pysty laittamaan rajoja exälleen, joka on kauniisti sanoen hyvinkin voimakastahtoinen ihminen.
Olen nyt ajatellut ottaa tietoisesti hiukan etäisyyttä ja antaa miehen vähän keskenään pohtiloida tätä juttua. Jos ilmoittaa, ettei uusi vuosikaan, jota niin yhdessä jo etukäteen hekumoitiin, onnistu niin ilmoitan vaan että harmi juttu, vaan kylläpä mä keksin tekemistä. Niinkuin olen tehnyt tähänkin asti, mutta sillä erotuksella että nyt en laitakaan enää viestejä ikävästä ja kyki yksin kotona vaan lähden tekemään jotain kivaa ystävieni seurassa. Katsotaan, mihin se johtaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin karmean kuvan saa suomalaisten perhe-elämästä ja siihen liittyvistä ajatuksista kun näitä kommentteja lukee. On ihan itsestään selvää että lapsistaan ei noin vain voi erota, vaikka parisuhde päättyisikin.
Nämä uusperhe-kuviot ovat usein todella haitallisia lasten kannalta, mutta siitä ei kai saisi puhua kun erot lapsiperheissä ovat niin yleisiä. Tämänkin keskustelun aloittajalla ilmeisesti on useampi lapsi aiemmasta liitosta, mikäli ymmärsin oikein. Jo vanhempien ero on varmasti ollut näille lapsille vahingollinen ja nyt sitten kuormitetaan lapsia entisestään uusperhesäädöillä ja syyllistetään uuden puolison lapsen äitiä, joka ajattelee lapsensa parasta.
Ymmärrän että eroperheissä kaikki ei aina toteudu lapsen edun mukaisesti, eihän lapsen etua välttämättä voida laittaa etusijalle ihan joka hetki niissäkään perheissä joissa vanhemmat ovat pysyneet yhdessä. Täällä on kuitenkin esitetty todella vastuuttomia ajatuksia, esim. tuo että on muka ihan ok viedä lapsi päiväkotiin öisinkin äidin töiden takia, vaikka isä olisi vapaalla. Ja ihan vain sen takia että isä saisi olla rauhassa uuden puolisonsa kanssa tai muuten vain viettää lapsivapaata aikaa. Sitten ihmetellään lasten ja nuorten lisääntyviä mielenterveysongelmia ja muita haasteita...
Oikeasti, miten isä sinun mielestä pystyy järjestämään omat menonsa, jos hän hoitaa päivähoidon äidin "vuoroilla".
Ei hän hoida päivähoitoa äidin vuoroilla, vaan hän on isä lapsilleen. Monesti isillä ja äideillä on vaikea järjestää omia menojaan. Se on asia joka on syytä tunnistaa ja tunnustaa kun lapsia tekee. Ero ei muuta isyytttä mitenkään.
Mutta eron jälkeen ei ole millään tavalla vastuussa exästä, vain lapsista.
No exääkö hän hoitaa?
Ei, kuten ei myöskään tarvitse suunnitella elämäänsä exän työvuorojen mukaan.
Eli sinusta on parempi se, että lapsi on usein vaihtuvissa vuorohoitopaikoissa kuin se, että isä pitää huolta lapsestaan joustavasti lähivanhemman työaikataulujen mukaan? No, isä on onneksi ollut niin fiksu että on valinnut lapselleen jälkimmäisen. Hatunnosto hänelle siitä.
Exä hoitaa oman elämänsä niin, että lapsella on turvallista olla. Ap:n mies on esimerkillisesti tehnyt itse näin, joten turha syyllistää ap:n miestä, jos ex aiheuttaa turvattomuuden tunnetta lapsille.
Yhä, kukaan ei ole vastuussa exästä, hän hoitaa ihan itse omat asiat.
Ei vanhemmuudessa ole mitään äidin ja isän elämää vaan näiden elämien on nivouduttava yhteen niin, että se lapsen etu toteutuu. Erossa ei ole lapsen kanalla ihanne ratkaisua vaan pitää valita huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono. Eikä niitä valintoja muuteta sen mukaan mikä milloinkin sattuu sopimaan kenenkin elämään. Nämä vanhemmat on valinneet tämän vaihtoehdot ja muut joko sopeutuu siihen tai ei sopeudu.
Eihän ne vanhemmat pääse omiin elämiinsä ikinä, jos se vanha perhe on aina ensin. On oltava hyvin varovainen siinä missä kohtaa puhutaan aidosti lapsen edusta, ja milloin se on vaan simputusta puolelta tai toiselta. Kukaan ei saa kontrolloida exänsä elämää, siihen ei ole oikeutta.
Joskus paras vaihtoehto on se, että vanhemmat ovat mahdollisimman vähän tekemisissä, ja hoitavat lapsen asiat mahdollisimman samansuuntaisesti mutta täysin itsenäisesti apuja kyselemättä. Ero on kuitenkin ero.
Minusta on ihan selvää, että vuorotyön takia toinen joutuu joustamaan lapsen edun nimissä. On ihan eri asia sotkea toisen ihmisen kuvioita jonkun muun asian takia kuin työn. Sellaista ei tunnu tässä ap:n tapauksessa olevan.
Ja se eron jälkeinen elämä on kyllä ihan omaa elämää, vaikka sitä eläisi lapsen ehdoilla eikä uuden kumppanin kanssa. Niinhän sitä eletään ydinperheeessäkin. Ei lapsen ja vanhemman suhde muutu vaikka vanhemmat erovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin karmean kuvan saa suomalaisten perhe-elämästä ja siihen liittyvistä ajatuksista kun näitä kommentteja lukee. On ihan itsestään selvää että lapsistaan ei noin vain voi erota, vaikka parisuhde päättyisikin.
Nämä uusperhe-kuviot ovat usein todella haitallisia lasten kannalta, mutta siitä ei kai saisi puhua kun erot lapsiperheissä ovat niin yleisiä. Tämänkin keskustelun aloittajalla ilmeisesti on useampi lapsi aiemmasta liitosta, mikäli ymmärsin oikein. Jo vanhempien ero on varmasti ollut näille lapsille vahingollinen ja nyt sitten kuormitetaan lapsia entisestään uusperhesäädöillä ja syyllistetään uuden puolison lapsen äitiä, joka ajattelee lapsensa parasta.
Ymmärrän että eroperheissä kaikki ei aina toteudu lapsen edun mukaisesti, eihän lapsen etua välttämättä voida laittaa etusijalle ihan joka hetki niissäkään perheissä joissa vanhemmat ovat pysyneet yhdessä. Täällä on kuitenkin esitetty todella vastuuttomia ajatuksia, esim. tuo että on muka ihan ok viedä lapsi päiväkotiin öisinkin äidin töiden takia, vaikka isä olisi vapaalla. Ja ihan vain sen takia että isä saisi olla rauhassa uuden puolisonsa kanssa tai muuten vain viettää lapsivapaata aikaa. Sitten ihmetellään lasten ja nuorten lisääntyviä mielenterveysongelmia ja muita haasteita...
Oikeasti, miten isä sinun mielestä pystyy järjestämään omat menonsa, jos hän hoitaa päivähoidon äidin "vuoroilla".
Ei hän hoida päivähoitoa äidin vuoroilla, vaan hän on isä lapsilleen. Monesti isillä ja äideillä on vaikea järjestää omia menojaan. Se on asia joka on syytä tunnistaa ja tunnustaa kun lapsia tekee. Ero ei muuta isyytttä mitenkään.
Lapsilla on isä, ja lapsilla on äiti. Kun on erottu, niin kumpikin hoitavat lasten asioita omalla vastuuvuorollaan. Mutta erossa on pointtina se, että arki on erotettu kuten asuminenkin.
Samoin voi sanoa, että äiti on äiti lapsilleen, silloin kun iskää esim huvittaa lähteä kaljalle omalla vuorollaan, niin äiti hakee lapset sitten heti kun iskä tämän kuningasidean saa?
Kuten sanottu, ei ihme että lasten hyvinvointi näyttää tosi huonolta. Ei lasten suhteen ole mitään vastuuvuoroja. Vastuu lapsesta on 24/7. Lapsen arki ei ole erotettu vaikka eronneen pariskunnan onkin. Ja jos et näe eroa siinä, onko joustossa kyse työn tekemisestä ja perheen elatuksen hankkimisesta vai ex tempore kaljalla käymisestä, niin en todellakaan voi auttaa. Arvomaailmamme ovat niin kovin erilaiset.
Pitää olla todella vääristynyt ajatusmaailma, jos oikeasti kuvittelee, että toisen aikuisen ihmisen pitää suunnitella elämänsä toisen vuorotyön ehdoilla. Jos vuorotyö ei onnistu ilman exän 24/7 päivystystä, sitten vaihdetaan päivätyöhön.
Heh, sillä aikuisella ei ole sitä omaa elämää kun on lapsia vai miten luulet, että nämä asiat menee ydinperheessä? Aikuinen on oikeudeton ihminen, jos arvovalinnoissaan päätyy siihen, että sen perheen perustaa niin kauan kun lapset pärjää omillaan. Nykyään vääristynyt ajatusmaailma on mennyt siihen, että lapset on niitä, joiden pitää sopeutua eri muotoisiin perheleikkeihin.
Eiköhän se päivätyö olisi lapsellekin parempi. Kaikki voittavat.
Ei se äitikään välttämättä voi niihin työvuoroihin vaikuttaa. Mulla oli just yksi työpaikka sellainen. Vuorot sai tietää 1-2vko ennen. Piti olla joka toinen viikko iltaa, joka toinen aamua. Mutta välillä ei ollutkaan näin. Ja ex miehen mielestä se oli mun syy ja kiusantekoa. Ihan kuin minä olisin ne listat tehnyt. Ja kun sanot pomolle asiasta, se on vaan että ei voi mitään. Tosi kivaa kun haukutaan ja painostetaan joka suunnasta. Ja mulla ei todellakaan ollut varaa työpaikkaa valita, on mentävä tasan sinne mihin pääsee. Nytkään ei töitä ole. Eli ei ole mikään hoitoala kyseessä. Vaan miesvaltainen ala, missä naiselle ne lapset on aina ongelma, mutta jos miehellä on lapsia, se on ok.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikista kommenteista, hyvää keskustelua, hyviä neuvoja ja näitä samoja asioita olen miettinyt jo niin tuhannesti. Muutama tietopäivitys varmaan paikallaan, joten:
Ollaan tapailtu noin vuosi ja minusta alkaisi olla jo aika tavata toisen lapsi/lapset, jos on oikeasti vakavissaan, kuten mieheni antaa ymmärtää. Mutten tietenkään tähän painosta, kumpaankaan suuntaan.
Mies on tähän mennessä esitellyt minut kaikille muille paitsi lapselleen ja exälleen ja asuu pikkukylällä, joten aika moni minusta siellä jo tietää, mukaanlukien vanhempansa, sisaruksensa, kaverit, naapurit yms. Samoin miehen exä tietää kyllä minusta, muttei halua että lapsensa on kanssani missään tekemisissä.
Suhteemme on ajautunut näiden jatkuvien epävarmuustekijöiden vuoksi siihen, että tapaamme n.kerran/kk, jos sitäkään ja minusta se on liian vähän. Mies myös pahoillaan tilanteesta, kun yhteiseksi ajatellut ajat peruuntuvat ja minä menen yksin tai kavereideni kanssa. Haluaisi olla enemmän yhdessä ja haaveilee yhteisestä tulevaisuudesta, muttei jostain syystä pysty laittamaan rajoja exälleen, joka on kauniisti sanoen hyvinkin voimakastahtoinen ihminen.
Olen nyt ajatellut ottaa tietoisesti hiukan etäisyyttä ja antaa miehen vähän keskenään pohtiloida tätä juttua. Jos ilmoittaa, ettei uusi vuosikaan, jota niin yhdessä jo etukäteen hekumoitiin, onnistu niin ilmoitan vaan että harmi juttu, vaan kylläpä mä keksin tekemistä. Niinkuin olen tehnyt tähänkin asti, mutta sillä erotuksella että nyt en laitakaan enää viestejä ikävästä ja kyki yksin kotona vaan lähden tekemään jotain kivaa ystävieni seurassa. Katsotaan, mihin se johtaa.
Ap
Noin vähäisillä tapaamisilla suhde ei kuulosta kovin vakavalta, enkä sinänsä ihmettele, että mies ei halua lasten tapaamisia. Eipä tuosta taida mitään tulla, eikä syy ole välttämättä exässä vaan siinä, että suhde nyt vaan ei etene mihinkään koska kiinnostusta ja sitoutumisen halua ei ole tuota enempää. Ehkä hyvä niin. Onnea kuitenkin jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin karmean kuvan saa suomalaisten perhe-elämästä ja siihen liittyvistä ajatuksista kun näitä kommentteja lukee. On ihan itsestään selvää että lapsistaan ei noin vain voi erota, vaikka parisuhde päättyisikin.
Nämä uusperhe-kuviot ovat usein todella haitallisia lasten kannalta, mutta siitä ei kai saisi puhua kun erot lapsiperheissä ovat niin yleisiä. Tämänkin keskustelun aloittajalla ilmeisesti on useampi lapsi aiemmasta liitosta, mikäli ymmärsin oikein. Jo vanhempien ero on varmasti ollut näille lapsille vahingollinen ja nyt sitten kuormitetaan lapsia entisestään uusperhesäädöillä ja syyllistetään uuden puolison lapsen äitiä, joka ajattelee lapsensa parasta.
Ymmärrän että eroperheissä kaikki ei aina toteudu lapsen edun mukaisesti, eihän lapsen etua välttämättä voida laittaa etusijalle ihan joka hetki niissäkään perheissä joissa vanhemmat ovat pysyneet yhdessä. Täällä on kuitenkin esitetty todella vastuuttomia ajatuksia, esim. tuo että on muka ihan ok viedä lapsi päiväkotiin öisinkin äidin töiden takia, vaikka isä olisi vapaalla. Ja ihan vain sen takia että isä saisi olla rauhassa uuden puolisonsa kanssa tai muuten vain viettää lapsivapaata aikaa. Sitten ihmetellään lasten ja nuorten lisääntyviä mielenterveysongelmia ja muita haasteita...
Oikeasti, miten isä sinun mielestä pystyy järjestämään omat menonsa, jos hän hoitaa päivähoidon äidin "vuoroilla".
Ei hän hoida päivähoitoa äidin vuoroilla, vaan hän on isä lapsilleen. Monesti isillä ja äideillä on vaikea järjestää omia menojaan. Se on asia joka on syytä tunnistaa ja tunnustaa kun lapsia tekee. Ero ei muuta isyytttä mitenkään.
Lapsilla on isä, ja lapsilla on äiti. Kun on erottu, niin kumpikin hoitavat lasten asioita omalla vastuuvuorollaan. Mutta erossa on pointtina se, että arki on erotettu kuten asuminenkin.
Samoin voi sanoa, että äiti on äiti lapsilleen, silloin kun iskää esim huvittaa lähteä kaljalle omalla vuorollaan, niin äiti hakee lapset sitten heti kun iskä tämän kuningasidean saa?
Kuten sanottu, ei ihme että lasten hyvinvointi näyttää tosi huonolta. Ei lasten suhteen ole mitään vastuuvuoroja. Vastuu lapsesta on 24/7. Lapsen arki ei ole erotettu vaikka eronneen pariskunnan onkin. Ja jos et näe eroa siinä, onko joustossa kyse työn tekemisestä ja perheen elatuksen hankkimisesta vai ex tempore kaljalla käymisestä, niin en todellakaan voi auttaa. Arvomaailmamme ovat niin kovin erilaiset.
Pitää olla todella vääristynyt ajatusmaailma, jos oikeasti kuvittelee, että toisen aikuisen ihmisen pitää suunnitella elämänsä toisen vuorotyön ehdoilla. Jos vuorotyö ei onnistu ilman exän 24/7 päivystystä, sitten vaihdetaan päivätyöhön.
Heh, sillä aikuisella ei ole sitä omaa elämää kun on lapsia vai miten luulet, että nämä asiat menee ydinperheessä? Aikuinen on oikeudeton ihminen, jos arvovalinnoissaan päätyy siihen, että sen perheen perustaa niin kauan kun lapset pärjää omillaan. Nykyään vääristynyt ajatusmaailma on mennyt siihen, että lapset on niitä, joiden pitää sopeutua eri muotoisiin perheleikkeihin.
Eiköhän se päivätyö olisi lapsellekin parempi. Kaikki voittavat.
Voi kun elämä olisi aina noin yksinkertaista ja ihan vaan omista haluista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Ei se äitikään välttämättä voi niihin työvuoroihin vaikuttaa. Mulla oli just yksi työpaikka sellainen. Vuorot sai tietää 1-2vko ennen. Piti olla joka toinen viikko iltaa, joka toinen aamua. Mutta välillä ei ollutkaan näin. Ja ex miehen mielestä se oli mun syy ja kiusantekoa. Ihan kuin minä olisin ne listat tehnyt. Ja kun sanot pomolle asiasta, se on vaan että ei voi mitään. Tosi kivaa kun haukutaan ja painostetaan joka suunnasta. Ja mulla ei todellakaan ollut varaa työpaikkaa valita, on mentävä tasan sinne mihin pääsee. Nytkään ei töitä ole. Eli ei ole mikään hoitoala kyseessä. Vaan miesvaltainen ala, missä naiselle ne lapset on aina ongelma, mutta jos miehellä on lapsia, se on ok.
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se äitikään välttämättä voi niihin työvuoroihin vaikuttaa. Mulla oli just yksi työpaikka sellainen. Vuorot sai tietää 1-2vko ennen. Piti olla joka toinen viikko iltaa, joka toinen aamua. Mutta välillä ei ollutkaan näin. Ja ex miehen mielestä se oli mun syy ja kiusantekoa. Ihan kuin minä olisin ne listat tehnyt. Ja kun sanot pomolle asiasta, se on vaan että ei voi mitään. Tosi kivaa kun haukutaan ja painostetaan joka suunnasta. Ja mulla ei todellakaan ollut varaa työpaikkaa valita, on mentävä tasan sinne mihin pääsee. Nytkään ei töitä ole. Eli ei ole mikään hoitoala kyseessä. Vaan miesvaltainen ala, missä naiselle ne lapset on aina ongelma, mutta jos miehellä on lapsia, se on ok.
Ei ole exän ongelma.
Olin 11 vuotta yh-isänä ja yhä vieläkin siis lapset alaikäisiä. Niin tuli nähtyä aika monta kertaa teidän kaltaisia naisia. Kyllä äitien kohdalla ymmärretään, että pitää olla sekä että jos on lapset ja parisuhde. Sitä en ymmärrä, että miksi yh-isänä mulle tarjottiin kuitenkin usein joko tai? Ei muuten, mutta aina olin lapsikärjellä liikkeellä metsästämässä äitipuolta mutta silti, hyvin useinkin nainen alkoi vinkumaan siitä, että kuka on ekana? Ihan tiedoksi: lapset ja aina kaikissa olosuhteissa menevät edelle. Aikuinen nainen, etenkin suomalainen nainen nyt pärjää ihan itsekseenkin ilman mua, samaa ei voi sanoa lapsistani. Ei luulis olevan yhtälön liian vaikea ymmärtää? Ja naista on kyllä riittänyt...vähän liikaakin ehkäpä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tosiaan mies ei ole valmis näkemään vaivaa nähdäksesi sinut useammin kuin kerran kuussa, niin ei vaikuta kovin tosissaan olevan. Jatka matkaa ja unohda toi kuvio kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se äitikään välttämättä voi niihin työvuoroihin vaikuttaa. Mulla oli just yksi työpaikka sellainen. Vuorot sai tietää 1-2vko ennen. Piti olla joka toinen viikko iltaa, joka toinen aamua. Mutta välillä ei ollutkaan näin. Ja ex miehen mielestä se oli mun syy ja kiusantekoa. Ihan kuin minä olisin ne listat tehnyt. Ja kun sanot pomolle asiasta, se on vaan että ei voi mitään. Tosi kivaa kun haukutaan ja painostetaan joka suunnasta. Ja mulla ei todellakaan ollut varaa työpaikkaa valita, on mentävä tasan sinne mihin pääsee. Nytkään ei töitä ole. Eli ei ole mikään hoitoala kyseessä. Vaan miesvaltainen ala, missä naiselle ne lapset on aina ongelma, mutta jos miehellä on lapsia, se on ok.
Ei ole exän ongelma.
Hyvänen aika. Ei ole exän ongelma sinänsä, mutta kai se nyt hänen elämäänsä luonnollisesti vaikuttaa, koska lapsen hoito on taattava niinä aikoina, kun toinen vanhempi on töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos meille tulisi nyt ero ja me molemmat vanhemmat jatkettaisiin edelleen vuorotöissä, niin totta kai ottaisin mieluummin lapsen aina isän ilta- ja yötyöviikkoina omaan kotiini kuin veisin hänet vuorohoitoon yöksi. Samoin olettaisin että myös lapsen isä ottaisi lapsen mieluummin omaan kotiinsa kuin lapsi joutuisi vuorohoitoon.
Vuorohoidossa yön viettäminen tai sinne vieminen klo 5.40 tai hakeminen klo 21.50 kun hoitopäivä on kestänyt 16 tuntia vai mieluummin oman isän tai äidin kanssa kotona - kumpikohan on lapselle parempi vaihtoehto?
Meidän lapsemme on siis vuorohoidossa tälläkin hetkellä ja keskimäärin kerran viikossa aamulla kuudesta illalla kymmeneen hoidossa. Tuollaisena päivänä minä olen työreissulla ja miehellä on 15 tunnin työpäivä. Onneksi kuukaudessa hoitoajat jäävät kuitenkin alle 150 tunnin ja viikossa on aina vähintään 3 vapaapäivää.
Yh-isi kirjoitti:
Olin 11 vuotta yh-isänä ja yhä vieläkin siis lapset alaikäisiä. Niin tuli nähtyä aika monta kertaa teidän kaltaisia naisia. Kyllä äitien kohdalla ymmärretään, että pitää olla sekä että jos on lapset ja parisuhde. Sitä en ymmärrä, että miksi yh-isänä mulle tarjottiin kuitenkin usein joko tai? Ei muuten, mutta aina olin lapsikärjellä liikkeellä metsästämässä äitipuolta mutta silti, hyvin useinkin nainen alkoi vinkumaan siitä, että kuka on ekana? Ihan tiedoksi: lapset ja aina kaikissa olosuhteissa menevät edelle. Aikuinen nainen, etenkin suomalainen nainen nyt pärjää ihan itsekseenkin ilman mua, samaa ei voi sanoa lapsistani. Ei luulis olevan yhtälön liian vaikea ymmärtää? Ja naista on kyllä riittänyt...vähän liikaakin ehkäpä....
Aikaa ällöttävää olla lapsikärjellä metsästämässä äitipuolta. Mutta kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt kaksi asiaa, joita et näytä ymmärtävän.
1. Lapsi menee seurustelukumppanin edelle. Tuostahan miehetkin aina valittavat, kun treffailevat äitejä.
2. Vuorotöissä ei tiedä kalenteria kahden viikon päähän ennen kuin on oikeasti saanut ne vuorot.Jos on sovittu, että mies hoitaa lapsen exän viikonlopputyöpäivinä, elämä on tällaista. Se EI ole exän säätämistä. Jos molemmat vanhemmat tekisivät vuorotyötä, lapsi olisi vuoropäiväkodissa.
Totta kai on ymmärrettävää, että tilanne rassaa sinua. Nää oli kuitenkin ne kortit, mitkä sulle tässä jaossa tuli.
Vuorotöissäkin vuorot tehdään kyllä yleensä neljäksi vkoksi kerrallaan. Apn miehen tulisi pyytää ne vuorot kerrasta eikä joutua kyselemään jokaista vuoroa erikseen. Ne tapaamiset sovitaan aina silloin, kun ne vuorot tulee, eikä tipotellen vkoksi eteenpäin. Lapsi tietenkin ensin, mutta vallankäytön väline lapsi ei koskaan saa olla.
Yh-isi kirjoitti:
Olin 11 vuotta yh-isänä ja yhä vieläkin siis lapset alaikäisiä. Niin tuli nähtyä aika monta kertaa teidän kaltaisia naisia. Kyllä äitien kohdalla ymmärretään, että pitää olla sekä että jos on lapset ja parisuhde. Sitä en ymmärrä, että miksi yh-isänä mulle tarjottiin kuitenkin usein joko tai? Ei muuten, mutta aina olin lapsikärjellä liikkeellä metsästämässä äitipuolta mutta silti, hyvin useinkin nainen alkoi vinkumaan siitä, että kuka on ekana? Ihan tiedoksi: lapset ja aina kaikissa olosuhteissa menevät edelle. Aikuinen nainen, etenkin suomalainen nainen nyt pärjää ihan itsekseenkin ilman mua, samaa ei voi sanoa lapsistani. Ei luulis olevan yhtälön liian vaikea ymmärtää? Ja naista on kyllä riittänyt...vähän liikaakin ehkäpä....
Ydinperheessä lapset kulkevat aina mukana. Ehkä sen ap:n miehen olisi aika esitellä nyxä ja lapset, ja alkaa elää normaalia elämää, jossa lapset ja aikuiset voivat tehdä asioita myös yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Yh-isi kirjoitti:
Olin 11 vuotta yh-isänä ja yhä vieläkin siis lapset alaikäisiä. Niin tuli nähtyä aika monta kertaa teidän kaltaisia naisia. Kyllä äitien kohdalla ymmärretään, että pitää olla sekä että jos on lapset ja parisuhde. Sitä en ymmärrä, että miksi yh-isänä mulle tarjottiin kuitenkin usein joko tai? Ei muuten, mutta aina olin lapsikärjellä liikkeellä metsästämässä äitipuolta mutta silti, hyvin useinkin nainen alkoi vinkumaan siitä, että kuka on ekana? Ihan tiedoksi: lapset ja aina kaikissa olosuhteissa menevät edelle. Aikuinen nainen, etenkin suomalainen nainen nyt pärjää ihan itsekseenkin ilman mua, samaa ei voi sanoa lapsistani. Ei luulis olevan yhtälön liian vaikea ymmärtää? Ja naista on kyllä riittänyt...vähän liikaakin ehkäpä....
Ydinperheessä lapset kulkevat aina mukana. Ehkä sen ap:n miehen olisi aika esitellä nyxä ja lapset, ja alkaa elää normaalia elämää, jossa lapset ja aikuiset voivat tehdä asioita myös yhdessä.
Ei todellakaan kannata jos ei halua.
Voi olla että naisella on ollut jo ennen lasten hankintaa huolta siitä kuinka lapsenhoidon ja työn saa sovitettua keskenään, itselläni ainakin olisi. Asiasta on varmasti aikoinaan keskusteltu vanhempien kesken ja mies on tuollaiseen joustoon ilmeisesti lupautunut joten on vain kohtuullista että hoitaa osuutensa eron jälkeenkin. Ei se ole mitään pompottamista entiseltä puolisolta että käy töissä. Esim. hoitoalalla palkka voi olla tosi pieni jos tekee vain aamuvuoroa, varsinkin sellaiselle joka on yksin vastuussa taloudestaan ja ehkä on työmatkakulujakin tms. En siis kritisoisi vaikka lapsen äiti silloin tällöin ottaisikin ylimääräisiä työvuoroja.
Lisäksi lapsen etu voi hyvinkin olla se ettei vanhemman jokaiseen uuteen tuttavaan tutustu heti. Ap itsekin sanoi että tapaamisia on ollut vain n. kerran kuukaudessa joten ei ole kovin vakavaa seurustelua ainakaan vielä. Ei ole mitään syytä vielä tutustua lapseen. Mies ei ehkä tuon vakavampaa seurustelua toivokaan kun asia ei kerran etene. Ap:n on toki helpompi syyttää miehen lapsen äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se äitikään välttämättä voi niihin työvuoroihin vaikuttaa. Mulla oli just yksi työpaikka sellainen. Vuorot sai tietää 1-2vko ennen. Piti olla joka toinen viikko iltaa, joka toinen aamua. Mutta välillä ei ollutkaan näin. Ja ex miehen mielestä se oli mun syy ja kiusantekoa. Ihan kuin minä olisin ne listat tehnyt. Ja kun sanot pomolle asiasta, se on vaan että ei voi mitään. Tosi kivaa kun haukutaan ja painostetaan joka suunnasta. Ja mulla ei todellakaan ollut varaa työpaikkaa valita, on mentävä tasan sinne mihin pääsee. Nytkään ei töitä ole. Eli ei ole mikään hoitoala kyseessä. Vaan miesvaltainen ala, missä naiselle ne lapset on aina ongelma, mutta jos miehellä on lapsia, se on ok.
Ei ole exän ongelma.
Hyvänen aika. Ei ole exän ongelma sinänsä, mutta kai se nyt hänen elämäänsä luonnollisesti vaikuttaa, koska lapsen hoito on taattava niinä aikoina, kun toinen vanhempi on töissä.
Ei vaan jokainen hoitaa elämänsä niin, että pystyy hoitamaan lapsensa. Ex ei ole vastuussa siitä miten omat työsi hoidat. Ja jos ei muuten, niin hankit lastenhoitajan. Exän tehtävä ei ole järjestää elämäänsä sen mukaan mikä sun työvuorot on. Kun olitte suhteessa, niin silloin oli, mutta ei enää eron jälkeen.
Hoida omat vastuusi, älä kaada niitä muiden päälle,
Meidän työehtosopimuksessa ja samoin miehen työvuorot pitää antaa kolmeksi viikoksi eteenpäin.
Eli huomenna 17.12. saan tietää työvuoroni 3.1.-9.1. väliseksi ajaksi.
Olen samaa mieltä, lapset ei ole, ainakaan minulle haitta, mutta aikuisten typeryys on.
Meillä otettiin heti tiukka linja, mieheni tytär otettiin sovittuina aikoina (mielellään olisimme ottaneet viikko/viikko, jopa kokonaan), toki sairastumiset huomioitiin ja IHAN PAKOLLISET jutut. Isänpäivän viikonlopun aikana meillä, muut juhlat vuorovuosin. Lapsen äiti yritti ensin väkertää, teimme heti stopin. Kun tyttö kasvoi halusi itse viikko-viikko systeemiin ja nykyään on yliopistossa opiskeleva ja tulee mieluummin viikonlopuksi meille kun menee samassa kaupungissa asuvan äitinsä perheen luo.
Olkaa ihmiset aikuisia edes silloin kun kyse on lapsistanne, niin asiat hoituu.