Mitä tarkoittaa ettei ”ihmiselle anneta enempää kuin jaksaa kantaa”
Onko tämä jonkin sortin kiusaamista? Lähinnä mietin esimerkiksi sotien lapsiseksiorjia?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tarkoittaa sitä, että kaikesta selviää, jos haluaa. Ei ehkä paras mahdollinen sanonta, mutta eipä ne hyviä ole koskaan.
No tuohan on jo silkka valhe.
Miten niin valhe? Mistä ei sinun mielestäsi voi selvitä?
Eri
Koska elämässä on todellakin paljon, ihan jumalattomasti paikkoja joista ei todellakaan selviä. Kaikkein vähiten _haluamalla_. Sen lisäksi on vielä lopputulema: me kuollaan kaikki. Kukaan ei selviä elämästä hengissä.
Jaa. Minä käsisin sanonnan henkisenä koettelemuksena. En oikeana vuorenrinteenä.
Ei kaikista henkisistä koettelemuksistakaan selviä. Myös psyykkisellä kestävyydellä on rajansa ja sen ylittäminen voi aiheuttaa sellaisia traumoja joihin ei mikään terapia auta, vaikka kroppa edelleen toimisi. T. Rikkinäisten lasten ja aikuisten kanssa työskentelevä
No ei tietenkään, miksi kaikki sanonnat pitäisi sopia kaikille? Jos heille joku läheinen sit sanoo, että tämäkin eletään yhdessä läpi ja tästä selvitään, niin mitä sitten?
Lyödään turpaan sitten ja opitaan, että paskanjauhaminen loppuu - etenkin kun se ei ole totta.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tarkoittaa sitä, että kaikesta selviää, jos haluaa. Ei ehkä paras mahdollinen sanonta, mutta eipä ne hyviä ole koskaan.
No tuohan on jo silkka valhe.
Miten niin valhe? Mistä ei sinun mielestäsi voi selvitä?
Eri
Koska elämässä on todellakin paljon, ihan jumalattomasti paikkoja joista ei todellakaan selviä. Kaikkein vähiten _haluamalla_. Sen lisäksi on vielä lopputulema: me kuollaan kaikki. Kukaan ei selviä elämästä hengissä.
Tuskin sille lapsiorjalle tuota sanontaa sanotaankaan. Teet kyllä harvinaisen ison asian sanonnasta. Sellainenkin sanonta on kuin ”on se pillu siallakin”. Mites se sopii kaikille?
Ja ”kukkiihan se perunakin”
Paras on mun mielestä ”joka pieremättä kusee, se naimatta kuolee”
Oikeasti ihmiset älkää ottako niin tosissanne.
No, näillä karmeimmilla latteuksilla yritetään lohduttaa tai pahimmillaan torua epätoivoiseen jamaan joutuneita, tukea hakevia ihmisiä.
Miten voit jotain savolaisia pieruvitsejä vetää samaan sarjaan?
Just siks. Tyylilajin vaihto on usein kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin mielestä näyttä olevan toivon antaminen huono asia ja jotenkin väärin. Pitäisikö sitä sitten sanoa pahassa jamassa olevalle Jampalle, että tästä et kyllä mitenkään selviä. Tämä on sulle jo aivan liikaa. Luovuta. Tapa itses vaan välittömästi?
Ei. Voi olla läsnä, ja yrittää teoin helpottaa oloa. Sen sijaan latteuksien ja valheiden lateleminen on henkistä väkivaltaa. Haluaisitko parantumattomassa syövässä kuulla jonkun Pera Peräreiän hokevan, että ”kyllä sä selviät”, ”asenteella mennään läpi harmaan kiven”, tai sä jaksat ton, sulle kun on toi taakka annettu, niin!”?
Moni haluaa, onko sulta pois? Onko prempi sanoa, että sä kuolet tähän ja loppu on tuskaa, sun ei tarvitse sitä läpi elää?
Jokainen on oman elämänsä kokemusasiantuntija. Lääkäriltä saat lääkkeitä, terapeutilla terapiaa, poliisilta apua, jos sua uhataan. Sossusta rahaa, jos katto lähtee päältä. Ruokaa leipäjonosta.
Mitä muuta tarvitset?
Paskanlässytystä tekopyhiltä oman elämänsä jeesuksilta. Tietysti. Eivätkö kaikki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin mielestä näyttä olevan toivon antaminen huono asia ja jotenkin väärin. Pitäisikö sitä sitten sanoa pahassa jamassa olevalle Jampalle, että tästä et kyllä mitenkään selviä. Tämä on sulle jo aivan liikaa. Luovuta. Tapa itses vaan välittömästi?
Ei. Voi olla läsnä, ja yrittää teoin helpottaa oloa. Sen sijaan latteuksien ja valheiden lateleminen on henkistä väkivaltaa. Haluaisitko parantumattomassa syövässä kuulla jonkun Pera Peräreiän hokevan, että ”kyllä sä selviät”, ”asenteella mennään läpi harmaan kiven”, tai sä jaksat ton, sulle kun on toi taakka annettu, niin!”?
Moni haluaa, onko sulta pois? Onko prempi sanoa, että sä kuolet tähän ja loppu on tuskaa, sun ei tarvitse sitä läpi elää?
Jokainen on oman elämänsä kokemusasiantuntija. Lääkäriltä saat lääkkeitä, terapeutilla terapiaa, poliisilta apua, jos sua uhataan. Sossusta rahaa, jos katto lähtee päältä. Ruokaa leipäjonosta.
Mitä muuta tarvitset?
Rakkautta saat huoralta ja Jumalalta. Perustarpeet sosiaalityöntekijältä. Mitä muuta sinä tarvitset? Tässä on kaikki mitä voidaan järjestää. Loput on itsestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on kyllä kyky selvitä kaikesta, mutta harvat käyttävät kykyään tai edes tietävät kuinka voimallisia oikeasti olemme.
Ihmisellä ei ole kykyä selvitä kaikesta. On tilanteita, joissa mikään mitä teet ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin mielestä näyttä olevan toivon antaminen huono asia ja jotenkin väärin. Pitäisikö sitä sitten sanoa pahassa jamassa olevalle Jampalle, että tästä et kyllä mitenkään selviä. Tämä on sulle jo aivan liikaa. Luovuta. Tapa itses vaan välittömästi?
Ei. Voi olla läsnä, ja yrittää teoin helpottaa oloa. Sen sijaan latteuksien ja valheiden lateleminen on henkistä väkivaltaa. Haluaisitko parantumattomassa syövässä kuulla jonkun Pera Peräreiän hokevan, että ”kyllä sä selviät”, ”asenteella mennään läpi harmaan kiven”, tai sä jaksat ton, sulle kun on toi taakka annettu, niin!”?
Moni haluaa, onko sulta pois? Onko prempi sanoa, että sä kuolet tähän ja loppu on tuskaa, sun ei tarvitse sitä läpi elää?
Jokainen on oman elämänsä kokemusasiantuntija. Lääkäriltä saat lääkkeitä, terapeutilla terapiaa, poliisilta apua, jos sua uhataan. Sossusta rahaa, jos katto lähtee päältä. Ruokaa leipäjonosta.
Mitä muuta tarvitset?Paskanlässytystä tekopyhiltä oman elämänsä jeesuksilta. Tietysti. Eivätkö kaikki?
Mitä sinä sitten haluat? Tässä on kaikki mitä voit saada. Enempää ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin mielestä näyttä olevan toivon antaminen huono asia ja jotenkin väärin. Pitäisikö sitä sitten sanoa pahassa jamassa olevalle Jampalle, että tästä et kyllä mitenkään selviä. Tämä on sulle jo aivan liikaa. Luovuta. Tapa itses vaan välittömästi?
Ei. Voi olla läsnä, ja yrittää teoin helpottaa oloa. Sen sijaan latteuksien ja valheiden lateleminen on henkistä väkivaltaa. Haluaisitko parantumattomassa syövässä kuulla jonkun Pera Peräreiän hokevan, että ”kyllä sä selviät”, ”asenteella mennään läpi harmaan kiven”, tai sä jaksat ton, sulle kun on toi taakka annettu, niin!”?
Moni haluaa, onko sulta pois? Onko prempi sanoa, että sä kuolet tähän ja loppu on tuskaa, sun ei tarvitse sitä läpi elää?
Jokainen on oman elämänsä kokemusasiantuntija. Lääkäriltä saat lääkkeitä, terapeutilla terapiaa, poliisilta apua, jos sua uhataan. Sossusta rahaa, jos katto lähtee päältä. Ruokaa leipäjonosta.
Mitä muuta tarvitset?Rakkautta saat huoralta ja Jumalalta. Perustarpeet sosiaalityöntekijältä. Mitä muuta sinä tarvitset? Tässä on kaikki mitä voidaan järjestää. Loput on itsestä kiinni.
Ei _Itsestä_. Itse pettää ihmisen aina, ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin asenne ratkaisee. Jos ottaa asenteen ettei tästä selviä ja tämä on aivan liikaa, niinpä siinä sitten käy. Oikealla asenteella mennään läpi vaikka harmaan kiven.
Joo ei mennä.
No sitten ei mennä. Sinä itse päätät.
Tuommoiset lausahdukset on ikään kuin toisen tuskan vähättelyä. Vähän sama kuin se että käsketään masentuneen ryhdistäytyä. On ihan ok, jos joku kokee itse saavansa voimaa tuommoisesta, joissain tilanteissa niistä on varmasti apua. Mutta kukaan ulkopuolinen ei voi tietää miten henkilö kokee asiat ja onko se kokemus hänen kestokykynsä rajoissa vai ei! Ihmisten resilienssi, psyyken sietokyky on niin yksilöllistä, joku porskuttaa läpi kauheuksien, joku toinen taas musertuu ja mieli särkyy. Tsempata ja tukea voi muutenkin, kuin suoltamalla jotain latteuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on kyllä kyky selvitä kaikesta, mutta harvat käyttävät kykyään tai edes tietävät kuinka voimallisia oikeasti olemme.
Ihmisellä ei ole kykyä selvitä kaikesta. On tilanteita, joissa mikään mitä teet ei auta.
Sitten kannattaa ehkä olla tekemättä. Olla vain läsnä, kuunnella, tuntea, aistia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin mielestä näyttä olevan toivon antaminen huono asia ja jotenkin väärin. Pitäisikö sitä sitten sanoa pahassa jamassa olevalle Jampalle, että tästä et kyllä mitenkään selviä. Tämä on sulle jo aivan liikaa. Luovuta. Tapa itses vaan välittömästi?
Ei. Voi olla läsnä, ja yrittää teoin helpottaa oloa. Sen sijaan latteuksien ja valheiden lateleminen on henkistä väkivaltaa. Haluaisitko parantumattomassa syövässä kuulla jonkun Pera Peräreiän hokevan, että ”kyllä sä selviät”, ”asenteella mennään läpi harmaan kiven”, tai sä jaksat ton, sulle kun on toi taakka annettu, niin!”?
Moni haluaa, onko sulta pois? Onko prempi sanoa, että sä kuolet tähän ja loppu on tuskaa, sun ei tarvitse sitä läpi elää?
Jokainen on oman elämänsä kokemusasiantuntija. Lääkäriltä saat lääkkeitä, terapeutilla terapiaa, poliisilta apua, jos sua uhataan. Sossusta rahaa, jos katto lähtee päältä. Ruokaa leipäjonosta.
Mitä muuta tarvitset?Rakkautta saat huoralta ja Jumalalta. Perustarpeet sosiaalityöntekijältä. Mitä muuta sinä tarvitset? Tässä on kaikki mitä voidaan järjestää. Loput on itsestä kiinni.
Ei _Itsestä_. Itse pettää ihmisen aina, ennemmin tai myöhemmin.
Jos olet itse saattanut itsesi pahaan jamaan. Ainoa mitä voin sanoa, niin vedä itsesi suosta askel askeleelta. Joskus pitää vain pysähtyä. Olla ja kuulostella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin asenne ratkaisee. Jos ottaa asenteen ettei tästä selviä ja tämä on aivan liikaa, niinpä siinä sitten käy. Oikealla asenteella mennään läpi vaikka harmaan kiven.
Joo ei mennä.
No sitten ei mennä. Sinä itse päätät.
En päätä, etkä sinäkään päätä jos kivi on tarpeeksi kova, tai se viimeinen kivi. Ihmisen _päättämisellä_ ei ole mitään merkitystä. Me olemme kuin höyhen tuulessa, heilumme sinne tänne kun tuuli sen pään ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuommoiset lausahdukset on ikään kuin toisen tuskan vähättelyä. Vähän sama kuin se että käsketään masentuneen ryhdistäytyä. On ihan ok, jos joku kokee itse saavansa voimaa tuommoisesta, joissain tilanteissa niistä on varmasti apua. Mutta kukaan ulkopuolinen ei voi tietää miten henkilö kokee asiat ja onko se kokemus hänen kestokykynsä rajoissa vai ei! Ihmisten resilienssi, psyyken sietokyky on niin yksilöllistä, joku porskuttaa läpi kauheuksien, joku toinen taas musertuu ja mieli särkyy. Tsempata ja tukea voi muutenkin, kuin suoltamalla jotain latteuksia.
Ihan samalla tavalla jollekin se tsemppaus voi olla vähättelyä. Eiköhän jokainen tunne sen, jota lohduttaa?
Älä tee mitään. Ei sota yhtä miestä kaipaa. Asiat järjestyvät johonkin suuntaan ilman sinua.
Lopulta maailma on niin iso pyörä, että yksi ihminen ei sitä pyöritä suuntaan tai toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on kyllä kyky selvitä kaikesta, mutta harvat käyttävät kykyään tai edes tietävät kuinka voimallisia oikeasti olemme.
Ihmisellä ei ole kykyä selvitä kaikesta. On tilanteita, joissa mikään mitä teet ei auta.
Sitten kannattaa ehkä olla tekemättä. Olla vain läsnä, kuunnella, tuntea, aistia.
Tai painua vi*tuun. Ihan kuin kaikki haluaisi jonkun aistimaan vierelleen. Ihmiset hakee jotain kaikille sopivaa tapaa vaikka sitä ei ole olemassakaan.
Mitä jos vain katoaisit jonnekin hetkeksi. Osta lippu Portugaliin ja ole siellä hiljaiselossa kevääseen saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin asenne ratkaisee. Jos ottaa asenteen ettei tästä selviä ja tämä on aivan liikaa, niinpä siinä sitten käy. Oikealla asenteella mennään läpi vaikka harmaan kiven.
Joo ei mennä.
No sitten ei mennä. Sinä itse päätät.
En päätä, etkä sinäkään päätä jos kivi on tarpeeksi kova, tai se viimeinen kivi. Ihmisen _päättämisellä_ ei ole mitään merkitystä. Me olemme kuin höyhen tuulessa, heilumme sinne tänne kun tuuli sen pään ottaa.
No sitten heilumme. Se on antautumista elämän virtaan. Selviämiseksi sitäkin voi kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuommoiset lausahdukset on ikään kuin toisen tuskan vähättelyä. Vähän sama kuin se että käsketään masentuneen ryhdistäytyä. On ihan ok, jos joku kokee itse saavansa voimaa tuommoisesta, joissain tilanteissa niistä on varmasti apua. Mutta kukaan ulkopuolinen ei voi tietää miten henkilö kokee asiat ja onko se kokemus hänen kestokykynsä rajoissa vai ei! Ihmisten resilienssi, psyyken sietokyky on niin yksilöllistä, joku porskuttaa läpi kauheuksien, joku toinen taas musertuu ja mieli särkyy. Tsempata ja tukea voi muutenkin, kuin suoltamalla jotain latteuksia.
Ihan samalla tavalla jollekin se tsemppaus voi olla vähättelyä. Eiköhän jokainen tunne sen, jota lohduttaa?
No ei todellakaan tunne. Näitä lausahduksiahan latelee yleensä nimenomaan ne, jotka eivät tunne, eivätkä siis osaa henkilökohtaisemmilla tavoilla tukea.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vain katoaisit jonnekin hetkeksi. Osta lippu Portugaliin ja ole siellä hiljaiselossa kevääseen saakka.
Näin minä tekisin. Antaisin olla. Oli perässäsi verottaja, velkoja, mitä ikinä.
Sinulla on oikeus lähteä hetkeksi. Mene rannalle istumaan ja tuijota aaltoja.
Elämä on kuin jalanjälki hiekassa, jonka tuuli pyyhkii pois.
Jokainen on oman elämänsä kokemusasiantuntija. Lääkäriltä saat lääkkeitä, terapeutilla terapiaa, poliisilta apua, jos sua uhataan. Sossusta rahaa, jos katto lähtee päältä. Ruokaa leipäjonosta.
Mitä muuta tarvitset?