Lue keskustelun säännöt.
Mitä tarkoittaa ettei ”ihmiselle anneta enempää kuin jaksaa kantaa”
16.12.2021 |
Onko tämä jonkin sortin kiusaamista? Lähinnä mietin esimerkiksi sotien lapsiseksiorjia?
Kommentit (162)
Se on vähän sama juttu kuin hölmöläisillä ja hevosella: "Jos se ton jaksaa, niin kyllä se tonkin jaksaa ja jos se tonkin jaksaa niin kyllä se..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niinkään sanat, vaan käytännön toimet auttavat uupuneita jaksamaan. Sitä voi auttaa monella tavalla, soittamalla, viestittelemään, olemalla todella kiinnostunut toisen voinnista, sanojansa kannattaa punnita ja pudotella niitä harkiten. Sitä voi pyytää toista ulkoilemaan, kahville, tarjota aterian, auttaa lastenhoidossa, eläinten hoidossa, kodinhoidossa. Hienovaraisesti ehkä ohjata jumiutuneita ajatuskulkuja johonkinnuuteen ja toivoa herättävään. Kyllä niitä keinoja on toisen piristämiseen ja auttamiseen, jos on vähänkään tunneälyä.
Ja sanonnat voivat olla juuri sitä ajatusten ohjaamista tai järjestämistä. Miten sä sen sit tekisit? ”Kyllä se siitä, kun lepäät ja mä teen tätä ruokaa”, niinkö? Sä puhut ihan normaalista ihmisen auttamisesta, kai nyt kaikki auttaa hädässä olevaa. Ei se liity mitenkään siihen miten lohduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana sanonnassa on se, että se on niin ilmiselvästi paikkansapitämätön - ainakin niille ihmisille, jotka elävät todellisuudessa. Sanonta on yhtä järkeenkäypä, informatiivinen ja mielekäs kuin vaikka "mies meni kauppaan lapio". Toisin sanoen pelkkää dadaa.
Toinen yhtä järkevä ja samanhenkinen on "everything happens for a reason". Tällainen lause lohduttaa varmaan jotain etuoikeutettua ihmistä, jonka ongelmana on kadulle kaatunut kahvimuki, mutta ei, kaikki täällä ei tapahdu mistään mitenkään järkeenkäyvästä syystä... Ja mielestäni on oikeastaan todella itsekeskeistä elää sellaisissa harhoissa, vaikka siitä kuinka tulisi parempi mieli itselle. Ihan vain päivän uutisia vilkaisemalla pitäisi pystyä näkemään, että elämä ei ole sellaista.
Tämä.
"Kaikella on tarkoitus!"
Voi, kuinka vihasinkaan tuota latteutta, kun käly koki jonkinlaisen valaistumisen itämaisiin uskontoihin pohjautuvan elämäntaitobullshit-oppaan luettuaan.
No, kyllä latteudet hyytyivät hänenkin huulilleen, kun paskaa osui kunnolla tuulettimeen, ihan ilman omaa ansiota/syytä.
Olin pahis itse eräällä sopeutumisvalmennuskurssilla(vammaisia lapsia), kun alkoi kaiken tarkoituksellisuuden julistus vertaistukikeskustelussa.
Olin ainoa, joka oli sitä mieltä, että vitut tällä ole mitään tarkoitusta, joskus vain sattuu paska mäihä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuommoiset lausahdukset on ikään kuin toisen tuskan vähättelyä. Vähän sama kuin se että käsketään masentuneen ryhdistäytyä. On ihan ok, jos joku kokee itse saavansa voimaa tuommoisesta, joissain tilanteissa niistä on varmasti apua. Mutta kukaan ulkopuolinen ei voi tietää miten henkilö kokee asiat ja onko se kokemus hänen kestokykynsä rajoissa vai ei! Ihmisten resilienssi, psyyken sietokyky on niin yksilöllistä, joku porskuttaa läpi kauheuksien, joku toinen taas musertuu ja mieli särkyy. Tsempata ja tukea voi muutenkin, kuin suoltamalla jotain latteuksia.
Ihan samalla tavalla jollekin se tsemppaus voi olla vähättelyä. Eiköhän jokainen tunne sen, jota lohduttaa?
No ei todellakaan tunne. Näitä lausahduksiahan latelee yleensä nimenomaan ne, jotka eivät tunne, eivätkä siis osaa henkilökohtaisemmilla tavoilla tukea.
No mitä väliä niiden sanomisilla sit on?
Ai mitä väliä on sillä, jos olet raskaassa tilanteessa voimiesi äärirajoilla ja joudut vielä sietämään toisten tekopyhiä "tsemppauksia"? No mietipä sitä. En minä kiellä käyttämästä noita sanontoja jos kokee ne toimivaksi, kunhan jättää ne sanomatta niille joiden tilannetta ei varmaksi tunne.
Jos joku random ihminen sanoo jotakin, mikä ei nyt mua lohduta, niin miksi mä siitä vetäisin herneet nenään? Ei vaikuta mun tilanteeseen mitenkään. Jos joku noin sanoo, on siihen hänellä syy, sanokoon.
Ehkä monella on ajatus, että muut ei saa kokea tunteita mun tilanteesta. Jos joku itseään lohduttaakseen tai kerroakseen sanoo, että tämä on sun osasi, niin mikä minä olen sanomaan ettei ne saa niin sanoa? Itsekkyyttä parhaimmillaan ohjailla itsensä kautta muita.
Niin että sillä itseään tuommoisia lauseilla lohduttavalla sivullisella on oikeus olla itsekäs, mutta surevalla ei? Entäs jos se sivullinen miettisi tuommoiset asiat mielessään/jonkun muun kanssa ja jättäisi latteudet sanomatta sille surevalle.
Vierailija kirjoitti:
Ylevä latteus.
Latteus nimenomaan. Kevyt heitto muka lohdutukseksi, mutat ei pidä edes puoliksi paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monet on näköjään pumpulissa kasvaneita, niin kuin minäkin.
Sellaisille on kovinta tajuta minkälainen paikka maailma on. Ei siinä latteudet ja korulauseet auta yhtään mitään.Ja toisen käsimyksen vähättely hokemalla "jaksaa, jaksaa" on melko raakaa touhua.
No mikä sit auttaa? ”Kauheeta, siis ihan hirveetä, miten sä tästä selviät?” sekö? Ihmiset käyttää kieltä, puhuu ja jakaa ajatuksiaan, ei se ole vähättelyä. Ihan sama viesti näillä siivoamalla ja hyysäämällä toivoa antavilla on.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana sanonnassa on se, että se on niin ilmiselvästi paikkansapitämätön - ainakin niille ihmisille, jotka elävät todellisuudessa. Sanonta on yhtä järkeenkäypä, informatiivinen ja mielekäs kuin vaikka "mies meni kauppaan lapio". Toisin sanoen pelkkää dadaa.
Toinen yhtä järkevä ja samanhenkinen on "everything happens for a reason". Tällainen lause lohduttaa varmaan jotain etuoikeutettua ihmistä, jonka ongelmana on kadulle kaatunut kahvimuki, mutta ei, kaikki täällä ei tapahdu mistään mitenkään järkeenkäyvästä syystä... Ja mielestäni on oikeastaan todella itsekeskeistä elää sellaisissa harhoissa, vaikka siitä kuinka tulisi parempi mieli itselle. Ihan vain päivän uutisia vilkaisemalla pitäisi pystyä näkemään, että elämä ei ole sellaista.Tämä.
"Kaikella on tarkoitus!"
Voi, kuinka vihasinkaan tuota latteutta, kun käly koki jonkinlaisen valaistumisen itämaisiin uskontoihin pohjautuvan elämäntaitobullshit-oppaan luettuaan.
No, kyllä latteudet hyytyivät hänenkin huulilleen, kun paskaa osui kunnolla tuulettimeen, ihan ilman omaa ansiota/syytä.
Olin pahis itse eräällä sopeutumisvalmennuskurssilla(vammaisia lapsia), kun alkoi kaiken tarkoituksellisuuden julistus vertaistukikeskustelussa.
Olin ainoa, joka oli sitä mieltä, että vitut tällä ole mitään tarkoitusta, joskus vain sattuu paska mäihä.
Melko raskasta ajatella koko ajan, että lapseni on paska mäihä. Olisiko sunkin aika oppia jotakin lapsestasi ja elämästäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylevä latteus.
Latteus nimenomaan. Kevyt heitto muka lohdutukseksi, mutat ei pidä edes puoliksi paikkansa.
Mikä sit pitää? Se, että elämä on pilalla, kaikki on paskaa ja parempi olisi kuolla pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuommoiset lausahdukset on ikään kuin toisen tuskan vähättelyä. Vähän sama kuin se että käsketään masentuneen ryhdistäytyä. On ihan ok, jos joku kokee itse saavansa voimaa tuommoisesta, joissain tilanteissa niistä on varmasti apua. Mutta kukaan ulkopuolinen ei voi tietää miten henkilö kokee asiat ja onko se kokemus hänen kestokykynsä rajoissa vai ei! Ihmisten resilienssi, psyyken sietokyky on niin yksilöllistä, joku porskuttaa läpi kauheuksien, joku toinen taas musertuu ja mieli särkyy. Tsempata ja tukea voi muutenkin, kuin suoltamalla jotain latteuksia.
Ihan samalla tavalla jollekin se tsemppaus voi olla vähättelyä. Eiköhän jokainen tunne sen, jota lohduttaa?
No ei todellakaan tunne. Näitä lausahduksiahan latelee yleensä nimenomaan ne, jotka eivät tunne, eivätkä siis osaa henkilökohtaisemmilla tavoilla tukea.
No mitä väliä niiden sanomisilla sit on?
Ai mitä väliä on sillä, jos olet raskaassa tilanteessa voimiesi äärirajoilla ja joudut vielä sietämään toisten tekopyhiä "tsemppauksia"? No mietipä sitä. En minä kiellä käyttämästä noita sanontoja jos kokee ne toimivaksi, kunhan jättää ne sanomatta niille joiden tilannetta ei varmaksi tunne.
Jos joku random ihminen sanoo jotakin, mikä ei nyt mua lohduta, niin miksi mä siitä vetäisin herneet nenään? Ei vaikuta mun tilanteeseen mitenkään. Jos joku noin sanoo, on siihen hänellä syy, sanokoon.
Ehkä monella on ajatus, että muut ei saa kokea tunteita mun tilanteesta. Jos joku itseään lohduttaakseen tai kerroakseen sanoo, että tämä on sun osasi, niin mikä minä olen sanomaan ettei ne saa niin sanoa? Itsekkyyttä parhaimmillaan ohjailla itsensä kautta muita.
Niin että sillä itseään tuommoisia lauseilla lohduttavalla sivullisella on oikeus olla itsekäs, mutta surevalla ei? Entäs jos se sivullinen miettisi tuommoiset asiat mielessään/jonkun muun kanssa ja jättäisi latteudet sanomatta sille surevalle.
Mitä itsekästä on kertoa, että uskon tällä olevan tarkoitus? Jos ei sano surevalle mitään, sureva kokee ettei sua kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, mikä ei tapa, vahvistaa!
Sitä saa, mitä tilaa!
Synkimmässäkin pilvessä on aina kultareunus!
Elämä kantaa!
Sokeri pohjalla: Kenellekään ei annetaenempää kuin hän jaksaa kantaa!
Synkintä sarkasmia:
Nämä ovat niin vaikeita asioista.
Tässä on täytynyt tapahtua jokin väärinkäsitys.
Saippuakauppias.
Innostunut sonni.
Alli pamautti mappia vitulla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana sanonnassa on se, että se on niin ilmiselvästi paikkansapitämätön - ainakin niille ihmisille, jotka elävät todellisuudessa. Sanonta on yhtä järkeenkäypä, informatiivinen ja mielekäs kuin vaikka "mies meni kauppaan lapio". Toisin sanoen pelkkää dadaa.
Toinen yhtä järkevä ja samanhenkinen on "everything happens for a reason". Tällainen lause lohduttaa varmaan jotain etuoikeutettua ihmistä, jonka ongelmana on kadulle kaatunut kahvimuki, mutta ei, kaikki täällä ei tapahdu mistään mitenkään järkeenkäyvästä syystä... Ja mielestäni on oikeastaan todella itsekeskeistä elää sellaisissa harhoissa, vaikka siitä kuinka tulisi parempi mieli itselle. Ihan vain päivän uutisia vilkaisemalla pitäisi pystyä näkemään, että elämä ei ole sellaista.Tämä.
"Kaikella on tarkoitus!"
Voi, kuinka vihasinkaan tuota latteutta, kun käly koki jonkinlaisen valaistumisen itämaisiin uskontoihin pohjautuvan elämäntaitobullshit-oppaan luettuaan.
No, kyllä latteudet hyytyivät hänenkin huulilleen, kun paskaa osui kunnolla tuulettimeen, ihan ilman omaa ansiota/syytä.
Olin pahis itse eräällä sopeutumisvalmennuskurssilla(vammaisia lapsia), kun alkoi kaiken tarkoituksellisuuden julistus vertaistukikeskustelussa.
Olin ainoa, joka oli sitä mieltä, että vitut tällä ole mitään tarkoitusta, joskus vain sattuu paska mäihä.
Minusta tuo on hyvä lause "kaikella on tarkoitus".
Koska tarkoituksen hiffaaminen luo merkityksellisyyden tunnetta. Ja merkityksellisyys luo ehkä kaikista eniten hyvinvointia.
Aina sitä merkityksellisyyttä ei ole helppoa löytää, kun elämä hakkaa päähän. Siksi se pitää etsiä. Siksi pitää muistaa, että "kaikella on tarkoitus", jotta sitä etsimistä ei lopeta ennen kuin sen löytää.
ps. moni down-lapsen vanhempi sanoo lapsen opettaneen hänelle, miten ilo ja onni syntyy. Autuas on se, joka osaa löytää iloa ilman syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskovaisia äitejä rauhoitellaan tuolla sanonnalla kun he huomaavat olevansa taas raskaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylevä latteus.
Latteus nimenomaan. Kevyt heitto muka lohdutukseksi, mutat ei pidä edes puoliksi paikkansa.
Mikä sit pitää? Se, että elämä on pilalla, kaikki on paskaa ja parempi olisi kuolla pois?
Etkö osaa keksiä mitään muuta vaihtoehtoa kuin tuommoiset valheelliset latteudet tai täydellisen negatiivisuuden? Ei mitään välimuotoa? Oikeasti vaikea uskoa että ihmiset on noin yksinkertaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana sanonnassa on se, että se on niin ilmiselvästi paikkansapitämätön - ainakin niille ihmisille, jotka elävät todellisuudessa. Sanonta on yhtä järkeenkäypä, informatiivinen ja mielekäs kuin vaikka "mies meni kauppaan lapio". Toisin sanoen pelkkää dadaa.
Toinen yhtä järkevä ja samanhenkinen on "everything happens for a reason". Tällainen lause lohduttaa varmaan jotain etuoikeutettua ihmistä, jonka ongelmana on kadulle kaatunut kahvimuki, mutta ei, kaikki täällä ei tapahdu mistään mitenkään järkeenkäyvästä syystä... Ja mielestäni on oikeastaan todella itsekeskeistä elää sellaisissa harhoissa, vaikka siitä kuinka tulisi parempi mieli itselle. Ihan vain päivän uutisia vilkaisemalla pitäisi pystyä näkemään, että elämä ei ole sellaista.Tämä.
"Kaikella on tarkoitus!"
Voi, kuinka vihasinkaan tuota latteutta, kun käly koki jonkinlaisen valaistumisen itämaisiin uskontoihin pohjautuvan elämäntaitobullshit-oppaan luettuaan.
No, kyllä latteudet hyytyivät hänenkin huulilleen, kun paskaa osui kunnolla tuulettimeen, ihan ilman omaa ansiota/syytä.
Olin pahis itse eräällä sopeutumisvalmennuskurssilla(vammaisia lapsia), kun alkoi kaiken tarkoituksellisuuden julistus vertaistukikeskustelussa.
Olin ainoa, joka oli sitä mieltä, että vitut tällä ole mitään tarkoitusta, joskus vain sattuu paska mäihä.Melko raskasta ajatella koko ajan, että lapseni on paska mäihä. Olisiko sunkin aika oppia jotakin lapsestasi ja elämästäsi?
Ymmärsin, että lapsen syntyminen vammaiseksi oli se paska mäihä, ei tietenkään lapsi itse.
Joskus elämässä tulee vastaan paskaa mäihää, ja olen itsekin saman koulukunnan jäsen, että parempi myöntää, että paska mäihä kävi ja sitten hoitaa sitä tilannetta niin hyvin kuin se on hoidettavissa.
Uskon, että kirjoittaja, joka uskalsi sanoa sopeutumisvalmennuksessa, että paska mäihä, näkee tilanteen samoin, eli ikävä juttu, mutta tässä ollaan, lasta rakastetaan ja huolehditaan hyvin, mutta lässyttäminen ja latteudet eivät asiaa miksikään muuta.
Inhoan myös tuota sanontaa, josta ketjussa keskustellaan.
Oma äitini harrastaa näitä latteuksia oikein mielellään ja tämän 'kenellekään enempää kuin jaksaa kantaa'-paskan tarkoitus äitini suusta on juuri lisätä sitä taakkaa muiden kannettavaksi.
Samalla kun itse vieressä katsoo kun koko perhe oireilee ja voi huonosti, mutta ainahan voi syyllistää ihan vielä vähän lisää, ja katsoa kuinka paljon muut vielä jaksavat. Ja kun eivät jaksakaan, voi pilkata huonoja ja heikkoja läheisiään.
Opin jo lapsena, että aika moni haluaa mennä latteuksien, lässytyksen, voivottelun ja päivittelyn taakse piiloon, kun lähes aina vastuullinen toimintatapa on todeta tilanne ja ryhtyä sitä hoitamaan.
Tämä on mielestäni myös todellista empatiaa ja myötäelämistä, kun tähän lisätään toisen aito kuunteleminen ja että toisen kertoma asia otetaan todesta.
Ja palatakseni vielä sopeutumisvalmennukseen, vaikka menee hieman ohi aiheen, meillä on perheessä nepsy-ihmisiä.
Lapsemme ei saanut diagnoosia, kriteerit eivät aivan täyttyneet, mutta haasteita on ollut.
Näihin haasteisiin liittyen koulukuraattori, kouluterveydenhoitaja ja lasten psyk. sh tulivat yhdessä vaiheessa tutuksi. Ja auta armias, kyllä tästäkin ammattilaisten joukosta löytyi näitä latteuksien viljelijöitä.
Kuka ihme kuvittelee, että kaikkensa tehnyt, väsynyt vanhempi tarvitsee jotain kuluneita sanontoja? Tai lässytystä siitä kuinka kaikki tapahtuu jostain syystä?
Asiat onneksi hoituivat, koska hoidin niitä ja huolehdin rakkaasta lapsestani. En tiedä millaista taakkaa kannan, kyse on perheestäni ja siitä että asiat hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tarkoittaa sitä, että kaikesta selviää, jos haluaa. Ei ehkä paras mahdollinen sanonta, mutta eipä ne hyviä ole koskaan.
No tuohan on jo silkka valhe.
Miten niin valhe? Mistä ei sinun mielestäsi voi selvitä?
Eri
Koska elämässä on todellakin paljon, ihan jumalattomasti paikkoja joista ei todellakaan selviä. Kaikkein vähiten _haluamalla_. Sen lisäksi on vielä lopputulema: me kuollaan kaikki. Kukaan ei selviä elämästä hengissä.
Tuskin sille lapsiorjalle tuota sanontaa sanotaankaan. Teet kyllä harvinaisen ison asian sanonnasta. Sellainenkin sanonta on kuin ”on se pillu siallakin”. Mites se sopii kaikille?
Ja ”kukkiihan se perunakin”
Paras on mun mielestä ”joka pieremättä kusee, se naimatta kuolee”
Oikeasti ihmiset älkää ottako niin tosissanne.
En ottaisi, mutta tuota hoetaan ihan oikeasti vaikeasti sairaille ihmisille ja niille, jotka ovat täysin ylivoimaisten tilanteiden edessä 😳
No mikä vika todeta sairaalle, että ”Tämä on sinun osasi. Se on sinulle annettu, koska pystyt sen läpi elämään.”? Susta varmaan jo se, jos ”väittää” että tästä selvitään, on väärin?
Meneppä viljelemään pohjatonta viisuttasi vaikkapa lasten syöpäosastolle tai kidutuslaitoksiin, joita kutsutaan saattohoidoksi. Tämä on sinun osasi, voiko enää julmempaa ja tunteettomampaa lausetta keksiäkään. Mahdat olla "hyveellinen" uskovainen. Sairasta.
Moni kai joutuu kärsimään elämässään. Eräs nainen menetti hoitovirheen takia kokonaan liikunta ja puhekykynsä. Hänestä on ajoittain lehtijuttujakin.
Minulle ei käynyt ihan niin pahasti, mutta taistelu on ollut ankara niin henkinen kuin fyysinenkin taistelu.
Ihmiset eivät jaksa katsoa toisen kärsimystä vaan pakenevat mieluummin omiin oloihinsa. Toiset katoavat läheltä lopullisesti. Jotkut ihmiset eivät tajua, että kärsimys ja kipu ei näy kehon ulkopuolelle. He alkavat opettaa positiivista ajattelua.
En tiedä onko vielä niitä uskovaisia, jotka alkavat syyllistämään "salatuista synneistä", jos kärsimys on osunut ihmisen kohdalle. Raamatussa Jobin kirja on mainio esimerkki miten uskovat suhtautuvat kärsimykseen. Job saikin kuulla ystäviltään kunniansa, kun hän raapi mätäpaiseita iholtaan ja kärsi lukuisista muista elämän iskuista. Jobin kirjan selitykset (Sansa; Norvanto) kuunneltuani sain omaan helvetilliseen kärsimykseen lohtua. Unet autoivat jaksamaan. Koin ne tulleen Jumalan luota. Unissa on kerrottu parantumisen eri vaiheet ja lohdutettu.
Uskovaisilla on paljon "kevyitä neuvoja" kärsiville, jopa valkoisia valheita tarjoillaan avuksi. Uskova ei ole sen kummempi ihminen kuin se joka ei kristillisiä suorituksia tee. Hyvyys on ihmisen sydämentila.
Vierailija kirjoitti:
Moni kai joutuu kärsimään elämässään. Eräs nainen menetti hoitovirheen takia kokonaan liikunta ja puhekykynsä. Hänestä on ajoittain lehtijuttujakin.
Minulle ei käynyt ihan niin pahasti, mutta taistelu on ollut ankara niin henkinen kuin fyysinenkin taistelu.
Ihmiset eivät jaksa katsoa toisen kärsimystä vaan pakenevat mieluummin omiin oloihinsa. Toiset katoavat läheltä lopullisesti. Jotkut ihmiset eivät tajua, että kärsimys ja kipu ei näy kehon ulkopuolelle. He alkavat opettaa positiivista ajattelua.
En tiedä onko vielä niitä uskovaisia, jotka alkavat syyllistämään "salatuista synneistä", jos kärsimys on osunut ihmisen kohdalle. Raamatussa Jobin kirja on mainio esimerkki miten uskovat suhtautuvat kärsimykseen. Job saikin kuulla ystäviltään kunniansa, kun hän raapi mätäpaiseita iholtaan ja kärsi lukuisista muista elämän iskuista. Jobin kirjan selitykset (Sansa; Norvanto) kuunneltuani sain omaan helvetillis
Salattuja Syntejä vastaava henkisen väkivallan muoto on lähes kaikessa New Age-paskassa esiintyvä karmapuhe. Ihan jäätävää.
Se tarkoittaa sitä että kaikella on tarkoitus.
Olen itsekin joutunut kantamaan niin paljon vastuuta ja kohtaamaan niin paljon pahuutta että olen kyseenalaistanut tämän kantomäärän ja olen kysynyt että eikö ole rajoja olemassa yhdelle ihmiselle?
Vastauksena olen saanut että rajat ovat olemassa ja Jumala tietää ne rajat kyllä, ihminen kestää sen kaiken mikä hänelle annetaan kestettäväksi.
Kuulostaa hurjalta mutta ilmeisesti ihmiset ovat sitkeämpiä kuin itse aina ymmärtävätkään olevansa. Toisaalta sehän on hienoa mutta kaiken sen kuorman alla kun kituu niin ei aina todellakaan tunnu siltä.
Mitä tästä nyt sitten voisi päätellä, en itsekään ole vielä kuivilla joten en osaa sanoa missä ne rajat menevät, lääniä tuntuu olevan.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana sanonnassa on se, että se on niin ilmiselvästi paikkansapitämätön - ainakin niille ihmisille, jotka elävät todellisuudessa. Sanonta on yhtä järkeenkäypä, informatiivinen ja mielekäs kuin vaikka "mies meni kauppaan lapio". Toisin sanoen pelkkää dadaa.
Toinen yhtä järkevä ja samanhenkinen on "everything happens for a reason". Tällainen lause lohduttaa varmaan jotain etuoikeutettua ihmistä, jonka ongelmana on kadulle kaatunut kahvimuki, mutta ei, kaikki täällä ei tapahdu mistään mitenkään järkeenkäyvästä syystä... Ja mielestäni on oikeastaan todella itsekeskeistä elää sellaisissa harhoissa, vaikka siitä kuinka tulisi parempi mieli itselle. Ihan vain päivän uutisia vilkaisemalla pitäisi pystyä näkemään, että elämä ei ole sellaista.Tämä.
"Kaikella on tarkoitus!"
Voi, kuinka vihasi
Kyllä, olet oikeassa. Etsimällä se tarkoitus ei aina löydy mutta tulee vastaan juuri oikeaan aikaan kuitenkin.
Ei pidä paikkaansa, annettiinhan meille kiuru