Miten jotkut ei vaan löydä kumppania? Mikä on syynä?

Ensimmäinen ja tähän asti ainoa parisuhteeni oli ''ihan ok'' miehen kanssa. Hän oli jokseenkin mukava, mutta kunnianhimoton, mollaava, mielipiteetön ja arvosteleva. Eron jälkeen matkustelin, tapasin uusia ihmisiä, muutin opiskelemaan ja käytännössä tein kaiken, mistä unelmoin ja mitä ex mollasi. Kynnys uuteen parisuhteeseen on siis kohdallani hyvin korkea. Haluaisin löytää fiksun ja kunnianhimoisen miehen, mutta minusta tuntuu aina kiinnostuvan keski-ikäiset, pinnalliset, kouluttamattomat ja persoonallisuushäiriöiset. 

Nautin yksinolosta ja vapaudesta, joten olen mieluummin yksin kuin huonossa tai ''ihan kivassa'' suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen aika monta ikisinkkua. Nyt ovat viisikymppisiä. Kaikki ovat täyspäisiä ja fiksuja. Ja heillä kaikilla näyttää olevan sama piirre: asioiden pitää mennä just eikä melkein, ja juuri tietyllä tavalla. Tämä piirre näkyy myös meille kavereille, mutta se ei vaikuta kaverisuhteeseen.

Jos mies ei istu tähän fantasiaan, niin häntä ei hyväksytä. Jos hyväksytään, niin harva mies haluaa elää elämää, jossa on vain yksi tapa toimia, ja se on naisen tapa.

Parisuhteessa on kysymys juuri siitä, kuka mies sietää parhaiten sitä, että on vain naisen tapa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen aika monta ikisinkkua. Nyt ovat viisikymppisiä. Kaikki ovat täyspäisiä ja fiksuja. Ja heillä kaikilla näyttää olevan sama piirre: asioiden pitää mennä just eikä melkein, ja juuri tietyllä tavalla. Tämä piirre näkyy myös meille kavereille, mutta se ei vaikuta kaverisuhteeseen.

Jos mies ei istu tähän fantasiaan, niin häntä ei hyväksytä. Jos hyväksytään, niin harva mies haluaa elää elämää, jossa on vain yksi tapa toimia, ja se on naisen tapa.

Parisuhteessa on kysymys juuri siitä, kuka mies sietää parhaiten sitä, että on vain naisen tapa elää.

Höpsis.

On kahdenlaisia ihmisiä: ottajia ja antajia.

Jos kaksi ottajaa on yhdessä, on suhde riidantäyteinen.

Jos ottaja ja antaja on yhdessä, on suhde alistussuhde.

Jos kaksi antajaa on yhdessä, on suhde vastavuoroinen.

Antajia on niin miehissä kuin naisissakin.

Sama

Koen etten ole tullut kohdelluksi tasa-arvoisena kumppanina.

Halua oikeasti olla kanssani ei ole ollut. Ei sitä aikuista ihmistä pakottaa voi.

N49

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan tunnu miltään, kun on kerran rakastanut pyyteettömästi. Tavannut jo sielunkumppaninsa siis. Siksi yksin, ehkä koko loppuelämän. T. N40. Kaunis, koulutettu, huumorintajuinen ym. joten asiaa aina joka puolella äimistellään miksi ihmeessä olen vieläkin yksin. Älkää kyselkö sitä sinkuilta, se on äärettömän rasittavaa etenkin minun tilanteessani elävälle.

Kun elät tuollaista keijukaistarinaa, niin et pääse ikinä yli. Mitään sielunkumppaneita ei ole, vaan olet jämähtänyt keksimääsi tarinaan jostain ainutlaatuisesta suhteesta. Niin käy monille meistä varsinkin ensirakkauden menetyksen jälkeen.

Vai voisiko mitenkään olla niin, että sinä vain et ole kokenut tuollaista aitoa ja pyyteetöntä rakkautta? Kun sinä et siitä tiedä mitään, niin eihän se sitten voi olla todellista.

Mielestäni tuo, ettei pääse ”yli” jostain ihmisestä kertoo vain sen, ettei vastaan ole vielä tullut parempaa.

Miksi jotakuta toista ihmistä edes pitäisi häiritä se, että joku valitsee mielummin yksinoloa kuin jkumppanin, joka ei tunnu miltään? Eikös tunne ole se tärkein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan tunnu miltään, kun on kerran rakastanut pyyteettömästi. Tavannut jo sielunkumppaninsa siis. Siksi yksin, ehkä koko loppuelämän. T. N40. Kaunis, koulutettu, huumorintajuinen ym. joten asiaa aina joka puolella äimistellään miksi ihmeessä olen vieläkin yksin. Älkää kyselkö sitä sinkuilta, se on äärettömän rasittavaa etenkin minun tilanteessani elävälle.

Kun elät tuollaista keijukaistarinaa, niin et pääse ikinä yli. Mitään sielunkumppaneita ei ole, vaan olet jämähtänyt keksimääsi tarinaan jostain ainutlaatuisesta suhteesta. Niin käy monille meistä varsinkin ensirakkauden menetyksen jälkeen.

Vai voisiko mitenkään olla niin, että sinä vain et ole kokenut tuollaista aitoa ja pyyteetöntä rakkautta? Kun sinä et siitä tiedä mitään, niin eihän se sitten voi olla todellista.

Mielestäni tuo, ettei pääse ”yli” jostain ihmisestä kertoo vain sen, ettei vastaan ole vielä tullut parempaa.

Miksi jotakuta toista ihmistä edes pitäisi häiritä se, että joku valitsee mielummin yksinoloa kuin jkumppanin, joka ei tunnu miltään? Eikös tunne ole se tärkein?

Rakastuminen on sitä, että rakastuu mielikuvaan toisesta ihmisestä. Rakastumisvaihe loppuu, kun näkee toisen kaikkine virheineen sellaisena kuin tämä on. Jos ei pääse yli jostain - niin on yhä vain omassa fantasiassa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen aika monta ikisinkkua. Nyt ovat viisikymppisiä. Kaikki ovat täyspäisiä ja fiksuja. Ja heillä kaikilla näyttää olevan sama piirre: asioiden pitää mennä just eikä melkein, ja juuri tietyllä tavalla. Tämä piirre näkyy myös meille kavereille, mutta se ei vaikuta kaverisuhteeseen.

Jos mies ei istu tähän fantasiaan, niin häntä ei hyväksytä. Jos hyväksytään, niin harva mies haluaa elää elämää, jossa on vain yksi tapa toimia, ja se on naisen tapa.

Parisuhteessa on kysymys juuri siitä, kuka mies sietää parhaiten sitä, että on vain naisen tapa elää.

Älä viitti oikeasti.

Eli olet halunnut jättää haisevat kalsarisi keskelle olohuonetta kuten omassa kodissasikin, josta pesuun aikaisintaan kun sua on huvittanut.

Sit muutit yhteen naisen kanssa jota ällöttää ne sun haisevat kalsarit keskellä olohuonetta ja se alkoi pesemään niitä puolestasi. Johon olit tyytyväinen.

Tai nainen sanoi että hänelle ei käy että ne on siinä, voitko viedä pesukoriin.

Joten suutuit kun mies ei saa elää haluamallaan tavalla, heti ollaan nalkuttamassa. Teet niin tai näin aina se on väärin päin kun nainen käskee kalsarit pois keskeltä olohuonetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan tunnu miltään, kun on kerran rakastanut pyyteettömästi. Tavannut jo sielunkumppaninsa siis. Siksi yksin, ehkä koko loppuelämän. T. N40. Kaunis, koulutettu, huumorintajuinen ym. joten asiaa aina joka puolella äimistellään miksi ihmeessä olen vieläkin yksin. Älkää kyselkö sitä sinkuilta, se on äärettömän rasittavaa etenkin minun tilanteessani elävälle.

Kun elät tuollaista keijukaistarinaa, niin et pääse ikinä yli. Mitään sielunkumppaneita ei ole, vaan olet jämähtänyt keksimääsi tarinaan jostain ainutlaatuisesta suhteesta. Niin käy monille meistä varsinkin ensirakkauden menetyksen jälkeen.

Vai voisiko mitenkään olla niin, että sinä vain et ole kokenut tuollaista aitoa ja pyyteetöntä rakkautta? Kun sinä et siitä tiedä mitään, niin eihän se sitten voi olla todellista.

Mielestäni tuo, ettei pääse ”yli” jostain ihmisestä kertoo vain sen, ettei vastaan ole vielä tullut parempaa.

Miksi jotakuta toista ihmistä edes pitäisi häiritä se, että joku valitsee mielummin yksinoloa kuin jkumppanin, joka ei tunnu miltään? Eikös tunne ole se tärkein?

Rakastuminen on sitä, että rakastuu mielikuvaan toisesta ihmisestä. Rakastumisvaihe loppuu, kun näkee toisen kaikkine virheineen sellaisena kuin tämä on. Jos ei pääse yli jostain - niin on yhä vain omassa fantasiassa kiinni.

Aito rakkaus on sitä, että rakastaa toista sellaisena kuin hän oikeasti on. Jos näet toisessa enemmänkin virheitä, etkä rakasta hänen ”virheitä”, niin et koskaan ole rakastanut häntä aidosti. Suurin osa ihmisistä kuvittelee sinun tavoin, että rakkaus on tylsä ja arkinen tunnetila. Te vain ette vielä ole kokeneet aitoa rakkautta. Teillä ”rakkaus” on sitä, että toisesta saa hyötyä. Siksihän aikaisemmatkin suhteet ovat menneet pieleen. Se on loppunut, koska toinen ei ole enää hyötynyt. Ette ole koskaan rakastaneet aidosti, jos suhde on päättynyt. Siksi puhe ensirakkaudesta kuulostaa oudolta. Eihän se mitään rakkautta ole ollut.

ujous voi olla este jos ei poistu kotoaan

Pakko se on myöntää. Ehkä vain olen liian ruma. Kaikki vähänkään kiinnostuneet miehet aina lopulta kaikkoavat.

Vierailija kirjoitti:

ujous voi olla este jos ei poistu kotoaan

Kotoa poistuminenkin on vasta ensimmäinen askel. Se ei tarkoita pariutumisen tai romantiikan kannalta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan tunnu miltään, kun on kerran rakastanut pyyteettömästi. Tavannut jo sielunkumppaninsa siis. Siksi yksin, ehkä koko loppuelämän. T. N40. Kaunis, koulutettu, huumorintajuinen ym. joten asiaa aina joka puolella äimistellään miksi ihmeessä olen vieläkin yksin. Älkää kyselkö sitä sinkuilta, se on äärettömän rasittavaa etenkin minun tilanteessani elävälle.

Kun elät tuollaista keijukaistarinaa, niin et pääse ikinä yli. Mitään sielunkumppaneita ei ole, vaan olet jämähtänyt keksimääsi tarinaan jostain ainutlaatuisesta suhteesta. Niin käy monille meistä varsinkin ensirakkauden menetyksen jälkeen.

Vai voisiko mitenkään olla niin, että sinä vain et ole kokenut tuollaista aitoa ja pyyteetöntä rakkautta? Kun sinä et siitä tiedä mitään, niin eihän se sitten voi olla todellista.

Mielestäni tuo, ettei pääse ”yli” jostain ihmisestä kertoo vain sen, ettei vastaan ole vielä tullut parempaa.

Miksi jotakuta toista ihmistä edes pitäisi häiritä se, että joku valitsee mielummin yksinoloa kuin jkumppanin, joka ei tunnu miltään? Eikös tunne ole se tärkein?

Rakastuminen on sitä, että rakastuu mielikuvaan toisesta ihmisestä. Rakastumisvaihe loppuu, kun näkee toisen kaikkine virheineen sellaisena kuin tämä on. Jos ei pääse yli jostain - niin on yhä vain omassa fantasiassa kiinni.

Aito rakkaus on sitä, että rakastaa toista sellaisena kuin hän oikeasti on. Jos näet toisessa enemmänkin virheitä, etkä rakasta hänen ”virheitä”, niin et koskaan ole rakastanut häntä aidosti. Suurin osa ihmisistä kuvittelee sinun tavoin, että rakkaus on tylsä ja arkinen tunnetila. Te vain ette vielä ole kokeneet aitoa rakkautta. Teillä ”rakkaus” on sitä, että toisesta saa hyötyä. Siksihän aikaisemmatkin suhteet ovat menneet pieleen. Se on loppunut, koska toinen ei ole enää hyötynyt. Ette ole koskaan rakastaneet aidosti, jos suhde on päättynyt. Siksi puhe ensirakkaudesta kuulostaa oudolta. Eihän se mitään rakkautta ole ollut.

Juuri näin tarina jatkuu, kun rakastumisvaihe on ohi. (En kyllä ymmärrä, miksi puhut, että suurin osa "kuvittelee minun tavoin", koska olen ajattelen aivan samoin kuin sinä). Ehkä korostaisin hyödyn sijaan tarpeita. Oletettu rakkaus loppuu, kun toinen ei olekaan olemassa vain täyttämässä minun tarpeitani. 

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen ja tähän asti ainoa parisuhteeni oli ''ihan ok'' miehen kanssa. Hän oli jokseenkin mukava, mutta kunnianhimoton, mollaava, mielipiteetön ja arvosteleva. Eron jälkeen matkustelin, tapasin uusia ihmisiä, muutin opiskelemaan ja käytännössä tein kaiken, mistä unelmoin ja mitä ex mollasi. Kynnys uuteen parisuhteeseen on siis kohdallani hyvin korkea. Haluaisin löytää fiksun ja kunnianhimoisen miehen, mutta minusta tuntuu aina kiinnostuvan keski-ikäiset, pinnalliset, kouluttamattomat ja persoonallisuushäiriöiset. 

Nautin yksinolosta ja vapaudesta, joten olen mieluummin yksin kuin huonossa tai ''ihan kivassa'' suhteessa. 

Keski-ikäinen ei voi olla fiksu ja kunnianhimoinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan tunnu miltään, kun on kerran rakastanut pyyteettömästi. Tavannut jo sielunkumppaninsa siis. Siksi yksin, ehkä koko loppuelämän. T. N40. Kaunis, koulutettu, huumorintajuinen ym. joten asiaa aina joka puolella äimistellään miksi ihmeessä olen vieläkin yksin. Älkää kyselkö sitä sinkuilta, se on äärettömän rasittavaa etenkin minun tilanteessani elävälle.

Kun elät tuollaista keijukaistarinaa, niin et pääse ikinä yli. Mitään sielunkumppaneita ei ole, vaan olet jämähtänyt keksimääsi tarinaan jostain ainutlaatuisesta suhteesta. Niin käy monille meistä varsinkin ensirakkauden menetyksen jälkeen.

Vai voisiko mitenkään olla niin, että sinä vain et ole kokenut tuollaista aitoa ja pyyteetöntä rakkautta? Kun sinä et siitä tiedä mitään, niin eihän se sitten voi olla todellista.

Mielestäni tuo, ettei pääse ”yli” jostain ihmisestä kertoo vain sen, ettei vastaan ole vielä tullut parempaa.

Miksi jotakuta toista ihmistä edes pitäisi häiritä se, että joku valitsee mielummin yksinoloa kuin jkumppanin, joka ei tunnu miltään? Eikös tunne ole se tärkein?

Rakastuminen on sitä, että rakastuu mielikuvaan toisesta ihmisestä. Rakastumisvaihe loppuu, kun näkee toisen kaikkine virheineen sellaisena kuin tämä on. Jos ei pääse yli jostain - niin on yhä vain omassa fantasiassa kiinni.

Olen törmännyt mieheen jossa on säröjä enemmän kuin sileää pintaa. Se, mikä hän on pohjimmiltaan kun naamarit on poistettu, on se mihin haluaisin tutustua lisää ja jonka kanssa olla.

Mut hän on juuri tuollainen kuin tämä yksi ulisija, mies kun tekee kaiken miten nainen käskee niin siitä tulee parisuhde.

Ja koska en käske häntä tekemään tai olemaan muuta kuin oma itsensä, niin hän jatkaa omalla radallaan. Millään tavalla en estele. Jos itse haluaa tutustua muhun niin osaa ja tietää mitä pitää tehdä.

Yksi asia on myöskin perfektionismi. Kaiken tekemisen ja olemisen ei tarvitse eikä pidä olla kuin satukirjasta, koska elämä harvemmin on. Ja hänelle vähempi ei taida riittää. Joten mikäpä minä siihen.

Ei ole takeita antaa että paremmasta tutustumisesta parisuhdetta tulisi kuitenkaan. Kaikkihan on itsestä kiinni ja jokseenkin oikeassa tuo ulisija kyllä on että jompikumpi parisuhteessa joutuu tekemään kompromisseja. Mikäli on vain kompromisseja, niin sitten on syytä unohtaa joko juttu, erot ovat liian suuret.

Summa summarum

Jatkan yksin ja niin hänkin.

Vierailija kirjoitti:

Pakko se on myöntää. Ehkä vain olen liian ruma. Kaikki vähänkään kiinnostuneet miehet aina lopulta kaikkoavat.

Tämä antaisi vinkkiä siitä, että vika on luonteessasi

Vierailija kirjoitti:

Ongelmia lapsuuden kiintymyssuhteessa.

Jokunen myös haluaa olla yksin.

Ominaisuuksista ei ole kyse; myös spurgut ja psykot pariutuvat.

Tämä ottaa itsetunnon päälle: jos spurgut ja psykot ja kaikenmaailman ällötykset (kuten meillä töissä yksi jolla on niin huono suuhygienia, että meinaa oksennus tulla, niin vaan hänelläkin on vaimo ja lapsia) ovat parisuhteessa, niin KUINKA ETOVA sitä itse on, kun ei haluistaan huolimatta saa? 😳

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä kun eivät löydä kumppania kun maailmassa on kuitenkin 7,9 miljardia ihmistä.

Otithan huomioon, että näillä 7,9 miljardilla on myös valinnanvaraa? Joten, ei ole mikään ihme että kaikki eivät löydä suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Yksikään mies ei ole lähestynyt vuosikausiin.

ei kai ne nyt metoo aikana ketään lähesty. ihan itse joudut lähestymään, jos haluat miehen

En uskalla, kun en halua joutua pilkan ja naureskelun kohteeksi.

Lähesty miestä kun se on yksin. Älä lähesty häntä kun se on kaveriporukkansa seurassa. Harva rauhassa oleskeleva mies alkaa pilkkaamaan tai naureskelemaan jos nainen lähestyy häntä, mutta kaveriporukkansa edessä "esiintyvä" mies saattaa olla kuin toinen ihminen.

Lupaan, että jos minua joskus joku nainen lähestyy arkitilanteessa, niin kohtelen kuin kukkaa kämmenellä, ja nöyryyttäminen olisi viimeinen asia, mikä tuossa tilanteessa tulisi mieleen.

Mutta miehiä voi tosiaan lähestyä ihan silloinkin, kun mies on yksin. Se ei ole sama asia, kuten naisten kanssa, että naista voi lähestyä vain baariolosuhteissa ja silloin, kun nainen on osana ryhmää. Eli vain harva mies uskaltaa ja haluaa. Miehelle naisen lähestyminen on todennäköisesti ikimuistoinen kokemus.

Käyn paljon jääkiekkopeleissä. Kerran pari riviä alemmas istui kiinnostavan näköinen mies. Erän ajan keräsin rohkeutta ja erätauolla siirryin hänen viereensä (siinä oli tyhjä paikka) ja yritin aloittaa keskustelua. Mies katsoi minua kuin mielipuolta, mutisi lähtevänsä vessaan eikä tullut enää takaisin. En tiedä, mutta tuosta jäi minulle jotenkin sellainen tunne, että mies ei pitänyt lähestymistäni mitenkään ikimuistoisena kokemuksena. Ei ainakaan hyvällä :D

t .eri

Tervetuloa klubiin. Tuntuu, että näiden "kaikki naiset saa" hokijoiden realiteetit on ihan hukassa. Luovat mielikuvia jossa on hyvä uhriutua kun muut aina onnistuu jä tässä fantasiamaailmassa ei ole olemassakaan niin huono-onnista kuin itse.

T. Vastentahtoisesti ikisinkku

Musta ei miehet kiinnostu. Tinderissä poistaa heti kun saa matchin. Kun olin kirjoittanut bioon etsiväni suhdetta niin sain vain seksiehdotuksia (myös suhdetta etsiviltä miehiltä). En tiedä mikä tämän aiheuttaa. Livenä mua lähestyy yli 60 vuotiaat ja juopot. Oon tosi itsenäinen ja itsevarma mutta samalla aito ja avoin. Olen hoikka ja perusnätti. Välillä oon miettiny voisinko olla hedelmätön eli en pystyisi saamaan lapsia.. ainiin ja myös jos oon kaverin kanssa vaikka baarissa ja kaverilla on poikaystävä mukana niin silti kaikki iskee tätä kaveria. Kaverin ulkonäöllä ei ole väliä.

N25

Selvästi keskitasoa korkeampi älykkyys. Ei koulutus vaan nimenomaan ÄO, ja etenkin naisilla mutta vähemmässä määrin miehilläkin.