Miten jotkut ei vaan löydä kumppania? Mikä on syynä?
Ei kavereiden kautta jos niitä edes on ei töistä ei harrastuksista.
Kommentit (296)
Vierailija kirjoitti:
Netistä kumppanit nykyään löydetään eli nettiin vaan.
Kuulemma tinder on tosi hyvä paikka löytää kumppani.
En saa sitä kenet haluaisin ja muut ei kiinnosta yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Yksikään mies ei ole lähestynyt vuosikausiin.
ei kai ne nyt metoo aikana ketään lähesty. ihan itse joudut lähestymään, jos haluat miehen
Nyt kolmen vuoden sisällä minua on lähestynyt nopeasti laskettuna seitsemän tuntematonta miestä milloin missäkin. Eli kyllä on edelleenkin miehiä jotka lähestyvät.
Tämä. Joitain naisia lähestytään jatkuvasti.
Pelkästään panemisen merkeissä eikä mitään muuta.
No haaveeksi jäi kyllä noilla miehillä. En olisi koskenut pitkällä tikullakaan vaikka olisivat olleet viimeisiä miehiä maapallolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suren vieraiden ihmisten yksinäisyyttä. Miten ei vieläkään keksitty välinettä yhdistää yksinäisiä sydämiä
Suren niitä lapsia joilla ei ystäviä
Täällä palstalla on ihan liikaa ilkeyttä, mikä siinäkin on 😭 auttaako se oikeasti sitä ihmistä joka pahastikin loukkaa tuntemattomia?
Harmittaa että tänne jää välillä koukkuun, en ennen sitä ekaa koronakeskustelua tajunnut palstan olemassaolosta, nyt täällä tulee huono olo, silti huomaamattaan klikkaa auki kännystä.
Sanoma Oy tietää että tämä paikka koukuttaa niinkuin fb, johtuen 👍👎systeemistä, aiheuttaa aivokemiallista pavlovinkoirareaktiota. Möh.
Tsemppiä kaikille lukijoille
Tiedän tuskan. Itse ruokin vain masennusta ja ahdistuneisuutta tällä palstalla. Palsta on täydellinen paikka ruokkimaan sitä mustaa osaa itsessä. Ikään kuin maailma näyttää juuri sellaiselta, kuin sen on tuntenut ja ajatellut näyttävänkin.
Te olette olleet täällä ilmeisesti vielä liian vähän aikaa huomataksenne, ettei ihmiset oikeastaan niin pahoja loppujen lopuksi olekaan. Vain inhimillisiä.
Itsellä tuli tuollainen pettymys maailmaan jossain kohtaa palstan takia, mutta myöhemmin aloin oppimaan ihmisistä enemmän sekä olen kehittynyt keskustelijana huomattavasti (vaikken edelleenkään mikään mestari olekaan).
Täällä ei kannata hukata hermojaan turhiin väittelyihin tai ikäviin kommentteihin. Niiden sijaan kannattaa keskittyä hyvään ja mielenkiintoisiin keskusteluihin, joista voi löytää jotain uutta. Maailmasta ei voi kitkeä pahaa pois, mutta voi antaa hyvälle huomionsa.
Kuulostiko tää nyt liian imelältä ? Noh, so what.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut parisuhteessa nyt 12 vuotta ja sitä ennen parissa lyhyemmässä suhteessa.
Näiden vuosien aikana olen oppinut paljon itsestäni ja parisuhde-elämästä.
Joskus mietin eroa ja sitä miten eritavalla toimisin jos nyt olisin sinkku ja etsisin kumppania. Ensinnäkin, kuka tahansa ei kävisi. Hyvin harva itseasiassa, jos edes kukaan. Lisäksi en osaa kuvitella kovinkaan montaa joka kestäisi mun omaa luonnettani.
Joten todennäköisyydet löytää hyvä suhde on jotain 0,00001 % luokkaa.Kyllä ja varsinkin, kun olet todennäköisesti jo siinä iässä, että menet mieluummin istumaan elinkautista, kuin valitsisit elämänkumppanin jäljellä olevista sinkuista. Olit sitten mies tai nainen.
Jäljellä olevista sinkuista.. jatkuvastihan ihmiset eroaa. On siellä vaikka ja mitä tarjolla.
Eli ilmeisesti kumppanin löytyminen on siis hyvin helppoa?
Helppoa, jos on sellainen persoona, joka tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja pystyy sopeutumaan.
Vaikeaa niille, jotka eivät ole niin sopeutuvaisia ja toimeentulevia.Väärin. Olen hyvin sopeutuvainen ja vielä en elämäni aikana ole tavannut ihmistä, jonka kanssa en lainkaan tulisi toimeen. Hoitoalalla ja nyttemmin edustusluontoisessa asiakaspalvelutyössä tapaan HYVIN monenlaisia ihmisiä. Harrastan myös asioita, joissa on ihmissuhdetaidot ovat tärkeässä osassa. Silti en ole koskaan seurustellut, koska parisuhdemielessä ei kukaan ole kiinnostunut.
No miten muka olet sopeutuvainen jos kiinnostusta ei löydy erilaisiin tapauksiin ?
Olen lesbo ja suht konservatiivinen arvoiltani. Se karkottaa 99% lesboista/bi-naisista pois ja siihen vielä päälle se, että en asu isossa kaupungissa. Ei täällä ole tarjontaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Yksikään mies ei ole lähestynyt vuosikausiin.
ei kai ne nyt metoo aikana ketään lähesty. ihan itse joudut lähestymään, jos haluat miehen
En uskalla, kun en halua joutua pilkan ja naureskelun kohteeksi.
Lähesty miestä kun se on yksin. Älä lähesty häntä kun se on kaveriporukkansa seurassa. Harva rauhassa oleskeleva mies alkaa pilkkaamaan tai naureskelemaan jos nainen lähestyy häntä, mutta kaveriporukkansa edessä "esiintyvä" mies saattaa olla kuin toinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut parisuhteessa nyt 12 vuotta ja sitä ennen parissa lyhyemmässä suhteessa.
Näiden vuosien aikana olen oppinut paljon itsestäni ja parisuhde-elämästä.
Joskus mietin eroa ja sitä miten eritavalla toimisin jos nyt olisin sinkku ja etsisin kumppania. Ensinnäkin, kuka tahansa ei kävisi. Hyvin harva itseasiassa, jos edes kukaan. Lisäksi en osaa kuvitella kovinkaan montaa joka kestäisi mun omaa luonnettani.
Joten todennäköisyydet löytää hyvä suhde on jotain 0,00001 % luokkaa.Kyllä ja varsinkin, kun olet todennäköisesti jo siinä iässä, että menet mieluummin istumaan elinkautista, kuin valitsisit elämänkumppanin jäljellä olevista sinkuista. Olit sitten mies tai nainen.
Jäljellä olevista sinkuista.. jatkuvastihan ihmiset eroaa. On siellä vaikka ja mitä tarjolla.
Eli ilmeisesti kumppanin löytyminen on siis hyvin helppoa?
No mulla etäsuhde juuri taputeltu. Ei mun mielestä miehet hae kuin vakituista seksiä nykyään, ikäluokassa yli 55v. Sehän ei riitä mulle ettei asiat etene, ja sitten on joko-tai-tilanne joka päättyy eroon ja mies etsii uuden vakituisen panopuun. Oon ihan hyvin säilynyt, mutta miesten käytös risoo. Muutama vuosi eteenpäin niin varmaan flaksi käy kun entiset panomiehet tarttee omaishoitajaa. En ole käytettävissä.😅
Kertokaa te, miksi. Itse en ole keksinyt vielä syytä. Tässä perustiedot:
Nainen, 32v. FM, vakituisessa työsuhteessa. 170/65. Harrastuksina jooga, luonnossa liikkuminen, lukeminen ja penkkiurheilu. Ruskeat pitkät hiukset ja vihertävät silmät. Vaatetuksena töissä toimistotyyli ja vapaalla rento farkut+neule tms. Lapsirakas, ystävällinen, keskustelutaitoinen ja perusluonteelta rauhallinen. Luottotiedot ja talous kunnossa. Tuliko tarpeeksi tietoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Yksikään mies ei ole lähestynyt vuosikausiin.
ei kai ne nyt metoo aikana ketään lähesty. ihan itse joudut lähestymään, jos haluat miehen
En uskalla, kun en halua joutua pilkan ja naureskelun kohteeksi.
Lähesty miestä kun se on yksin. Älä lähesty häntä kun se on kaveriporukkansa seurassa. Harva rauhassa oleskeleva mies alkaa pilkkaamaan tai naureskelemaan jos nainen lähestyy häntä, mutta kaveriporukkansa edessä "esiintyvä" mies saattaa olla kuin toinen ihminen.
Lupaan, että jos minua joskus joku nainen lähestyy arkitilanteessa, niin kohtelen kuin kukkaa kämmenellä, ja nöyryyttäminen olisi viimeinen asia, mikä tuossa tilanteessa tulisi mieleen.
Mutta miehiä voi tosiaan lähestyä ihan silloinkin, kun mies on yksin. Se ei ole sama asia, kuten naisten kanssa, että naista voi lähestyä vain baariolosuhteissa ja silloin, kun nainen on osana ryhmää. Eli vain harva mies uskaltaa ja haluaa. Miehelle naisen lähestyminen on todennäköisesti ikimuistoinen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut parisuhteessa nyt 12 vuotta ja sitä ennen parissa lyhyemmässä suhteessa.
Näiden vuosien aikana olen oppinut paljon itsestäni ja parisuhde-elämästä.
Joskus mietin eroa ja sitä miten eritavalla toimisin jos nyt olisin sinkku ja etsisin kumppania. Ensinnäkin, kuka tahansa ei kävisi. Hyvin harva itseasiassa, jos edes kukaan. Lisäksi en osaa kuvitella kovinkaan montaa joka kestäisi mun omaa luonnettani.
Joten todennäköisyydet löytää hyvä suhde on jotain 0,00001 % luokkaa.Kyllä ja varsinkin, kun olet todennäköisesti jo siinä iässä, että menet mieluummin istumaan elinkautista, kuin valitsisit elämänkumppanin jäljellä olevista sinkuista. Olit sitten mies tai nainen.
Jäljellä olevista sinkuista.. jatkuvastihan ihmiset eroaa. On siellä vaikka ja mitä tarjolla.
Eli ilmeisesti kumppanin löytyminen on siis hyvin helppoa?
Helppoa, jos on sellainen persoona, joka tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja pystyy sopeutumaan.
Vaikeaa niille, jotka eivät ole niin sopeutuvaisia ja toimeentulevia.Väärin. Olen hyvin sopeutuvainen ja vielä en elämäni aikana ole tavannut ihmistä, jonka kanssa en lainkaan tulisi toimeen. Hoitoalalla ja nyttemmin edustusluontoisessa asiakaspalvelutyössä tapaan HYVIN monenlaisia ihmisiä. Harrastan myös asioita, joissa on ihmissuhdetaidot ovat tärkeässä osassa. Silti en ole koskaan seurustellut, koska parisuhdemielessä ei kukaan ole kiinnostunut.
No miten muka olet sopeutuvainen jos kiinnostusta ei löydy erilaisiin tapauksiin ?
Enhän minä sanonut, että minulta ei löytyisi kiinnostusta. Sanoin, että kukaan ei ole ollut kiinnostunut. Se on ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tunnu miltään, kun on kerran rakastanut pyyteettömästi. Tavannut jo sielunkumppaninsa siis. Siksi yksin, ehkä koko loppuelämän. T. N40. Kaunis, koulutettu, huumorintajuinen ym. joten asiaa aina joka puolella äimistellään miksi ihmeessä olen vieläkin yksin. Älkää kyselkö sitä sinkuilta, se on äärettömän rasittavaa etenkin minun tilanteessani elävälle.
Kun elät tuollaista keijukaistarinaa, niin et pääse ikinä yli. Mitään sielunkumppaneita ei ole, vaan olet jämähtänyt keksimääsi tarinaan jostain ainutlaatuisesta suhteesta. Niin käy monille meistä varsinkin ensirakkauden menetyksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Yksikään mies ei ole lähestynyt vuosikausiin.
ei kai ne nyt metoo aikana ketään lähesty. ihan itse joudut lähestymään, jos haluat miehen
En uskalla, kun en halua joutua pilkan ja naureskelun kohteeksi.
Lähesty miestä kun se on yksin. Älä lähesty häntä kun se on kaveriporukkansa seurassa. Harva rauhassa oleskeleva mies alkaa pilkkaamaan tai naureskelemaan jos nainen lähestyy häntä, mutta kaveriporukkansa edessä "esiintyvä" mies saattaa olla kuin toinen ihminen.
Lupaan, että jos minua joskus joku nainen lähestyy arkitilanteessa, niin kohtelen kuin kukkaa kämmenellä, ja nöyryyttäminen olisi viimeinen asia, mikä tuossa tilanteessa tulisi mieleen.
Mutta miehiä voi tosiaan lähestyä ihan silloinkin, kun mies on yksin. Se ei ole sama asia, kuten naisten kanssa, että naista voi lähestyä vain baariolosuhteissa ja silloin, kun nainen on osana ryhmää. Eli vain harva mies uskaltaa ja haluaa. Miehelle naisen lähestyminen on todennäköisesti ikimuistoinen kokemus.
Komppaan tätä, tasan kerran nainen on lähestynyt minua. Olin 22v, ja nainen oli 50+, muutaman promillen humalassa. En kyl lämmennyt, kun se tarras haaroväleistä kiinni, ja kuiskas korvaan "hei söpöläinen".
Mut jos nainen lähestyis asiallisesti, olisin hyvin otettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Yksikään mies ei ole lähestynyt vuosikausiin.
ei kai ne nyt metoo aikana ketään lähesty. ihan itse joudut lähestymään, jos haluat miehen
Nyt kolmen vuoden sisällä minua on lähestynyt nopeasti laskettuna seitsemän tuntematonta miestä milloin missäkin. Eli kyllä on edelleenkin miehiä jotka lähestyvät.
Ovatko lähestymiset arkitilanteissa johtaneet sänkyyn tai jopa parisuhteeseen saakka?
Ei koskaan edes treffeille. Ihan poikkeuksetta en ole ollut kiinnostunut näistä miehistä.
Juuri näin arvelinkin. Eli on naisten tehtävä lähestyä 2020-luvulla, jotta sen yhden kerran, kun nainen on jostain miehestä kiinnostunut, niin lähestyminen kannattaa tehdä. Nainen tuskin on lähestyvästä miehestä kiinnostunut, ellei jotain aivan poikkeuksellista ole tarjolla.
Minä en ala yhdellekään miehelle itseäni tyrkyttämään, vaikka olisi mikä täydellisyys. Jos mies ei lähesty minua, saa mennäkin ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Yksikään mies ei ole lähestynyt vuosikausiin.
ei kai ne nyt metoo aikana ketään lähesty. ihan itse joudut lähestymään, jos haluat miehen
Nyt kolmen vuoden sisällä minua on lähestynyt nopeasti laskettuna seitsemän tuntematonta miestä milloin missäkin. Eli kyllä on edelleenkin miehiä jotka lähestyvät.
Ovatko lähestymiset arkitilanteissa johtaneet sänkyyn tai jopa parisuhteeseen saakka?
Ei koskaan edes treffeille. Ihan poikkeuksetta en ole ollut kiinnostunut näistä miehistä.
Juuri näin arvelinkin. Eli on naisten tehtävä lähestyä 2020-luvulla, jotta sen yhden kerran, kun nainen on jostain miehestä kiinnostunut, niin lähestyminen kannattaa tehdä. Nainen tuskin on lähestyvästä miehestä kiinnostunut, ellei jotain aivan poikkeuksellista ole tarjolla.
Minä en ala yhdellekään miehelle itseäni tyrkyttämään, vaikka olisi mikä täydellisyys. Jos mies ei lähesty minua, saa mennäkin ohi.
Todennäköisesti juuri se ainoa mies, jonka haluaisit lähestyvän sinua, ei todennäköisesti sinua lähesty. Suosittelen muuttamaan ajatusmaailmaa tähän päivään.
Ihmeellistä kun eivät löydä kumppania kun maailmassa on kuitenkin 7,9 miljardia ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä kun eivät löydä kumppania kun maailmassa on kuitenkin 7,9 miljardia ihmistä.
Meinaatko, että kaikki heistä ovat a) aikuisia, b) kumppaniksi soveltuvia?
En ole julkkis sepä selittää Kaiken !
En ole mikään huomion kipeä.
Vaikka osallistuin Seinäjoen tangomarkkinoille karsintaan sitten tulikin tieto , Valitettavasti Seinäjoen Tangomarkkinat on jouduttu Perumaan taaskin tänä vuonna 2021.
No just' minun tuurilla,eli en ole huomion kipeä, eikä BB ..Ei Kiinosta ties vaikka sekin peruttaisiin minun tuurilla.
Joo sepä sitten siitä , ja olen Luomu ikää en kehtaa sanoa monesti sen oon Maininnut nyt sanon Alle 50- v oon.
Juu sepä se oon liian kiltti auttavainen , rehellinen.
Raitis .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Yksikään mies ei ole lähestynyt vuosikausiin.
ei kai ne nyt metoo aikana ketään lähesty. ihan itse joudut lähestymään, jos haluat miehen
Nyt kolmen vuoden sisällä minua on lähestynyt nopeasti laskettuna seitsemän tuntematonta miestä milloin missäkin. Eli kyllä on edelleenkin miehiä jotka lähestyvät.
Ovatko lähestymiset arkitilanteissa johtaneet sänkyyn tai jopa parisuhteeseen saakka?
Ei koskaan edes treffeille. Ihan poikkeuksetta en ole ollut kiinnostunut näistä miehistä.
Juuri näin arvelinkin. Eli on naisten tehtävä lähestyä 2020-luvulla, jotta sen yhden kerran, kun nainen on jostain miehestä kiinnostunut, niin lähestyminen kannattaa tehdä. Nainen tuskin on lähestyvästä miehestä kiinnostunut, ellei jotain aivan poikkeuksellista ole tarjolla.
Minä en ala yhdellekään miehelle itseäni tyrkyttämään, vaikka olisi mikä täydellisyys. Jos mies ei lähesty minua, saa mennäkin ohi.
Todennäköisesti juuri se ainoa mies, jonka haluaisit lähestyvän sinua, ei todennäköisesti sinua lähesty. Suosittelen muuttamaan ajatusmaailmaa tähän päivään.
Olen eri, mutta samaa mieltä lainaamasi kanssa. Jos mies ei minua lähesty, hän ei ole mies, jonka haluan itseäni lähestyvän. Minulle miehen aloitteellisuus on tärkeä asia ja siitä en tingi, vaikka olisin loppuelämäni yksin. Jos mies ei kykene tekemään aloitetta edes lähestymisessä, hän ei ole mies minua varten.
Puolison hakeminen on ihan sairasta nykyään kun paino ja ulkonäkö kriteerit ovat kauhean tiukat. Eikä se välttämättä sitten synkkaa sellaisen kanssa jos ne kriteerit täyttävän löytää. Jos loputtomiin hakee tiukkojen kriteerien kumppania niin jossain vaiheessa kannattaa luovuttaa sillä sellaista ei löydy koskaan.