Hei vela, kenelle testamenttaat omaisuutesi?

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:40"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:35"]

Tarvitaanko siihen testamenttia, että omaisuus menee sisarelle/hänen lapsilleen vai viekö valtio kaiken, jos ei ole testamenttia?

[/quote]

Testamentti kannattaa tehdä joka tapauksessa, jollei esimerkiksi halua sisaruksen puolison vievän mukanaan osaa perinnöstä avioeron sattuessa.

[/quote]

Testamentillavoi tosiaan tehdä rajauksia.

Muuten perintökaaren mukaanlapsettoman perii

- aviopuoliso

- jos ei aviopuolisoa, vanhemmat

- jos vanhemmat kuolleet, niin sisaret (myös jos toinen vanhemmista kuollut, tämän osuuden perii sisaret)

- perintökaaren mukaan myös isovanhemmat ja vanhempien sisaret voivat vielä periä.

Sitten loppuu sukulaissuhteet perintökaaressa ja valtiolle menee ilman testamenttia.

Jos puoliso jää mun jälkeeni, niin hänellehän se menee, toki huolehdin että iso osa menee testamentilla myös mulle tärkeään eläinsuojelutyöhön.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:42"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:37"]

Jos joku haluaa pitää minulle seuraa ja toimitella asioitani, kun olen vanha, ihan hyvin voin siitä palkita perinnöllä. Eipä se ole minulta pois, kun olen kuollut.

[/quote]

Ei ne halunneet ennen kuin sinusta tuli potentiaalinen sijoituskohde joten tuskin nytkään haluavat. Sijoitustaan vain varmistelevat. Kyllä tuo minusta on jotenkin surullista ja ahdistavaa. Itse en varmaankaan tällaisia perskärpäsiä katselisi vaan ostaisin itselleni asian toimittajat. Ja hakisin seuran vanhoista ystävistä joiden tietäsin pitävän minusta oikeasti. Sikäli mikäli heitä enää on.

[/quote]

Niin, kuka tuossa tapauksessa hyötyy ja kenestä? Minullahan ei olisi tuossa tilanteessa kuin voitettavaa. Tietenkin ystävät ovat aina ystäviä, mutta jos sattuu lähtemään viimeisenä, ei aina ole varaa valita.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:34"]

Velan elämässä on sellainen mielestäni vähän surullinen ulottuuvuus että iän karttuessa ja puolison kuoltua osa sukulaisista kiinnostuu yhtäkkiä velasta aivan mahdottomasti. Porukkaa rupeaa pörräämään ympärillä. Tavallaan se on tietyti hyvä ettei tarvi yksi olla, mutta kyllä se jotenkin mun mielestä on myös surullista että mitkä on ne motiivit tuossa. Nimimerkillä yhden sukulaisen elämän iltaa seuratessa.

[/quote]

Kaikissa vela-ketjuissa äidit valittelevat velan tulevaa kohtaloa, kun ei ole niitä lapsia pitämässä huolta sitten vanhana.Tämän mukaanhan niin ei käykään ;)

Ja voihan se olla ihan äiti-lapsisuhteessakin velvoollisuudentuntoa, perinnöntoivoa (enemmän kuin lakiosa) jne. se vanhemman huomioiminen.

Itse ainakin toivon, että lapsettoman sisareni panostukset lapseemme tässä vaiheessa (ajallinen ja laadullinen yhdessäolo) vaikuttavat siihen, että myöhemminkin ovat läheisiä.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:40"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:35"]

Tarvitaanko siihen testamenttia, että omaisuus menee sisarelle/hänen lapsilleen vai viekö valtio kaiken, jos ei ole testamenttia?

[/quote]

Testamentti kannattaa tehdä joka tapauksessa, jollei esimerkiksi halua sisaruksen puolison vievän mukanaan osaa perinnöstä avioeron sattuessa.

[/quote]

Testamentillavoi tosiaan tehdä rajauksia.

Muuten perintökaaren mukaanlapsettoman perii

- aviopuoliso

- jos ei aviopuolisoa, vanhemmat

- jos vanhemmat kuolleet, niin sisaret (myös jos toinen vanhemmista kuollut, tämän osuuden perii sisaret)

- perintökaaren mukaan myös isovanhemmat ja vanhempien sisaret voivat vielä periä.

Sitten loppuu sukulaissuhteet perintökaaressa ja valtiolle menee ilman testamenttia.

[/quote]

Paitsi että ne sisarusten lapset voivat myös periä.

Köyhille. Niille joilla ei ole vielä yltäkylläisyyttä.

Aion tuhlata kaiken, jos suinkin mahdollista eli jos kuolo ei korjaa yllättäen, vaan vasta vanhana. En siis aio jättää perintöä kenellekään.

Luuletteko te äidit, että ne omat lapset aina täysin pyyteettömästi teitä passaa ja hoitaa? Eiköhän niilläkin ole oma lehmä ojassa aika usein. Ja varsinkin kun vanhenette, ei varmasti olisi vapaaehtoisia vaipanvaihtajia jonossa jos ei jotain perintöä olisi tiedossa. Minusta on parempi olla selvät kuviot - mä maksan itselleni hoitajan ja vaipanvaihtajan. Saan hyvää ja luotettavaa palvelua, kun se hoitsu tietää että palkka tulee perinnön muodossa vain jos homma on hoidettu hyvin.

En ole vapaaehtoisesti lapseton, mutta en tule ikinä saamaan lapsia. Voisin testamentata vaikka miesten asemaa ajavalle järjestölle, Suomessa on niin huonossa asemassa mies ettei täällä pysty enää lisääntymään.

Lahjoitan omaisuuteni tietenkin  wt-mammojen tukiyhdistykselle.

Jos olisi tilanne että olisi paljon ikää ja paljon pääomia niin alkaisin varovasti kartoittamaan tuttavaverkostosta onko joku aloittamassa tai valmiina aloittamaan liiketoimintaa mihin tarvitsee ja mihin uskon. Jos ei löydy niin Meripelastusseuran paikallisyhdistys varmaan olisi kiitollinen.

Eläimille ei voi testamentata yhtään mitään!

Erilaisille yhdistyksille toki voi! 

Kyllä on onneton elämä ollut, jos ei yhtäkään niin läheistä ihmistä ole, jota haluaisi auttaa, vaan pitää jollekin "kissojen hammashoitoyhdistykselle" roponsa laittaa. 

Sisaruksilleni ja sisarusteni lapsille niinkuin ne perintökaaren mukaan menee, en ole tehnyt testamenttia. Mieheni ja hänen lapsensa tai vanhempani eivät tarvitse perintöäni, heillä on enemmän. Tiedän heidän luopuvan lakisääteisestä osuudestaan sisarusteni perheiden hyväksi, joilla on varallisuutta mutta selvästi vähemmän. Molempien sekä mieheni että minun suvussa jokaisen pitää hankkia omaa varallisuutta esim. omistusasunto, osakkeita, vuokrakiinteistö, metsää, rahastoja tms. jonkin verran ja loppu sitten ajastaan peritään suvussa perintökaaren mukaan, testamentti kannattaa tietysti tehdä siinä tapauksessa että arvelee omaisuutta menevän esim. puolison sukuun vaikka omassakin suvussa olisi perimistarvetta.

Kavereille saman verran kaikille, poikaystävä mukaanluettuna.

ei puolisoa eläinssuojelulle, sisarusten lapsille ei mitään

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:34"]

Velan elämässä on sellainen mielestäni vähän surullinen ulottuuvuus että iän karttuessa ja puolison kuoltua osa sukulaisista kiinnostuu yhtäkkiä velasta aivan mahdottomasti. Porukkaa rupeaa pörräämään ympärillä. Tavallaan se on tietyti hyvä ettei tarvi yksi olla, mutta kyllä se jotenkin mun mielestä on myös surullista että mitkä on ne motiivit tuossa. Nimimerkillä yhden sukulaisen elämän iltaa seuratessa.

[/quote]

Kyllä kai se motiivi YLEENSÄ on ihan vaan se, että autetaan vanhaa ja yksinäistä. Yleensä kun ne perinnöt on niin pieniä, että vaikka sen saiskin niin ei siitä tuntipalkkaa irtoaisi jos sellaista laskisi.

Mun testamentissani on mainittu puoliso, äiti ja veljentytär. Puolisoni kuoli hiljattain joten äitini ja veljentyttäreni perivät minut.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:07"]

Sisaruksilleni ja sisarusteni lapsille niinkuin ne perintökaaren mukaan menee, en ole tehnyt testamenttia. Mieheni ja hänen lapsensa tai vanhempani eivät tarvitse perintöäni, heillä on enemmän. Tiedän heidän luopuvan lakisääteisestä osuudestaan sisarusteni perheiden hyväksi, joilla on varallisuutta mutta selvästi vähemmän. Molempien sekä mieheni että minun suvussa jokaisen pitää hankkia omaa varallisuutta esim. omistusasunto, osakkeita, vuokrakiinteistö, metsää, rahastoja tms. jonkin verran ja loppu sitten ajastaan peritään suvussa perintökaaren mukaan, testamentti kannattaa tietysti tehdä siinä tapauksessa että arvelee omaisuutta menevän esim. puolison sukuun vaikka omassakin suvussa olisi perimistarvetta.

[/quote]

Ilman testamenttia puoliso perii jos vainajalta ei ole lapsia. Sen jälkeen seuraavana vanhemmat. Tarkista perintökaari. Ilman testamenttia ei todellakaan mene automaattisesti sisaruksillesi yhtään mitään.

Jätän kaiken avustajakoiratoiminnalle. Itselläni ei edes sisaruksia.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:34"]

Velan elämässä on sellainen mielestäni vähän surullinen ulottuuvuus että iän karttuessa ja puolison kuoltua osa sukulaisista kiinnostuu yhtäkkiä velasta aivan mahdottomasti. Porukkaa rupeaa pörräämään ympärillä. Tavallaan se on tietyti hyvä ettei tarvi yksi olla, mutta kyllä se jotenkin mun mielestä on myös surullista että mitkä on ne motiivit tuossa. Nimimerkillä yhden sukulaisen elämän iltaa seuratessa.

[/quote]

Kyllä kai se motiivi YLEENSÄ on ihan vaan se, että autetaan vanhaa ja yksinäistä. Yleensä kun ne perinnöt on niin pieniä, että vaikka sen saiskin niin ei siitä tuntipalkkaa irtoaisi jos sellaista laskisi.

[/quote]

Tjaa, no tää vela-vanhus mistä kirjoitin on kylläkin elänyt kahden aikuisen hyvässä työssä käyvän keskiluokkaisen ihmisen elämää, kyllä sieltä on iso omakotitalo tulossa myyntiin ja veikkaan että vaikka kuinka paljon muutakin varallisuutta. Harva lapsi huolehtii omista vanhemmistaan perinnön toivossa, niinkö te velat olette omien vanhempienne kanssa toimineet? No ehkä siinä on syy lapsettomuuteenkin kun empatiakyky ja kyky rakastaa puuttuu. Joka tapauksesa on siinä iso ero että lapset huolehtii vanhemmistaan kuin että puolison kuoleman jälkeen suvun mustalammas, omat rahansa aikanaan ryypännyt vanhapoika yhtäkkiä on aina siellä missä vähän jo höppänä ja hauras Hilma-tätikin.