Hei vela, kenelle testamenttaat omaisuutesi?

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:22"][quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:34"]Velan elämässä on sellainen mielestäni vähän surullinen ulottuuvuus että iän karttuessa ja puolison kuoltua osa sukulaisista kiinnostuu yhtäkkiä velasta aivan mahdottomasti. Porukkaa rupeaa pörräämään ympärillä. Tavallaan se on tietyti hyvä ettei tarvi yksi olla, mutta kyllä se jotenkin mun mielestä on myös surullista että mitkä on ne motiivit tuossa. Nimimerkillä yhden sukulaisen elämän iltaa seuratessa.
[/quote]

Yritän aina pitää seuraa yksinäisille, erityisesti vanhuksille. Kun toinen isovanhempi kuoli aloimme tavata toista vielä useammin, eikä todellakaan rahan perässä vaan koska toinen on huomattavasti yksinäisempi nyt.
[/quote]
Tottakai omat isovanhemmat on eri asia. Hehän on omaa perhettä. Mutta alatko piirittää yhtäkkiä jotain oman vanhempasi naimatonta sisarusta johon et ole sitä ennen osoittanut mitään mielenkiintoa. Sit tämän puoliso kuolee ja yhtäkkiä rupeaakin kiinnostamaan.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:34"]Velan elämässä on sellainen mielestäni vähän surullinen ulottuuvuus että iän karttuessa ja puolison kuoltua osa sukulaisista kiinnostuu yhtäkkiä velasta aivan mahdottomasti. Porukkaa rupeaa pörräämään ympärillä. Tavallaan se on tietyti hyvä ettei tarvi yksi olla, mutta kyllä se jotenkin mun mielestä on myös surullista että mitkä on ne motiivit tuossa. Nimimerkillä yhden sukulaisen elämän iltaa seuratessa. [/quote] No eihän tuohon vela tarvitse olla. Kyllä sama ilmiö voi hyvinkin käydä myös perheellisen vanhuksen kanssa!

[/quote]

Jep. Lastenlapset ja lastenlastenlapset osaavat mielinkielin olemisen oikein hyvin, varsinkin, jos mammalla tai isomammalla (tai papoilla) on vähänkin enemmän mukavasti käteiseksi muutettavaa tavaraa tai isoja eurosummia pankkitileillä.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 12:28"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 12:13"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:07"]

Eläimille ei voi testamentata yhtään mitään!

Erilaisille yhdistyksille toki voi! 

Kyllä on onneton elämä ollut, jos ei yhtäkään niin läheistä ihmistä ole, jota haluaisi auttaa, vaan pitää jollekin "kissojen hammashoitoyhdistykselle" roponsa laittaa. 

[/quote]

Heh, 11 alapeukkua. Taitaa olla vanhatpiiat kissoineen liikkeellä Kyöpelinvuorelle, kun pääsiäinenkin on lähellä. 

[/quote]

Aika moni eläinten ystävä pitää eläimiä tärkeämpinä kuin esimerkiksi sinua, tuikituntematonta. Muista, ettet kiipeä puuhun, jollet pääse sieltä itse alas - kuulostat juuri niin miellyttävältä ihmiseltä, että sinulle ei palokuntaa soiteta, vaikka kissalle soitetaankin. ;)

[/quote]

Heh, en ole puuhun kiipeämässä eli vertaus ontuu pahemman kerran. Mutta, jos tarkoitat, että kissasi saa apua ylipäätään ennemmin kuin minä hätätilanteessa, niin olet väärässä. 

Pelastuslaitos hoitaa jokaikisen ihmisen ensiksi ja jos aikaa jää, niin sitten lemmikkieläimet. 

En tiedä, onko eläimillä arvojärjestystä? Jos taloudessa on kissa ja vaikkapa saksanpaimenkoira ja vain toinen on mahdollista pelastaa, niin mitä tekevät. 

Minä ottaisin sen sakemannin, jos en siis tuntisi elämiä mitenkään. Kumpikaan ei olisi minun. 

[/quote]

Ei ollut kysymys siitä, kuka saa palokunnalta apua puuhun juututtuaan, vaan siitä, kenelle sitä apua soitetaan. Tässä ontuu vain sinun lukutaitosi. ;)

[/quote]

Jokainen tervepäinen soittaa apua tarvitsevalle! Jokainen auttaa hädässä olevaa, jos se on mahdollista. 

Mutta täällähän riittää näitä "vapaahetoisesti lapsettomia" ym. hulluja. Ehkä he (ne) eivät soittaisi. 

[/quote]

Mitä ihmeen tosikkoja tähänkin ketjuun on ilmestynyt vikisemään?

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:12"]

Käytännössä eläin ei voi periä, koska se katsotaan omaisuudeksi. Yksityishenkilölle voi toki kissasta huolehtimista pitää perinnön ehtona, mutta kuka tätä valvoo? Kuka on kissan edunvalvoja, ja millä perusteella niitä sanktioita voi määrätä?

[/quote]

Voin todellakin testamentata omaisuuteni haluamallani taholle kissan hoitoa vastaan. Eläimen edunvalvojana voi toimia kuka tahansa, vaikka asianajotoimisto. Toimisto saa testamentissa määrätyn summan tätä varten ja summa maksetaan vuosittain.  Tarkistaa vaikka kerran vuodessa, että turkki kiiltää ja kynnet ovat terävät. :) Eläessäni perustettu säätiö ja säätiön toimintaa valvomaan määrätty taho on toki paljon helpompi. 

Asia on todellakin järjestettävissä. Ei poikkea mitenkään esim. maatilan testamenttaamisesta.

[/quote]

Kuvitteletko tosissasi, että jokin asianajotoimisto rupeaa tarkkailemaan kissasi turkiia ja kynsien terävyyttä. :D

Olette te vanhatpiiat niin lutusia juttuineen. 

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:20"]Kissalleni [/quote] Taidat olla kovin vanha tai sairas jos ajattelet että kissasi elää pitempään kuin sinä.

[/quote]

No hei, kissan voi ottaa lemmikikseen vaikka joka vuosi, jos niikseen tulee. Jos määrittää testamenttiin kissan perijäkseen, ei sitä tarvitse nimetä. Jos tällä hetkellä on mustavalkoinen maatiaiskissa nimeltä Misse, niin esim. 27 vuoden kuluttua, kun kuolema on vihdoin korjannut satonsa, kissa saattaakin olla sininaamio ragdoll nimeltä Lady Anne, ja silloinkin kissa saisi perinnön. Kissa on kissa on kissa. :D

[/quote]

Katsos, kun Suomen lakien mukaan eläin ei voi olla perijä eikä edunsaaja. Ainoa mahdollisuus on velvoittaa joku perinnönsaaja huolehtimaan kissastasi, mutta sekin pätee vain niin kauan kuin elät ja perijäsi näin tietysti sinulle vakuuttelee. 

Lainvoimaa tällä ei ole, joten kissasi saa vapaasti lahdata, kun sinusta henki lähtee. 

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:12"]

Käytännössä eläin ei voi periä, koska se katsotaan omaisuudeksi. Yksityishenkilölle voi toki kissasta huolehtimista pitää perinnön ehtona, mutta kuka tätä valvoo? Kuka on kissan edunvalvoja, ja millä perusteella niitä sanktioita voi määrätä?

[/quote]

Voin todellakin testamentata omaisuuteni haluamallani taholle kissan hoitoa vastaan. Eläimen edunvalvojana voi toimia kuka tahansa, vaikka asianajotoimisto. Toimisto saa testamentissa määrätyn summan tätä varten ja summa maksetaan vuosittain.  Tarkistaa vaikka kerran vuodessa, että turkki kiiltää ja kynnet ovat terävät. :) Eläessäni perustettu säätiö ja säätiön toimintaa valvomaan määrätty taho on toki paljon helpompi. 

Asia on todellakin järjestettävissä. Ei poikkea mitenkään esim. maatilan testamenttaamisesta.

[/quote]

Kuvitteletko tosissasi, että jokin asianajotoimisto rupeaa tarkkailemaan kissasi turkiia ja kynsien terävyyttä. :D

Olette te vanhatpiiat niin lutusia juttuineen. 

[/quote]

rahalla on ihmeitä tekevä vaikutus :)

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 12:43"]

En jaksa edes lukea koko ketjua, mutta vastaan, että jos olisin itse valinnut olla lapseton, miksi edes keräisin mitään omaisuutta?

[/quote]

Kyllä minä ainakin haluan kerätä omaisuutta ihan vanhuuden päiviä varten. Kun ei ole niitä jälkeläisiä huolehtimassa hoidosta, niin onpahan edes x sataa tuhatta euroa jonka voi tarvittaessa käyttää hoivapalveluihin. Nehän kertyy ihan jo siitä kun ei tule lasten aiheuttamia katkoja työuraan, ei tartte sen kummemmin tinkiä mistään.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:12"]

Käytännössä eläin ei voi periä, koska se katsotaan omaisuudeksi. Yksityishenkilölle voi toki kissasta huolehtimista pitää perinnön ehtona, mutta kuka tätä valvoo? Kuka on kissan edunvalvoja, ja millä perusteella niitä sanktioita voi määrätä?

[/quote]

Voin todellakin testamentata omaisuuteni haluamallani taholle kissan hoitoa vastaan. Eläimen edunvalvojana voi toimia kuka tahansa, vaikka asianajotoimisto. Toimisto saa testamentissa määrätyn summan tätä varten ja summa maksetaan vuosittain.  Tarkistaa vaikka kerran vuodessa, että turkki kiiltää ja kynnet ovat terävät. :) Eläessäni perustettu säätiö ja säätiön toimintaa valvomaan määrätty taho on toki paljon helpompi. 

Asia on todellakin järjestettävissä. Ei poikkea mitenkään esim. maatilan testamenttaamisesta.

[/quote]

Kuvitteletko tosissasi, että jokin asianajotoimisto rupeaa tarkkailemaan kissasi turkiia ja kynsien terävyyttä. :D

Olette te vanhatpiiat niin lutusia juttuineen. 

[/quote]

Ihmiset ja ihmisten yritykset tekevät kaikenlaista mielenkiintoista ja vähäpätöistäkin, kunhan siitä saa riittävästi palkkaa tai palkkiota.

Tässä ketjussa on aika monta mielensä tosi kovasti pahoittanutta perheellistä. Ja heistä melkein jokainen on niin yksinkertainen ja huumorintajuton, että soisi, että nimenomaan he olisivat niitä lapsettomia (lapset nimittäin kukoistavat nokkelien ja huumorintajuisten vanhempien hoivissa). Kipitäpä sinäkin vaikka kertomaan numerolle 59, että eivät kissat saa ajaa moottoripyörällä!

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 14:33"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:12"]

Käytännössä eläin ei voi periä, koska se katsotaan omaisuudeksi. Yksityishenkilölle voi toki kissasta huolehtimista pitää perinnön ehtona, mutta kuka tätä valvoo? Kuka on kissan edunvalvoja, ja millä perusteella niitä sanktioita voi määrätä?

[/quote]

Voin todellakin testamentata omaisuuteni haluamallani taholle kissan hoitoa vastaan. Eläimen edunvalvojana voi toimia kuka tahansa, vaikka asianajotoimisto. Toimisto saa testamentissa määrätyn summan tätä varten ja summa maksetaan vuosittain.  Tarkistaa vaikka kerran vuodessa, että turkki kiiltää ja kynnet ovat terävät. :) Eläessäni perustettu säätiö ja säätiön toimintaa valvomaan määrätty taho on toki paljon helpompi. 

Asia on todellakin järjestettävissä. Ei poikkea mitenkään esim. maatilan testamenttaamisesta.

[/quote]

Kuvitteletko tosissasi, että jokin asianajotoimisto rupeaa tarkkailemaan kissasi turkiia ja kynsien terävyyttä. :D

Olette te vanhatpiiat niin lutusia juttuineen. 

[/quote]

rahalla on ihmeitä tekevä vaikutus :)

[/quote]

Mielenkiintoista muuten, että kukaan ei koiralle ole jättämässä omaisuuttaan, mutta näitä kissaihmisiä riittää. Kertonee mielenlaadusta. 

Tutustukaa nyt juridikkaan sen verran niitä lappusia raapustaessanne, että kissa ei totisesti voi periä mitään. 

Voi yrittää jotain ehtoa, että kissasta pidetään huolta, mutta se on täysin vapaaehtoinen perijälle loppupeleissä. Voihan hän teeskennellä ja näin saada perinnoön, mutta vaikka hirttäisi kissan seuraavana päivänä, ei perintöä häneltä evätä. 

Miettikää nyt vähän! Kissa kuolee, niin suoritetaan poliisitutkinta ja oikeudenkäynnit, miten kissa on kuollut ja sitten peritään omaisuus pois. 

Ei tod! Kissan voi lahdata samana päivänä ja se ei vaikuta yhtään mitään perinnönsaajan asemaan. 

Kissaihmiset rakastavat lemmikkejään. Koiraihmisille koirat ovat ilmeisesti vain alistamisen ja komentelun kohde. Siinä se ero, tiedoksesi vain, ysiysi.

Aviomiehelleni ensisijaisesti. Testamentilla varmistan hänelle täydet oikeudet jäämistööni, puoliso kun ei saa perittyä jäämistöä oleellisesti vähentää, ja hänen kuolemansa jälkeen se menisi sukulaisilleni. 

Olemme sopineet että mies lahjoittaa sitten 15 % jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle. Syynä siihen, ettei tätä asiaa ole määritetty testamentissa on se, ettei koskaan tiedä mistä järjestöstä paljastuu jotain vuosien mittaan enkä aio muuttaa testamenttiani aina kun näin käy.

Jos veljeni lisääntyy, saatan ehkä muuttaa testamenttia ja jättää näille lapsille jotain. Veljeni ei kuitenkaan tarvitse rahojani, hän on aina saanut vanhemmiltamme enemmän kuin minä ja pärjää niillä rahoilla paremmin kuin hyvin. Minun piti ostaa uusi päiväpeitto itse kun vanha meni pilalle pesussa, samalla veljelleni annettiin huoneeseensa oma telkkari.

Tässäkin taas huomaa miten rajoittuneesti ajatellaan, vela = kissojen kanssa hössöttävä vanhapiika.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 14:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 14:03"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:04"]

En ole vapaaehtoisesti lapseton, mutta en tule ikinä saamaan lapsia. Voisin testamentata vaikka miesten asemaa ajavalle järjestölle, Suomessa on niin huonossa asemassa mies ettei täällä pysty enää lisääntymään.

[/quote]

Ot, mutta kertoisitko konkreettisia esimerkkejä, millä tavalla mies on niin huonossa asemassa Suomessa, ettei lisääntymään pysty?

[/quote]

Sillä tavalla etten tunnu kelpaavan kenellekkään naiselle.

[/quote]

Tämä ei kerro mitään miehen asemasta. Se kertoo vain sinusta.

[/quote]

No minä olen mies ja minun asema on huonompi kuin naisilla, jotka tuntuvat saavan miehen milloin tahansa, elleivät omasta vapaasta tahdosta sinkkuile. Voisin testamentata omaisuuteni järjestölle joka ajaa nimen omaan syrjäytyneiden miesten asemaa paremmaksi.

Kiitos kanssakeskustelijoille. Nyt tämä lutuinen, kissan kanssa hössöttävä vanhapiika jatkaa töitään, jotta saa armaalle kissulille kerättyä mahdollisimman paljon varallisuutta. Jospa sitä kävisi illalla ajamassa pyörällä lenkin kun tuo sääkin suosii. :)

no mutta ei helekkari, kenellekköhän mä nuo rahat nyt annan?? nytpä väsäänkin äkkiä pari muksua maailmaan niin tämäkin kalvava ongelma ratkeaa kertaheitolla

mitäs huomenna? ehkä vaikka seuraavan juhlan kunniaksi "hei velat, miksi edes vietätte pääsiäistä kun teillä ei ole edes lapsia???"

"itsekkäät velat syö lasten pääsiäismunat!!1!"

"velat eivät oikeasti osaa nauttia rairuohosta koska sen syvimpään olemukseen pääsee sisälle vasta lasten kanssa!!"

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 14:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 14:03"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:04"]

En ole vapaaehtoisesti lapseton, mutta en tule ikinä saamaan lapsia. Voisin testamentata vaikka miesten asemaa ajavalle järjestölle, Suomessa on niin huonossa asemassa mies ettei täällä pysty enää lisääntymään.

[/quote]

Ot, mutta kertoisitko konkreettisia esimerkkejä, millä tavalla mies on niin huonossa asemassa Suomessa, ettei lisääntymään pysty?

[/quote]

Sillä tavalla etten tunnu kelpaavan kenellekkään naiselle.

[/quote]

Tämä ei kerro mitään miehen asemasta. Se kertoo vain sinusta.

[/quote]

No minä olen mies ja minun asema on huonompi kuin naisilla, jotka tuntuvat saavan miehen milloin tahansa, elleivät omasta vapaasta tahdosta sinkkuile. Voisin testamentata omaisuuteni järjestölle joka ajaa nimen omaan syrjäytyneiden miesten asemaa paremmaksi.

[/quote]

Naisen seksuaalinen markkina-arvo on korkeampi kuin miehen, mutta parisuhdemarkkinoilla menee toisin päin.

Näin siis ilmeisesti tarkoittamasi idioottiteorian mukaan.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 14:55"]

Tässäkin taas huomaa miten rajoittuneesti ajatellaan, vela = kissojen kanssa hössöttävä vanhapiika.

[/quote]

Näin on. Minä kyllä olen aina rakastanut kissoja ja niitä on ollut lapsuudenkodissani, samoin kuin aikuisenakin oli 17-vuotiaaksi elänyt oranssivalkoinen töpöhäntämanx, mutta on minulla ollut melkein 23 vuotta aviomieskin. Ja se aviomieskin rakastaa kissoja. :D

Itse meinasin kanssa elää niin, että rahaa ei jää:). Omistusasunto HKI:n keskustassa menee tämän hetkisen testamentin mukaan puolisolle, jonka kanssa ei asuta yhdessä ja tämän jälkeen parhaalle ystävälleni, jos hän ei sitä ole perimässä:). Joten keinoja kyllä löytyy!

Kissalleni

Puoliso saa, tai jos puoliso on kuollut niin sisko. Ei tarvitse testamenttia.