Lue keskustelun säännöt.
Hei vela, kenelle testamenttaat omaisuutesi?
24.03.2015 |
Oletteko vapaaehtoisesti lapsettomat jo ajatelleet, minne jaatte omaisuutenne, kun kuolema korjaa? Puolisolle? Entä jos puoliso kuolee ennen teitä?
Kommentit (107)
Hei ystäväiseni. Totta, kissa ei voi periä mitään. Voin testamentata omaisuuteni taholle, joka sitoutuu pitämään huolta eläimestä. Toinen taho valvoo palkkiota vastaan, että hyvä hoito toteutuu. Jos näin ei tapahdu, seuraa huomattava taloudellinen sanktio. Minä naivisti ajattelen, että jos vastineena on huoneisto Helsingin keskustasta yhden kissan hoidosta, niin eiköhän joku tähän suostu. Toinen vaihtoehto on perustaa säätiö, joka antaa eläimen asua hoidettuna huoneistossa. Tämä ei poikkea mitenkään esim. kotimuseosta. Joten, kissa ei ehkä lakiteknisesti peri mitään mutta käytännössä perii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ystäväiseni. Totta, kissa ei voi periä mitään. Voin testamentata omaisuuteni taholle, joka sitoutuu pitämään huolta eläimestä. Toinen taho valvoo palkkiota vastaan, että hyvä hoito toteutuu. Jos näin ei tapahdu, seuraa huomattava taloudellinen sanktio. Minä naivisti ajattelen, että jos vastineena on huoneisto Helsingin keskustasta yhden kissan hoidosta, niin eiköhän joku tähän suostu. Toinen vaihtoehto on perustaa säätiö, joka antaa eläimen asua hoidettuna huoneistossa. Tämä ei poikkea mitenkään esim. kotimuseosta. Joten, kissa ei ehkä lakiteknisesti peri mitään mutta käytännössä perii.
Hei ystäväiseni. Totta, kissa ei voi periä mitään. Voin testamentata omaisuuteni taholle, joka sitoutuu pitämään huolta eläimestä. Toinen taho valvoo palkkiota vastaan, että hyvä hoito toteutuu. Jos näin ei tapahdu, seuraa huomattava taloudellinen sanktio. Minä naivisti ajattelen, että jos vastineena on huoneisto Helsingin keskustasta yhden kissan hoidosta, niin eiköhän joku tähän suostu. Toinen vaihtoehto on perustaa säätiö, joka antaa eläimen asua hoidettuna huoneistossa. Tämä ei poikkea mitenkään esim. kotimuseosta. Joten, kissa ei ehkä lakiteknisesti peri mitään mutta käytännössä perii.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 12:43"]
En jaksa edes lukea koko ketjua, mutta vastaan, että jos olisin itse valinnut olla lapseton, miksi edes keräisin mitään omaisuutta? Eläisin itselleni ja toteuttaisin unelmia vähän erilailla. Jos eläisimme kahdestaan mieheni kanssa, en varmaan pitäisi niin suurta puskurirahaa säästössä, kuin mit ison lapsiperheen ajattelen tarvitsevan pahan päivän varalle.
[/quote]
Näin toimin. Mutta asunto nyt näillä näkymin tulee jäämään. Yksi vaihtoehto on tietysti sekin laittaa lihoiksi ja asua vuokralla ja matkustella.
Tällä hetkellä pidän kuitenkin tämän. Eli sata neliötä Helsingin keskustassa. En omalla työlläni tätä täysin ole ostanut, vaan osin perintörahoilla. Kyllä tästä joku vielä iloitsee.
En vain oikein tiedä kuka. Sisaruksillani on lapsia ja kummikin olen. Heillä kuitenkin on varallisuutta yllin kyllin. Kukaan ei edes ole niin kauhean läheinen, vaikka hyvät välit on.
Jos en mitään testamenttia tee, niin sisaruksille menee ja sitä myöten heidän lapsilleen. Katotaan nyt, ei kovin suuri asia mun elämässä. Tuli vain mieleen, kun tämän aloituksen näin.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 12:48"][quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 12:43"]
En jaksa edes lukea koko ketjua, mutta vastaan, että jos olisin itse valinnut olla lapseton, miksi edes keräisin mitään omaisuutta? Eläisin itselleni ja toteuttaisin unelmia vähän erilailla. Jos eläisimme kahdestaan mieheni kanssa, en varmaan pitäisi niin suurta puskurirahaa säästössä, kuin mit ison lapsiperheen ajattelen tarvitsevan pahan päivän varalle.
[/quote]
Näin toimin. Mutta asunto nyt näillä näkymin tulee jäämään. Yksi vaihtoehto on tietysti sekin laittaa lihoiksi ja asua vuokralla ja matkustella.
Tällä hetkellä pidän kuitenkin tämän. Eli sata neliötä Helsingin keskustassa. En omalla työlläni tätä täysin ole ostanut, vaan osin perintörahoilla. Kyllä tästä joku vielä iloitsee.
En vain oikein tiedä kuka. Sisaruksillani on lapsia ja kummikin olen. Heillä kuitenkin on varallisuutta yllin kyllin. Kukaan ei edes ole niin kauhean läheinen, vaikka hyvät välit on.
Jos en mitään testamenttia tee, niin sisaruksille menee ja sitä myöten heidän lapsilleen. Katotaan nyt, ei kovin suuri asia mun elämässä. Tuli vain mieleen, kun tämän aloituksen näin.
[/quote]
Joo, juuri jotain tämmöstä mä ajattelin, että ehkä ite vielä "vanhoilla päivillä" löisin asunnon lihoiks ja tekisin, noh, ihan mitä vaan! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä eläin ei voi periä, koska se katsotaan omaisuudeksi. Yksityishenkilölle voi toki kissasta huolehtimista pitää perinnön ehtona, mutta kuka tätä valvoo? Kuka on kissan edunvalvoja, ja millä perusteella niitä sanktioita voi määrätä?
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:20"]Kissalleni
[/quote]
Taidat olla kovin vanha tai sairas jos ajattelet että kissasi elää pitempään kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:18"]
Oletteko vapaaehtoisesti lapsettomat jo ajatelleet, minne jaatte omaisuutenne, kun kuolema korjaa? Puolisolle? Entä jos puoliso kuolee ennen teitä?
[/quote]
Vanhemmalla veljelläni on tytär ja tällä tyttärellä poikia, eli sukulaisia piisaa. Todennäköisesti kuitenkin testamenttaan omaisuuteni eläinsuojelulle, jos mieheni kuolee ennen minua. Testamenttia ei ole vielä tehty, mikä kylläkin on tyhmää, koska olemme jo viisissäkymmenissä.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:34"]Velan elämässä on sellainen mielestäni vähän surullinen ulottuuvuus että iän karttuessa ja puolison kuoltua osa sukulaisista kiinnostuu yhtäkkiä velasta aivan mahdottomasti. Porukkaa rupeaa pörräämään ympärillä. Tavallaan se on tietyti hyvä ettei tarvi yksi olla, mutta kyllä se jotenkin mun mielestä on myös surullista että mitkä on ne motiivit tuossa. Nimimerkillä yhden sukulaisen elämän iltaa seuratessa.
[/quote]
Yritän aina pitää seuraa yksinäisille, erityisesti vanhuksille. Kun toinen isovanhempi kuoli aloimme tavata toista vielä useammin, eikä todellakaan rahan perässä vaan koska toinen on huomattavasti yksinäisempi nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:20"]Kissalleni [/quote] Taidat olla kovin vanha tai sairas jos ajattelet että kissasi elää pitempään kuin sinä.
[/quote]
No hei, kissan voi ottaa lemmikikseen vaikka joka vuosi, jos niikseen tulee. Jos määrittää testamenttiin kissan perijäkseen, ei sitä tarvitse nimetä. Jos tällä hetkellä on mustavalkoinen maatiaiskissa nimeltä Misse, niin esim. 27 vuoden kuluttua, kun kuolema on vihdoin korjannut satonsa, kissa saattaakin olla sininaamio ragdoll nimeltä Lady Anne, ja silloinkin kissa saisi perinnön. Kissa on kissa on kissa. :D
Puolisolle tietenkin, mutta jos hän olisi kuollut ennen minua, niin sitten varmaan puolisoni lapsille. Eläinsuojelutyöhön voisi toki jättää osan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:12"]
Käytännössä eläin ei voi periä, koska se katsotaan omaisuudeksi. Yksityishenkilölle voi toki kissasta huolehtimista pitää perinnön ehtona, mutta kuka tätä valvoo? Kuka on kissan edunvalvoja, ja millä perusteella niitä sanktioita voi määrätä?
[/quote]
Voin todellakin testamentata omaisuuteni haluamallani taholle kissan hoitoa vastaan. Eläimen edunvalvojana voi toimia kuka tahansa, vaikka asianajotoimisto. Toimisto saa testamentissa määrätyn summan tätä varten ja summa maksetaan vuosittain. Tarkistaa vaikka kerran vuodessa, että turkki kiiltää ja kynnet ovat terävät. :) Eläessäni perustettu säätiö ja säätiön toimintaa valvomaan määrätty taho on toki paljon helpompi.
Asia on todellakin järjestettävissä. Ei poikkea mitenkään esim. maatilan testamenttaamisesta.
En kenellekkään. Muutan kaiken omaisuuteni käteiseksi ja haluan tulla vuoratuksi 500 euron seteleillä arkkuuni. Joka polttohaudataan.
Siinä sitten panna rahaa palaamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:04"]
En ole vapaaehtoisesti lapseton, mutta en tule ikinä saamaan lapsia. Voisin testamentata vaikka miesten asemaa ajavalle järjestölle, Suomessa on niin huonossa asemassa mies ettei täällä pysty enää lisääntymään.
[/quote]
Ot, mutta kertoisitko konkreettisia esimerkkejä, millä tavalla mies on niin huonossa asemassa Suomessa, ettei lisääntymään pysty?
[/quote]
Sillä tavalla etten tunnu kelpaavan kenellekkään naiselle.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:34"]Velan elämässä on sellainen mielestäni vähän surullinen ulottuuvuus että iän karttuessa ja puolison kuoltua osa sukulaisista kiinnostuu yhtäkkiä velasta aivan mahdottomasti. Porukkaa rupeaa pörräämään ympärillä. Tavallaan se on tietyti hyvä ettei tarvi yksi olla, mutta kyllä se jotenkin mun mielestä on myös surullista että mitkä on ne motiivit tuossa. Nimimerkillä yhden sukulaisen elämän iltaa seuratessa.
[/quote]
No eihän tuohon vela tarvitse olla. Kyllä sama ilmiö voi hyvinkin käydä myös perheellisen vanhuksen kanssa!
Olen laatinutt testamentin todistajien allekirjoituksien kanssa kahtena kappaleena netin ohjeiden mukaan. Testamenttaan kaiken omaisuuteni Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistykselle.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:04"]
En ole vapaaehtoisesti lapseton, mutta en tule ikinä saamaan lapsia. Voisin testamentata vaikka miesten asemaa ajavalle järjestölle, Suomessa on niin huonossa asemassa mies ettei täällä pysty enää lisääntymään.
[/quote]
Ot, mutta kertoisitko konkreettisia esimerkkejä, millä tavalla mies on niin huonossa asemassa Suomessa, ettei lisääntymään pysty?
[/quote]
Sillä tavalla etten tunnu kelpaavan kenellekkään naiselle.
[/quote]
Tämä ei kerro mitään miehen asemasta. Se kertoo vain sinusta.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 14:10"]
Olen laatinutt testamentin todistajien allekirjoituksien kanssa kahtena kappaleena netin ohjeiden mukaan. Testamenttaan kaiken omaisuuteni Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistykselle.
[/quote]
Lisään vielä, että säilytän testamenttia mahdollisimman näkyvällä pinnalla kotona varmuuden vuoksi, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja jos jään vaikka auton alle tai vastaavaa. Se on A4-pahvikuoressa jossa päällä tarra "Testamentti". Haluan että se on nopeasti löydettävissä kun tavaroitani aletaan käymään läpi tai jos joku tulee kotiini ja vähän vilkuilee ympärilleen. Tiedän, että toinen kopio pitäisi toimittaa joko PK-Esylle tia asianajajalle.
Olen aikonut testamentata omaisuuden kummilapselleni, joka on mieheni veljen tytär.
Minä en oleta hänen tekevän siitä hyvästä mitään (esim pitävän huolta minusta). Mutta aion olla mukana hänen kasvatuksessaan sen verran, että voin vaikuttaa siihen, millaiseksi ihmiseksi hän kasvaa, ja mitä hän siis (melko vähäisellä, mökistä, talosta ja sijoitusasunnosta koostuvalla omaisuudellani) tekee. MInä EN oleta hänen pitävän yhteyttä minuun, aion itse pitää yhteyttä häneen.
En myöskään aio, kuten monet sanovat, "pistää asuntoja rahoiksi ja rillutella", koska olen järjestänyt elämäni tämmöiseksi juuri siksi, että tykkään siitä näin. Jos haluaisin rillutella, matkustella ja niin edelleen olisin tietysti tehnyt niin, enkä hankkinut mitään kesämökkiä, taloa tai sijoitusasuntoa.
En jaksa edes lukea koko ketjua, mutta vastaan, että jos olisin itse valinnut olla lapseton, miksi edes keräisin mitään omaisuutta? Eläisin itselleni ja toteuttaisin unelmia vähän erilailla. Jos eläisimme kahdestaan mieheni kanssa, en varmaan pitäisi niin suurta puskurirahaa säästössä, kuin mit ison lapsiperheen ajattelen tarvitsevan pahan päivän varalle.