Mies sai tietää että käyn terapiassa ja sanoi tän syyksi ettei jatka tapailua
Oltiin tutustuttu noin kuukauden ajan. Sitten itse sivulauseessa sanoin meneväni huomenna terapiaan. Hän kysyi vain kuinka kauan oon käynyt ja kerroin että oon käynyt vuoden. Sanoi sitten että tää on syy lopettaa terapia.
Ei kysynyt miksi käyn terapiassa, mitä terapiassa tapahtuu tai mitään muuta vastaavaa. Itse terapiassa käynti oli liikaa.
Mun on vaikea uskoa että vielä nykyään on ihmisiä jotka pelkää sitä että joku toinen haluaa parantaa omaa psyykkistä vointia käymällä terapiassa samalla tavalla mitä jotkut haluaa parantaa fyysistä kuntoa käymällä kuntosalila tai fysioterapiassa.
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Ei kai terapiassa vikaa ole. Jos oisit syönyt neuroleptejä tai masennuslääkkeitä ynnä muuta vastaavaa olisin sanonut heiheiii. T.kokemuksen äänellä
Oma ex-naisystäväni muuttui melkein maaniseksi aloitettuaan masennuslääkkeensä ja oli kummallisen touhukas. Hän muuttui tunnetasolla myös niin että hankala oli tuntea häntä. Seksielämä muuttui hiljalleen kun halut lähti isommalla annoksella. Kun hän yritti irti hän oli ihan kaheli itkukohtauksineen ja siitä tuli hirveä depis. Lopulta hän lopetti lääkkeensä ja palautui lähes normaaliksi, mutta suhde ei koskaan palautunut.
Itsekin lopetin joskus tapailun sydänvikaisen naisen kanssa.
M26
Mua taas kyllästyttää ihmiset jotka EI käy terapiassa ja loukkaantuu ehdotuksestakin, että voisi vähän työstää ajatuksiaan. Kuka jaksaa panostaa suhteeseen miehen kanssa, joka suhtautuu vaikka kaikkeen penseästi, tai joku selvästi pelkää alkoholisoitunutta isäukkoaan, tai yksi on liian kiinni salielämässä ja ulkonäön viilauksessa, sit on mammanpoikatossukoita ja vaikka mitä. Moni olisi potentiaalinen hyvä kumppani, mutta eivät halua edes päästä yli jostain elämän kipukohdasta käymällä vaikka 15 kertaa ammattilaisen luona yhdessä sitä pohtimassa. Eiiiii, kun parempi tukahduttaa vaikeat asiat ja antaa niiden sitten oirehtia niin ja näin pitkin elämää.
Olen nainen ja saattaisin minäkin lempata suhteen noin alussa siihen. Enkä välttämättä kertoisi syytä. Kas kun minulla on oikeus valita itse kumppaniani.
Jos ihminen käy terapiassa käsitellääkseen eron edellisestä kumppanista niin eikö se ole seuraavalle ehdokkaalle pelkästää hyvä asia??
Vierailija kirjoitti:
Mua taas kyllästyttää ihmiset jotka EI käy terapiassa ja loukkaantuu ehdotuksestakin, että voisi vähän työstää ajatuksiaan. Kuka jaksaa panostaa suhteeseen miehen kanssa, joka suhtautuu vaikka kaikkeen penseästi, tai joku selvästi pelkää alkoholisoitunutta isäukkoaan, tai yksi on liian kiinni salielämässä ja ulkonäön viilauksessa, sit on mammanpoikatossukoita ja vaikka mitä. Moni olisi potentiaalinen hyvä kumppani, mutta eivät halua edes päästä yli jostain elämän kipukohdasta käymällä vaikka 15 kertaa ammattilaisen luona yhdessä sitä pohtimassa. Eiiiii, kun parempi tukahduttaa vaikeat asiat ja antaa niiden sitten oirehtia niin ja näin pitkin elämää.
Ei tarvitse mennä terapiaan. Pelkkä asioista keskustelu auttaa. Valitettavasti iso osa ihmisistä kieltäytyy keskustelemasta, tai ovat siihen kykenemättömiä.
En suoraan lopettaisi, mutta jos kyse olisi masennuksesta/ahdistuksesta tai muusta oikeasta mielenterveydellisestä ongelmasta niin juoksisin ja kovasti. Mielenterveysongelmaiset eivät yleensä itse huomaa oireiluaan ja miten se vaikuttaa lähipiiriin. Kovan suoritustason työtä tehdessä ei riitä energia saati tahto hoitamaan toisen triviaaleja ongelmia, varsinkin kun niiden ratkaisuiden sanomien ääneen katsotaan jotenkin vähättelyksi.
t. IT-arkkitehti
Terapiaan ei kukaan normaali ihminen edes mene. Tai jos meneekin, niin lopettaa terapiansa lyhyeen.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käy terapiassa käsitellääkseen eron edellisestä kumppanista niin eikö se ole seuraavalle ehdokkaalle pelkästää hyvä asia??
Juu, sitten kun se edellinen ero on työstetty loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käy terapiassa käsitellääkseen eron edellisestä kumppanista niin eikö se ole seuraavalle ehdokkaalle pelkästää hyvä asia??
No riippuu kuinka paljon siitä terapiasta on apua.
Jos kuitenkin jää jotain traumoja niin en ehkä haluaisi ottaa riskiä.
Meillä ihmisillä on muutenkin miltei kaikilla jotain painolastia entisistä suhteista. Jos painolastia on kovin paljon se saattaa vaikuttaa tulevaan suhteeseen.
Itse naisena ymmärrän ajatuksen, ettei halua tieten tahtoen lisävaikeuksia suhteeseen. Parempi erota melko pian ettei ehdi kiintyä. Huonompi vaihtoehtohan olisi vain jatkaa, vaikka epäilyttää, ja ero tulisi sitten myöhemmin.
Olen samaa mieltä, jokainen saa ja voi laittaa itse kriteerinsä seurusteluun.
Itse en haluaisi, että joku mies olisi kanssani ilman tunnetta pelkästään säälistä, hienotunteisuudesta, avarakatseisuudesta tms. Ihan sama olisiko lopetusilmoituksen syy mahdollinen terapia, temperamenttini, ulkomuotoni, älykkyys tai sen puute, talouspuoli jne.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käy terapiassa käsitellääkseen eron edellisestä kumppanista niin eikö se ole seuraavalle ehdokkaalle pelkästää hyvä asia??
Toki, käsittele erosi rauhassa loppuun ja vasta sitten uutta matoa koukkuun. Ei kannata kiirehtiä.
Mullakin on sukulainen jonka olisi pitänyt selkeesti mennä terapiaan jo teini-ikäisenä. Nyt 60+ iässä alkoholisoitunut ja katkera. Ja kun koulu olisi halunnut lähettää lapsensa tarkempiin tutkimuksiin että onko mahdollisesti ADHD tai autismi, niin senkin esti. Nyt lapsi on aikuinen ja ilman mitään koulutusta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavia kommentteja. Pitäis vissiin ite osata ratkaista omassa päässään esim. koulukiusaaminen, vanhempien alkoholismi ja väkivaltaisuus ja veljen itsemurha (ja sen ruumiin löytäminen, oli varastanut aseen ja ampunut itsensä). :) ei minun tarinani, mutta erään ystäväni. Huutaa veljensä nimeä välillä öisin.
Ei tarvitse.
Mutta ei tarvitse ihmetellä, jos monikaan ei halua moista ongelmakimppua puolisokseen. Tervettä itsesuojeluvaistoaSe, että puhut traumatisoituneesta ihmisestä 'ongelmakimppuna' kertoo kyllä aika paljon sinusta...
No uskotke, että on helppoa ja mahdollista luoda rento, voimia antava parisuhde pahoin traumatisoituneen ihmisen kanssa?
Juu, ei ole. En halua uunituoreeseessa suhteessa alkaa terapeutiksi, kaatopaikaksi tai omaishoitajaksi.
Ongelmakimppu on ongelmakimppu.
Joskus valitettavasti puoliso voi sairaustua mielenterveydeltään tai fyysisesti, eikä se silloinkaan hauskaa ole, mutta en ehdointahdoin haluaisi koskaa aloittaa suhdetta, kun toinee on jo valmiiksi terapiakunnossa.
Samoin en alkaisi seurustelemaan pyörätuolipotilaan, sokean tai muuten pahasti vammaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käy terapiassa käsitellääkseen eron edellisestä kumppanista niin eikö se ole seuraavalle ehdokkaalle pelkästää hyvä asia??
Juu, sitten kun se edellinen ero on työstetty loppuun.
Normaali ihminen ei tarvitse tuohon työstöön terapeuttia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on melko naurettavaa väittää, että melkein kaikilla on joku psyykkimen ongelma, ei vaan ole tutkittu tarpeeksi. No ei ole, tällä vaan lohdutetaan mt-ongelmaisia.
En itsekään halua suhteeseen, jossa toisella on jo valmiiksi joku sairaus, oli se sitten henkinen tai fyysinen.
Jokainen saisi diagnoosin, jos ruettaisiin tutkimaan, mutta se ei tarkoita että jokaisella olisi psyykkinen ongelma. Ongelma on, jos et pysty funktioimaan oikein, ajaudut hoitoon ja sitä kautta tutkimuksiin. Tämä kertonee tarpeeksi psykiatrian tilasta.
Onpas osalla todella tunnekylmä ja mustavalkoinen ajattelutapa. Itse käyn terapiassa, koska olen joutunut rikoksen uhriksi. Elämä voi yllättää ikävästikin, ja sillon voi teilläkin ääni kellossa muuttua, kun omalle kohdalle osuu. Toki parinsa saa vapaasti valita, enkä noin kylmää partneria itselleni haluaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt ehdoin tahdoin jotain valmiiks pipipäätä haluaa.
Tää huono trolli kertoo just oikeesti joidenkin ihmisten ajatuksista. Uskallan väittää että juuri sunkaltaisten ihmisten pitäisi mennä terapiaan. Ne kaikkein pahimmat ihmiset ei nimittäin ajaudu koskaan terapiaan. Koulukiusaamisen, seksuaaliväkivallan, perheväkivallan yms UHRIT menee usein terapiaan, tekijät EI.
Miusta tuntuu, et tuo ei ollu edes trolli. Aika moni ajattelee noin, niinkuin AP:n tapailukumppanikin.
En haluaisi terapiassa käyvää itkijä-ämmää edes ystäväksi saatika suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt ehdoin tahdoin jotain valmiiks pipipäätä haluaa.
Ne on juurikin pahimpia riskejä, jotka ei käy missään terapiassa, eikä kuulemma päässä ole mitään vikaa.
Oma sukulainen tämmöinen, mutta kiihtyy nollasta sataan 0,5 sekunnissa, jos tulee jokin vastoinkäyminen ja karjunta alkaa.
Teillä pipipäillä on AINA tää sama defenssi. Vaihtajaa jo levyä.
No tuntuu vielä olevan jotakin korvien välissä vinossa. Ratkaise vielä sekin, ja ehkä susta voi tulla miellyttävä ihminen.