Millaisia hautajaisia toivot itsellesi?
Minulle rakas ja läheinen Isoisäni kuoli viikko sitten.
Nyt löysin itseni järjestämässä hautajaisia. En ole koskaan ollut hautajaisissa vaan nähnyt meininkiä vain telkkarista.
Olen ihan kuutamolla. Ukki kuoli sairauteen niin yllättäen, ettemme ehtineet keskustella hänen hautaustoiveistaan.
Tiedän Ukin kuitenkin olleen todella rento, maanläheinen, vähän linkolalainen papparainen. Hän ei elämässään sietänyt pönöttämistä, enkä jotenkin usko että hän kuollessaankaan olisi toivonut pönötystä muilta, tai halunnut arkkuun ylleen muuta kuin pitkän pellavapaidan ja villasukat.
Tästä uudesta tilanteesta johtuen olen alkanut pohtimaan minkälaisia hautajaisia muut itselleen toivoisivat?
Rentoa? Jäykkää? Värejä? Runoja? Vainajan lempimusaa? Riehakasta elämän muistelua vaiko kristillistä paatosta? Karjalainen pitopöytä vai joka maun Pringlesejä? Mausoleumiin? Nimettömään uurnalehtoon?
Vaikka meistä kukaan ei olekaan omista peijaisistaan nauttimassa - mutta miten toivoisitte että teitä muistetaan lähtönne jälkeen?
Itse päätän yhden kappaleen omissa hautajaisissani ja kiellän kummittelun uhalla mustan värin sekä puvut. Paikalle on suotavaa tulla arkivaatteissa ja juuri niin värikkäissä kuin tahtoo. Kynsilakkaa en kieltäisi enkä 15 denierin sukkiksia jos joku sellaisista tykkää. Kukkien hukkaanheittäminen olisi omien arvojeni vastaista - niiden sijaan voisivat läheiset istuttaa vaikka yhdessä yhden puun taimen sitten joskus.
Itkeä saa, mutta nauraa täytyy.
Kommentit (93)
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Penskasta asti olen ollut sitä mieltä että Apocalyptican Metallica cover "Fade to black" on hautajaisbiisini. Vanhat sukulaiset ehkä hieman pyörittelis päitään ja puvuissa kainalot hikoaisi.
Se on se thö biisi ja ainut millä on väliä. Ja toisaalta ei silläkään niin väliä varmaan enää silloin ole.Muistotilaisuudessa surraan ja muistetaan vainajaa.
"Fade to black" kertoo itsetuhoisesta nuoresta.
Mielestäni on keskenkasvuista valita tällaiseen tilaisuuteen musiikkia pelkän vainajan musiikkimaun ja vasinkin tarkoitulsellisen epäsovinnaisuuden nimissä.
Olen ateisti, pidän myös monenlaisesta metallista, mutta enpä usko, että haluaisin hautajaisiini mitään ko. musiiikkityylejä edustavaa.
Ai minusta Fade to black on ihan kaunis selloversiona. Ja miksi on oletuksena olla jotenkin ei-keskenkasvuinen?
Haluan tuhkani mereen tai metsään. Mitään juhlia ei tarvitse järjestää. En tarvitse papin puheita,enkä kuulu enää kirkkoon, koska tiedän jokaisen pääsevän taivaan iloihin kuoleman jälkeen. Kuolemaa ei oikeasti edes ole, vain siirtyminen henkimaailmaan. Odotan innolla Jeesuksen tapaamista, koska Hän on paras ystäväni ja Taivaan Isäni.
Sellaisia jotka järjestetään 2100-luvulla.
Muuten ihan yksi lysti. Ne jotka ovat paikalla voivat tehdä mitä lystäävät. Enhän minä siellä ole joten koko kysymys ei kuulu minulle.
Paksuun pehmoiseen luonnonväriseen villamekkoon tahtoisin että miut kääritään. Ja tuhkataan. Ja Vuokseen tuhkat. Kiitti.
Ensimmäinen toive olisi esim. lautta joka tyrkätään kellumaan veteen ja sytytetään liekkinuolilla tuleen. Toinen ns. b vaihtoehto on lingotaan ruumiini katapultilla työkkärin ikkunasta sisälle. Se olisi niinku viimeinen palvelus työkkärin henkilöille jotka saisivat pitkän saikun ruumini ilmiintymisestä ikkunan läpi virastoon.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen toive olisi esim. lautta joka tyrkätään kellumaan veteen ja sytytetään liekkinuolilla tuleen. Toinen ns. b vaihtoehto on lingotaan ruumiini katapultilla työkkärin ikkunasta sisälle. Se olisi niinku viimeinen palvelus työkkärin henkilöille jotka saisivat pitkän saikun ruumini ilmiintymisestä ikkunan läpi virastoon.
Aika örkkimeininki. Ei huono!
En osaa jotenkin nähdä oman kuolemani mahdollisuutta. Ihme blokki aivoissa, mutta en vain näe sitä, vaikka tiedän että ainut varma asia elämässä on kuolema.
Mutta olenkin vielä aika nuori.
N30
Simppelit, tuhkaksi ja tuhkan ripotelkoon mihin pystyvät. Ei hautakiveä.
Minua ei kiinnosta suunnitella kuolemanjälkeistä aikaa. Todella turhaa touhua... Sen voi hoitaa ne ihmiset jotka vielä hengittävät.
Mun käsittääkseni Suomessa vainajan tuhkia ei saa ripotella mihin tahtoo. Ainakin vaarin ja sedän uurnat kuopattiin hautausmaalle.
Vierailija kirjoitti:
Mun käsittääkseni Suomessa vainajan tuhkia ei saa ripotella mihin tahtoo. Ainakin vaarin ja sedän uurnat kuopattiin hautausmaalle.
Ainakin merialueilla on tiettyjä tuhkauspaikkoja kartassa. Vuoden kuluessa tuhkaamisesta täytyy siunaustilaisuuden ynnä polton toimittaneelle seurakunnalle ilmoittaa tietty paikka kartalta, jos tuhkat haluaa mereen laskea. Näin ainakin oli suntion opinnoissa kerrottu vielä vuonna 2012.
Hautaustoimistot voivat "pihistää" tuhkaa omaisille, toki lainavastaisesti, mutta minusta ihan eettisesti. Seurakuntien tuhkausmonopolit ovat tähän käytäntöön ajaneet.
Esim. Ukkini on elänyt koko ikänsä pienessä maalaiskylässä ja hänellä oli paikka ostettuna oman kunnan uurnapuistosta valmiiksi. Krematointi tapahtui naapurikunnassa isommassa kaupungissa, josta srk ei suostunut luovuttamaan isoisäni tuhkia naapurikuntaan. Apuun tuli hautausurakoitsija joka tunsi krematorion hoitajan. Tuhkauspäivänä hautausurakoitsija haki meille omaisille puolet osan tuhkasta pikku-uurnaan, jonka sisällön sirottelimme Ukin kastanjapuun alle, kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen toive olisi esim. lautta joka tyrkätään kellumaan veteen ja sytytetään liekkinuolilla tuleen. Toinen ns. b vaihtoehto on lingotaan ruumiini katapultilla työkkärin ikkunasta sisälle. Se olisi niinku viimeinen palvelus työkkärin henkilöille jotka saisivat pitkän saikun ruumini ilmiintymisestä ikkunan läpi virastoon.
Aika örkkimeininki. Ei huono!
Jos tuosta sai örkki meiningin niin pitää jotenkin korjata. Palaminen kuitenkin mielummin kuin arkussa maatuminen. Sormustarina fanina en pirkale vieköön suostu örkiksi. Mä luin ne kirjat jo kasarilla ja aloitin alusta eli hobitti sinne ja takaisin tarinasta.
En miellä itseäni sankariksi mutta voisin olla jokin piiputteluun mieltynyt hahmo. Sellainen hovinarri tyyppinen henkilö kun tuo turpavärkki ei ole kiltti mutta on se monia naurattanut.
Vierailija kirjoitti:
Mun käsittääkseni Suomessa vainajan tuhkia ei saa ripotella mihin tahtoo. Ainakin vaarin ja sedän uurnat kuopattiin hautausmaalle.
Ne tuhkat voi heittää mihin vainaja toivoo tai omaiset haluaa. Ei ehkä laillista mutta tuomion mahdollisuus on luokkaa olematon/mitätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen toive olisi esim. lautta joka tyrkätään kellumaan veteen ja sytytetään liekkinuolilla tuleen. Toinen ns. b vaihtoehto on lingotaan ruumiini katapultilla työkkärin ikkunasta sisälle. Se olisi niinku viimeinen palvelus työkkärin henkilöille jotka saisivat pitkän saikun ruumini ilmiintymisestä ikkunan läpi virastoon.
Aika örkkimeininki. Ei huono!
Jos tuosta sai örkki meiningin niin pitää jotenkin korjata. Palaminen kuitenkin mielummin kuin arkussa maatuminen. Sormustarina fanina en pirkale vieköön suostu örkiksi. Mä luin ne kirjat jo kasarilla ja aloitin alusta eli hobitti sinne ja takaisin tarinasta.
En miellä itseäni sankariksi mutta voisin olla jokin piiputteluun mieltynyt hahmo. Sellainen hovinarri tyyppinen henkilö kun tuo turpavärkki ei ole kiltti mutta on se monia naurattanut.
Pahoittelut asian vierestä, mutta oon aina mieltänyt että örkit ois tavallaan hot. Ja ne heittää himohyvää läppää sormusherrassa. Harmi että örkkien huumorintaju jätettiin pois leffoista.
Jos saisin jonkun runonpätkän toivoa omiin hautajaisiini/muistotilaisuuteen se olisi joku Bilbon "kevyemmistä" runoiluista. Ne on aika ihania ja sydämellisiä.
Minä toivoisin, että omat hautajaiseni olisivat ensisijaisesti kiitosjuhla eletylle elämälle.
"Kaikki" suunnittelee eläessään hautajaisiinsa bileohjelmaa ja naamiaisasuja, mutta sitten kun perikunta järjestää tavalliset hautajaiset, jossa tummanpuhuvat aikuiset laulavat virsiä, eikä van Halenkaan soi.
No, kai se on tapa käsitellä väistämättömän kuoleman tuomaa ahdistusta.
Siunaus ja tuhkaus. Sitä ennen vapaamuurarien oma lyhyt seremonia. Tuhka sukuhautaan pienellä porukalla.
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki" suunnittelee eläessään hautajaisiinsa bileohjelmaa ja naamiaisasuja, mutta sitten kun perikunta järjestää tavalliset hautajaiset, jossa tummanpuhuvat aikuiset laulavat virsiä, eikä van Halenkaan soi.
No, kai se on tapa käsitellä väistämättömän kuoleman tuomaa ahdistusta.
Näinhän se menee. Olen itsemurhaa pohtiessani ajatellut, että olisi kiva jättää jäähyväiset videoimalla pari omaa laulua ja mies voisi hautajaisissa laittaa videon pyörimään yhtenä ohjelmanumerona. Olen ajatellut miehelle ja lapsille Timo Rautiaisen Lintua ja äidille sekä isälle Suojelusenkeliä, ne kun haluavat kuitenkin vähän itkeä. Ihan muuten vain laulaisin itselleni ja kaikille muille sukulaisille Sentencedin Noosen. Näin vältyttäisiin siltä ikävältä tosiasialta, että hautajaiset aina päättyvät virsiin.
Sama juttu, minulla ei ole sellaisia ystäviä, joiden olettaisin osaavan järjestää minulle näköisiäni hautajaisia.
Olen harkinnut jopa kirkkoon liittymistä sen takia, että luterilainen hautajaiskaava on tuttu ja turvallinen, valtavirtaluterilainen pappi on sujuvasanainen seremoniamestari.