Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaisia hautajaisia toivot itsellesi?
14.12.2021 |
Minulle rakas ja läheinen Isoisäni kuoli viikko sitten.
Nyt löysin itseni järjestämässä hautajaisia. En ole koskaan ollut hautajaisissa vaan nähnyt meininkiä vain telkkarista.
Olen ihan kuutamolla. Ukki kuoli sairauteen niin yllättäen, ettemme ehtineet keskustella hänen hautaustoiveistaan.
Tiedän Ukin kuitenkin olleen todella rento, maanläheinen, vähän linkolalainen papparainen. Hän ei elämässään sietänyt pönöttämistä, enkä jotenkin usko että hän kuollessaankaan olisi toivonut pönötystä muilta, tai halunnut arkkuun ylleen muuta kuin pitkän pellavapaidan ja villasukat.
Tästä uudesta tilanteesta johtuen olen alkanut pohtimaan minkälaisia hautajaisia muut itselleen toivoisivat?
Rentoa? Jäykkää? Värejä? Runoja? Vainajan lempimusaa? Riehakasta elämän muistelua vaiko kristillistä paatosta? Karjalainen pitopöytä vai joka maun Pringlesejä? Mausoleumiin? Nimettömään uurnalehtoon?
Vaikka meistä kukaan ei olekaan omista peijaisistaan nauttimassa - mutta miten toivoisitte että teitä muistetaan lähtönne jälkeen?
Itse päätän yhden kappaleen omissa hautajaisissani ja kiellän kummittelun uhalla mustan värin sekä puvut. Paikalle on suotavaa tulla arkivaatteissa ja juuri niin värikkäissä kuin tahtoo. Kynsilakkaa en kieltäisi enkä 15 denierin sukkiksia jos joku sellaisista tykkää. Kukkien hukkaanheittäminen olisi omien arvojeni vastaista - niiden sijaan voisivat läheiset istuttaa vaikka yhdessä yhden puun taimen sitten joskus.
Itkeä saa, mutta nauraa täytyy.
Kommentit (93)
Haluaisin siunauksen. Joko pelkän papin kanssa tai parin kaverin läsnäollessa. Sukua en tahdo paikalle, ei olla läheisiä. Missään nimessä ei muistotilaisuutta. Eikä kukkia, pitäisin rahantuhlauksena, sekin raha hyväntekeväisyyteen. Ei hautakiveä, tuhka luontoon tai uurnalehtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa lukea näitä riemullisia uniikkeja toiveita, kun tietää ankean ja yhdenmukaisen massatoteutuksen.
Eikä se johdu seurakunnan työntekijöistä vaan omaisista. Nämä tehdään omaisten toivomusten mukaan. Rohkaisu tehdä enemmän vainajan oloinen juhla ei 99,9% tuota tulosta.
Suomalaiset haluavat ne iänikuiset mustat hitaat ja ankeat menot. Ne tulevat myös meille, jotka tätä ketjua luemme, halusimme tai emme.
Siinä on lopulta jotain lohdullista. Perinne kantaa.
Mä olen eri mieltä. Koko ajan isompi osa ihmisistä ei kuulu kirkkoon. Vihkimisistä jo suurin osa tapahtuu kirkon ulkopuolella. Lapsiakaan ei kasteta kuin jossain maaseudulla. Miksi nämä ihmiset kuolemankaan hetkellä haluisivat pappia paikalle? Suurin osa kuolevista on vanhoja, joten siellä toki perinteet vielä pyörii, mutta kyllä nekin muuttuu.
Ei hautajaisia. Ruumis luovutetaan lääketieteelle tai vaikka nekrofiilille, ihan sama. Kunhan ei jää mitään haudattavaa eikä mitään muistomerkkiä minnekään. Lähden oman käden kautta eikä kukaan jää kaipaamaan minua. Niin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
toivoisin että hävittäjäkoneet lentäisivät muodostelmassa ja että rannikkotykistö ampuisi 42 kunnialaukausta!
Ja kuoro laulaisi: ’Ohi on, ohi on’.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toivoisin että hävittäjäkoneet lentäisivät muodostelmassa ja että rannikkotykistö ampuisi 42 kunnialaukausta!
Ja kuoro laulaisi: ’Ohi on, ohi on’.
Melko suuruudenhullua. Minusta sinulle riittäisi kunnianlaukaukseksi jos suntio pieraisisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautajaiset ovat jäljelle jääneitä varten ja he saavat hoitaa asiat miten haluavat.
Koronan aikana minulta on kuollut 3 sukulaista/tuttavaa. Kaksi heistä rajoitusten aikaan ja hautajaisia ei ollut. Jotenkin he vaan lakkasivat olemasta. Viimeisimmällä oli tavalliset hautajaiset luterilaisine pönötusmenoineen, ja ne olivat ohanan lohdulliset hautajaiset. Virsiä, siunaus, hautaus, ruokapidot muisteluineen ja puheineen ja musiikkiesityksineen. Pöydissä oli valokuvia vainajasta eri ikäisenä.
Siunaustilaisuus oli siis mallia pönötys, mutta niinkuin sanoin niin se oli lohdullinen. Juhla oli oikeastaan valtavan rento, karjalainen suku savolaisella höysteellä. Nauru ja itku kulki käsikkäin ja siinä ei ollut mitään kummallista kenenkään mielestä.
Pienimuotoiset hautajaiset. Muita toiveita ei ole kuin ruumiin arkkuhautaus kristillisellä hautaan siunaamisella sekä virsiä Jeesuksesta ja ikuisesta elämästä, esim. Käy yrttitarhasta polku.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa lukea näitä riemullisia uniikkeja toiveita, kun tietää ankean ja yhdenmukaisen massatoteutuksen.
Eikä se johdu seurakunnan työntekijöistä vaan omaisista. Nämä tehdään omaisten toivomusten mukaan. Rohkaisu tehdä enemmän vainajan oloinen juhla ei 99,9% tuota tulosta.
Suomalaiset haluavat ne iänikuiset mustat hitaat ja ankeat menot. Ne tulevat myös meille, jotka tätä ketjua luemme, halusimme tai emme.
Siinä on lopulta jotain lohdullista. Perinne kantaa.
Mä olen eri mieltä. Koko ajan isompi osa ihmisistä ei kuulu kirkkoon. Vihkimisistä jo suurin osa tapahtuu kirkon ulkopuolella. Lapsiakaan ei kasteta kuin jossain maaseudulla. Miksi nämä ihmiset kuolemankaan hetkellä haluisivat pappia paikalle? Suurin osa kuolevista on vanhoja, joten siellä toki perinteet vielä pyörii, mutta kyllä nekin muuttuu.
Tätä minäkin ihmettelen.
Kun teen työkseni näitä, eikä työaikaa tai mitään ylityökorvauksia ole, niin sen ev.lut. kirkon työväen tekemän konkreettisen työn määrä näihin ei-jäsentemme hautaan siunaamisiin on jatkuvasti suuri ja koko ajan kasvava.
Pappina varsinkaan minulla ei todellakaan riitä työmääräksi ja -ajaksi se puoli päivää mikä menee yhteen siunaukseen ja muistotilaisuuteen jo ihan läsnäolonkin puitteissa.
Todella minäkin toivoisin että olisit oikeassa, mutta edelleen muistaakseni 98% suomalaisista nimenomaan siunataan hautaan. Ei vain haudata.
Ps Lapsia kastetaan myös kaupungeissa vielä ihan koko ajan. Vihkimiset ovat vähentyneet paitsi korona-aikana niiden määrä on lisääntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkään halusin arkkuun, mutta olen muuttanut mieleni. Krematorointi ja tuhkauurna samaan hautaan kotipaikkakunnalle isän ja äidin luo. Metallikilpi. Muistojuhla nykyisellä asuinpaikkakunnalla pienimuotoisesti. Musiikki on valittuna.
Haluan, että elämääni katsotaan videolta hidastettuna pianolla pimputetun musiikin mukana. Samalla toivon, että edes yksi ihminen papin lisäksi tulisi hautajaisiini :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa lukea näitä riemullisia uniikkeja toiveita, kun tietää ankean ja yhdenmukaisen massatoteutuksen.
Eikä se johdu seurakunnan työntekijöistä vaan omaisista. Nämä tehdään omaisten toivomusten mukaan. Rohkaisu tehdä enemmän vainajan oloinen juhla ei 99,9% tuota tulosta.
Suomalaiset haluavat ne iänikuiset mustat hitaat ja ankeat menot. Ne tulevat myös meille, jotka tätä ketjua luemme, halusimme tai emme.
Siinä on lopulta jotain lohdullista. Perinne kantaa.
Mä olen eri mieltä. Koko ajan isompi osa ihmisistä ei kuulu kirkkoon. Vihkimisistä jo suurin osa tapahtuu kirkon ulkopuolella. Lapsiakaan ei kasteta kuin jossain maaseudulla. Miksi nämä ihmiset kuolemankaan hetkellä haluisivat pappia paikalle? Suurin osa kuolevista on vanhoja, joten siellä toki perinteet vielä pyörii, mutta kyllä nekin muuttuu.
Tätä minäkin ihmettelen.
Kun teen työkseni näitä, eikä työaikaa tai mitään ylityökorvauksia ole, niin sen ev.lut. kirkon työväen tekemän konkreettisen työn määrä näihin ei-jäsentemme hautaan siunaamisiin on jatkuvasti suuri ja koko ajan kasvava.
Pappina varsinkaan minulla ei todellakaan riitä työmääräksi ja -ajaksi se puoli päivää mikä menee yhteen siunaukseen ja muistotilaisuuteen jo ihan läsnäolonkin puitteissa.
Todella minäkin toivoisin että olisit oikeassa, mutta edelleen muistaakseni 98% suomalaisista nimenomaan siunataan hautaan. Ei vain haudata.
Tässä kohtaa kirkon pitäisi ottaa tähän tiukempi kanta. Jos vainaja ei kuulunut kirkkoon, hän tuskin haluaa pappiakaan paikalle. Sukulaisten ei pitäisi saada päättää tästä. Epäilen kyllä tuota sun prosenttia, koska vuonna 2013 se oli 93% ja tuskin se on noussut. Tuoreempaa lukua ei netistä löytynyt.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole rukoilut ja virret pakollisia, ei myöskään siunaus eikä edes pappi. Hautajaiset voidaan järjestää täysin uskonnottomasti.