Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaisia hautajaisia toivot itsellesi?
14.12.2021 |
Minulle rakas ja läheinen Isoisäni kuoli viikko sitten.
Nyt löysin itseni järjestämässä hautajaisia. En ole koskaan ollut hautajaisissa vaan nähnyt meininkiä vain telkkarista.
Olen ihan kuutamolla. Ukki kuoli sairauteen niin yllättäen, ettemme ehtineet keskustella hänen hautaustoiveistaan.
Tiedän Ukin kuitenkin olleen todella rento, maanläheinen, vähän linkolalainen papparainen. Hän ei elämässään sietänyt pönöttämistä, enkä jotenkin usko että hän kuollessaankaan olisi toivonut pönötystä muilta, tai halunnut arkkuun ylleen muuta kuin pitkän pellavapaidan ja villasukat.
Tästä uudesta tilanteesta johtuen olen alkanut pohtimaan minkälaisia hautajaisia muut itselleen toivoisivat?
Rentoa? Jäykkää? Värejä? Runoja? Vainajan lempimusaa? Riehakasta elämän muistelua vaiko kristillistä paatosta? Karjalainen pitopöytä vai joka maun Pringlesejä? Mausoleumiin? Nimettömään uurnalehtoon?
Vaikka meistä kukaan ei olekaan omista peijaisistaan nauttimassa - mutta miten toivoisitte että teitä muistetaan lähtönne jälkeen?
Itse päätän yhden kappaleen omissa hautajaisissani ja kiellän kummittelun uhalla mustan värin sekä puvut. Paikalle on suotavaa tulla arkivaatteissa ja juuri niin värikkäissä kuin tahtoo. Kynsilakkaa en kieltäisi enkä 15 denierin sukkiksia jos joku sellaisista tykkää. Kukkien hukkaanheittäminen olisi omien arvojeni vastaista - niiden sijaan voisivat läheiset istuttaa vaikka yhdessä yhden puun taimen sitten joskus.
Itkeä saa, mutta nauraa täytyy.
Kommentit (93)
Isäni ja kummitätini oli tuhkattu etukäteen, ja hautajaisissa oli lyhyt siunaus ja uurna laskettiin hautaan. Tätini siunaus tapahtui kappelissa hautausmaan lähellä, isäni siunaus hautausmaalla haudan vieressä.
Minutkin tullaan tuhkaamaan ja hautajaiset tapahtunee veneessä, koska haluan tulla haudatuksi mökkijärven pohjaan vesistöuurnassa. Jos se ei ole mahdollista, niin tuhkat voi myös ripotella tai kuopata omaan mökkisaareeni.
Ei pappia, ei ristiä, ei virsiä eikä hautakiveä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Polttohautaus mielellään pahviarkussa, sekin voisi olla vaikka ihan omavalmistetta, ettei liikaa kustannuksia. Tuhkat kotijoen törmälle . En kuulu kirkkoon niin mitään virallisesti siunattuja maita tarvitse, koko maapallo on siunattua maata ja kotiranta käy hyvin hautapaikaksi.
Ei hautajaisia.
Muistaakseni pahviarkku ei käy polttohautauksessa. Se vettyy vainajan nesteistä eikä sitten pala kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Siunaus ja tuhkaus. Sitä ennen vapaamuurarien oma lyhyt seremonia. Tuhka sukuhautaan pienellä porukalla.
Eräs sukulainen oli vapaamuurari, muurarit pitivät kappelissa jonkun oman seremoniansa, ja ymmärsin että jättivät sukulaisen muurariessun tai jotain. Arkkuun tai sen päälle jos ei haluta että avataan. Eivät kahveelle jääneet muuraimeet. Hieno mies oli tämä, vaikka rappari olikin..
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa lukea näitä riemullisia uniikkeja toiveita, kun tietää ankean ja yhdenmukaisen massatoteutuksen.
Eikä se johdu seurakunnan työntekijöistä vaan omaisista. Nämä tehdään omaisten toivomusten mukaan. Rohkaisu tehdä enemmän vainajan oloinen juhla ei 99,9% tuota tulosta.
Suomalaiset haluavat ne iänikuiset mustat hitaat ja ankeat menot. Ne tulevat myös meille, jotka tätä ketjua luemme, halusimme tai emme.
Siinä on lopulta jotain lohdullista. Perinne kantaa.
Kyllä ne toiveet voi kertoa lähimmille omaisille ja kirjoittaa vaikka ylös hautaustestamentikseen. Kyllä sinun rakkaasi varmastikin haluavat noudattaa toiveitasi, jos vain tietävät niistä.
Äitini on kertonut omat toiveensa ja aivan varmasti ne toteutetaan. Samoin minä olen kertonut toiveeni lapsilleni, miehelleni sekä äidilleni.
Olen aina tykännyt juhlista, niin järjestäjänä kuin osallistujana. Haluan, että hautajaiseni, tai muistojuhla, on todella juhla. Pukeutua pitää, mutta väri tai soveliaisuus vaatimuksia ei ole. Paljon ruokaa, juomaa, musiikkia ja muutama puhe. Toivottavasti mukavia muistoja minusta, mutta vielä enemmän iloa jälkeläisistäni ja katsetta tulevaisuuteen.
Hautajaiseni ovat uskonnottomat, joten mitään tiettyä seremoniaa niihin ei liity. Haluan, että minut tuhkataan ja ripotellaan mereen.
Spotifysta löytyy soittolista nimeltä Hautajaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa lukea näitä riemullisia uniikkeja toiveita, kun tietää ankean ja yhdenmukaisen massatoteutuksen.
Eikä se johdu seurakunnan työntekijöistä vaan omaisista. Nämä tehdään omaisten toivomusten mukaan. Rohkaisu tehdä enemmän vainajan oloinen juhla ei 99,9% tuota tulosta.
Suomalaiset haluavat ne iänikuiset mustat hitaat ja ankeat menot. Ne tulevat myös meille, jotka tätä ketjua luemme, halusimme tai emme.
Siinä on lopulta jotain lohdullista. Perinne kantaa.
En näe luterilaisia hautajaisia erityisen ankeina, sen ankeampina kuin suru niistä tekee.
Paljon riippuu tietysti puhujista.
Haluaisin melko kevyet mullat. Penikseni voisi balsamoida ja jättää seisomaan kuin mulkukan siten että se olisi esillä ja peittää vaikka jonkinlaisella lasikuvulla pahempien säiden ajaksi. Siinä voisivat sitten kaupungin vähäosaiset puutteessa elävät vanhatpiiat käydä helpottamassa olemisen tuskaansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiveeni on, että suoraan sairaalasta/ruumishuoneelta tuhkaukseen.
Ei mitään kirkonmenoja tai muistotilaisuuksia.
Tuhkat sitten jonnekin mihin joku ne laitattaa, yleiseen sirottelualueeseen.
Ei mitään nimikylttiäkään.
Hautasin äidin keväällä. Rajoitusten takia vain me läheiset, mikä oli tosi hyvä. Paljon kukkia, kirkossa soi Love Storyn-tunnusmusiikki niiden virsien lisäksi. Oma suunnittelema hautakivi on, sinne itsekin tuhkana päätyy. Ulkoiset puitteet päättää sit jäljelle jääneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä osallistunut hautajaisiin. Rukoillaanko siellä tai lauletaanko virsiä? Onko siunaustilaisuus kappelissa pakollinen?
Kirkossa pappi puhuu, lukee rukouksen ja lauletaan virsi. Sitten 6 vainajalle läheistä kantajaa ottaa arkun ja kantaa sen haudalle. Tai kirkon oven edessä odottavaan kärryyn, jolla arkku kärrätään arvokkaasti haudalle. Sen jälkeen arkku lasketaan, kantajat hiljentyvät hetken avoimen haudan äärellä ja panevat kannen haudan päälle. Sitten omaiset käyvät kukin vuorollaan laskemassa muistoseppeleen / -kukkavihon haudalle ja lukevat sen nauhoissa olevan muistolauseen. Lopuksi saatetaan vielä veisata virsi papin johdolla. Pappi ja suntio siis tulevat myös haudalle.
Sen jälkeen omaisten edustaja yleensä kutsuu vielä kaikki muistotilaisuuteen, missä se sitten pidetäänkin. Esimerkiksi seurakuntatalolla.
Muistotilaisuudessa on tarjoilua, usein ruoka, tai ainakin kahvi. Siellä on varattu omaisille tilaisuus pitää puheita kertoen vainajasta, hänen elämästään, tms. Jossain vaiheessa luetaan kirjeitse tulleet muistotervehdykset. Pappi kutsutaan tietysti mukaan, mutta hän ei välttämättä enää esiinny vaan seurustelee suruväen kanssa ruoka-/kahvipöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käsittääkseni Suomessa vainajan tuhkia ei saa ripotella mihin tahtoo. Ainakin vaarin ja sedän uurnat kuopattiin hautausmaalle.
Ne tuhkat voi heittää mihin vainaja toivoo tai omaiset haluaa. Ei ehkä laillista mutta tuomion mahdollisuus on luokkaa olematon/mitätön.
Ei kovin arvokasta ja kunnioittavaa varastaa vainajan tuhkat ja viedä ne johonkin kompostiin.
Vaikka monesta tuntuu että ihan sama minne tuhkat heitetään ja on jopa antanut läheisilleen tällaiset ohjeet, niin tosipaikan tullen omaiset todennäköisesti haluavat kuitenkin toimia korrektisti ja kunnioittavasti. Kuolema vaan on sellainen herra että harva haluaa kohdella läheisen vainajan jäämistöä loukkaavasti.
Oikein super överi monttubileet, jonka lopuksi minut lähetetään supermies viitta harteilla lentämään kohti Joutsenen tähdistöä. Siinähän uhvomiehet ihmettelee kuinka kovat jätkät lentelee avaruudessa ilman mitään aluksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, tiedän vain etten itse ole läsnä.
Noista juhlista ei taida kunniavieras olla poissa;D
Vierailija kirjoitti:
Tuhkaus ja mahdollisimman vähällä vaivalla tuhkat muistolehtoon tms. Lapset voi mennä keskenään syömään jos haluavat jotain lisäohjelmaa, ei muuta.
Sama juttu,eikä mitään tilaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä osallistunut hautajaisiin. Rukoillaanko siellä tai lauletaanko virsiä? Onko siunaustilaisuus kappelissa pakollinen?
Kirkossa pappi puhuu, lukee rukouksen ja lauletaan virsi. Sitten 6 vainajalle läheistä kantajaa ottaa arkun ja kantaa sen haudalle. Tai kirkon oven edessä odottavaan kärryyn, jolla arkku kärrätään arvokkaasti haudalle. Sen jälkeen arkku lasketaan, kantajat hiljentyvät hetken avoimen haudan äärellä ja panevat kannen haudan päälle. Sitten omaiset käyvät kukin vuorollaan laskemassa muistoseppeleen / -kukkavihon haudalle ja lukevat sen nauhoissa olevan muistolauseen. Lopuksi saatetaan vielä veisata virsi papin johdolla. Pappi ja suntio siis tulevat myös haudalle.
Sen jälkeen omaisten edustaja yleensä kutsuu vielä kaikki muistotilaisuuteen, missä se sitten pidetäänkin. Esimerkiksi seurakuntatalolla.
Muistotilaisuudessa on tarjoilua, usein ruoka, tai ainakin kahvi. Siellä on varattu omaisille tilaisuus pitää puheita kertoen vainajasta, hänen elämästään, tms. Jossain vaiheessa luetaan kirjeitse tulleet muistotervehdykset. Pappi kutsutaan tietysti mukaan, mutta hän ei välttämättä enää esiinny vaan seurustelee suruväen kanssa ruoka-/kahvipöydässä.
Voi olla parempi laittaa ne adressit vain esille jollekin sivupöydälle, ja jokainen ketä kiinnostaa, voi niitä käydä lukemassa omia aikojaan, mikä väelle kerrotaan aluksi. Adressien ääneen lukeminen on nimittäin ihan toivottoman pitkäveteistä kuunneltavaa, varsinkin jos niitä on paljon. Isolle osalle kuulijoita kun ei sano mummin entisten naapurien Toinin ja Pertin nimet taikka Elsa-työkaverin nimi 60-luvulta yhtään mitään.
Me tehtiin ehdotuksestani niin isäni hautajaisissa, ja oli hyvä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä osallistunut hautajaisiin. Rukoillaanko siellä tai lauletaanko virsiä? Onko siunaustilaisuus kappelissa pakollinen?
Kyllä hautajaisissa yleensä rukoillaan ja lauletaan virsiä,virret saa valita.Minkäänlainen siunaustilaisuus ei ole tietääkseni pakollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käsittääkseni Suomessa vainajan tuhkia ei saa ripotella mihin tahtoo. Ainakin vaarin ja sedän uurnat kuopattiin hautausmaalle.
Ne tuhkat voi heittää mihin vainaja toivoo tai omaiset haluaa. Ei ehkä laillista mutta tuomion mahdollisuus on luokkaa olematon/mitätön.
Ei kovin arvokasta ja kunnioittavaa varastaa vainajan tuhkat ja viedä ne johonkin kompostiin.
Vaikka monesta tuntuu että ihan sama minne tuhkat heitetään ja on jopa antanut läheisilleen tällaiset ohjeet, niin tosipaikan tullen omaiset todennäköisesti haluavat kuitenkin toimia korrektisti ja kunnioittavasti. Kuolema vaan on sellainen herra että harva haluaa kohdella läheisen vainajan jäämistöä loukkaavasti.
Millä kieroutuneella logiikalla on loukkaavaa, jos toteuttaa vainajan toiveen siitä, mihin haluaa tuhkansa laitettavan?
Olen ortodoksi, tiedän mihin hautausmaalle toivon että minut haudataan ja haluan ortodoksiset hautajaiset mahdollisimman pian kuolemasta. En ainakaan halua isoja hautajaisia. Läheisimmät riittävät, sen verran että arkku saadaan kannettua. Ei missään nimessä ole toiveita muistotilaisuuden suhteen kuin että vaatimattomat ja pienet, omaiset järjestäkööt yksityiskohdat kuten parhaaksi kokevat. Minullahan se on ihan se ja sama. Haudalle puinen yksinkertainen ortodoksiristi.
Alue: Aihe vapaa
Anoppini halusi polttohautauksen, koska inhosi sitä että jää matojen syötäväksi. Toive täytettiin.