Lue keskustelun säännöt.
Eräs nainen sanoi että ei halua parisuhdetta, koska ei halua pilata elämäänsä.
14.12.2021 |
Minkähänlaiseksi parisuhteen kuvittelee ihminen joka ajattelee parisuhteen pilaavat elämänsä...
Itse olen jo 12 vuotta ollut saman naisen kanssa ja voin kyllä sanoa että juuri parisuhde on tuonut hyvän elämän, etuja mm. Alkoholin käytön loppuminen lähes kokonaan ja baareissa käynnin loppuminen, terveellisemmät elintavat, lapset, sosiaalisempi elämä, enemmän ja huomattavasti parempaa seksiä kuin niiden lukuisten hoidokkien kanssa. Mahdollisuus yhdessä laadukkaampaan elintasoon, esim alle 3000€ tuloilla yli 200 000€ omakotitaloon rivi tai kerrostalon sijasta. Vähemmän vastuuta elämästään kun molemmat huomioi toisiaan, halvemmat myös asumiskulut. Silti vapaa menemään... M36v
Kommentit (499)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa deittisovelluksissa miehet ovat yliedustettuna. Siinä on jo lopputulos asiasta, ei tarvitse enää miettiä, onko parisuhde samalla tavalla arvokas naisille kuin miehille.
En ymmärrä kommenttiasi. Yritätkö sanoa, että jos parisuhde olisi arvokas meille naisille, me olisimme deittisovelluksissa?
Kaipasin elämänkumppania (eli ihmistä, jota rakastaa ja jonka kanssa muodostuu parisuhde) varmasti aivan yhtä paljon kuin mieheni. Silti ei tullut mieleenikään, että sitä pitäisi etsiä nimenomaan deittisovelluksista. Eikä kyllä etsinyt hänkään.
Voi olla, että deittisovelluksissa on paljon miehiä, jotka etsivät tosissaan nimenomaan vakavaa parisuhdetta.
Eivät he ehkä osaa etsiä sitä muualta.
Minun vahva veikkaukseni on, että osa miesten vuodatuksesta parisuhteen löytämisen vaikeudesta tällä palstalla lienee ihan oikeasti surua siitä, että oikeasti parisuhdetta ja _rakkautta_ etsivät jäävät deittisovelluksissa sksiseuran ja kevytsuhteiden etsijöiden jalkoihin.
Jos olisin sinkku, etsisin nimen omaan rakkautta. En haluaisi tyytyä vähempään. En välttämättä kuitenkaan osaisi etsiä sitä kovinkaan hyvin ns. reaalielämästä, joten minun täytyisi yrittää etsiä sitä netin kautta. Ja varmasti jäisin sksinetsijöiden jalkoihin.
Surullisinta on se, että oikeasti parisuhdetta etsivät naiset pelästyvät noissa deittisovelluksissa, ja lopettavat etsinnät, kun luulevat, että kaikki miehet ovat tuollaisia pelaajia.
Sinulla olisi oikeus etsiä nimenomaan netin kautta. Yhdelläkään naisella ei silti olisi velvollisuutta olla nettisovelluksissa, aivan riippumatta siitä, mikä se syy on, miksi he eivät siellä ole. Itse en olisi, koska minulla ei olisi mitään mahdollisuutta sovelluksessa, jossa ulkonäkö ratkaisee. Minulla on myös ennakkoluuloja, että netin kautta etsivissä miehissä on paljon sellaisia, joilla ei ole sosiaalisia suhteita, verkostoja, aktiivista elämää. Ja itse halusin sellaisen miehen. Sen verran nettideittailukokemusta on vuosien takaa, että tiedän myös, ettei "paperilla hyvän" kanssa välttämättä ole minkäänlaista fyysistä vetovoimaa, eli todennäköisyys että tutustuminen johtaa rakastumiseen on hyvin pieni.
Jotekin tuo sosiaalinen pääoma on monella ilmeisen tärkeä juttu, en oikein tiedä sen tai verkostojen pointtia? Mikä tuon merkitys sulle on, koska mitä sillä on parisuhteen kannalta tunteeko se mies paljon vai vähän ihmisiä? Jos se ei ole niin kovin ekstrovertti, että ihmiset ei kauheesti vaan kiinnosta. Mutta eihän se silti tarkoita etteikö nuo jutut olisi sinulle mahdollisia, tai että hän ei haluaisi esim olla mukana elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen naimisissa oleva nainen, mutta en ole niin mustavalkoinen, että kuvittelisin kaikkien haluavan parisuhdetta. Mä en tajua miksi kaikkien pitäisi olla parisuhteessa. Mikä ainoa oikea tapa elää se parisuhde on? Ihmisillä on oikeis päättää omasta elämästä eikä siihen tarvitse muiden määkyä, että tuo on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen naimisissa oleva nainen, mutta en ole niin mustavalkoinen, että kuvittelisin kaikkien haluavan parisuhdetta. Mä en tajua miksi kaikkien pitäisi olla parisuhteessa. Mikä ainoa oikea tapa elää se parisuhde on? Ihmisillä on oikeis päättää omasta elämästä eikä siihen tarvitse muiden määkyä, että tuo on väärin.
Niinpä.
Setäni on ollut koko ikänsä ns. vanhapoika. Koska haluaa olla sellainen. Hänellä oli pitkähkö suhde erääseen naiseen, mutta he asuivat aina erillään. Suhde kesti naisen kuolemaan asti.
Moni ihminen jotenkin halusi, että setäni olisi mennyt naimisiin ja alkanut elää "niinkuin muutkin".
Setäni ei koskaan halunnut, koska hän piti kiinni omasta, originellista elämäntavastaan, eikä halunnut koskaan tehdä sen suhteen mitään kompromisseja. Hän ei ollut yksinäinen, vaan päin vastoin hyvin sosiaalinen, ja pidetty seuramies.
Hän on elänyt värikkään, onnellisen, ja poikkeuksellisen pitkän elämän (täyttää muutaman vuoden kuluttua 100) - jonka uskoisin johtuvan juuri siitä, että hän ei koskaan antanut minkäänlaisen kompromissin pilata elämänlaatuaan: ei parisuhteen, palkkatyön eikä minkään muunkaan ulkopuolelta määritellyn elämisen normin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa deittisovelluksissa miehet ovat yliedustettuna. Siinä on jo lopputulos asiasta, ei tarvitse enää miettiä, onko parisuhde samalla tavalla arvokas naisille kuin miehille.
En ymmärrä kommenttiasi. Yritätkö sanoa, että jos parisuhde olisi arvokas meille naisille, me olisimme deittisovelluksissa?
Kaipasin elämänkumppania (eli ihmistä, jota rakastaa ja jonka kanssa muodostuu parisuhde) varmasti aivan yhtä paljon kuin mieheni. Silti ei tullut mieleenikään, että sitä pitäisi etsiä nimenomaan deittisovelluksista. Eikä kyllä etsinyt hänkään.
Voi olla, että deittisovelluksissa on paljon miehiä, jotka etsivät tosissaan nimenomaan vakavaa parisuhdetta.
Eivät he ehkä osaa etsiä sitä muualta.
Minun vahva veikkaukseni on, että osa miesten vuodatuksesta parisuhteen löytämisen vaikeudesta tällä palstalla lienee ihan oikeasti surua siitä, että oikeasti parisuhdetta ja _rakkautta_ etsivät jäävät deittisovelluksissa sksiseuran ja kevytsuhteiden etsijöiden jalkoihin.
Jos olisin sinkku, etsisin nimen omaan rakkautta. En haluaisi tyytyä vähempään. En välttämättä kuitenkaan osaisi etsiä sitä kovinkaan hyvin ns. reaalielämästä, joten minun täytyisi yrittää etsiä sitä netin kautta. Ja varmasti jäisin sksinetsijöiden jalkoihin.
Surullisinta on se, että oikeasti parisuhdetta etsivät naiset pelästyvät noissa deittisovelluksissa, ja lopettavat etsinnät, kun luulevat, että kaikki miehet ovat tuollaisia pelaajia.
Sinulla olisi oikeus etsiä nimenomaan netin kautta. Yhdelläkään naisella ei silti olisi velvollisuutta olla nettisovelluksissa, aivan riippumatta siitä, mikä se syy on, miksi he eivät siellä ole. Itse en olisi, koska minulla ei olisi mitään mahdollisuutta sovelluksessa, jossa ulkonäkö ratkaisee. Minulla on myös ennakkoluuloja, että netin kautta etsivissä miehissä on paljon sellaisia, joilla ei ole sosiaalisia suhteita, verkostoja, aktiivista elämää. Ja itse halusin sellaisen miehen. Sen verran nettideittailukokemusta on vuosien takaa, että tiedän myös, ettei "paperilla hyvän" kanssa välttämättä ole minkäänlaista fyysistä vetovoimaa, eli todennäköisyys että tutustuminen johtaa rakastumiseen on hyvin pieni.
Jotekin tuo sosiaalinen pääoma on monella ilmeisen tärkeä juttu, en oikein tiedä sen tai verkostojen pointtia? Mikä tuon merkitys sulle on, koska mitä sillä on parisuhteen kannalta tunteeko se mies paljon vai vähän ihmisiä? Jos se ei ole niin kovin ekstrovertti, että ihmiset ei kauheesti vaan kiinnosta. Mutta eihän se silti tarkoita etteikö nuo jutut olisi sinulle mahdollisia, tai että hän ei haluaisi esim olla mukana elämässä.
Minä olen meistä se introvertti, joka väsyy sosiaalisista suhteista. Silti tarvitsen niitä ja tarvitsen ja haluan aktiivista elämää. Esimerkiksi sitä, että myös kumppanin kanssa voi matkustaa niin kotimaassa kuin ulkomailla; että hän pärjää vieraassa ympäristössä, uskaltaa kysyä reittiä yms, tutustua uusiin ihmisiin, tinkiä taksikuskien kanssa, riidellä ravintolassa kun yritetään huijata laskun maksamisen aikaan. Minä pärjään niissä yksinkin ja olen meistä se, joka tekee useammin numeron kun taas puoliso antaisi muutaman euron huijauksen mennä mieluummin ohi ikään kuin emme olisi huomanneet. Mutta sellainen jämäkkyys, rohkeus, oman mielipiteen esille tuominen yms on minulle elämänkumppanissa tärkeää.
Ja se, että toisella on oma elämä ja omat ystävät. Ennen koronaa olin paljon pois kotoa, kun tein osin matkatyötä ja lomilla matkustelin myös yksikseni. En halunnut enkä halua olla puolisolleni ainoa ihminen ja että minun poissaollessani hän istuisi yksin kotona ja - niin, mitä? Tekisi mitä? Kyllä täälläkin tekemistä riittää, mutta kyllähän se nopeasti yksitoikkoiseksi käy, jos yksikseen vain puuhastelee.
Ehkä tähän liittyy myös puheliaisuus. Yksin aikaansa viettävä ihminen on usein, tämä on tietysti vain ennakkoluuloni, hiljainen. Ja minä kaipasin ihmistä, joka on puhelias, hauska, nauttii keskusteluista, sekä vakavista että hassuttelusta.
Mutta nämä olivat vain minun toiveitani elämänkumppanille. Sellainen löytyi ja nimenomaan yhteisten verkostojen kautta. Ilman niitä tuskin olisimme koskaan tavanneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koivupuu55 kirjoitti:
Miehet alkavat kontrolloida naisen elämää kun pääsevät samaan osoitteeseen. Vapaus menee naiselta. Harva mies hyväksyy naisen miespuolisia kavereita, luullaan että aina on seksi mielessä.
Mitenkähän päin se oikein menee? Meillä vaimo kontrolloi kassakuittejanikin, taskuista niitä penkoo, pankkikorttiani, plussa korttia, kaikkia menemisiäni ettei vain mies perä... Loppuivat omat menemiseni ja ystävyys suhteeni kuin kanan lento kun nainen tuli taloon.
En muista mihin saakka päivällä ketjua seurasin ja kommentoin, joten jatkan täältä viimeiseltä sivulta.
Minun on todella, todella vaikea tuntea myötätuntoa aikuista ihmistä kohtaan, joka antaa kohdella itseään tuolla tavalla. Ihan sukupuoleen katsomatta. Meillä ei ole mitään asiaa toisen taskuille, laukuille, laatikoille, paperipinoille tai laitteille. Jos jompikumpi olisi sellaista yrittänyt, niin emme varmaan olisi koskaan edes muuttaneet saman katon alle.
Miten nopeasti saisit lähdettyä, erottua ja hoidettua asiasi kuntoon, jos näin kävisi? Yksi taskun tutkiminenko, vai viisi vai kymmenen? Vai laitteitako myös? Missä on sun raja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mussuttakaa mitä mussutatte, mutta tutkimusten ja ihan arkielämän havaintojenkin mukaan naiset tekevät suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja pillun "antamisesta".
Turha siinä on lapsimiesten enää mitään kiukutella, kun tosia asiat puhuvat puolestaan!
Lasketaanko kotitöihin renkaiden vaihtaminen, lumityöt, rännien puhdistus ja terassin rakentaminen?
Onko ne sun mielestä kotitöitä? Joku kaks kertaa vuodessa renkaiden vaihtaminen tai lähinnä vaihdatuttaminen nykyään? Kerran vuodessa rännit? Kerran elämässä terassi? Jos mä noilla saisin kuitattua koko elämän kokkasmiset, siivoamiset ja vaipanvaihdot ja vaatehuollon niin jep, vaihtaisin heti! Viime talvena kolasin lumet kahdesti, muuten. Sellaista se on E-Suomen rannikolla.
Naiset tekevät edelleenkin enemmän kotitöitä, kuin miehet lähes tunnin verran enemmän/ päivä. Eli viikossa noin työpäivän verran,ja kuukaudessa noin neljän työpäivän verran. Ihan käsättämätöntä mielestäni.
Ja sinä yleistät vielä tämän. Ei ole vaikea arvata että olet nainen... Sinä lasket nekin kotitöiksi jotka ovat niitä vapaaehtoisia harrastuksia, esim vaimo on tuntikausia laitellut kukkia tuossa ja leiponut, koska tykkää siitä. Mutta et huomaa ollenkaan jos mies tekee jotain...
Minä en laske puutarhanhoitoa enkä sisäkasvien hoitoa kotityöksi, mutta en välitä myöskään omakotitalosta ja nurmikkopihasta lumitöistä puhumattakaan. Eivät ole pakollisia rivarissa jossa asun, huolto hoitaa jopa pesukoneiden asennuksen. Autoa ei ole eikä tule. Joten tuo edellä mainostettu miestyölista on minun mielestäni ihan vapaaehtoista puuhastelua, ei kotityötä.
Lattiakaivon puhdistus, uunin pesu, ikkunoiden pesu, näitä ei kukaan tuntemani mies koskaan ole kehuskellut tekevänsä. Muutama kerta vuodessa noihinkin menee ja vaihtaisin ne mieluusti vaikka jokaviikkoiseen normisiivoukseen.Tähän pitää todeta, että minun mies pesi meidän asunnon ikkunat ja sanoi, että hän voi ottaa sen hoitakseen. Tuo tapahtui vuonna 1993 eikä mies ole sen jälkeen mitään ikkunanpesusta puhunut.
Teillä on aika likaiset ikkunat sitten... kohta 30 vuotta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa deittisovelluksissa miehet ovat yliedustettuna. Siinä on jo lopputulos asiasta, ei tarvitse enää miettiä, onko parisuhde samalla tavalla arvokas naisille kuin miehille.
En ymmärrä kommenttiasi. Yritätkö sanoa, että jos parisuhde olisi arvokas meille naisille, me olisimme deittisovelluksissa?
Kaipasin elämänkumppania (eli ihmistä, jota rakastaa ja jonka kanssa muodostuu parisuhde) varmasti aivan yhtä paljon kuin mieheni. Silti ei tullut mieleenikään, että sitä pitäisi etsiä nimenomaan deittisovelluksista. Eikä kyllä etsinyt hänkään.
Voi olla, että deittisovelluksissa on paljon miehiä, jotka etsivät tosissaan nimenomaan vakavaa parisuhdetta.
Eivät he ehkä osaa etsiä sitä muualta.
Minun vahva veikkaukseni on, että osa miesten vuodatuksesta parisuhteen löytämisen vaikeudesta tällä palstalla lienee ihan oikeasti surua siitä, että oikeasti parisuhdetta ja _rakkautta_ etsivät jäävät deittisovelluksissa sksiseuran ja kevytsuhteiden etsijöiden jalkoihin.
Jos olisin sinkku, etsisin nimen omaan rakkautta. En haluaisi tyytyä vähempään. En välttämättä kuitenkaan osaisi etsiä sitä kovinkaan hyvin ns. reaalielämästä, joten minun täytyisi yrittää etsiä sitä netin kautta. Ja varmasti jäisin sksinetsijöiden jalkoihin.
Surullisinta on se, että oikeasti parisuhdetta etsivät naiset pelästyvät noissa deittisovelluksissa, ja lopettavat etsinnät, kun luulevat, että kaikki miehet ovat tuollaisia pelaajia.
Sinulla olisi oikeus etsiä nimenomaan netin kautta. Yhdelläkään naisella ei silti olisi velvollisuutta olla nettisovelluksissa, aivan riippumatta siitä, mikä se syy on, miksi he eivät siellä ole. Itse en olisi, koska minulla ei olisi mitään mahdollisuutta sovelluksessa, jossa ulkonäkö ratkaisee. Minulla on myös ennakkoluuloja, että netin kautta etsivissä miehissä on paljon sellaisia, joilla ei ole sosiaalisia suhteita, verkostoja, aktiivista elämää. Ja itse halusin sellaisen miehen. Sen verran nettideittailukokemusta on vuosien takaa, että tiedän myös, ettei "paperilla hyvän" kanssa välttämättä ole minkäänlaista fyysistä vetovoimaa, eli todennäköisyys että tutustuminen johtaa rakastumiseen on hyvin pieni.
Jotekin tuo sosiaalinen pääoma on monella ilmeisen tärkeä juttu, en oikein tiedä sen tai verkostojen pointtia? Mikä tuon merkitys sulle on, koska mitä sillä on parisuhteen kannalta tunteeko se mies paljon vai vähän ihmisiä? Jos se ei ole niin kovin ekstrovertti, että ihmiset ei kauheesti vaan kiinnosta. Mutta eihän se silti tarkoita etteikö nuo jutut olisi sinulle mahdollisia, tai että hän ei haluaisi esim olla mukana elämässä.
Minä olen meistä se introvertti, joka väsyy sosiaalisista suhteista. Silti tarvitsen niitä ja tarvitsen ja haluan aktiivista elämää. Esimerkiksi sitä, että myös kumppanin kanssa voi matkustaa niin kotimaassa kuin ulkomailla; että hän pärjää vieraassa ympäristössä, uskaltaa kysyä reittiä yms, tutustua uusiin ihmisiin, tinkiä taksikuskien kanssa, riidellä ravintolassa kun yritetään huijata laskun maksamisen aikaan. Minä pärjään niissä yksinkin ja olen meistä se, joka tekee useammin numeron kun taas puoliso antaisi muutaman euron huijauksen mennä mieluummin ohi ikään kuin emme olisi huomanneet. Mutta sellainen jämäkkyys, rohkeus, oman mielipiteen esille tuominen yms on minulle elämänkumppanissa tärkeää.
Ja se, että toisella on oma elämä ja omat ystävät. Ennen koronaa olin paljon pois kotoa, kun tein osin matkatyötä ja lomilla matkustelin myös yksikseni. En halunnut enkä halua olla puolisolleni ainoa ihminen ja että minun poissaollessani hän istuisi yksin kotona ja - niin, mitä? Tekisi mitä? Kyllä täälläkin tekemistä riittää, mutta kyllähän se nopeasti yksitoikkoiseksi käy, jos yksikseen vain puuhastelee.
Ehkä tähän liittyy myös puheliaisuus. Yksin aikaansa viettävä ihminen on usein, tämä on tietysti vain ennakkoluuloni, hiljainen. Ja minä kaipasin ihmistä, joka on puhelias, hauska, nauttii keskusteluista, sekä vakavista että hassuttelusta.
Mutta nämä olivat vain minun toiveitani elämänkumppanille. Sellainen löytyi ja nimenomaan yhteisten verkostojen kautta. Ilman niitä tuskin olisimme koskaan tavanneet.
Noin huomiona, introvertteinä olemme erilaisia sitten. Itse pidän siitä menemisestä ja elämisestä, mutta raja menee siinä haluanko tutustustua uusiin ihmisiin - no en. Ei jaksa mitään uusia ihmissuhteita, mutta ei tarkoita että olisin tosiaan hiljainen. Juuri oman kumppanin ja niiden läheisten kanssa pystyy puhumaan paljonkin, mutta tuntemattomammat, juu ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteet kaatuvat useimmiten kotitöihin, rahasta riitelemiseen ja puhumattomuuteen. Eli toisin sanoen epäreiluuden kokemuksiin. Pitäisi päästä tilanteeseen jossa edut ovat yhteisiä ja niitä tavoitellaan yhdessä ja rakastetulle halutaan kaikkea mahdollista hyvää maailmassa. Tällaiset suhteet ovat harvinaisia.
Naiset ottavart yleensä eron, ja miehille ero tulee yleensä ns puun takaa, vaikkanainen on yrittänyt ensin puhua, ja kun puhe ei ole mennyt perille, niin nalkuttaa. Miesten mielestä suhteessa ei ole mitään vikaa, niin kauan, kuin palvelut pelaavat.
Minustakin olisi naisena ihana tulla puhtaaseen siistiin kotiin, jossa tuoksuu joka päivä kotiruoka ja tuore leipä, saada itsekseen toimiva pyykkihuolto, ja räjähtävä orgasmi vähintään 2 kertaa viikossa.
Ja varsinkin toi viimeinen lause!
Miettikää nyt naiset. Kyllä me ollaan pöljiä kun suostutaan ja ennenkaikkea tyydytään liian vähään.Ei ole ihme ei kun se seksi loppuu. Otetaan vaikka puoli vuotta sitä on kokkailut, siivonnut, näyttänyt nätiltä ja kaksi räjähtävää orgasmia koko aikana.
Millainen mies ei tajua esim 3 viikon jälkeen että hei, tää ei mene nyt tasan tämä homma ja ala vapaaehtoisesti selvittämään mekanismeja miten kumppani nauttisi yhtä paljon kuin itse. Kuuntelusta on hyvä aloittaa, mitä se nainen sanoo. Sekin on liikaa vaadittu kun tarvii saada se oma tyydytys.
Ja ei, en osaa olla yhtä suorapuheinen kuin poiken leffojen naiset. Aika varovasti kerroin mistä tykkään. Sitä jotenkin haluaisi nauttia hetkestä eikä keskittyä suorituksen.
Joten ei, olen liian empaattinen ja varmaan kilttikin joten yli kävellään helposti. Parempi näin omien kokemusten jälkeen. Olen onneksi jo vanhakin joten ei haittaa mitään. Luen ja neulon vapaa-aikani.
Olen ilmeisesti miehenä oman elämäni nainen.
Vaimoni saa tulla puhtaaseen kotiin (hän tekee siis pidempiä päiviä, matkatyötä, hoitaa työasioita omalla ajalla).
Palvelu pelaa. Kotiruoka tuoksuu. Leivon puu-uunissa leipää, sämpylöitä ja korvapuusteja (viimeksi viime viikolla, pakkasten aikaan). Pyykit on pesty, viikattu ja laitettu kaappiin asti. Vaimo ei ole yli vuoteen edes käynnistänyt pyykkikonetta.
Kotona on siistiä, imuroin joka toinen tai joka kolmas päivä, kerran viikossa siivoan isommin. Vien ja haen lapset hoidosta. Teen lumi- ja pihatyöt. Korjaukset, remontit. Illalla lämmitän saunan. Annan saunan lauteilla vaimolle suuseksiä orgasmiin asti, ja usein vielä illalla sängyssä, sen mukaan, miten vaimo haluaa.
Pidän itsestäni huolta, olen hyväkuntoinen, pukeudun fiksusti, ja olen muutenkin olemukseltani keskivertomiestä paljon siistimpi.
Yhtä asiaa en voi vaimolleni tarjota: iloista ilmettä. Kaikki edellä mainittu on vienyt jaksamiseni äärirajoille. Onneksi hän on ihan hyvä puoliso, kohtelee minua hyvin. En jaksaisi, jos kaiken lisäksi hän olisi kauhea.
Käytkö töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteet kaatuvat useimmiten kotitöihin, rahasta riitelemiseen ja puhumattomuuteen. Eli toisin sanoen epäreiluuden kokemuksiin. Pitäisi päästä tilanteeseen jossa edut ovat yhteisiä ja niitä tavoitellaan yhdessä ja rakastetulle halutaan kaikkea mahdollista hyvää maailmassa. Tällaiset suhteet ovat harvinaisia.
Naiset ottavart yleensä eron, ja miehille ero tulee yleensä ns puun takaa, vaikkanainen on yrittänyt ensin puhua, ja kun puhe ei ole mennyt perille, niin nalkuttaa. Miesten mielestä suhteessa ei ole mitään vikaa, niin kauan, kuin palvelut pelaavat.
Minustakin olisi naisena ihana tulla puhtaaseen siistiin kotiin, jossa tuoksuu joka päivä kotiruoka ja tuore leipä, saada itsekseen toimiva pyykkihuolto, ja räjähtävä orgasmi vähintään 2 kertaa viikossa.
Ja varsinkin toi viimeinen lause!
Miettikää nyt naiset. Kyllä me ollaan pöljiä kun suostutaan ja ennenkaikkea tyydytään liian vähään.Ei ole ihme ei kun se seksi loppuu. Otetaan vaikka puoli vuotta sitä on kokkailut, siivonnut, näyttänyt nätiltä ja kaksi räjähtävää orgasmia koko aikana.
Millainen mies ei tajua esim 3 viikon jälkeen että hei, tää ei mene nyt tasan tämä homma ja ala vapaaehtoisesti selvittämään mekanismeja miten kumppani nauttisi yhtä paljon kuin itse. Kuuntelusta on hyvä aloittaa, mitä se nainen sanoo. Sekin on liikaa vaadittu kun tarvii saada se oma tyydytys.
Ja ei, en osaa olla yhtä suorapuheinen kuin poiken leffojen naiset. Aika varovasti kerroin mistä tykkään. Sitä jotenkin haluaisi nauttia hetkestä eikä keskittyä suorituksen.
Joten ei, olen liian empaattinen ja varmaan kilttikin joten yli kävellään helposti. Parempi näin omien kokemusten jälkeen. Olen onneksi jo vanhakin joten ei haittaa mitään. Luen ja neulon vapaa-aikani.
Olen ilmeisesti miehenä oman elämäni nainen.
Vaimoni saa tulla puhtaaseen kotiin (hän tekee siis pidempiä päiviä, matkatyötä, hoitaa työasioita omalla ajalla).
Palvelu pelaa. Kotiruoka tuoksuu. Leivon puu-uunissa leipää, sämpylöitä ja korvapuusteja (viimeksi viime viikolla, pakkasten aikaan). Pyykit on pesty, viikattu ja laitettu kaappiin asti. Vaimo ei ole yli vuoteen edes käynnistänyt pyykkikonetta.
Kotona on siistiä, imuroin joka toinen tai joka kolmas päivä, kerran viikossa siivoan isommin. Vien ja haen lapset hoidosta. Teen lumi- ja pihatyöt. Korjaukset, remontit. Illalla lämmitän saunan. Annan saunan lauteilla vaimolle suuseksiä orgasmiin asti, ja usein vielä illalla sängyssä, sen mukaan, miten vaimo haluaa.
Pidän itsestäni huolta, olen hyväkuntoinen, pukeudun fiksusti, ja olen muutenkin olemukseltani keskivertomiestä paljon siistimpi.
Yhtä asiaa en voi vaimolleni tarjota: iloista ilmettä. Kaikki edellä mainittu on vienyt jaksamiseni äärirajoille. Onneksi hän on ihan hyvä puoliso, kohtelee minua hyvin. En jaksaisi, jos kaiken lisäksi hän olisi kauhea.
Käytkö töissä?
Tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap vaivaa päätään muitten parisuhdeasioilla? Tai niihin menemättömyydellä?
Syitä voi olla monia. Esim. että on saanut raakaa väkivaltaa niiltä "elämänsä" miehiltä. Ja kyseessä ihan kantasuomalaiset miehet, jos joku vetää vielä mamukortin tähän.
Naisilla noita etuja ei käytännössä ole, ellei mies ole sitten todella erikoinen tapaus.
Olen itsekin saanut kaikenlaista väkivaltaa, joka sitten johtanut eroon.
En käytä alkoholia, joten suhde tai ei, niin ei vaikutusta tuohon.
En käy baareissa lainkaan, viimeksi ollut 2011, ei vaikutusta.
Terveelliset elintavat, elän niinkuin katson parhaaksi, jo itse.
Sosiaalisempi elämä, hyi olkoon. En kaipaa mitään ihmisten ramppaamista elämässäni.
Minulla on yksi lapsi joka about aikuinen pian. En tarvitse siihenkään ketään.
En harrasta irtoseksiä joten lukuisia hoidokkeja ei ole näkynyt. Viime kerrasta vuosia, sekin oli parisuhdeseksiä. Suurin osa miehistä ei välitä naisen saamisesta, joten yksin saan O:n on 99,99%. Miehen kanssa (huom. siinä parisuhteessa) saamisprosentti laskee hurjasti. (heterosuhteitten ongelma)
Ei kiinnosta myöskään toisen rahat ja omaisuudet ja talot. Niillä ei ole mitään merkitystä jos mies on itsekeskeinen teinin tasolle jäänyt k-pää p-housu, jonka ongelmankäsittelytaidot ovat apinan tasoa.
Enkä myöskään halua olla kenenkään elätettävä, onneksi Suomessa ei siihen joudu.
Nainen ei ole vapaa menemään parisuhteessa, mies peilaa omia epävarmuuksiaan ja kuvittelee toisten miesten olevan seksin perässä vaikka olisi vain ystävä. Milloin mistäkin saa kuulla.
Asun eri asunnossa, niin saan pitää elämäni, vaikka olisikin parisuhde. Ex halusi kontrolloida kaikkea ja valitti joka hemmetin asiasta ja oli siisteyshullu sekä OCD:hin asti pikkutarkka esim. aterimien paikasta.
Ei antanut nukkua, kun itse pärjäsi vähillä unilla. En enää ikinä aio asua kenenkään kanssa. Hyi olkoon.
"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä." — Aristoteles
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vatalanami kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mieti sitä asiaa naisen kannalta. Miehelle se parisuhde onkin usein jees, saa halutessaan seksiä, vaimo passaa.
Naisille pysyvä parisuhde on yhä melkoinen riski. Mies keskittyy omaan mielihyväänsä seksissä, kotityöt kasaantuu naiselle ja suhde muuttuu piikomiseksi.
Näin on usein, toki ei aina. Mutta naiset tekee tutkimuksenkin mukaan kolmanneksen enemmän kotitöistä, ja ovat tyytymättömämpiä seksielämäänsä kuin parisuhteessa olevat miehet.
Ulosteenjauhantaa ja aivan tarpeetonta ynnä kiittämätöntä kitinää ja uhriutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mieti sitä asiaa naisen kannalta. Miehelle se parisuhde onkin usein jees, saa halutessaan seksiä, vaimo passaa.
Naisille pysyvä parisuhde on yhä melkoinen riski. Mies keskittyy omaan mielihyväänsä seksissä, kotityöt kasaantuu naiselle ja suhde muuttuu piikomiseksi.
Näin on usein, toki ei aina. Mutta naiset tekee tutkimuksenkin mukaan kolmanneksen enemmän kotitöistä, ja ovat tyytymättömämpiä seksielämäänsä kuin parisuhteessa olevat miehet.
Se on juuri näin. Itsellä pitkä liitto takana ja uutta ei varmaankaan edessä. Olen piikomiseni piikonut ja toisen ihmisen hyvinvointia mahdollistanut ihan tarpeeksi. Jos rakkautta olisi tarjolla, niin voisin siihen tarttuakin. Mutta missäpä olisi.
Älä viitsi.
Ei naisen tarvitse ilman "rakkautta" olla milloinkaan, olipa nuori, vanha, muuta, aviossa, avossa, eronnut, ei vielä eronnut mutta pian, ikivanhapiika tai mitä hyvänsä: joka ainoassa pubissa, tanssimestassa, applikaatiossa, nettisovelluksessa ynnä senssipalvelussa tulee naiselle kuin naiselle joku mies kikkeliään tarjoamaan. Enintäänkin naisella voi olla se ongelma, ettei "palvelun" laatu aina ole sitä mitä siinä tutustumisvaiheessa lupaillaan ja uhoillaan "maailman kovimpina panomiehinä", mutta yhtä kaikki kokonaan ilman ei kenenkään naisen tarvitse olla - paitsi ehkä jonkun ihan psykoottisen ja vaarallisen mielenterveystapauksen.
Naisilla koko elämä kehdosta hautaan on niin helppoa että miehenä sitä ei oikein uskalla ajatellakaan ettei kokonaan lannistu.
Kyllä Sinä - jälkimmäinen lainaamani kirjoittaja, eronnut nainen - aina melaa saat mistä tahansa jos se vain Sinulle kelpaa.
Kannustavin ja optimismiin kehottavin terveisin,
Vastentahtoisesti lapseton ja naiseton mies (Vatalanami) - Vela-naisen täydellinen vastakohta
Mä en ole koskaan elämäni aikana kuullut että irtomela olisi rakkautta. o_O Todella erikoinen käsitys sulla rakkaudesta! Mä en ainakaan halua jonkun random äijän irtolerssiä. Hyi.
Sillähän perusteella tekopili kaapissa olisi sitten elämäni rakkaus.
Enkä tiedä ole ikinä kuullut myöskään, että naisten elämä olisi jotenkin ihmeellisen helppoa, mielestäni miesten elämä vaikuttaa helpommalta. En kuitenkaan vaivaa sillä päätäni.
Omituista kadehtia asioita, joita vain itse kuvittelee omassa päässään, eivätkä ole tottakaan.
"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä." — Aristoteles
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tylsältä. Miksi pilata elämä parisuhteella?
Mitä onkaan se "elämä", jonka parisuhde pilaa? Viinaa, krapulaa ja morkkista sekä kehnoa seksiä vaihtuvien seuralaisten kanssa. Ei käy kateeksi.
Vapaus. Voi tehdä ihan mitä huvittaa silloin kun huvittaa. Ei tarvitse kysellä lupia, selitellä. Vapaus. Tykkään!
Miksi parisuhteessa ei voi tehdä asioita miten huvittaa? Itse ainakin suhteessa olen vapaa toimimaan kuten haluan, samoin on nainenkin. En rajoita hänen menojaan ja molemmat olemme tyytyväisiä. Miksi kummankaan pitäisi kysyä lupaa johonkin toiselta?
Esimerkiksi siksi, ettei jaksa katsella toisen mökötystä tai raivoamista siitä, että käy ulkona ystävien kanssa, näkee esimerkiksi miespuolisia ystäviään tai haluaa käydä ulkomaanmatkoilla kaveriporukassa. Tai ei jaksa selitellä tai yrittää oikeuttaa toiselle ihmiselle omaa rahan- tai ajankäyttöään. Tällaista se on minulla ollut miessuhteissani. Helpompi on olla itsekseen kuin yrittää tyynnytellä toisen mustasukkaisuutta ja omistushaluisuutta.
Mutta kun tuo ei ole ainoa parisuhdemalli. Minä saan täysin vapaasti käydä ulkona ystävien kanssa, tavata miespuolisia ystäviä, matkustella ulkomailla yksin tai kaveriporukassa, työn puolesta tai vapaa-ajalla. Raha-asioista emme edes keskustele vaan molemmat laittavat saman summan taloustilille kattamaan asumisen ja ruoan ja loput on omaa rahaa.
Kuvittelin osuneeni kultakaivokseen. Paljastuikin vuoden sisään arvottomaksi louhukseksi. Halusi päättää mitä teen ja kenen seurassa jopa siitä teenkö lapsia. Erohan siitä tuli.
Loput joita näkyy olevan vapaalla jalalla on joko varattuja, moniongelmaisia ja/tai irtonumeroiden hakijoita.Ei kai nyt sentään?
Edelleenkin ihmettelen, miten naiset löytävät näitä miehiä, jotka joko kohtelevat huonosti, kontrolloivat suhteessa, laiskottelevat, ovat tunteettomia, pettäviä tai antavat huonoa seksiä. En käsitä.
Olenko jossakin ihme kuplassa, kun en ollenkaan tunnista tällaisia miehiä esimerkiksi ystävieni puolisoina?
Minusta parisuhteen _perus_edellytykset eivät näissä tapauksissa edes täyty, koska näissä tapauksissa asetelma ei ole millään lailla tasa-arvoinen tai tasapuolinen.
En jaksa jankata mitään "Kunnon Mies" -läppää, koska jotenkin itse olen vain kuvitellut, että yleensä miehet, jotka ovat pitemmässä parisuhteessa, ovat hyvin käyttäytyviä, kotitöistä (tasapuolisesti) oman osansa tekeviä, eivät pyri kontrolloimaan tai omistamaan, eivät laiskottele, hoitavat lapsia, eivätkä ole millään lailla ongelmaisia, vaan rakastavat naistaan, osaavat rakastella hänen kanssaan ja muutenkin ovat tavallisia kunnon miehiä.
Jos edes murto-osa näistä jutuista on totta, todellisuus osoittautuu paljon luulemaani masentavammaksi.
Kyllä sinä ihan todellisuudessa elät. Minulla on itselläni sama kokemus. En tiedä, miksi tänne palstalle on pesiytynyt niin miesvihamielinen porukka, joilla on pelkästään huonoja kokemuksia miehistä. Kolmen pojan äitinä vähän pelottaa, että onko tuo suoranainen viha tulossa ihan normaaliksi tavaksi kohdella miehiä. Oletan, että osaksi on taustalla intersektionaalinen ihmemaailma, jossa naisille opetetaan, että mies on syntyjään paha ja nainen hyvä. Jotenkin järkyttävää...
Et sitten edes tiedä mitå tuo käyttämäsi termi tarkoittaa? Noloo.
No, tutkimusten mukaan parisuhde nostaa miehen elämänlaatua, kun taas naisella se laskee mm. lisääntyneiden kotitöiden takia. 😆
Ihmissuhteet tuovat aina mukanaan myös vaikeuksia, ja riski siitä että jotain menee pieleen ja siitä jää traumoja on korkea. Jos ei koe tarvitsevansa parisuhdetta, niin mitä sitä turhia semmoista hankkimaan. Viisas nainen.
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä asenteet omaava henkilö ei sovellu parisuhteeseen vaikka kuinka sen itselleen oikeuttaisi
Miksi minulla ei saisi olla minä minä asennetta ja ymmärtää että siksi en halua parisuhteeseen? Miksi en saisi sitä itselleni oikeuttaa?
Siksikö että tässäkin joku ressu jää ilma naista kun elän mieluummin itselleni ja vaalin omaa onneani?
Miksi en saisi haluta itselleni parasta? Miksi minun pitäisi uhrautua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realistinen näkökulma elämään tällä naisella.
Ei minusta.
Itse en ole ikinä ollut parisuhteessa, mutta tunnen lähinnä tasapainoisia pariskuntia joilla rakkaus on todellakin lisännyt onnellisuutta ja parantanut elämänlaatua, eikä mitenkään ”pilannut elämää”.Palstaa lukiessa usein ihmettelen, että mistä viemäristä nämä naiset ne miehensä onkii, ja miksi ihmeessä alkavat surkimusten kanssa parisuhteeseen?
Kai siinä on molempien taso aika heikko sitten, jos parisuhde pilaa elämän? ”Tasolla” tarkoitan nyt siis nimenomaan henkistä tasoa.N29
Ei kaikki naiset saa tasokasta miestä. Silloin joutuu tyytymään näihin surkimuksiin tai olemaan ilman. Aika moni valitsee olla ilman, mieluummin kuin passaa jotain mieslasta.
Kyllähän hyvä mies kelpaa kelle vaan, mutta heitä on todella vähän ja he saavat valita itselleen naisen, nainen ei ole se joka heidät valitsee. Sitten kun tasokkaat miehet ovat valintansa tehneet, jää ne huonot miehet tyrkyttämään itseään ja kuka tahansa hölmö nainen kelpaa vakipanoksi ja passaajaksi. Ei ole naiselle hyvä diili se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta parisuhteen vain parisuhteessa olemisen vuoksi haluavia en ymmärrä. Parisuhteen haluamisen pitää lähteä halusta olla jonkun tietyn henkilön kanssa, jolloin se suhde hyvässä tapauksessa muodostuu itsestään eikä tule oloa että olisinpa mieluummin yksin. Suhteen lähtökohta on siis se, että haluan olla tämän henkilön x kanssa, ei se että joku nyt vaan pitää löytää.
Tämä parisuhteen haluaminen on ilmeisesti miehille tyypillisempää. Ylen ohjelma Topista (nuoren miehen elämää tjv.) on piinallista katsottavaa. Siinä juurikin nuori mies velloo melankoliassaan ja naisenkaipuussaan. Pakonomainen suhteen tarve on aivan vinksahtanutta ja seuraaville tyttöystäville tai puolisoille nöyryyttävää koska miehen motivaattori oli "emäntä", eivät he itse omina persooninaan.
Tälläkin palstalla pyörii näitä miehiä. Ja monesti he haikailevat "hyviin entisaikoihin", jolloin vaimo käytännössä ostettiin, tai oli järjestetty avioliitto. Eikä nainen voinut erota helposti, joten mies sai rauhassa perseillä. Eli nainen on näille miehille pelkkä tavara.
Ja nämä miehet ovat omasta mielestään kilttejä!
Ei kai tätä kukaan sulta vaadi, relax?