Miten jaksaa minä-minä-ihmistä

Juuri tämän takia olen yksinäinen, en halua olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka vain vaativat itselleen eikä anna muille mitään

Joidenkin ihmisten elämässä ei välttämättä tapahdu kovin paljon. Silti hekin haluavat jutella jonkun kanssa. Silloin väkisinkin arkiset asiat nousevat keskustelun aiheeksi.

Kuka pakottaa jaksamaan sellaista? Liian läheinen sukulaisuussuhde? Sukulaisillekin voi laittaa rajoja. Voi heille sanoa suoraankin mutta kannattaa olla kuitenkin tahdikas. Yleensä minäminä- ihmisellä on paljon ahdistusta mutta jos ei riitä kykyä kohdata omia kipujaan tulos on vain itsekeskeisyys josta lähimmäiset kärsivät.

Kunnon provo, taas rokottamattoman kimppuun?

Perheellisten ongelmahan se on, että hiertää yksinelävät. 

Pienet ympyrät. Ei se välttämättä ole itsekästä, mutta kun elämässä ei oikein muuta ole, niin omista asioistaan kai sitä puhuu.

En nyt ihan ymmärrä. Esimerkiksi jos keskustelen ystävän kanssa vaikka työstä ja sanon, että aion hakea uutta työtä koska en viihdy vanhassa. Hän kysyy miksi en viihdy ja aletaan käymään tätä läpi, niin olen silloin minäminä-ihminen? Taikka jos olen käynyt jossain uudessa ravintolassa syömässä ja kerron mitä siellä tilasin, niin olen minäminä-ihminen? 

Mistä sitten oikein saa puhua ellei mitään omia asioita? 

Mieluummin kuuntelen tätiäni joka selostaa koko suvun perunankeittotavat, kun muutamaa tuttavaa jotka selostavat tuoreimmat käänteet erittäin dramaattisista elämistään, johon liittyy jatkuvat pettämissirkukset, vahinkolapset (isän henkilölllisyys tietenkin epäselvä, kuinkas muuten), rahaongelmat ("mitään tukia en saa"), jne.

En edes tykkää kokata itse, mutta minusta on ihanaa että on vielä ihmisiä joiden elämä ei ole jatkuvaa sirkusta jossa itse pyöritään jonain dramaattisena päätähtenä, vaan keskitytään ihan oikeasti tommoisiin arkisiin pikkuasioihin.

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan ymmärrä. Esimerkiksi jos keskustelen ystävän kanssa vaikka työstä ja sanon, että aion hakea uutta työtä koska en viihdy vanhassa. Hän kysyy miksi en viihdy ja aletaan käymään tätä läpi, niin olen silloin minäminä-ihminen? Taikka jos olen käynyt jossain uudessa ravintolassa syömässä ja kerron mitä siellä tilasin, niin olen minäminä-ihminen? 

Mistä sitten oikein saa puhua ellei mitään omia asioita? 

Menny aloituksen pointti ohi?

Joo kyllä ihmiset juttelee omista asioistaan. Mutta se on raivostuttavaa kun jotkut selittää ihan liian kauan tai puhuu vain itsestään, tiedän tyylin mitä ap tarkoittaa.

Jos sulla ei ole sellaisesta kokemusta vaan keskustelut on mukavia niin silloin kommentointi on vähän hassua kun menee ohi aiheen?

Ihmetyttää täällä palstalla kun moni kommentoi niin että 'en ymmärrä, ei toimi aloituksessa kuvatun lailla mutta olenko siis sinusta x, uhriudun '

Ymmärrän ap:ta. Minulla on myös tuttu, joka pystyy pitämään esim. tuikitavallisesta kauppareissusta 20 min monologin. Itse en osaa sen laveammin kertoa kuin: ”kävin ruokakaupassa”, vaikka kuinka yrittäisin. Tuttuni on oikein mukava ihminen, mutta pakko myöntää, että joskus väsyn tähän laverteluun.

Tiedän tunteen. Minulle kovin rakas ihminen selittää samat asiat moneen kertaan ja hänellä on aina ollut tuo tyyli. Ja tietty kun ei uusia asioita liiemmin ole, niin samat asiat käydään läpi hyvinkin moneen kertaan. Joskus on noloa kun jutellaan jonkun vähän tuntemattomamman kanssa, jolta olisi kohteliasta kysyä kuulumisia, niin siihen lähdetään muttakun minä -kiihdytysajoihin. Sitten kun vihjaan, että olen muuten tuon useaan kertaan kuullut nii hän pahoittaa mielensä. Kuitenkin sitten ajattelee niitä samoja juttuja.

Toki aina ei ole näin ja uusia mukaviakin juttuja jutellaan. Ja varmasti kaipaan noita höpöttelyjä kun joskus hänestä aika jättää.

Minä,minä ihmisen jätän taakseni! Oli kyse mies,suhde, lähisukulainen,ystävä,tuttava.Mutta minä,minä ihmiset ei todella kuulu elämäni.

Aloitus ei mun korviin kuulosta minäminä-ihmiseltä. Lähinnä ihmiseltä jolla tosiaan ei ihmeempiä asioita elämässä tapahdu, sitten joku laskujen maksu tai ruoka on se jännä asia josta pitää kertoa. Tai sitten kysymyksessä on hiukan yksinkertainen (ei haukkumasana) tyyppi.

Minäminä- ihminen on mun mielestä semmoinen joka pistää aina paremmaksi, eli jos kerrot kuinka oot kärsinyt vaikka unettomuudesta niin tämäpä vasta onkin, siinä ei toisen jutut kiinnosta kun on kerrottava kuinka itse on valvonut puoli vuotta putkeen. Samaten kaikessa korostuu se kuinka MINÄ olen tehnyt, MINÄ olen auttanut, MINÄ sitä ja tätä, MINÄ olen hyvä. Kukaan muu ei tätä ihmistä kiinnosta eikä tämä ihminen kuunteleketään, ei kysele eikä ole kiinnostunut. Kaikessa on vain tarve tuoda se minä esille ja saada kehuja.

Miksi se ruoka-annos pitää puhelimessa selostaa, kun siitä voi ottaa valokuvan, ja laittaa someen. Siellä voi jokainen halukas käydä siitä tykkäämässä. Ja jota ei kiinnosta, hänen ei tarvitse ajatustaan sille uhrata.

Vaihda puheenaihetta johdonmukaisesti joka kerran, kun hän alkaa selostaa joutavuuksia. Jos koulutus ei mene perille, vaan sama jatkuu, katkaise välit tai ainakin rajoita yhteydenpito minimiin. Aika on ihmiset tärkein resurssi. Älä anna kenenkään tuhlata aikaasi.

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin ihmisten elämässä ei välttämättä tapahdu kovin paljon. Silti hekin haluavat jutella jonkun kanssa. Silloin väkisinkin arkiset asiat nousevat keskustelun aiheeksi.

Jos omassa elämässä ei tapahdu, silloin voisi jutella esimerkiksi ajankohtaisista asioista tai siitä mitä maailmalla tapahtuu. Tai sitten kysellä välillä keskustelukumppaninkin kuulumisia ja tekemisiä. Ei tarvitsisi puhua pelkästään itsestään koko aika. Minä-minä-ihmiset kuitenkin selostavat jokaisen perunan syöntinsä eivätkä osaa puhua kuin itsestään koko ajan.     

Lähipiirissä on joka tauotta selittää minä-minä-minä, kääntää kaikki asiat "kuinka minä" ja selittää liian yksityiskohtaisesti kaiken kuten kääntyikö 14.52 oikeaan vai vasempaan. On ihan mahdoton eikä jää juuri kuuntelemaan mitä toiselle kuuluu tai mitä toinen asiasta sanoo. Puhuisi näin vaikka 25h/vrk.

On dramaattinen, huomionhakuinen, hieman moukkamainen, narsistinen ja mielenterveysongelmainen ihminen joka usein pitää sellaista "showta" yllä tilanteessa kuin tilanteessa tai mököttää naama nurinpäin. Saa äkillisiä puuskahduskohtauksia ja saattaa maanisesti selittää kuinka ei koskaan ole tehnyt kellekkään ihmiselle mitään pahaa (mikä ei pidä paikkaansa).

Esittää hienompaa kuin onkaan ja todellisuudessa elämässään ei tapahtuisi yhtään mitään jollei olisi kumppania jne. Eikä oikein ystäviäkään.