Eräs nainen sanoi että ei halua parisuhdetta, koska ei halua pilata elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde voi olla naisen näkökulmasta täysin erilainen kuin ap:n. Miehelle parisuhde voi olla pelastus, naiselle harvoin on.

En tiedä kylmän sodan ajasta, mutta nyt some-aikana tuo voi johtua siitä, että nainen saa parisuhdeen edut sinkkunakin, mutta mies ei. Ei välttämättä kaikkia etuja, mutta monet niistä ja ilman vastuita tai vastikkeellisuutta.

-rajattomasti ihailua deittisovellusten kautta (satoja tykkäyksiä päivässä, vitsejä, hauskuutusta, kehuja)

-rajattomasti platonisia mieskavereita someen, jolloin nainen vaikuttaa sosiaaliselta nerolta ja saa tilaisuuksia vaikka mihin

-rajattomasti seksiä itseään paljon timmimpien miesten kanssa

-mahdollisuus tienata tuhansia euroja viikossa pitämällä kuvia maksumuurin takana

Vielä kun tuohon lisätään se, että kenellekään ei tarvitse antaa mitään takaisin, niin siinä voi tuntea itsensä jumalaksi. Mies taas saa seksiä kerran viidessä vuodessa ja kehuja äitinsä ikäisiltä naisilta pilkun aikaan. Parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja ja omata hyvät sosiaaliset taidot. Tämän takia moni normaalipainoinen nainen ei halua parisuhdetta, koska se rikkoisi illuusion täydellisyydestä, vaatisi panostusta ja kumppani olisi mustasukkainen, jos nainen jatkaisi sivussa vanhaa some-elämää. 

Nimenomaan tästä on kyse. Suurin osa naisista voi stailauttaa itsensä, ostaa merkkivaatteita ja laittaa bestisten kanssa hiotun profiilin deittinettiin ja kohta on kaikenlaatuista miestä ovella jonossa.

Mies kantaa jo nuoruuden valintojaan koko elämän, koetappa parissa vuodessa se ok-talo, saksalainen uusi auto ja kesämökki tempaista. Ei onnistu laillisin keinoin jos ei eksoottisia nettirahapelejä osaa hyvin pelata.

Deittinainen voi VALITA miehen jolla nuo jo on. Minusta naimisiin pitää mennä samalta viivalta nuorena päälle 20 vuotiaana tai sitten elää avoparina itsekullekkin parhaiten sopivalla tavalla.

Jos parisuhde pilaa jonkun naisen elämän on tullut valittua kyllä täysin huono mies. Pointti on että esim. omat asunnot molemmilla-suhdetta ei ehkä ne suositut laatikkoleuat ehkä hyväksy joten siitä nainen ahdistuu ja kyynistyy kun pitää luovuttaa oma hieno sinkkuelämä toisen takia. He joille se sopii ovat sitten jotain muuta mitä laatikkoleuat. Vaikea tehdä kompromissia puolin ja toisin. On sellaisiakin miehiä ja naisia.

Edelleen perheen perustaminen kysyy tuloja. Monellako 18-23v. on vakituinen työpaikka tms. VAKAAT tulot? Hopessa jonottaminen ei houkuttele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap onkin mies ja otsikossa puhutaan naisesta. Parisuhteessa nainen häviää yleensä ja mies voittaa. Itsekin olen nainen ja voin paljon paremmin nyt, kun en ole parisuhteessa. En vihaa miehiä, on toki olemassa suhteita joissa molemmat voittaa, mutta valitettavan yleistä on se, että naiset häviävät ja miehet voittavat. Vanhempien pitäisi kasvattaa pojista parempia ihmisiä. Itselläni on tytär ja poika, ja huomaan että tämä stereotypia on hyvin vahvasti kasvamassa meilläkin. Yritän puuttua vielä asiaan kun voin.

Ne ovat niitä omia valintoja kumppanissa kuka hyötyy ja mitä hyötyy. Minullakin on poika ja myös tyttöjä ja näen saman stereotypian, yritän ehdottomasti kasvattaa pojastani naisia kohtaan reilun miehen. Oletko miettinyt mistä se stereotypia tulee? Jos meille annetaan samat palikat mistä rakentaa niin ollaanko me niin sateenkaaren värisiä että syntyy samaa? Ei olla vaan kyllä perimä ja tietyt geenit vetävät eri suuntiin, laitan lattialle nukkeja ja traktoreita, tytön ja pojan, en ohjailee, nopeasti poika löytää traktorin ja tyttö nuken... Voin ohjata poikaa olemaan kiinnostunut leipomisesta ottamalla mukaan, tai ruoan laittoon, mutta jos kaverinsa alkavat harrastaa autoja niin ihan varmasti tarttuu. Pojat ovat luonteeltaan selkeästi kovempia kuin tytöt. Mua ei ole koskaan kiinnostaneet autot tai muut kulkuvälineet, olen aina tykännyt touhuta lasten kanssa, laittaa kotia, kokata, siivota, istua sohvalle kattelemaan vaimon kanssa elokuvaa ja väitän että vaimo on niistä ominaisuuksista hyötynyt. Ap

Poikia täytyy opettaa tekemään asioita ja kantamaan vastuuta niistä silloinkin, kun se ei niitä huvita. Koti ja lapset kuuluvat miehelle ja naiselle, samoin lapset, ja vastuu niistä kuuluu samoissa määrin molemmille. Siinä on ihan turha tulla selittämään, että auton rassaaminen ja renkaiden pyörimisen katsominen kiinnostaa enemmän. Ei se kakkavaipan vaihtaminen tai pyykinpesu varmaan kovin monen naisenkaan unelmien täyttymystä elämässä ole, päivästä toiseen. 

Ei miehet voi mitään geeneilleen. Miehen tehtävä on turvata resurssit perheelleen ja suojata sitä.

Älä viitsi. Ette te enää ameeban tasolla ole.

Mutta valehtelet jos välität ettei menneisyys hyvin kaukaa poikien geeneissä näy...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa tälläkin palstalla, että kaikki käännetään aina miehen syyksi. Itsellä ei ole vastuuta mistään. Omat standardit hyvälle parisuhteelle, ovat ne, jotka molempien tulee omaksua naisen mielestä. Täällä on hirveetä tekstiä miehistä. Ette kuuna päivänä vastaanottaisi mitään vastaavaa omaan sukupuoleen liittyen. Sellainen mies, joka jotain vastaavaa sanois olis sellainen sovinistisika että huhheijaa.

Siis kiellät etteikö miehillä olisi vaatimuksia tulevan kumppaninsa suhteen? Paha vaan, kun vaatimukset tuppaa pysymään yksipuolisina. Naisten oletetaan täyttävän miehensä esittämät toiveet.

Tutkimusten mukaan, miehet tyytyvät suhteessa huomattavasti vähempään kuin naiset.

Miehillä on rima alempana suhteen sisällön suhteen ja sitä kautta joskus naisenkin, joskus ei. Tarkoittaa vaan, että mies ei panosta suhteseen niin hirveästi eikä odota siltä välttämättä kauheasti sisältöä elämäänsä. 

Kaikki kortit on naisella, koska nainen voi saada uuden miehen tunneissa. Siksi miehellä pitää olla rima alempana. Kuitenkin kun suhteessa on ollut tarpeeksi pitkään, mieskin alkaa kyllästyä kumppaniinsa ainakin vähän ja ei osaa piilottaa huonoja puoliaan yhtä paljon. Naisilla taas tilanne on se, että huonot puolet pieraistaan naamalle jo deittiprofiilissa ja vaaditaan miestä, joka ihastelee naisen vikoja, kuten pahaa asennetta ja röyhkeitä vaatimuksia. Tämä näkyy some-aikana jo nuorilla tytöillä, jotka nauravat TikTokissa lyhyille pojille/miehille, väärän puoluekannan omaaville tai melkein mille tahansa, joka ei ole komean miehen tekemää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tylsältä. Miksi pilata elämä parisuhteella?

Mitä onkaan se "elämä", jonka parisuhde pilaa? Viinaa, krapulaa ja morkkista sekä kehnoa seksiä vaihtuvien seuralaisten kanssa. Ei käy kateeksi.

Vapaus. Voi tehdä ihan mitä huvittaa silloin kun huvittaa. Ei tarvitse kysellä lupia, selitellä. Vapaus. Tykkään!

Miksi parisuhteessa ei voi tehdä asioita miten huvittaa? Itse ainakin suhteessa olen vapaa toimimaan kuten haluan, samoin on nainenkin. En rajoita hänen menojaan ja molemmat olemme tyytyväisiä. Miksi kummankaan pitäisi kysyä lupaa johonkin toiselta?

Esimerkiksi siksi, ettei jaksa katsella toisen mökötystä tai raivoamista siitä, että käy ulkona ystävien kanssa, näkee esimerkiksi miespuolisia ystäviään tai haluaa käydä ulkomaanmatkoilla kaveriporukassa. Tai ei jaksa selitellä tai yrittää oikeuttaa toiselle ihmiselle omaa rahan- tai ajankäyttöään. Tällaista se on minulla ollut miessuhteissani. Helpompi on olla itsekseen kuin yrittää tyynnytellä toisen mustasukkaisuutta ja omistushaluisuutta. 

Olet ollut sitten huonoissa suhteissa huonojen miesten kanssa. Parisuhde perustuu sille, että molemmat haluavat olla siinä yhdessä omasta tahdostaan. Toisen menemiset eivät muuta tätä asiaa ja jos toista rupeaa kahlitsemaan tai holhoamaan niin tuskin se ainakaan auttaa siinä, että toinen haluaa olla suhteessa.

Itselleni on selvää, että kumppanini saa tavata ketä haluaa, lähteä lomalle yksin tai kavereidensa kanssa jos niin haluaa tai ihan mitä muutakaan. Hän on parisuhteessa kanssani koska haluaa olla parisuhteessa kanssani. Miksi silloin olisin mustasukkaisena vaatimassa selityksiä menemisistä tai rajoittamassa niitä?

Tajuatko, että on haasteellista löytää parisuhdekelpoinen mies. Pakkohan sitä on yrittää, jos parisuhteeseen haluaa ja joutuu huomaamaan, että alun suuret puheet olivat höttöä.

Toimii molempiin suuntiin. Miksi hyvä parisuhdemies ottaisi kumppaniksi huonon parisuhdenaisen?

Kyllä. Mutta sukupuolien erot vaikuttavat siihen, että parisuhdekelpoisia miehiä on vähemmän.

Naisten itsereflektoinnin kyky on huikea!

Naiset on aivan kaikessa kriittisempiä kuin miehet itsensä suhteen oli se sitten työ, parisuhde tai lasten kasvatus, niin naiset mieluummin näkee itsensä epäonnistuneena ja vajaana kun taas miehet näkee itsensä huipputyyppinä vaikka mikään ei sitä toteen näyttäisikään. Ja tämä on ihan moneen kertaan tutkittu fakta. Parisuhteessa myös miehiltä ei oleteta yhtä paljon kuin naisilta. Naisen vastuulle kuuluu yhä suhteen ylläpito ja mies eräällä tapaa vain on siinä, mutta ei osallistu mitenkään parisuhteeseen. 

Jos tämä on totta, miten selität sen ilmiön, että ilmiselvästi usemman naisen mielestä on ok haukkua kaikki miehet maanrakoon, mutta itse eivät varmasti hyväksyisi sellaista yleistävää seksismiä mieheltä?

Miten selität sen, että kun puhutaan tilastollisesta faktasta, että naiset ovat miehiä onnettomampia parisuhteessa, naiset automaattisesti tekevät johtopäätöksen, että tämä olisi miesten vika ja haukkuvat miehiä tämän vuoksi? Kukaan ei (itseäni lukuunottamatta) huomioinut, että "Hei! Kysehän voi olla jostain muusta, kuin miesten paskuudesta"?

Miten se naisten itsekriittisyys näkyy esim tässä ketjussa, kun kaikki parisuhteissaan epäonnistuneet kuvittelevat syyn epäonnistumiselle olevan miehessä?

Ja eikö tämä keskustelu vastaa aika hyvin sitä, millaista keskustelua reaalimaailmassakin käydään?

Johan tässä ketjussa todettiin ettei hyviä riitä kaikille. Huonoa ei pidä mennä ottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten huomaa, niin kaunaisia ja katkeria miehiä v i haavia inisijöitä ja ulisijoita on nuo sinkut. Eipä ole silmiin osunut yhtäkään onnellisen, tasapainoisen oloista tekstiä muunlaiselta sinkkunaiselta. Siinä se näkee, miten tyytyväisiä elämäänsä ovat. 😄 Kaikki on varmaan edelleen miesten vika, vaikka ei ole miestä nähnyt sitten 90-luvun...

Tietenkään vaikkapa minun pieleen menneet parisuhteeni ei ole ollut miesteni vika. Minun vikahan se on ollut, että niin huonon ihmisen olen ottanut. Mutta aina sitä viisastuu. 

Joo, onnea vaan sullekin elämään.

Näin itsekriittisiä uhria jotkut naiset on. Aina tekee parhaansa itse ja kerta toisensa jälkeen puoliso (huono ihminen) pilaa kaiken! Itsellä ei mitään osaa eikä arpaa.

Eiköhän noita huonoja ihmisiä tule riittämään sun elämässäs ilman miehiäkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mistä tämän nyt aloittaisi... Katsos kun minä en ainakaan ole mitenkään käytöshäiriöinen joka tarvitsisi erityisesti lapsenvahtia ja muuttamista. Minun elämäni vaikeutuu miehen myötä. Miehet kuitenkin ovat paitsi iso kuluerä, vallanhaluisia, alistavia ja lyttääviä. Kaikki menee aina heidän ehdoillaan ja tehdään miehen ehdoilla. Eikä työt lopu vaikka olisi itse sairaana. Tervettä miestä pitää silloinkin passata. Yksin saa hoitaa omat asiansa ja elämänsä, mutta miehen asiat on kaiken keskipiste. Helpompi olla ilman miestä kuin syödä masennuslääkkeitä ja käydä terapiassa. Rahaakin jää omaan käyttöön ja kaikki on halvempaa kun ei ole miestä elätettävänä.

Ohhoh. Onpas jollakulla hyvin negatiivisia kokemuksia miehistä. Ne eivät kuitenkaan ole yleistettävissä. En tunne yhtään tuollaista omanikäistäni miestä, joka edes etäisesti sopisi tuohon kuvaukseen. Jokunen vanha sukulaismies voi ollakin tuollainen, mutta en tunne ketään alle 50-vuotiasta miestä, joka käyttäytyisi noin huonosti parisuhteessa.

Pitkissä parisuhteissa olevat ystävä- ja tuttavamieheni ovat kaikkea muuta kuin "kuluerä, vallanhaluisia, alistavia ja lyttääviä". Saati, että teettäisivät kaikki työt naisella ja passuuttaisivat itseään.

Tuntemani miehet ovat hyviä, rakastavia puolisoja, lempeitä isähahmoja, jotka kantavat vastuuta parisuhteestaan, perheestään ja kodistaan. Tekevät kaikkia kotitöitä, useat enemmän kuin puolisonsa, mutta eivät tee siitä numeroa. Tienaavat rahaa ja kantavat perheen taloudellisesta vastuusta vähintään puolet, usein jonkin verran enemmän. Vaikeissa tilanteissa nämä miehet pysyvät naistensa rinnalla tukemassa ja hoivaamassa, eivätkä tosiaan ole mitään oman elämänsä keskipisteitä.

Esimerkiksi tuttavaperheessämme nainen, perheenäiti, sairastui masennukseen, ja mies otti useiksi vuosiksi hoitoonsa koko paletin, aivan kaiken: lasten kasvatuksen ja hoivan, kotityöt, taloudellisen vastuun. Kaikki kaatui hänelle. Samalla hän vielä hoiti ja kannatteli puolisoaan aivan koko ajan. Teki kaikkensa, että nainen paranisi, kuntoutuisi ja jaksaisi (lopulta nainen toipuikin). Miehellä oli todella vaikeaa sekä henkisesti, taloudellisesti että fyysisesti (sai vaikeita stressioireita), mutta koskaan hän ei valittanut eikä puhunut vaimostaan ikävään sävyyn.

Mistä sä tiedät, mitä se arki on vai oletko elänyt kaikkien näiden "tuttavamiestesi" kanssa parisuhteessa pitkään?

En minä ainakaan tiedä jonkun kyläilyn tai muun tapaamisen perusteella, minkälaista toisten arki on. Omakin ex-mieheni oli vieraiden aikaan hyvä isäntä, huolehti, passasi, puhui kauniisti. Mutta ennen ja jälkeen näitä kyläilyjä kaikki kaatui niskaani - kaatuu vielä eron jälkeenkin. Hän oli myös tuttavilla hauska, huumorintajuinen, kuunteleva, auttava, mutta kotona aivan muuta. Joka ikisestä kotityöstä piti vääntää ja mitään ei tehnyt itsekseen, ei pyytämällä, eikä edes riidan kautta. Koska ei.

Yksi tuttavamies sanoi, että hän sai tästä vaimoltaan palautetta. Heillä oli ollut riitaa vähän ennen vieraiden tuloa. Vaimo sanoi vieraiden lähdettyä, että miksi sinä puhut vieraille noin kauniisti ja minulle rumasti vaikka minun pitäisi olla sinun elämän tärkein henkilö. Mies oli sitten pohtinut käytöstään ja huomannut, että vaimo on oikeassa. Hän rupesi sitten puhumaan vaimollekin kauniisti eikä kaatanut kaikkea mielipahaansa vaimon niskaan. Heidän avioliittonsa oli parantunut. Rupesin itsekin kiinnittämään huomiota, mitä ja millä äänensävyllä puhun miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa tälläkin palstalla, että kaikki käännetään aina miehen syyksi. Itsellä ei ole vastuuta mistään. Omat standardit hyvälle parisuhteelle, ovat ne, jotka molempien tulee omaksua naisen mielestä. Täällä on hirveetä tekstiä miehistä. Ette kuuna päivänä vastaanottaisi mitään vastaavaa omaan sukupuoleen liittyen. Sellainen mies, joka jotain vastaavaa sanois olis sellainen sovinistisika että huhheijaa.

Siis kiellät etteikö miehillä olisi vaatimuksia tulevan kumppaninsa suhteen? Paha vaan, kun vaatimukset tuppaa pysymään yksipuolisina. Naisten oletetaan täyttävän miehensä esittämät toiveet.

Tutkimusten mukaan, miehet tyytyvät suhteessa huomattavasti vähempään kuin naiset.

Miehillä on rima alempana suhteen sisällön suhteen ja sitä kautta joskus naisenkin, joskus ei. Tarkoittaa vaan, että mies ei panosta suhteseen niin hirveästi eikä odota siltä välttämättä kauheasti sisältöä elämäänsä. 

Kaikki kortit on naisella, koska nainen voi saada uuden miehen tunneissa. Siksi miehellä pitää olla rima alempana. Kuitenkin kun suhteessa on ollut tarpeeksi pitkään, mieskin alkaa kyllästyä kumppaniinsa ainakin vähän ja ei osaa piilottaa huonoja puoliaan yhtä paljon. Naisilla taas tilanne on se, että huonot puolet pieraistaan naamalle jo deittiprofiilissa ja vaaditaan miestä, joka ihastelee naisen vikoja, kuten pahaa asennetta ja röyhkeitä vaatimuksia. Tämä näkyy some-aikana jo nuorilla tytöillä, jotka nauravat TikTokissa lyhyille pojille/miehille, väärän puoluekannan omaaville tai melkein mille tahansa, joka ei ole komean miehen tekemää. 

Miehiä varten on perustettu mail-order brides sivustoja.

Tämä(nkin) keskustelun perusteella ei ole vaikea nähdä mistä ongelmat parisuhteissa johtuu. Naisille vinkki, ei vain miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde voi olla naisen näkökulmasta täysin erilainen kuin ap:n. Miehelle parisuhde voi olla pelastus, naiselle harvoin on.

En tiedä kylmän sodan ajasta, mutta nyt some-aikana tuo voi johtua siitä, että nainen saa parisuhdeen edut sinkkunakin, mutta mies ei. Ei välttämättä kaikkia etuja, mutta monet niistä ja ilman vastuita tai vastikkeellisuutta.

-rajattomasti ihailua deittisovellusten kautta (satoja tykkäyksiä päivässä, vitsejä, hauskuutusta, kehuja)

-rajattomasti platonisia mieskavereita someen, jolloin nainen vaikuttaa sosiaaliselta nerolta ja saa tilaisuuksia vaikka mihin

-rajattomasti seksiä itseään paljon timmimpien miesten kanssa

-mahdollisuus tienata tuhansia euroja viikossa pitämällä kuvia maksumuurin takana

Vielä kun tuohon lisätään se, että kenellekään ei tarvitse antaa mitään takaisin, niin siinä voi tuntea itsensä jumalaksi. Mies taas saa seksiä kerran viidessä vuodessa ja kehuja äitinsä ikäisiltä naisilta pilkun aikaan. Parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja ja omata hyvät sosiaaliset taidot. Tämän takia moni normaalipainoinen nainen ei halua parisuhdetta, koska se rikkoisi illuusion täydellisyydestä, vaatisi panostusta ja kumppani olisi mustasukkainen, jos nainen jatkaisi sivussa vanhaa some-elämää. 

Nimenomaan tästä on kyse. Suurin osa naisista voi stailauttaa itsensä, ostaa merkkivaatteita ja laittaa bestisten kanssa hiotun profiilin deittinettiin ja kohta on kaikenlaatuista miestä ovella jonossa.

Mies kantaa jo nuoruuden valintojaan koko elämän, koetappa parissa vuodessa se ok-talo, saksalainen uusi auto ja kesämökki tempaista. Ei onnistu laillisin keinoin jos ei eksoottisia nettirahapelejä osaa hyvin pelata.

Deittinainen voi VALITA miehen jolla nuo jo on. Minusta naimisiin pitää mennä samalta viivalta nuorena päälle 20 vuotiaana tai sitten elää avoparina itsekullekkin parhaiten sopivalla tavalla.

Jos parisuhde pilaa jonkun naisen elämän on tullut valittua kyllä täysin huono mies. Pointti on että esim. omat asunnot molemmilla-suhdetta ei ehkä ne suositut laatikkoleuat ehkä hyväksy joten siitä nainen ahdistuu ja kyynistyy kun pitää luovuttaa oma hieno sinkkuelämä toisen takia. He joille se sopii ovat sitten jotain muuta mitä laatikkoleuat. Vaikea tehdä kompromissia puolin ja toisin. On sellaisiakin miehiä ja naisia.

Edelleen perheen perustaminen kysyy tuloja. Monellako 18-23v. on vakituinen työpaikka tms. VAKAAT tulot? Hopessa jonottaminen ei houkuttele.

Ei mulla kauheasti rahaa ollut. Muistan kun mentiin sen aikaisen tyttöystävän, nykyisen vaimoni kanssa ostamaan tulevalle esikoiselle rattaita, kaikista halvimmat valittiin 380€ ja ei mulla ollut tilillä niin paljoa rahaa, luotolla ne ostin vaikka yksin silloin asuin ja töissä olin käynyt vuosia. Vieläkään ole rikas, mutta koti uusi on. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tylsältä. Miksi pilata elämä parisuhteella?

Mitä onkaan se "elämä", jonka parisuhde pilaa? Viinaa, krapulaa ja morkkista sekä kehnoa seksiä vaihtuvien seuralaisten kanssa. Ei käy kateeksi.

Vapaus. Voi tehdä ihan mitä huvittaa silloin kun huvittaa. Ei tarvitse kysellä lupia, selitellä. Vapaus. Tykkään!

Miksi parisuhteessa ei voi tehdä asioita miten huvittaa? Itse ainakin suhteessa olen vapaa toimimaan kuten haluan, samoin on nainenkin. En rajoita hänen menojaan ja molemmat olemme tyytyväisiä. Miksi kummankaan pitäisi kysyä lupaa johonkin toiselta?

Esimerkiksi siksi, ettei jaksa katsella toisen mökötystä tai raivoamista siitä, että käy ulkona ystävien kanssa, näkee esimerkiksi miespuolisia ystäviään tai haluaa käydä ulkomaanmatkoilla kaveriporukassa. Tai ei jaksa selitellä tai yrittää oikeuttaa toiselle ihmiselle omaa rahan- tai ajankäyttöään. Tällaista se on minulla ollut miessuhteissani. Helpompi on olla itsekseen kuin yrittää tyynnytellä toisen mustasukkaisuutta ja omistushaluisuutta. 

Olet ollut sitten huonoissa suhteissa huonojen miesten kanssa. Parisuhde perustuu sille, että molemmat haluavat olla siinä yhdessä omasta tahdostaan. Toisen menemiset eivät muuta tätä asiaa ja jos toista rupeaa kahlitsemaan tai holhoamaan niin tuskin se ainakaan auttaa siinä, että toinen haluaa olla suhteessa.

Itselleni on selvää, että kumppanini saa tavata ketä haluaa, lähteä lomalle yksin tai kavereidensa kanssa jos niin haluaa tai ihan mitä muutakaan. Hän on parisuhteessa kanssani koska haluaa olla parisuhteessa kanssani. Miksi silloin olisin mustasukkaisena vaatimassa selityksiä menemisistä tai rajoittamassa niitä?

Tajuatko, että on haasteellista löytää parisuhdekelpoinen mies. Pakkohan sitä on yrittää, jos parisuhteeseen haluaa ja joutuu huomaamaan, että alun suuret puheet olivat höttöä.

Toimii molempiin suuntiin. Miksi hyvä parisuhdemies ottaisi kumppaniksi huonon parisuhdenaisen?

Kyllä. Mutta sukupuolien erot vaikuttavat siihen, että parisuhdekelpoisia miehiä on vähemmän.

Naisten itsereflektoinnin kyky on huikea!

Naiset on aivan kaikessa kriittisempiä kuin miehet itsensä suhteen oli se sitten työ, parisuhde tai lasten kasvatus, niin naiset mieluummin näkee itsensä epäonnistuneena ja vajaana kun taas miehet näkee itsensä huipputyyppinä vaikka mikään ei sitä toteen näyttäisikään. Ja tämä on ihan moneen kertaan tutkittu fakta. Parisuhteessa myös miehiltä ei oleteta yhtä paljon kuin naisilta. Naisen vastuulle kuuluu yhä suhteen ylläpito ja mies eräällä tapaa vain on siinä, mutta ei osallistu mitenkään parisuhteeseen. 

Jos tämä on totta, miten selität sen ilmiön, että ilmiselvästi usemman naisen mielestä on ok haukkua kaikki miehet maanrakoon, mutta itse eivät varmasti hyväksyisi sellaista yleistävää seksismiä mieheltä?

Miten selität sen, että kun puhutaan tilastollisesta faktasta, että naiset ovat miehiä onnettomampia parisuhteessa, naiset automaattisesti tekevät johtopäätöksen, että tämä olisi miesten vika ja haukkuvat miehiä tämän vuoksi? Kukaan ei (itseäni lukuunottamatta) huomioinut, että "Hei! Kysehän voi olla jostain muusta, kuin miesten paskuudesta"?

Miten se naisten itsekriittisyys näkyy esim tässä ketjussa, kun kaikki parisuhteissaan epäonnistuneet kuvittelevat syyn epäonnistumiselle olevan miehessä?

Ja eikö tämä keskustelu vastaa aika hyvin sitä, millaista keskustelua reaalimaailmassakin käydään?

Olemme kyllä kaikki todistaneet esimerkiksi äitiemme sukupolven parisuhteita. Päätin jo pienenä, että ei kiitos tuollaista minulle. Oli aina aivan selvää, kummassa vika oli jo lpasenkin näkökulmasta, ihan havainnoinnin seurauksena. Miehille olivat aina eri asit sallittuja, naisille näytti olevan vain velvollisuuksia ja odotuksia - miehille vapautta. Ehkä tämä on hitaasti muuttumassa ja naiset eivät tuohon sudenkuoppaan enää lankea. Toivon todella niin. Miehen valinta - tai valitsematta jättäminen - on naisen tärkein valinta elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap onkin mies ja otsikossa puhutaan naisesta. Parisuhteessa nainen häviää yleensä ja mies voittaa. Itsekin olen nainen ja voin paljon paremmin nyt, kun en ole parisuhteessa. En vihaa miehiä, on toki olemassa suhteita joissa molemmat voittaa, mutta valitettavan yleistä on se, että naiset häviävät ja miehet voittavat. Vanhempien pitäisi kasvattaa pojista parempia ihmisiä. Itselläni on tytär ja poika, ja huomaan että tämä stereotypia on hyvin vahvasti kasvamassa meilläkin. Yritän puuttua vielä asiaan kun voin.

Ne ovat niitä omia valintoja kumppanissa kuka hyötyy ja mitä hyötyy. Minullakin on poika ja myös tyttöjä ja näen saman stereotypian, yritän ehdottomasti kasvattaa pojastani naisia kohtaan reilun miehen. Oletko miettinyt mistä se stereotypia tulee? Jos meille annetaan samat palikat mistä rakentaa niin ollaanko me niin sateenkaaren värisiä että syntyy samaa? Ei olla vaan kyllä perimä ja tietyt geenit vetävät eri suuntiin, laitan lattialle nukkeja ja traktoreita, tytön ja pojan, en ohjailee, nopeasti poika löytää traktorin ja tyttö nuken... Voin ohjata poikaa olemaan kiinnostunut leipomisesta ottamalla mukaan, tai ruoan laittoon, mutta jos kaverinsa alkavat harrastaa autoja niin ihan varmasti tarttuu. Pojat ovat luonteeltaan selkeästi kovempia kuin tytöt. Mua ei ole koskaan kiinnostaneet autot tai muut kulkuvälineet, olen aina tykännyt touhuta lasten kanssa, laittaa kotia, kokata, siivota, istua sohvalle kattelemaan vaimon kanssa elokuvaa ja väitän että vaimo on niistä ominaisuuksista hyötynyt. Ap

Poikia täytyy opettaa tekemään asioita ja kantamaan vastuuta niistä silloinkin, kun se ei niitä huvita. Koti ja lapset kuuluvat miehelle ja naiselle, samoin lapset, ja vastuu niistä kuuluu samoissa määrin molemmille. Siinä on ihan turha tulla selittämään, että auton rassaaminen ja renkaiden pyörimisen katsominen kiinnostaa enemmän. Ei se kakkavaipan vaihtaminen tai pyykinpesu varmaan kovin monen naisenkaan unelmien täyttymystä elämässä ole, päivästä toiseen. 

Ei miehet voi mitään geeneilleen. Miehen tehtävä on turvata resurssit perheelleen ja suojata sitä.

Älä viitsi. Ette te enää ameeban tasolla ole.

Mutta valehtelet jos välität ettei menneisyys hyvin kaukaa poikien geeneissä näy...

No jos olet tuota mieltä, niin sitten hyväksyt senkin, että naisten pitää etsiä parhaat geenit ja resurssit omaava mies lasten isäksi. Jos jollekin on lapsen tehnyt, niin nainen silti etsii vielä parempigeenistä miestä seuraavan lapsen isäksi. Ne geenit, katsos.

Vierailija kirjoitti:

Tämä(nkin) keskustelun perusteella ei ole vaikea nähdä mistä ongelmat parisuhteissa johtuu. Naisille vinkki, ei vain miehistä.

Oletpa naiivi. Tiedän kyllä mikä pitää miehen tyytyväisenä. En vain halua esiintyä enkä varsinkaan maksutta.

Keskityn omaan uraan. Tällöin saan elää itselleni enkä jää kellekään velkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap onkin mies ja otsikossa puhutaan naisesta. Parisuhteessa nainen häviää yleensä ja mies voittaa. Itsekin olen nainen ja voin paljon paremmin nyt, kun en ole parisuhteessa. En vihaa miehiä, on toki olemassa suhteita joissa molemmat voittaa, mutta valitettavan yleistä on se, että naiset häviävät ja miehet voittavat. Vanhempien pitäisi kasvattaa pojista parempia ihmisiä. Itselläni on tytär ja poika, ja huomaan että tämä stereotypia on hyvin vahvasti kasvamassa meilläkin. Yritän puuttua vielä asiaan kun voin.

Ne ovat niitä omia valintoja kumppanissa kuka hyötyy ja mitä hyötyy. Minullakin on poika ja myös tyttöjä ja näen saman stereotypian, yritän ehdottomasti kasvattaa pojastani naisia kohtaan reilun miehen. Oletko miettinyt mistä se stereotypia tulee? Jos meille annetaan samat palikat mistä rakentaa niin ollaanko me niin sateenkaaren värisiä että syntyy samaa? Ei olla vaan kyllä perimä ja tietyt geenit vetävät eri suuntiin, laitan lattialle nukkeja ja traktoreita, tytön ja pojan, en ohjailee, nopeasti poika löytää traktorin ja tyttö nuken... Voin ohjata poikaa olemaan kiinnostunut leipomisesta ottamalla mukaan, tai ruoan laittoon, mutta jos kaverinsa alkavat harrastaa autoja niin ihan varmasti tarttuu. Pojat ovat luonteeltaan selkeästi kovempia kuin tytöt. Mua ei ole koskaan kiinnostaneet autot tai muut kulkuvälineet, olen aina tykännyt touhuta lasten kanssa, laittaa kotia, kokata, siivota, istua sohvalle kattelemaan vaimon kanssa elokuvaa ja väitän että vaimo on niistä ominaisuuksista hyötynyt. Ap

Poikia täytyy opettaa tekemään asioita ja kantamaan vastuuta niistä silloinkin, kun se ei niitä huvita. Koti ja lapset kuuluvat miehelle ja naiselle, samoin lapset, ja vastuu niistä kuuluu samoissa määrin molemmille. Siinä on ihan turha tulla selittämään, että auton rassaaminen ja renkaiden pyörimisen katsominen kiinnostaa enemmän. Ei se kakkavaipan vaihtaminen tai pyykinpesu varmaan kovin monen naisenkaan unelmien täyttymystä elämässä ole, päivästä toiseen. 

Ei miehet voi mitään geeneilleen. Miehen tehtävä on turvata resurssit perheelleen ja suojata sitä.

Älä viitsi. Ette te enää ameeban tasolla ole.

Mutta valehtelet jos välität ettei menneisyys hyvin kaukaa poikien geeneissä näy...

No jos olet tuota mieltä, niin sitten hyväksyt senkin, että naisten pitää etsiä parhaat geenit ja resurssit omaava mies lasten isäksi. Jos jollekin on lapsen tehnyt, niin nainen silti etsii vielä parempigeenistä miestä seuraavan lapsen isäksi. Ne geenit, katsos.

Ja sen, että kun lapset on tehty niin seksi ei enää kiinnosta. Se on vain biologiaa. Hyväksy se.

Mussuttakaa mitä mussutatte, mutta tutkimusten ja ihan arkielämän havaintojenkin mukaan naiset tekevät suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja pillun "antamisesta".

Turha siinä on lapsimiesten enää mitään kiukutella, kun tosia asiat puhuvat puolestaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tylsältä. Miksi pilata elämä parisuhteella?

Mitä onkaan se "elämä", jonka parisuhde pilaa? Viinaa, krapulaa ja morkkista sekä kehnoa seksiä vaihtuvien seuralaisten kanssa. Ei käy kateeksi.

Vapaus. Voi tehdä ihan mitä huvittaa silloin kun huvittaa. Ei tarvitse kysellä lupia, selitellä. Vapaus. Tykkään!

Miksi parisuhteessa ei voi tehdä asioita miten huvittaa? Itse ainakin suhteessa olen vapaa toimimaan kuten haluan, samoin on nainenkin. En rajoita hänen menojaan ja molemmat olemme tyytyväisiä. Miksi kummankaan pitäisi kysyä lupaa johonkin toiselta?

Esimerkiksi siksi, ettei jaksa katsella toisen mökötystä tai raivoamista siitä, että käy ulkona ystävien kanssa, näkee esimerkiksi miespuolisia ystäviään tai haluaa käydä ulkomaanmatkoilla kaveriporukassa. Tai ei jaksa selitellä tai yrittää oikeuttaa toiselle ihmiselle omaa rahan- tai ajankäyttöään. Tällaista se on minulla ollut miessuhteissani. Helpompi on olla itsekseen kuin yrittää tyynnytellä toisen mustasukkaisuutta ja omistushaluisuutta. 

Olet ollut sitten huonoissa suhteissa huonojen miesten kanssa. Parisuhde perustuu sille, että molemmat haluavat olla siinä yhdessä omasta tahdostaan. Toisen menemiset eivät muuta tätä asiaa ja jos toista rupeaa kahlitsemaan tai holhoamaan niin tuskin se ainakaan auttaa siinä, että toinen haluaa olla suhteessa.

Itselleni on selvää, että kumppanini saa tavata ketä haluaa, lähteä lomalle yksin tai kavereidensa kanssa jos niin haluaa tai ihan mitä muutakaan. Hän on parisuhteessa kanssani koska haluaa olla parisuhteessa kanssani. Miksi silloin olisin mustasukkaisena vaatimassa selityksiä menemisistä tai rajoittamassa niitä?

Tajuatko, että on haasteellista löytää parisuhdekelpoinen mies. Pakkohan sitä on yrittää, jos parisuhteeseen haluaa ja joutuu huomaamaan, että alun suuret puheet olivat höttöä.

Toimii molempiin suuntiin. Miksi hyvä parisuhdemies ottaisi kumppaniksi huonon parisuhdenaisen?

Kyllä. Mutta sukupuolien erot vaikuttavat siihen, että parisuhdekelpoisia miehiä on vähemmän.

Naisten itsereflektoinnin kyky on huikea!

Naiset on aivan kaikessa kriittisempiä kuin miehet itsensä suhteen oli se sitten työ, parisuhde tai lasten kasvatus, niin naiset mieluummin näkee itsensä epäonnistuneena ja vajaana kun taas miehet näkee itsensä huipputyyppinä vaikka mikään ei sitä toteen näyttäisikään. Ja tämä on ihan moneen kertaan tutkittu fakta. Parisuhteessa myös miehiltä ei oleteta yhtä paljon kuin naisilta. Naisen vastuulle kuuluu yhä suhteen ylläpito ja mies eräällä tapaa vain on siinä, mutta ei osallistu mitenkään parisuhteeseen. 

Jos tämä on totta, miten selität sen ilmiön, että ilmiselvästi usemman naisen mielestä on ok haukkua kaikki miehet maanrakoon, mutta itse eivät varmasti hyväksyisi sellaista yleistävää seksismiä mieheltä?

Miten selität sen, että kun puhutaan tilastollisesta faktasta, että naiset ovat miehiä onnettomampia parisuhteessa, naiset automaattisesti tekevät johtopäätöksen, että tämä olisi miesten vika ja haukkuvat miehiä tämän vuoksi? Kukaan ei (itseäni lukuunottamatta) huomioinut, että "Hei! Kysehän voi olla jostain muusta, kuin miesten paskuudesta"?

Miten se naisten itsekriittisyys näkyy esim tässä ketjussa, kun kaikki parisuhteissaan epäonnistuneet kuvittelevat syyn epäonnistumiselle olevan miehessä?

Ja eikö tämä keskustelu vastaa aika hyvin sitä, millaista keskustelua reaalimaailmassakin käydään?

Olemme kyllä kaikki todistaneet esimerkiksi äitiemme sukupolven parisuhteita. Päätin jo pienenä, että ei kiitos tuollaista minulle. Oli aina aivan selvää, kummassa vika oli jo lpasenkin näkökulmasta, ihan havainnoinnin seurauksena. Miehille olivat aina eri asit sallittuja, naisille näytti olevan vain velvollisuuksia ja odotuksia - miehille vapautta. Ehkä tämä on hitaasti muuttumassa ja naiset eivät tuohon sudenkuoppaan enää lankea. Toivon todella niin. Miehen valinta - tai valitsematta jättäminen - on naisen tärkein valinta elämässä. 

Säälittävää tuo loppu. Ei missään nimessä ole. Opetan omille tyttärille vastuuntuntoa ja hyvää itseluottamusta ja itsetuntoa. Ne on tärkeimmät. Ei missään nimessä mitään uhriutumista, niin ei tarvitse epäonnistuneiden ihmissuhteiden jälkeen aina katkerana haukkua muita. Olisi ihan hirveä taakka heille nähdä maailma, kuten moni av-mamma täällä näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap onkin mies ja otsikossa puhutaan naisesta. Parisuhteessa nainen häviää yleensä ja mies voittaa. Itsekin olen nainen ja voin paljon paremmin nyt, kun en ole parisuhteessa. En vihaa miehiä, on toki olemassa suhteita joissa molemmat voittaa, mutta valitettavan yleistä on se, että naiset häviävät ja miehet voittavat. Vanhempien pitäisi kasvattaa pojista parempia ihmisiä. Itselläni on tytär ja poika, ja huomaan että tämä stereotypia on hyvin vahvasti kasvamassa meilläkin. Yritän puuttua vielä asiaan kun voin.

Ne ovat niitä omia valintoja kumppanissa kuka hyötyy ja mitä hyötyy. Minullakin on poika ja myös tyttöjä ja näen saman stereotypian, yritän ehdottomasti kasvattaa pojastani naisia kohtaan reilun miehen. Oletko miettinyt mistä se stereotypia tulee? Jos meille annetaan samat palikat mistä rakentaa niin ollaanko me niin sateenkaaren värisiä että syntyy samaa? Ei olla vaan kyllä perimä ja tietyt geenit vetävät eri suuntiin, laitan lattialle nukkeja ja traktoreita, tytön ja pojan, en ohjailee, nopeasti poika löytää traktorin ja tyttö nuken... Voin ohjata poikaa olemaan kiinnostunut leipomisesta ottamalla mukaan, tai ruoan laittoon, mutta jos kaverinsa alkavat harrastaa autoja niin ihan varmasti tarttuu. Pojat ovat luonteeltaan selkeästi kovempia kuin tytöt. Mua ei ole koskaan kiinnostaneet autot tai muut kulkuvälineet, olen aina tykännyt touhuta lasten kanssa, laittaa kotia, kokata, siivota, istua sohvalle kattelemaan vaimon kanssa elokuvaa ja väitän että vaimo on niistä ominaisuuksista hyötynyt. Ap

Poikia täytyy opettaa tekemään asioita ja kantamaan vastuuta niistä silloinkin, kun se ei niitä huvita. Koti ja lapset kuuluvat miehelle ja naiselle, samoin lapset, ja vastuu niistä kuuluu samoissa määrin molemmille. Siinä on ihan turha tulla selittämään, että auton rassaaminen ja renkaiden pyörimisen katsominen kiinnostaa enemmän. Ei se kakkavaipan vaihtaminen tai pyykinpesu varmaan kovin monen naisenkaan unelmien täyttymystä elämässä ole, päivästä toiseen. 

Ei miehet voi mitään geeneilleen. Miehen tehtävä on turvata resurssit perheelleen ja suojata sitä.

Älä viitsi. Ette te enää ameeban tasolla ole.

Mutta valehtelet jos välität ettei menneisyys hyvin kaukaa poikien geeneissä näy...

No jos olet tuota mieltä, niin sitten hyväksyt senkin, että naisten pitää etsiä parhaat geenit ja resurssit omaava mies lasten isäksi. Jos jollekin on lapsen tehnyt, niin nainen silti etsii vielä parempigeenistä miestä seuraavan lapsen isäksi. Ne geenit, katsos.

Ja sen, että kun lapset on tehty niin seksi ei enää kiinnosta. Se on vain biologiaa. Hyväksy se.

Ei se naisen elimistö tajua, että nainen ei halua lapsia, kun ovulaatio tapahtuu edelleen joka kuukausi. Se viimeistään saa naisen katsomaan miehiä sillä mielellä, että keneltä saisi parhaat siement lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Realistinen näkökulma elämään tällä naisella.

Mutta täysin paikkaansa pitämätön ilman perusteita... Hölmö väite tuollaisenaan...

Yhtälailla absurdi on sellainen väite, että parisuhde olisi se elämän tarkoitus …tai lapset.

Ei kaikilla.

Aapeen kaveri on varmaankin nähnyt tai kokenut sellaista, että tuo vaihtoehto hänelle ei ole kiehtova.

Varmaan sama tilanne kuin ap:n vaimolla nyt. Mies menee vapaasti välittämättä muista. 

Avioero edessä ap:llakin.  Tai olisi, jos ap olisi naimisissa eikä vain haaveilisi siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap onkin mies ja otsikossa puhutaan naisesta. Parisuhteessa nainen häviää yleensä ja mies voittaa. Itsekin olen nainen ja voin paljon paremmin nyt, kun en ole parisuhteessa. En vihaa miehiä, on toki olemassa suhteita joissa molemmat voittaa, mutta valitettavan yleistä on se, että naiset häviävät ja miehet voittavat. Vanhempien pitäisi kasvattaa pojista parempia ihmisiä. Itselläni on tytär ja poika, ja huomaan että tämä stereotypia on hyvin vahvasti kasvamassa meilläkin. Yritän puuttua vielä asiaan kun voin.

Ne ovat niitä omia valintoja kumppanissa kuka hyötyy ja mitä hyötyy. Minullakin on poika ja myös tyttöjä ja näen saman stereotypian, yritän ehdottomasti kasvattaa pojastani naisia kohtaan reilun miehen. Oletko miettinyt mistä se stereotypia tulee? Jos meille annetaan samat palikat mistä rakentaa niin ollaanko me niin sateenkaaren värisiä että syntyy samaa? Ei olla vaan kyllä perimä ja tietyt geenit vetävät eri suuntiin, laitan lattialle nukkeja ja traktoreita, tytön ja pojan, en ohjailee, nopeasti poika löytää traktorin ja tyttö nuken... Voin ohjata poikaa olemaan kiinnostunut leipomisesta ottamalla mukaan, tai ruoan laittoon, mutta jos kaverinsa alkavat harrastaa autoja niin ihan varmasti tarttuu. Pojat ovat luonteeltaan selkeästi kovempia kuin tytöt. Mua ei ole koskaan kiinnostaneet autot tai muut kulkuvälineet, olen aina tykännyt touhuta lasten kanssa, laittaa kotia, kokata, siivota, istua sohvalle kattelemaan vaimon kanssa elokuvaa ja väitän että vaimo on niistä ominaisuuksista hyötynyt. Ap

Poikia täytyy opettaa tekemään asioita ja kantamaan vastuuta niistä silloinkin, kun se ei niitä huvita. Koti ja lapset kuuluvat miehelle ja naiselle, samoin lapset, ja vastuu niistä kuuluu samoissa määrin molemmille. Siinä on ihan turha tulla selittämään, että auton rassaaminen ja renkaiden pyörimisen katsominen kiinnostaa enemmän. Ei se kakkavaipan vaihtaminen tai pyykinpesu varmaan kovin monen naisenkaan unelmien täyttymystä elämässä ole, päivästä toiseen. 

Ei miehet voi mitään geeneilleen. Miehen tehtävä on turvata resurssit perheelleen ja suojata sitä.

Älä viitsi. Ette te enää ameeban tasolla ole.

Mutta valehtelet jos välität ettei menneisyys hyvin kaukaa poikien geeneissä näy...

No jos olet tuota mieltä, niin sitten hyväksyt senkin, että naisten pitää etsiä parhaat geenit ja resurssit omaava mies lasten isäksi. Jos jollekin on lapsen tehnyt, niin nainen silti etsii vielä parempigeenistä miestä seuraavan lapsen isäksi. Ne geenit, katsos.

Ja sen, että kun lapset on tehty niin seksi ei enää kiinnosta. Se on vain biologiaa. Hyväksy se.

Ei se naisen elimistö tajua, että nainen ei halua lapsia, kun ovulaatio tapahtuu edelleen joka kuukausi. Se viimeistään saa naisen katsomaan miehiä sillä mielellä, että keneltä saisi parhaat siement lapseen.

Ahahaha :D

Mites velat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tylsältä. Miksi pilata elämä parisuhteella?

Mitä onkaan se "elämä", jonka parisuhde pilaa? Viinaa, krapulaa ja morkkista sekä kehnoa seksiä vaihtuvien seuralaisten kanssa. Ei käy kateeksi.

Vapaus. Voi tehdä ihan mitä huvittaa silloin kun huvittaa. Ei tarvitse kysellä lupia, selitellä. Vapaus. Tykkään!

Miksi parisuhteessa ei voi tehdä asioita miten huvittaa? Itse ainakin suhteessa olen vapaa toimimaan kuten haluan, samoin on nainenkin. En rajoita hänen menojaan ja molemmat olemme tyytyväisiä. Miksi kummankaan pitäisi kysyä lupaa johonkin toiselta?

Esimerkiksi siksi, ettei jaksa katsella toisen mökötystä tai raivoamista siitä, että käy ulkona ystävien kanssa, näkee esimerkiksi miespuolisia ystäviään tai haluaa käydä ulkomaanmatkoilla kaveriporukassa. Tai ei jaksa selitellä tai yrittää oikeuttaa toiselle ihmiselle omaa rahan- tai ajankäyttöään. Tällaista se on minulla ollut miessuhteissani. Helpompi on olla itsekseen kuin yrittää tyynnytellä toisen mustasukkaisuutta ja omistushaluisuutta. 

Olet ollut sitten huonoissa suhteissa huonojen miesten kanssa. Parisuhde perustuu sille, että molemmat haluavat olla siinä yhdessä omasta tahdostaan. Toisen menemiset eivät muuta tätä asiaa ja jos toista rupeaa kahlitsemaan tai holhoamaan niin tuskin se ainakaan auttaa siinä, että toinen haluaa olla suhteessa.

Itselleni on selvää, että kumppanini saa tavata ketä haluaa, lähteä lomalle yksin tai kavereidensa kanssa jos niin haluaa tai ihan mitä muutakaan. Hän on parisuhteessa kanssani koska haluaa olla parisuhteessa kanssani. Miksi silloin olisin mustasukkaisena vaatimassa selityksiä menemisistä tai rajoittamassa niitä?

Tajuatko, että on haasteellista löytää parisuhdekelpoinen mies. Pakkohan sitä on yrittää, jos parisuhteeseen haluaa ja joutuu huomaamaan, että alun suuret puheet olivat höttöä.

Toimii molempiin suuntiin. Miksi hyvä parisuhdemies ottaisi kumppaniksi huonon parisuhdenaisen?

Kyllä. Mutta sukupuolien erot vaikuttavat siihen, että parisuhdekelpoisia miehiä on vähemmän.

Naisten itsereflektoinnin kyky on huikea!

Naiset on aivan kaikessa kriittisempiä kuin miehet itsensä suhteen oli se sitten työ, parisuhde tai lasten kasvatus, niin naiset mieluummin näkee itsensä epäonnistuneena ja vajaana kun taas miehet näkee itsensä huipputyyppinä vaikka mikään ei sitä toteen näyttäisikään. Ja tämä on ihan moneen kertaan tutkittu fakta. Parisuhteessa myös miehiltä ei oleteta yhtä paljon kuin naisilta. Naisen vastuulle kuuluu yhä suhteen ylläpito ja mies eräällä tapaa vain on siinä, mutta ei osallistu mitenkään parisuhteeseen. 

Jos tämä on totta, miten selität sen ilmiön, että ilmiselvästi usemman naisen mielestä on ok haukkua kaikki miehet maanrakoon, mutta itse eivät varmasti hyväksyisi sellaista yleistävää seksismiä mieheltä?

Miten selität sen, että kun puhutaan tilastollisesta faktasta, että naiset ovat miehiä onnettomampia parisuhteessa, naiset automaattisesti tekevät johtopäätöksen, että tämä olisi miesten vika ja haukkuvat miehiä tämän vuoksi? Kukaan ei (itseäni lukuunottamatta) huomioinut, että "Hei! Kysehän voi olla jostain muusta, kuin miesten paskuudesta"?

Miten se naisten itsekriittisyys näkyy esim tässä ketjussa, kun kaikki parisuhteissaan epäonnistuneet kuvittelevat syyn epäonnistumiselle olevan miehessä?

Ja eikö tämä keskustelu vastaa aika hyvin sitä, millaista keskustelua reaalimaailmassakin käydään?

Olemme kyllä kaikki todistaneet esimerkiksi äitiemme sukupolven parisuhteita. Päätin jo pienenä, että ei kiitos tuollaista minulle. Oli aina aivan selvää, kummassa vika oli jo lpasenkin näkökulmasta, ihan havainnoinnin seurauksena. Miehille olivat aina eri asit sallittuja, naisille näytti olevan vain velvollisuuksia ja odotuksia - miehille vapautta. Ehkä tämä on hitaasti muuttumassa ja naiset eivät tuohon sudenkuoppaan enää lankea. Toivon todella niin. Miehen valinta - tai valitsematta jättäminen - on naisen tärkein valinta elämässä. 

Säälittävää tuo loppu. Ei missään nimessä ole. Opetan omille tyttärille vastuuntuntoa ja hyvää itseluottamusta ja itsetuntoa. Ne on tärkeimmät. Ei missään nimessä mitään uhriutumista, niin ei tarvitse epäonnistuneiden ihmissuhteiden jälkeen aina katkerana haukkua muita. Olisi ihan hirveä taakka heille nähdä maailma, kuten moni av-mamma täällä näkee.

Hyvä että opetat noita asioita tyttärillesi. Niiden turvin he toivottavasti tekevät myös fiksuja valintoja henkilökohtaisessa elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap onkin mies ja otsikossa puhutaan naisesta. Parisuhteessa nainen häviää yleensä ja mies voittaa. Itsekin olen nainen ja voin paljon paremmin nyt, kun en ole parisuhteessa. En vihaa miehiä, on toki olemassa suhteita joissa molemmat voittaa, mutta valitettavan yleistä on se, että naiset häviävät ja miehet voittavat. Vanhempien pitäisi kasvattaa pojista parempia ihmisiä. Itselläni on tytär ja poika, ja huomaan että tämä stereotypia on hyvin vahvasti kasvamassa meilläkin. Yritän puuttua vielä asiaan kun voin.

Ne ovat niitä omia valintoja kumppanissa kuka hyötyy ja mitä hyötyy. Minullakin on poika ja myös tyttöjä ja näen saman stereotypian, yritän ehdottomasti kasvattaa pojastani naisia kohtaan reilun miehen. Oletko miettinyt mistä se stereotypia tulee? Jos meille annetaan samat palikat mistä rakentaa niin ollaanko me niin sateenkaaren värisiä että syntyy samaa? Ei olla vaan kyllä perimä ja tietyt geenit vetävät eri suuntiin, laitan lattialle nukkeja ja traktoreita, tytön ja pojan, en ohjailee, nopeasti poika löytää traktorin ja tyttö nuken... Voin ohjata poikaa olemaan kiinnostunut leipomisesta ottamalla mukaan, tai ruoan laittoon, mutta jos kaverinsa alkavat harrastaa autoja niin ihan varmasti tarttuu. Pojat ovat luonteeltaan selkeästi kovempia kuin tytöt. Mua ei ole koskaan kiinnostaneet autot tai muut kulkuvälineet, olen aina tykännyt touhuta lasten kanssa, laittaa kotia, kokata, siivota, istua sohvalle kattelemaan vaimon kanssa elokuvaa ja väitän että vaimo on niistä ominaisuuksista hyötynyt. Ap

Poikia täytyy opettaa tekemään asioita ja kantamaan vastuuta niistä silloinkin, kun se ei niitä huvita. Koti ja lapset kuuluvat miehelle ja naiselle, samoin lapset, ja vastuu niistä kuuluu samoissa määrin molemmille. Siinä on ihan turha tulla selittämään, että auton rassaaminen ja renkaiden pyörimisen katsominen kiinnostaa enemmän. Ei se kakkavaipan vaihtaminen tai pyykinpesu varmaan kovin monen naisenkaan unelmien täyttymystä elämässä ole, päivästä toiseen. 

Ei miehet voi mitään geeneilleen. Miehen tehtävä on turvata resurssit perheelleen ja suojata sitä.

Älä viitsi. Ette te enää ameeban tasolla ole.

Mutta valehtelet jos välität ettei menneisyys hyvin kaukaa poikien geeneissä näy...

No jos olet tuota mieltä, niin sitten hyväksyt senkin, että naisten pitää etsiä parhaat geenit ja resurssit omaava mies lasten isäksi. Jos jollekin on lapsen tehnyt, niin nainen silti etsii vielä parempigeenistä miestä seuraavan lapsen isäksi. Ne geenit, katsos.

Ja sen, että kun lapset on tehty niin seksi ei enää kiinnosta. Se on vain biologiaa. Hyväksy se.

Ei se naisen elimistö tajua, että nainen ei halua lapsia, kun ovulaatio tapahtuu edelleen joka kuukausi. Se viimeistään saa naisen katsomaan miehiä sillä mielellä, että keneltä saisi parhaat siement lapseen.

Juu, ei todellakaan saa. Saa ehkä kaivamaan vibraattorin esiin, mutta ei siihen sen kummempaa lisuketta tarvita.