Eräs nainen sanoi että ei halua parisuhdetta, koska ei halua pilata elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde voi olla naisen näkökulmasta täysin erilainen kuin ap:n. Miehelle parisuhde voi olla pelastus, naiselle harvoin on.

En tiedä kylmän sodan ajasta, mutta nyt some-aikana tuo voi johtua siitä, että nainen saa parisuhdeen edut sinkkunakin, mutta mies ei. Ei välttämättä kaikkia etuja, mutta monet niistä ja ilman vastuita tai vastikkeellisuutta.

-rajattomasti ihailua deittisovellusten kautta (satoja tykkäyksiä päivässä, vitsejä, hauskuutusta, kehuja)

-rajattomasti platonisia mieskavereita someen, jolloin nainen vaikuttaa sosiaaliselta nerolta ja saa tilaisuuksia vaikka mihin

-rajattomasti seksiä itseään paljon timmimpien miesten kanssa

-mahdollisuus tienata tuhansia euroja viikossa pitämällä kuvia maksumuurin takana

Vielä kun tuohon lisätään se, että kenellekään ei tarvitse antaa mitään takaisin, niin siinä voi tuntea itsensä jumalaksi. Mies taas saa seksiä kerran viidessä vuodessa ja kehuja äitinsä ikäisiltä naisilta pilkun aikaan. Parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja ja omata hyvät sosiaaliset taidot. Tämän takia moni normaalipainoinen nainen ei halua parisuhdetta, koska se rikkoisi illuusion täydellisyydestä, vaatisi panostusta ja kumppani olisi mustasukkainen, jos nainen jatkaisi sivussa vanhaa some-elämää. 

Nimenomaan tästä on kyse. Suurin osa naisista voi stailauttaa itsensä, ostaa merkkivaatteita ja laittaa bestisten kanssa hiotun profiilin deittinettiin ja kohta on kaikenlaatuista miestä ovella jonossa.

Mies kantaa jo nuoruuden valintojaan koko elämän, koetappa parissa vuodessa se ok-talo, saksalainen uusi auto ja kesämökki tempaista. Ei onnistu laillisin keinoin jos ei eksoottisia nettirahapelejä osaa hyvin pelata.

Deittinainen voi VALITA miehen jolla nuo jo on. Minusta naimisiin pitää mennä samalta viivalta nuorena päälle 20 vuotiaana tai sitten elää avoparina itsekullekkin parhaiten sopivalla tavalla.

Jos parisuhde pilaa jonkun naisen elämän on tullut valittua kyllä täysin huono mies. Pointti on että esim. omat asunnot molemmilla-suhdetta ei ehkä ne suositut laatikkoleuat ehkä hyväksy joten siitä nainen ahdistuu ja kyynistyy kun pitää luovuttaa oma hieno sinkkuelämä toisen takia. He joille se sopii ovat sitten jotain muuta mitä laatikkoleuat. Vaikea tehdä kompromissia puolin ja toisin. On sellaisiakin miehiä ja naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa tälläkin palstalla, että kaikki käännetään aina miehen syyksi. Itsellä ei ole vastuuta mistään. Omat standardit hyvälle parisuhteelle, ovat ne, jotka molempien tulee omaksua naisen mielestä. Täällä on hirveetä tekstiä miehistä. Ette kuuna päivänä vastaanottaisi mitään vastaavaa omaan sukupuoleen liittyen. Sellainen mies, joka jotain vastaavaa sanois olis sellainen sovinistisika että huhheijaa.

Siis kiellät etteikö miehillä olisi vaatimuksia tulevan kumppaninsa suhteen? Paha vaan, kun vaatimukset tuppaa pysymään yksipuolisina. Naisten oletetaan täyttävän miehensä esittämät toiveet.

Tutkimusten mukaan, miehet tyytyvät suhteessa huomattavasti vähempään kuin naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap onkin mies ja otsikossa puhutaan naisesta. Parisuhteessa nainen häviää yleensä ja mies voittaa. Itsekin olen nainen ja voin paljon paremmin nyt, kun en ole parisuhteessa. En vihaa miehiä, on toki olemassa suhteita joissa molemmat voittaa, mutta valitettavan yleistä on se, että naiset häviävät ja miehet voittavat. Vanhempien pitäisi kasvattaa pojista parempia ihmisiä. Itselläni on tytär ja poika, ja huomaan että tämä stereotypia on hyvin vahvasti kasvamassa meilläkin. Yritän puuttua vielä asiaan kun voin.

Ne ovat niitä omia valintoja kumppanissa kuka hyötyy ja mitä hyötyy. Minullakin on poika ja myös tyttöjä ja näen saman stereotypian, yritän ehdottomasti kasvattaa pojastani naisia kohtaan reilun miehen. Oletko miettinyt mistä se stereotypia tulee? Jos meille annetaan samat palikat mistä rakentaa niin ollaanko me niin sateenkaaren värisiä että syntyy samaa? Ei olla vaan kyllä perimä ja tietyt geenit vetävät eri suuntiin, laitan lattialle nukkeja ja traktoreita, tytön ja pojan, en ohjailee, nopeasti poika löytää traktorin ja tyttö nuken... Voin ohjata poikaa olemaan kiinnostunut leipomisesta ottamalla mukaan, tai ruoan laittoon, mutta jos kaverinsa alkavat harrastaa autoja niin ihan varmasti tarttuu. Pojat ovat luonteeltaan selkeästi kovempia kuin tytöt. Mua ei ole koskaan kiinnostaneet autot tai muut kulkuvälineet, olen aina tykännyt touhuta lasten kanssa, laittaa kotia, kokata, siivota, istua sohvalle kattelemaan vaimon kanssa elokuvaa ja väitän että vaimo on niistä ominaisuuksista hyötynyt. Ap

Poikia täytyy opettaa tekemään asioita ja kantamaan vastuuta niistä silloinkin, kun se ei niitä huvita. Koti ja lapset kuuluvat miehelle ja naiselle, samoin lapset, ja vastuu niistä kuuluu samoissa määrin molemmille. Siinä on ihan turha tulla selittämään, että auton rassaaminen ja renkaiden pyörimisen katsominen kiinnostaa enemmän. Ei se kakkavaipan vaihtaminen tai pyykinpesu varmaan kovin monen naisenkaan unelmien täyttymystä elämässä ole, päivästä toiseen. 

Ei miehet voi mitään geeneilleen. Miehen tehtävä on turvata resurssit perheelleen ja suojata sitä.

Sinä et ymmärrä, että puhut menneestä maailmasta. Nainen hankkii resursseja. Ei tarvitse suojaa miltään - tai jos tarvitsee niin mieheltä(än).

Ai Kelasta vai? Ja ketkä puolustavat maata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap onkin mies ja otsikossa puhutaan naisesta. Parisuhteessa nainen häviää yleensä ja mies voittaa. Itsekin olen nainen ja voin paljon paremmin nyt, kun en ole parisuhteessa. En vihaa miehiä, on toki olemassa suhteita joissa molemmat voittaa, mutta valitettavan yleistä on se, että naiset häviävät ja miehet voittavat. Vanhempien pitäisi kasvattaa pojista parempia ihmisiä. Itselläni on tytär ja poika, ja huomaan että tämä stereotypia on hyvin vahvasti kasvamassa meilläkin. Yritän puuttua vielä asiaan kun voin.

Ne ovat niitä omia valintoja kumppanissa kuka hyötyy ja mitä hyötyy. Minullakin on poika ja myös tyttöjä ja näen saman stereotypian, yritän ehdottomasti kasvattaa pojastani naisia kohtaan reilun miehen. Oletko miettinyt mistä se stereotypia tulee? Jos meille annetaan samat palikat mistä rakentaa niin ollaanko me niin sateenkaaren värisiä että syntyy samaa? Ei olla vaan kyllä perimä ja tietyt geenit vetävät eri suuntiin, laitan lattialle nukkeja ja traktoreita, tytön ja pojan, en ohjailee, nopeasti poika löytää traktorin ja tyttö nuken... Voin ohjata poikaa olemaan kiinnostunut leipomisesta ottamalla mukaan, tai ruoan laittoon, mutta jos kaverinsa alkavat harrastaa autoja niin ihan varmasti tarttuu. Pojat ovat luonteeltaan selkeästi kovempia kuin tytöt. Mua ei ole koskaan kiinnostaneet autot tai muut kulkuvälineet, olen aina tykännyt touhuta lasten kanssa, laittaa kotia, kokata, siivota, istua sohvalle kattelemaan vaimon kanssa elokuvaa ja väitän että vaimo on niistä ominaisuuksista hyötynyt. Ap

Poikia täytyy opettaa tekemään asioita ja kantamaan vastuuta niistä silloinkin, kun se ei niitä huvita. Koti ja lapset kuuluvat miehelle ja naiselle, samoin lapset, ja vastuu niistä kuuluu samoissa määrin molemmille. Siinä on ihan turha tulla selittämään, että auton rassaaminen ja renkaiden pyörimisen katsominen kiinnostaa enemmän. Ei se kakkavaipan vaihtaminen tai pyykinpesu varmaan kovin monen naisenkaan unelmien täyttymystä elämässä ole, päivästä toiseen. 

Toki pitää. Mutta kyllähän osin ne niitä mihin lapsena kiinnostus itsestään kääntyy... Naisella on äidinvaisto, tyttö vaihtelee vaippaa myös nukelle ja pesee pyykkiä, kylvettää... Tarkoitan sitä että kun se lapsi on saanut itse valita niin ei silloin enää voida puhua tasa-arvosta kun poikaa miehenä vaaditaan pyykin pesuun, tai vaipan vaihtoon. Kyllä ne pitää ihan lapsesta oppia normaali jutuiksi tai muuten ei onnistu... Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalla varmasti onkin hyvä parisuhde, joka lisää molempien onnellisuutta. Mutta tilastollinen fakta on, että parisuhde yleensä lisää miehen onnellisuutta, mutta vähentää naisen.

Miehillä menee huonommin yksin, naisilla parisuhteessa.

Joten jos tuota tuijottaa, naisen ”ei kannata” valita parisuhdetta. Tää tietenkin on sillä tavalla suhteellista, että kyllähän hyvä parisuhde kannattaisi valita. Sen todennäköisyys ei vaan ole suuri.

Pikaisella googlettamisella huomaa tutkimuksia, joiden mukaan naisten odotukset ovat huomattavasti miehiä kovempia. Miehille kelpaa luottamus, kunnioitus ja hyvä seksi verrattuna naisten pitkään pitkään listaan (pitää olla voimakkaita tunteita, samoja arvoja, tietynlaista tunneilmaisuja yms yms.) (Kontula) Myös naiset kokee voimakkaampana esim alkuhuuman jota pitää erityisen onnellisena aikana parisuhteessa (wikipedia)

Eli voi tämäkin olla syynä. Naiset haluaa, että se mies on "samis", yhdessä jaetaan kaikki ja parisuhteen tulee antaa paljon tunnetasolla. Mies haluaa vain, että nainen ei jäkätä ja antaa? Ei kumpikaan ole toistaan huonompi sinänsä, kyse on erilaisista tarpeista, mutta voi selittää miksi naiset ovat tyytymättömyyttä: mitä enemmän toiselta odottaa, sitä enemmän tulee todennäköisemmin pettymään.

Ihanko tosissanne arkijärjelläkin ajateltuna kuvittelette, että naiset on helpompia puolisoina kuin miehet? Täällä yli 100 yläpeukuttaa silkkaa miehen haukkumisviestejä, jossa yleistetään ja haukutaan kaikki miessukupuolen edustajat.

Hohhoijaa... Miettikääpä uudelleen.

N36

Naisen viha on tabu. Myös monille naisille, koska heidät on kasvatettu siihen ajatukseen.

Moni nainen pilaa elämänsä parisuhteella.  Kuten apmieskin lopuksi toteaa, mukavaa elämää on naispuolison mahdollistamana ja silti vapaa menemään. Siis mies. 

Vierailija kirjoitti:

Kuten huomaa, niin kaunaisia ja katkeria miehiä v i haavia inisijöitä ja ulisijoita on nuo sinkut. Eipä ole silmiin osunut yhtäkään onnellisen, tasapainoisen oloista tekstiä muunlaiselta sinkkunaiselta. Siinä se näkee, miten tyytyväisiä elämäänsä ovat. 😄 Kaikki on varmaan edelleen miesten vika, vaikka ei ole miestä nähnyt sitten 90-luvun...

Tietenkään vaikkapa minun pieleen menneet parisuhteeni ei ole ollut miesteni vika. Minun vikahan se on ollut, että niin huonon ihmisen olen ottanut. Mutta aina sitä viisastuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tylsältä. Miksi pilata elämä parisuhteella?

Mitä onkaan se "elämä", jonka parisuhde pilaa? Viinaa, krapulaa ja morkkista sekä kehnoa seksiä vaihtuvien seuralaisten kanssa. Ei käy kateeksi.

Vapaus. Voi tehdä ihan mitä huvittaa silloin kun huvittaa. Ei tarvitse kysellä lupia, selitellä. Vapaus. Tykkään!

Miksi parisuhteessa ei voi tehdä asioita miten huvittaa? Itse ainakin suhteessa olen vapaa toimimaan kuten haluan, samoin on nainenkin. En rajoita hänen menojaan ja molemmat olemme tyytyväisiä. Miksi kummankaan pitäisi kysyä lupaa johonkin toiselta?

En ole koskaan seurustellut, enkä ole irtosuhteitakaan harrastanut, olen säästynyt siis siltä kehnolta seksiltä niin suhteessa kuin sinkkunakin - miksi itse harrastat sitä jos se niin paskaa on?

Alkoholia juon muutaman kerran vuodessa, ei ole siis viinaa, krapulaa eikä morkkistakaan. Minä kun sain sen kuvan että vain seurustelevat kykenisivät tähän, mutta ehkä mä olenkin superihminen.

Mitä tulee tuohon viimeiseen lainaukseen, eikös juuri tässäkin ketjussa ole tuotu esiin sitä (itsestäänselvää) asiaa, että se kumppani pitäisi huomioida? Eikö sitä tarvitse tehdä? Ottaa sen puolison mielipiteet huomioon, että muutatko Helsingistä Kittilään, lähdetkö extempore Firenzeen lomareissulle, otatko koiranpennun, teetkö 18h päiviä töissä, hankkiudutko raskaaksi/teetkö abortin, oletko selibaatissa seuraavat 13 vuotta, pidätkö juhlat kun toisella on migreeni. Mistäs minä näistä tietäisin, kun en ole ollut parisuhteessa, mutta mulla on ihan sellainen kevyt aavistus että se puoliso pitäisi ottaa huomioon.

Tottakai otan kumppanini huomioon! Olen hänen kanssaan vapaasta tahdostani, koska haluan olla hänen kanssaan. Mutta jos haluan lähteä tapaamaan kavereitani niin ei minun tarvitse kysyä siihen lupaa tai selitellä jälkeenpäin ketä siellä oli ja kenen kanssa juttelin. Sovimme yhteisistä menoista ja muuten saa mennä miten haluaa, mutta useimmiten olemme kahdestaan koska molemmat viihdymme toistemme seurassa!

Minä haluan, että kumppanini on onnellinen, silloin minäkin olen onnellinen. Luotan häneen ja hän minuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa tälläkin palstalla, että kaikki käännetään aina miehen syyksi. Itsellä ei ole vastuuta mistään. Omat standardit hyvälle parisuhteelle, ovat ne, jotka molempien tulee omaksua naisen mielestä. Täällä on hirveetä tekstiä miehistä. Ette kuuna päivänä vastaanottaisi mitään vastaavaa omaan sukupuoleen liittyen. Sellainen mies, joka jotain vastaavaa sanois olis sellainen sovinistisika että huhheijaa.

Siis kiellät etteikö miehillä olisi vaatimuksia tulevan kumppaninsa suhteen? Paha vaan, kun vaatimukset tuppaa pysymään yksipuolisina. Naisten oletetaan täyttävän miehensä esittämät toiveet.

Tutkimusten mukaan, miehet tyytyvät suhteessa huomattavasti vähempään kuin naiset.

Tilaisuuden tullen vaihdetaan parempaan. Rumalta haetaan buustia.

Käyttäjä20 kirjoitti:

Voi olla, että nainen on keskimäärin onnellisempi yksin kuin parisuhteessa.

Mies voi olla tyytyväinen ja ei ymmärrä toisen olevan aivan onneton ja riekaleina.

Sama varmasti toisinpäin.

Itse,20v parisuhteessa olleena, mietin että millainen olisi elämä ollut itsenäisenä naisena ilman kaikkia velvoitteita mitä minulla on aina ollut. Välillä koko paketti vaan risoo.

Tutkimustulokset, jotka kertovat sinkkunaisten olevan jonkin verran onnellisempia kuin parisuhteessa olevien naisten - ja käänteisesti sinkkumiesten olevan onnettomampia kuin parisuhteessa olevien, kertoo mielestäni korrelaatiosta, ei kausaatiosta.

Eli sinkkuus tai parisuhteessa olo ei selitä onnellisuuden määrää, vaan korreloi sen kanssa.

Esimerkki 1: mies on elämässään onneton, koska on ongelmainen. Tämä johtaa siihen, että mies ei löydä parisuhdetta, koska naiset eivät viehäty ongelmaisista miehistä ja ennen kaikkea mies ei pysty olemaan onnellinen parisuhteessa (vaan jatkaa ongelmaista käytöstään), joten päätyy ennen pitkää jälleen sinkkuuteen, koska parisuhde ei muuttanut häntä onnellisemmaksi.

Esimerkiksi 2: nainen on onnellinen, elämässään monin tavoin menestynyt. Hän etsii kumppania, mutta koska hän on varsin onnellinen jo sinkkuna, hänen sinkkuutensa pitkittyy, koska hän haluaa miehen, joka on yhtä onnellinen/menestynyt elämässään (ja sellaisia ei löydy kovinkaan helpolla).

Eli esimerkissä 1 parisuhde EI paranna miehen elämää tai tee häntä merkittävästi onnellisemmaksi. Ja esimerkissä 2 parisuhde (jonka nainen kelpuuttaa) ei tee naista onnettomaksi, vaan vahvistaa hänen onnellisuuttaan.

Onnellisuus/ei-onnellisuus kyllä korreloi parisuhteessa olemisen kanssa, mutta parisuhde ei ole syy, joka aiheuttaa onnellisuutta / ei-onnellisuutta. 

Sama ilmiö kuin jäätelön syönnillä ja hukkumiskuolemilla: niiden olemassaolo korreloi keskenään, mutta ne eivät selitä toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa tälläkin palstalla, että kaikki käännetään aina miehen syyksi. Itsellä ei ole vastuuta mistään. Omat standardit hyvälle parisuhteelle, ovat ne, jotka molempien tulee omaksua naisen mielestä. Täällä on hirveetä tekstiä miehistä. Ette kuuna päivänä vastaanottaisi mitään vastaavaa omaan sukupuoleen liittyen. Sellainen mies, joka jotain vastaavaa sanois olis sellainen sovinistisika että huhheijaa.

Siis kiellät etteikö miehillä olisi vaatimuksia tulevan kumppaninsa suhteen? Paha vaan, kun vaatimukset tuppaa pysymään yksipuolisina. Naisten oletetaan täyttävän miehensä esittämät toiveet.

Tutkimusten mukaan, miehet tyytyvät suhteessa huomattavasti vähempään kuin naiset.

Mies on kyllä sellainen otus, että makaahan se sohvalla hiljaa osoittamassa mieltään vaikka vuosikaudet, jos asiat eivät menekään sen mielen mukaan. Vaatii vissiin liikaa tehdä niille jotain. Ehkä se on vähään tyytymistä, mene tiedä. Itse en jaksaisi katsell tai elää sellaista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mistä tämän nyt aloittaisi... Katsos kun minä en ainakaan ole mitenkään käytöshäiriöinen joka tarvitsisi erityisesti lapsenvahtia ja muuttamista. Minun elämäni vaikeutuu miehen myötä. Miehet kuitenkin ovat paitsi iso kuluerä, vallanhaluisia, alistavia ja lyttääviä. Kaikki menee aina heidän ehdoillaan ja tehdään miehen ehdoilla. Eikä työt lopu vaikka olisi itse sairaana. Tervettä miestä pitää silloinkin passata. Yksin saa hoitaa omat asiansa ja elämänsä, mutta miehen asiat on kaiken keskipiste. Helpompi olla ilman miestä kuin syödä masennuslääkkeitä ja käydä terapiassa. Rahaakin jää omaan käyttöön ja kaikki on halvempaa kun ei ole miestä elätettävänä.

Ohhoh. Onpas jollakulla hyvin negatiivisia kokemuksia miehistä. Ne eivät kuitenkaan ole yleistettävissä. En tunne yhtään tuollaista omanikäistäni miestä, joka edes etäisesti sopisi tuohon kuvaukseen. Jokunen vanha sukulaismies voi ollakin tuollainen, mutta en tunne ketään alle 50-vuotiasta miestä, joka käyttäytyisi noin huonosti parisuhteessa.

Pitkissä parisuhteissa olevat ystävä- ja tuttavamieheni ovat kaikkea muuta kuin "kuluerä, vallanhaluisia, alistavia ja lyttääviä". Saati, että teettäisivät kaikki työt naisella ja passuuttaisivat itseään.

Tuntemani miehet ovat hyviä, rakastavia puolisoja, lempeitä isähahmoja, jotka kantavat vastuuta parisuhteestaan, perheestään ja kodistaan. Tekevät kaikkia kotitöitä, useat enemmän kuin puolisonsa, mutta eivät tee siitä numeroa. Tienaavat rahaa ja kantavat perheen taloudellisesta vastuusta vähintään puolet, usein jonkin verran enemmän. Vaikeissa tilanteissa nämä miehet pysyvät naistensa rinnalla tukemassa ja hoivaamassa, eivätkä tosiaan ole mitään oman elämänsä keskipisteitä.

Esimerkiksi tuttavaperheessämme nainen, perheenäiti, sairastui masennukseen, ja mies otti useiksi vuosiksi hoitoonsa koko paletin, aivan kaiken: lasten kasvatuksen ja hoivan, kotityöt, taloudellisen vastuun. Kaikki kaatui hänelle. Samalla hän vielä hoiti ja kannatteli puolisoaan aivan koko ajan. Teki kaikkensa, että nainen paranisi, kuntoutuisi ja jaksaisi (lopulta nainen toipuikin). Miehellä oli todella vaikeaa sekä henkisesti, taloudellisesti että fyysisesti (sai vaikeita stressioireita), mutta koskaan hän ei valittanut eikä puhunut vaimostaan ikävään sävyyn.

Mistä sä tiedät, mitä se arki on vai oletko elänyt kaikkien näiden "tuttavamiestesi" kanssa parisuhteessa pitkään?

En minä ainakaan tiedä jonkun kyläilyn tai muun tapaamisen perusteella, minkälaista toisten arki on. Omakin ex-mieheni oli vieraiden aikaan hyvä isäntä, huolehti, passasi, puhui kauniisti. Mutta ennen ja jälkeen näitä kyläilyjä kaikki kaatui niskaani - kaatuu vielä eron jälkeenkin. Hän oli myös tuttavilla hauska, huumorintajuinen, kuunteleva, auttava, mutta kotona aivan muuta. Joka ikisestä kotityöstä piti vääntää ja mitään ei tehnyt itsekseen, ei pyytämällä, eikä edes riidan kautta. Koska ei.

Vatalanami kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mieti sitä asiaa naisen kannalta. Miehelle se parisuhde onkin usein jees, saa halutessaan seksiä, vaimo passaa.

Naisille pysyvä parisuhde on yhä melkoinen riski. Mies keskittyy omaan mielihyväänsä seksissä, kotityöt kasaantuu naiselle ja suhde muuttuu piikomiseksi.

Näin on usein, toki ei aina. Mutta naiset tekee tutkimuksenkin mukaan kolmanneksen enemmän kotitöistä, ja ovat tyytymättömämpiä seksielämäänsä kuin parisuhteessa olevat miehet.

Ulosteenjauhantaa ja aivan tarpeetonta ynnä kiittämätöntä kitinää ja uhriutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mieti sitä asiaa naisen kannalta. Miehelle se parisuhde onkin usein jees, saa halutessaan seksiä, vaimo passaa.

Naisille pysyvä parisuhde on yhä melkoinen riski. Mies keskittyy omaan mielihyväänsä seksissä, kotityöt kasaantuu naiselle ja suhde muuttuu piikomiseksi.

Näin on usein, toki ei aina. Mutta naiset tekee tutkimuksenkin mukaan kolmanneksen enemmän kotitöistä, ja ovat tyytymättömämpiä seksielämäänsä kuin parisuhteessa olevat miehet.

Se on juuri näin. Itsellä pitkä liitto takana ja uutta ei varmaankaan edessä. Olen piikomiseni piikonut ja toisen ihmisen hyvinvointia mahdollistanut ihan tarpeeksi. Jos rakkautta olisi tarjolla, niin voisin siihen tarttuakin. Mutta missäpä olisi.

Älä viitsi.

Ei naisen tarvitse ilman "rakkautta" olla milloinkaan, olipa nuori, vanha, muuta, aviossa, avossa, eronnut, ei vielä eronnut mutta pian, ikivanhapiika tai mitä hyvänsä: joka ainoassa pubissa, tanssimestassa, applikaatiossa, nettisovelluksessa ynnä senssipalvelussa tulee naiselle kuin naiselle joku mies kikkeliään tarjoamaan. Enintäänkin naisella voi olla se ongelma, ettei "palvelun" laatu aina ole sitä mitä siinä tutustumisvaiheessa lupaillaan ja uhoillaan "maailman kovimpina panomiehinä", mutta yhtä kaikki kokonaan ilman ei kenenkään naisen tarvitse olla - paitsi ehkä jonkun ihan psykoottisen ja vaarallisen mielenterveystapauksen.

Naisilla koko elämä kehdosta hautaan on niin helppoa että miehenä sitä ei oikein uskalla ajatellakaan ettei kokonaan lannistu.

Kyllä Sinä - jälkimmäinen lainaamani kirjoittaja, eronnut nainen - aina melaa saat mistä tahansa jos se vain Sinulle kelpaa.

Kannustavin ja optimismiin kehottavin terveisin,

Vastentahtoisesti lapseton ja naiseton mies (Vatalanami) - Vela-naisen täydellinen vastakohta

Miehet ei tajua, että paska seksi, jota miehiltä "saa" on naisille pelkkä haitta eikä minkään arvoinen. Eri juttu seksi, jossa nainekin saa, niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta sellaista antamaan tarvitaan suurella osalla naisista mies, jonka kanssa on myös hyvä suhde muuten. Rakkautta ja pysyvyyttä myös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap onkin mies ja otsikossa puhutaan naisesta. Parisuhteessa nainen häviää yleensä ja mies voittaa. Itsekin olen nainen ja voin paljon paremmin nyt, kun en ole parisuhteessa. En vihaa miehiä, on toki olemassa suhteita joissa molemmat voittaa, mutta valitettavan yleistä on se, että naiset häviävät ja miehet voittavat. Vanhempien pitäisi kasvattaa pojista parempia ihmisiä. Itselläni on tytär ja poika, ja huomaan että tämä stereotypia on hyvin vahvasti kasvamassa meilläkin. Yritän puuttua vielä asiaan kun voin.

Ne ovat niitä omia valintoja kumppanissa kuka hyötyy ja mitä hyötyy. Minullakin on poika ja myös tyttöjä ja näen saman stereotypian, yritän ehdottomasti kasvattaa pojastani naisia kohtaan reilun miehen. Oletko miettinyt mistä se stereotypia tulee? Jos meille annetaan samat palikat mistä rakentaa niin ollaanko me niin sateenkaaren värisiä että syntyy samaa? Ei olla vaan kyllä perimä ja tietyt geenit vetävät eri suuntiin, laitan lattialle nukkeja ja traktoreita, tytön ja pojan, en ohjailee, nopeasti poika löytää traktorin ja tyttö nuken... Voin ohjata poikaa olemaan kiinnostunut leipomisesta ottamalla mukaan, tai ruoan laittoon, mutta jos kaverinsa alkavat harrastaa autoja niin ihan varmasti tarttuu. Pojat ovat luonteeltaan selkeästi kovempia kuin tytöt. Mua ei ole koskaan kiinnostaneet autot tai muut kulkuvälineet, olen aina tykännyt touhuta lasten kanssa, laittaa kotia, kokata, siivota, istua sohvalle kattelemaan vaimon kanssa elokuvaa ja väitän että vaimo on niistä ominaisuuksista hyötynyt. Ap

Poikia täytyy opettaa tekemään asioita ja kantamaan vastuuta niistä silloinkin, kun se ei niitä huvita. Koti ja lapset kuuluvat miehelle ja naiselle, samoin lapset, ja vastuu niistä kuuluu samoissa määrin molemmille. Siinä on ihan turha tulla selittämään, että auton rassaaminen ja renkaiden pyörimisen katsominen kiinnostaa enemmän. Ei se kakkavaipan vaihtaminen tai pyykinpesu varmaan kovin monen naisenkaan unelmien täyttymystä elämässä ole, päivästä toiseen. 

Toki pitää. Mutta kyllähän osin ne niitä mihin lapsena kiinnostus itsestään kääntyy... Naisella on äidinvaisto, tyttö vaihtelee vaippaa myös nukelle ja pesee pyykkiä, kylvettää... Tarkoitan sitä että kun se lapsi on saanut itse valita niin ei silloin enää voida puhua tasa-arvosta kun poikaa miehenä vaaditaan pyykin pesuun, tai vaipan vaihtoon. Kyllä ne pitää ihan lapsesta oppia normaali jutuiksi tai muuten ei onnistu... Ap

Mä en pidä lapsista. T. Nainen

Ymmärrän kyllä tuota naista, hän ei todennäköisesti ole onnistunut löytämään itsellensä aikuista ja kypsää seuraa vaan on joutunut tyytymään mieslapsiin. Sama juttu itselläni, enkä tämän takia ajatellut enää mennä parisuhteeseen. Olen mieluummin yksin kuin jonkun mieslapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap onkin mies ja otsikossa puhutaan naisesta. Parisuhteessa nainen häviää yleensä ja mies voittaa. Itsekin olen nainen ja voin paljon paremmin nyt, kun en ole parisuhteessa. En vihaa miehiä, on toki olemassa suhteita joissa molemmat voittaa, mutta valitettavan yleistä on se, että naiset häviävät ja miehet voittavat. Vanhempien pitäisi kasvattaa pojista parempia ihmisiä. Itselläni on tytär ja poika, ja huomaan että tämä stereotypia on hyvin vahvasti kasvamassa meilläkin. Yritän puuttua vielä asiaan kun voin.

Ne ovat niitä omia valintoja kumppanissa kuka hyötyy ja mitä hyötyy. Minullakin on poika ja myös tyttöjä ja näen saman stereotypian, yritän ehdottomasti kasvattaa pojastani naisia kohtaan reilun miehen. Oletko miettinyt mistä se stereotypia tulee? Jos meille annetaan samat palikat mistä rakentaa niin ollaanko me niin sateenkaaren värisiä että syntyy samaa? Ei olla vaan kyllä perimä ja tietyt geenit vetävät eri suuntiin, laitan lattialle nukkeja ja traktoreita, tytön ja pojan, en ohjailee, nopeasti poika löytää traktorin ja tyttö nuken... Voin ohjata poikaa olemaan kiinnostunut leipomisesta ottamalla mukaan, tai ruoan laittoon, mutta jos kaverinsa alkavat harrastaa autoja niin ihan varmasti tarttuu. Pojat ovat luonteeltaan selkeästi kovempia kuin tytöt. Mua ei ole koskaan kiinnostaneet autot tai muut kulkuvälineet, olen aina tykännyt touhuta lasten kanssa, laittaa kotia, kokata, siivota, istua sohvalle kattelemaan vaimon kanssa elokuvaa ja väitän että vaimo on niistä ominaisuuksista hyötynyt. Ap

Poikia täytyy opettaa tekemään asioita ja kantamaan vastuuta niistä silloinkin, kun se ei niitä huvita. Koti ja lapset kuuluvat miehelle ja naiselle, samoin lapset, ja vastuu niistä kuuluu samoissa määrin molemmille. Siinä on ihan turha tulla selittämään, että auton rassaaminen ja renkaiden pyörimisen katsominen kiinnostaa enemmän. Ei se kakkavaipan vaihtaminen tai pyykinpesu varmaan kovin monen naisenkaan unelmien täyttymystä elämässä ole, päivästä toiseen. 

Toki pitää. Mutta kyllähän osin ne niitä mihin lapsena kiinnostus itsestään kääntyy... Naisella on äidinvaisto, tyttö vaihtelee vaippaa myös nukelle ja pesee pyykkiä, kylvettää... Tarkoitan sitä että kun se lapsi on saanut itse valita niin ei silloin enää voida puhua tasa-arvosta kun poikaa miehenä vaaditaan pyykin pesuun, tai vaipan vaihtoon. Kyllä ne pitää ihan lapsesta oppia normaali jutuiksi tai muuten ei onnistu... Ap

Ei ole mitään äidinvaistoa tai hoivaviettiä.  Minulla sitä ei ole ikinä ollut. Tällaiset oletukset on todella vahingollisia ja henkistä väkivaltaa pahimmillaan naista kohtaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa tälläkin palstalla, että kaikki käännetään aina miehen syyksi. Itsellä ei ole vastuuta mistään. Omat standardit hyvälle parisuhteelle, ovat ne, jotka molempien tulee omaksua naisen mielestä. Täällä on hirveetä tekstiä miehistä. Ette kuuna päivänä vastaanottaisi mitään vastaavaa omaan sukupuoleen liittyen. Sellainen mies, joka jotain vastaavaa sanois olis sellainen sovinistisika että huhheijaa.

Siis kiellät etteikö miehillä olisi vaatimuksia tulevan kumppaninsa suhteen? Paha vaan, kun vaatimukset tuppaa pysymään yksipuolisina. Naisten oletetaan täyttävän miehensä esittämät toiveet.

Tutkimusten mukaan, miehet tyytyvät suhteessa huomattavasti vähempään kuin naiset.

Mutta se "vähä" on niin kaikenkattavaa naiselta ettei siihen pysty ellei ole syntynyt hölmöksi. Joutuu luopumaan monesta persoonan piirteestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap onkin mies ja otsikossa puhutaan naisesta. Parisuhteessa nainen häviää yleensä ja mies voittaa. Itsekin olen nainen ja voin paljon paremmin nyt, kun en ole parisuhteessa. En vihaa miehiä, on toki olemassa suhteita joissa molemmat voittaa, mutta valitettavan yleistä on se, että naiset häviävät ja miehet voittavat. Vanhempien pitäisi kasvattaa pojista parempia ihmisiä. Itselläni on tytär ja poika, ja huomaan että tämä stereotypia on hyvin vahvasti kasvamassa meilläkin. Yritän puuttua vielä asiaan kun voin.

Ne ovat niitä omia valintoja kumppanissa kuka hyötyy ja mitä hyötyy. Minullakin on poika ja myös tyttöjä ja näen saman stereotypian, yritän ehdottomasti kasvattaa pojastani naisia kohtaan reilun miehen. Oletko miettinyt mistä se stereotypia tulee? Jos meille annetaan samat palikat mistä rakentaa niin ollaanko me niin sateenkaaren värisiä että syntyy samaa? Ei olla vaan kyllä perimä ja tietyt geenit vetävät eri suuntiin, laitan lattialle nukkeja ja traktoreita, tytön ja pojan, en ohjailee, nopeasti poika löytää traktorin ja tyttö nuken... Voin ohjata poikaa olemaan kiinnostunut leipomisesta ottamalla mukaan, tai ruoan laittoon, mutta jos kaverinsa alkavat harrastaa autoja niin ihan varmasti tarttuu. Pojat ovat luonteeltaan selkeästi kovempia kuin tytöt. Mua ei ole koskaan kiinnostaneet autot tai muut kulkuvälineet, olen aina tykännyt touhuta lasten kanssa, laittaa kotia, kokata, siivota, istua sohvalle kattelemaan vaimon kanssa elokuvaa ja väitän että vaimo on niistä ominaisuuksista hyötynyt. Ap

Poikia täytyy opettaa tekemään asioita ja kantamaan vastuuta niistä silloinkin, kun se ei niitä huvita. Koti ja lapset kuuluvat miehelle ja naiselle, samoin lapset, ja vastuu niistä kuuluu samoissa määrin molemmille. Siinä on ihan turha tulla selittämään, että auton rassaaminen ja renkaiden pyörimisen katsominen kiinnostaa enemmän. Ei se kakkavaipan vaihtaminen tai pyykinpesu varmaan kovin monen naisenkaan unelmien täyttymystä elämässä ole, päivästä toiseen. 

Ei miehet voi mitään geeneilleen. Miehen tehtävä on turvata resurssit perheelleen ja suojata sitä.

Sinä et ymmärrä, että puhut menneestä maailmasta. Nainen hankkii resursseja. Ei tarvitse suojaa miltään - tai jos tarvitsee niin mieheltä(än).

Ai Kelasta vai? Ja ketkä puolustavat maata?

Minun ikäluokastani kukaan ei ole puolustanut maataan. Ja kaikki hankkivat resursseja vaihtelevasti töistä, sosiaalietuuksista, työttömyyskassoista jne., niin miehet kuin naisetkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tylsältä. Miksi pilata elämä parisuhteella?

Mitä onkaan se "elämä", jonka parisuhde pilaa? Viinaa, krapulaa ja morkkista sekä kehnoa seksiä vaihtuvien seuralaisten kanssa. Ei käy kateeksi.

Vapaus. Voi tehdä ihan mitä huvittaa silloin kun huvittaa. Ei tarvitse kysellä lupia, selitellä. Vapaus. Tykkään!

Miksi parisuhteessa ei voi tehdä asioita miten huvittaa? Itse ainakin suhteessa olen vapaa toimimaan kuten haluan, samoin on nainenkin. En rajoita hänen menojaan ja molemmat olemme tyytyväisiä. Miksi kummankaan pitäisi kysyä lupaa johonkin toiselta?

Esimerkiksi siksi, ettei jaksa katsella toisen mökötystä tai raivoamista siitä, että käy ulkona ystävien kanssa, näkee esimerkiksi miespuolisia ystäviään tai haluaa käydä ulkomaanmatkoilla kaveriporukassa. Tai ei jaksa selitellä tai yrittää oikeuttaa toiselle ihmiselle omaa rahan- tai ajankäyttöään. Tällaista se on minulla ollut miessuhteissani. Helpompi on olla itsekseen kuin yrittää tyynnytellä toisen mustasukkaisuutta ja omistushaluisuutta. 

Olet ollut sitten huonoissa suhteissa huonojen miesten kanssa. Parisuhde perustuu sille, että molemmat haluavat olla siinä yhdessä omasta tahdostaan. Toisen menemiset eivät muuta tätä asiaa ja jos toista rupeaa kahlitsemaan tai holhoamaan niin tuskin se ainakaan auttaa siinä, että toinen haluaa olla suhteessa.

Itselleni on selvää, että kumppanini saa tavata ketä haluaa, lähteä lomalle yksin tai kavereidensa kanssa jos niin haluaa tai ihan mitä muutakaan. Hän on parisuhteessa kanssani koska haluaa olla parisuhteessa kanssani. Miksi silloin olisin mustasukkaisena vaatimassa selityksiä menemisistä tai rajoittamassa niitä?

Tajuatko, että on haasteellista löytää parisuhdekelpoinen mies. Pakkohan sitä on yrittää, jos parisuhteeseen haluaa ja joutuu huomaamaan, että alun suuret puheet olivat höttöä.

Toimii molempiin suuntiin. Miksi hyvä parisuhdemies ottaisi kumppaniksi huonon parisuhdenaisen?

Kyllä. Mutta sukupuolien erot vaikuttavat siihen, että parisuhdekelpoisia miehiä on vähemmän.

Naisten itsereflektoinnin kyky on huikea!

Naiset on aivan kaikessa kriittisempiä kuin miehet itsensä suhteen oli se sitten työ, parisuhde tai lasten kasvatus, niin naiset mieluummin näkee itsensä epäonnistuneena ja vajaana kun taas miehet näkee itsensä huipputyyppinä vaikka mikään ei sitä toteen näyttäisikään. Ja tämä on ihan moneen kertaan tutkittu fakta. Parisuhteessa myös miehiltä ei oleteta yhtä paljon kuin naisilta. Naisen vastuulle kuuluu yhä suhteen ylläpito ja mies eräällä tapaa vain on siinä, mutta ei osallistu mitenkään parisuhteeseen. 

Jos tämä on totta, miten selität sen ilmiön, että ilmiselvästi usemman naisen mielestä on ok haukkua kaikki miehet maanrakoon, mutta itse eivät varmasti hyväksyisi sellaista yleistävää seksismiä mieheltä?

Miten selität sen, että kun puhutaan tilastollisesta faktasta, että naiset ovat miehiä onnettomampia parisuhteessa, naiset automaattisesti tekevät johtopäätöksen, että tämä olisi miesten vika ja haukkuvat miehiä tämän vuoksi? Kukaan ei (itseäni lukuunottamatta) huomioinut, että "Hei! Kysehän voi olla jostain muusta, kuin miesten paskuudesta"?

Miten se naisten itsekriittisyys näkyy esim tässä ketjussa, kun kaikki parisuhteissaan epäonnistuneet kuvittelevat syyn epäonnistumiselle olevan miehessä?

Ja eikö tämä keskustelu vastaa aika hyvin sitä, millaista keskustelua reaalimaailmassakin käydään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa tälläkin palstalla, että kaikki käännetään aina miehen syyksi. Itsellä ei ole vastuuta mistään. Omat standardit hyvälle parisuhteelle, ovat ne, jotka molempien tulee omaksua naisen mielestä. Täällä on hirveetä tekstiä miehistä. Ette kuuna päivänä vastaanottaisi mitään vastaavaa omaan sukupuoleen liittyen. Sellainen mies, joka jotain vastaavaa sanois olis sellainen sovinistisika että huhheijaa.

Siis kiellät etteikö miehillä olisi vaatimuksia tulevan kumppaninsa suhteen? Paha vaan, kun vaatimukset tuppaa pysymään yksipuolisina. Naisten oletetaan täyttävän miehensä esittämät toiveet.

Tutkimusten mukaan, miehet tyytyvät suhteessa huomattavasti vähempään kuin naiset.

Miehillä on rima alempana suhteen sisällön suhteen ja sitä kautta joskus naisenkin, joskus ei. Tarkoittaa vaan, että mies ei panosta suhteseen niin hirveästi eikä odota siltä välttämättä kauheasti sisältöä elämäänsä.