Ottaisitteko sisarenne lapsen teille asumaan?

Ottaisin. Siskoni on totaali-yh ja tämä on puhuttu selväksi jo etukäteen. Sama toisinpäin: jos mieheni ja minä kuolisimme esim. jossain onnettomuudessa, siskoni huolehtisi lapsistamme. Yllättävää, että niin moni empii.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin päätöksestään täytyy sitten olla täysin varma jos ottaa jonkun vieraan kotiinsa asumaan. 

Sisaren lapsi ei ole vieras.

Emme ottaneet sisareni kahta alle 3-vuotiasta, kun he tarvivat sijaiskotia. Vapaaehtoisesti lapsettomasta kahden lapsen kotiäidiksi... Juu ei. Autoin kyllä niin paljon kuin suinkin pystyin silloin, kun lapset vielä asuivat omien vanhempiensa luona.

Ottaisin lasten serkut meille jos saataisiin sovittua ruokavaliot sellaisiksi, että kaikki voisimme syödä samaa.

Toisesta perheestä tulisi 3 lasta, silloin joutuisimme luopumaan omasta makuuhuoneesta ja muuttamaan olkkariin. Silloin meidän omilla lapsilla olisi omat pienet huoneet ja serkuilla yksi yhteinen iso huone.

Toisessa perheessä on vain yksi vauva joten silmääkään räpäyttämättä meille saisi tulla. Pinnasänky mahtuisi hyvin meidän makkariin.

Ottaisin melko varmasti, jos vaihtoehtona lapsi joutuisi vieraaseen sijaisperheeseen tai jopa lastenkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin päätöksestään täytyy sitten olla täysin varma jos ottaa jonkun vieraan kotiinsa asumaan. 

Sisaren lapsi ei ole vieras.

Sehän riippuu ihan siitä kuinka hyvin sen tuntee.

Ei mitään järkeä, jos sisaresi kerran on elossa. Miksi horjuttaa oman perheen tasapainoa, kun ei ole pakko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskon lapsen isä on masentunut ja täysin kyvytön hoitamaan lasta lainkaan...

Tietysti vähän hirvittää myös se tuleva luopuminen, tällaisena tunneihmisenä vaikea olla kiintymättä, kun lapsi tuntuu meidän perheen puuttuvalta palaselta jo nyt. Olen itse sellainen taivaanrannanmaalari ja heittäytyjä, jolle omat lapset pyörittelee silmiään, mutta tämä siskon lapsi lähtee aina kaikkeen hömppään mukaan.

Minulla on 8-16 työ, mutta teen kaikkea luovaa työn ohessa, jota voin vuodeksi vähentää jos tuntuu etten jaksa.

Mietin myös onko tämä vasten omien lastemme hyvinvointia..

Jossain kohti mietittiin kolmatta lasta, mutta ajateltiin että liian iso riski saada haastava lapsi, kun kahden kohdalla käynyt niin hyvä tuuri.

Ap

Oletko miettinyt minkälaisen mallin annat omille lapsillesi, jos et ota lasta teille? Pulassa olevia ei auteta, haastava lapsi ei ansaitse hoivaa, omaa lihaa ja verta oleva pieni lapsi hylätään eikä tarjota rakastavaa perhettä? Miten herkkä 8 vuotiaasi pystyisi käsittelemään noita kysymyksiä? Minulta ei tarvitsisi edes kysyä vaan lapsi otettaisiin meille heti vaikka seuraavaksi 15 vuodeksi.

Ja sinä vain rakastaisit lasta joka päivä 15 vuotta vaikka lapsi olisi kuinka hankala? Viis omista voimavaroista tai perheen muiden jäsenten tarpeista ja jaksamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskon lapsen isä on masentunut ja täysin kyvytön hoitamaan lasta lainkaan...

Tietysti vähän hirvittää myös se tuleva luopuminen, tällaisena tunneihmisenä vaikea olla kiintymättä, kun lapsi tuntuu meidän perheen puuttuvalta palaselta jo nyt. Olen itse sellainen taivaanrannanmaalari ja heittäytyjä, jolle omat lapset pyörittelee silmiään, mutta tämä siskon lapsi lähtee aina kaikkeen hömppään mukaan.

Minulla on 8-16 työ, mutta teen kaikkea luovaa työn ohessa, jota voin vuodeksi vähentää jos tuntuu etten jaksa.

Mietin myös onko tämä vasten omien lastemme hyvinvointia..

Jossain kohti mietittiin kolmatta lasta, mutta ajateltiin että liian iso riski saada haastava lapsi, kun kahden kohdalla käynyt niin hyvä tuuri.

Ap

Oletko miettinyt minkälaisen mallin annat omille lapsillesi, jos et ota lasta teille? Pulassa olevia ei auteta, haastava lapsi ei ansaitse hoivaa, omaa lihaa ja verta oleva pieni lapsi hylätään eikä tarjota rakastavaa perhettä? Miten herkkä 8 vuotiaasi pystyisi käsittelemään noita kysymyksiä? Minulta ei tarvitsisi edes kysyä vaan lapsi otettaisiin meille heti vaikka seuraavaksi 15 vuodeksi.

Ja sinä vain rakastaisit lasta joka päivä 15 vuotta vaikka lapsi olisi kuinka hankala? Viis omista voimavaroista tai perheen muiden jäsenten tarpeista ja jaksamisesta?

Kyllä. Sisaren lapsi on perhettä ja perheenjäseniä ei hylätä. Jos tilanne olisi todella hankala niin ammattiapua hankittaisiin, kuten tehtäisiin myös omille lapsille.

Ottaisin. Ottaisin molemmat siskoni lapset.

Jos oma jaksaminen huolettaa, niin turvaa ne viikonloput, laita sosiaalitoimi lupaamaan KIRJALLISESTI että jos siskosi ei jaksa/pysty/ehdi/kykene viikonloppuna lasta ottamaan, niin järjestyy jokin toinen sijaishoitopaikka.

Tämän lapsen kannalta paras vaihtoehto asua olisi tädin perhe. Ja sukulaista pystyy myös komentamaan ja rajoittamaan ihan eri tavalla kuin tuntematonta jonka historiaa ei tunne lainkaan. Sekä sukulaista rakastaa helpommin kuin tuntematonta lainalasta. Lisäksi kun kiinnytte häneen, hän ei katoa elämästämme kokonaan vaan on edelleen sivussa mukana.

Sen lisäksi, että kysymys riippuu lapsesta ja omasta (perhe)tilanteesta, se riippuu myös hoitoaoua pyytävän ja sen toisen keskeisistä väleistä. Esimerkiksi itse ottaisin meille varmasti veljeni kolme pientä lasta (jos jäisivät vaikka orvoiksi tai veli/vaimo loukkaantuisivat ja heillä olisivat osan ajasta). Siskoni lasta en ottaisi ainakaan osahoitoon koska sisko on aivan kamala. Itselläni on kolme lasta myös mieheni kanssa.

Lapsen lähipiiri kartoitetaan lain mukaan, kun lapsi sijoitetaan. Tärkeää huolehtia ja sopia kirjallisena etukäteen, että saat palkkion ja kulukorvauksen. Parasta olisi, että lapsi huostaanotetaan ja sijoitetaan teille. Mitään vuoden aikoja ei voi määritellä.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin. Siskoni on totaali-yh ja tämä on puhuttu selväksi jo etukäteen. Sama toisinpäin: jos mieheni ja minä kuolisimme esim. jossain onnettomuudessa, siskoni huolehtisi lapsistamme. Yllättävää, että niin moni empii.

Tuota voi toivoa, mutta itse ei voi päättää kenelle lapsi menisi vanhempien kuoltua. Ei ole sovittavissa oleva asia.