Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitteko sisarenne lapsen teille asumaan?
13.12.2021 |
Sisareni kysyi voisinko ottaa hänen lapsen meille.. Lapsi menisi viikonlopuiksi siskolle.
Meillä on 10 ja 8 vuotiaat, tämä lapsi on 5. Meillä on ollut aika vapaa kasvatus, koska lapset on luontaisesti rauhallisia ja tottelee, koulu menee hyvin jne. Näytetään varmaan tasapainoisilta, mutta meillä on oikeasti vaan käynyt hyvä tuuri. Toki teini-ikä voi sitten tuoda ne ongelmat.
Siskon lapsi on hyvin temperamenttinen, mutta mitään diagnoosia ei ole. Mietin vaan jaksanko, vuodeksi pitäisi sitoutua.
Mitä tässä kannattaa huomioida? Sossun tädit toki kannustaa ottamaan, koska olisi heidän edun mukaista.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä olen kai kallistumassa myöntävään vastaukseen, mutta hirvittää jos se on virhe. Mies on sanonut, että hänelle sopii, mutta miettii myös ollaanko me nyt välttämättä paras perhe tällaiseen..
Tuo vuoden sitoutuminen on kaiketi lapsen edun mukaista, ja jos nyt jotakin mullistavaa sattuisi niin kai siitäkin voi luistaa.
Ap
Yleensä lapsen edun mukaista on että sijaisvanhemmuuteen sitoudutaan toistaiseksi. Harvoin tilanne muuksi muuttuu vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaisin ottaa, mutta mietin tuota aikaa. Vuosi on tosi pitkä aika...
Siskon lapsen isä on masentunut ja täysin kyvytön hoitamaan lasta lainkaan...
Tietysti vähän hirvittää myös se tuleva luopuminen, tällaisena tunneihmisenä vaikea olla kiintymättä, kun lapsi tuntuu meidän perheen puuttuvalta palaselta jo nyt. Olen itse sellainen taivaanrannanmaalari ja heittäytyjä, jolle omat lapset pyörittelee silmiään, mutta tämä siskon lapsi lähtee aina kaikkeen hömppään mukaan.
Minulla on 8-16 työ, mutta teen kaikkea luovaa työn ohessa, jota voin vuodeksi vähentää jos tuntuu etten jaksa.
Mietin myös onko tämä vasten omien lastemme hyvinvointia..
Jossain kohti mietittiin kolmatta lasta, mutta ajateltiin että liian iso riski saada haastava lapsi, kun kahden kohdalla käynyt niin hyvä tuuri.
Ap
Ottaisin. Vuosi lapsen elämässä on iso askel, aikuisella pieni. Eli kyllä aikuinen selviää, lapsi taas saisi olla tutussa paikassa ja rakkaudella uskon homman olevan voitolla kuitenkin. Niin pieni ihminen kuitenkin. Ja varmasti hän uskaltaisi turvautua sinuun ihan uudella tavalla myöhemminkin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein usko että lapsen edunmukaista olisi että hän teille muuttaa. Sinuna en harkitsisi sitä vaihtoehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa avoinesti puhua sosiaalitoimen kanssa asiasta, myös siitä jos epäilee omaa jaksamista. Meillä asui veljentyttö 5 v ja osa hänen sisaruksiaan liki vuoden. Luonnetta tytöltä löytyi mutta yhteinen arjen rytmi löytyi aika nopeasti.
Onko teillä omia lapsia? Tuliko mitään isompia ongelmia?
Siskolla on jaksamisen kanssa suuria ongelmia ja muita mt-ongelmia. Arjessa näkyy ettei kestä yhtään lapsen toilailuja, huutaa herkästi yms.
Sosiaalitoimelle kerroin huolista, mutta käytännössä sanoivat, että ymmärtävät ja niitä on kaikilla alussa.
Ap
ei ollut kun tuli mutta meille syntyi poika sinä aikana ja meni ihan hyvin. Sosiaalitoimi oli koko ajan mukana tukemassa tytön elämää ja tyttö sopeutui hyvin meille. Olimme tytölle tuttu ja turvallinen perhe ja isompia ongelmia ei ollut. Hyvät muistot on jäänyt sekä meille että tytölle.
Ihana kuulla!! Nämäkin sosiaalitoimen ihmiset vaikuttavat mukavilta, jotenkin todella optimistisilta. Voisin kuvitella että heiltä saisi tarvittaessa ihan hyvää ohjausta.
Tuo vuosi on siis mini sitoutuminen ja sen jälkeen katsotaan tilannetta uudelleen. Sisko on työelämässä, mutta aika äärirajoilla juuri nyt. Sekin "riski" on, ettei joka viikonloppu voi siskon luo mennä.
Ap
Ottaisin. Ja aikoinaan oli sisaren eron jälkeen tilanne jossa niin meinasi käydäkin mutta ennen sitä sos.toimi ratkaisi asian sijoittamalla lapsen nuorisopsykiatriselle, tuen tarve oli niin kova siinä tilanteessa. Ja ratkaisu oli ehdottomasti hyvä.
On tärkeätä tunnistaa omat voimavarat mutta kyllä tuttu paikka on nuorelle hyvä ratkaisu jos perusasetelma on oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yhdestä lapsesta, kuten tässä on kyse, niin kyllä ottaisin. Sen verran auttaisin omaa sisarusta. Mutta koska mulla tilanne olisi se, että tulijoita olisikin neljä, niin en kyllä moiseen venyisi, kun omiakin on kolme. Sehän riippuu täysin teidän tilanteesta. Kuinka jaksatte nyt omien lasten kanssa jne. Ei ole tarkoitus, että olette itse hermoraunioina vuoden kuluttua. Voisiko lapsi olla teillä aluksi enemmän ja loppua kohden vähemmän? Että olisi sitten vaikka puolen vuoden jälkeen enemmän taas äidillä?
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko että lapsen edunmukaista olisi että hän teille muuttaa. Sinuna en harkitsisi sitä vaihtoehtoa.
No totta hemmetissä on lapsen edun mukaista muuttaa jo tuttuun perheeseen kuin joutua sijoitetuksi ties mihin. Ap on vastuullinen ihminen selkeästi ja pohtii asiaa vakavasti. Sosiaalitoimen kanssa kannattaa avoimesti keskustella myös peloista oman jaksamisen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko että lapsen edunmukaista olisi että hän teille muuttaa. Sinuna en harkitsisi sitä vaihtoehtoa.
Tätä mekin on mietitty. Mikä saa sinut ajattelemaan niin?
Vaihtoehto on perhekoti tai tuntematon sijsisperhe. Nämä vähän hirvittää myös.. Jotenkin ajattelen, että sukulaisten on helpompi ymmärtää toistensa temperamenttia, ja jos se tulkitaan väärin voi seurata ikävyyksiäkin. Kyse on kuitenkin älykkäästä lapsesta, joka ei vielä osaa täysin sanoittaa tunteitaan.
Ap
Älä ota. Koska kuulostaa siltä että joudut ehkä kasvattamaan siskosi lapsen aikuiseksi asti. Lisäksi saat syyt niskoillesi jos tämä lapsi vieraantuu omasta äidistään.
Jos lisäksi teet ilman korvausta, sulle tulee eteen tilanteita, joissa kolmas lapsi jää paitsi ellet sitten syrji omia lapsiasi. Esim. kaksi lasta voisi kumpikin saada 2 omaa harrastusta, mutta kolmen kanssa ehkä vain yksi kutakin lasta kohden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta. Oman sisaruksen lapset ovat niinkuin omia. Jos olisi hänellä hätä, niin kyllä.
Jos minulla olisi hätä, niin toivoisin, että sukulaiseni auttaisivat.
Mä ottaisin. Siskojen lapset on mulle (ja mun lapsille) tosi rakkaita ja läheisiä. Varsinkin jos vaihtoehtona olis huostaanotto, ei tarvitsisi edes harkita. Asutaan samassa kaupungissa, mikä tekisi tapaamisista, päivähoidosta/koulusta/harrastuksista jne. helppoja järjestää.
Jos ottaisin, pitäisi olla selvää, että lapsen vanhemmat eivät sotkeutuisi lapsen kasvatukseen.Minun kotona minun säännöillä. Ei niin, että sisko kyläilisi jatkuvasti ja neuvoisi miten arki hoidetaan.
Se lapsi on kuitenkin teille sukua, sinä olet hänen tätinsä. Lapsi ei ole teille mikään ventovieras, vaan verisukulainen. Kyllä meidän suvussa ainakin hädässä pidetään yhtä. Kyllä lapselle taatusti on parempi olla sukulaisten hoivissa, kuin jossain sijaiskodissa vieraiden luona. Ja ethän sinä siitä lapsesta joudu ”luopumaan”, hän on sisaresi lapsi ja sinä hänen tätinsä, se suhde jatkuu läpi elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko että lapsen edunmukaista olisi että hän teille muuttaa. Sinuna en harkitsisi sitä vaihtoehtoa.
Tätä mekin on mietitty. Mikä saa sinut ajattelemaan niin?
Vaihtoehto on perhekoti tai tuntematon sijsisperhe. Nämä vähän hirvittää myös.. Jotenkin ajattelen, että sukulaisten on helpompi ymmärtää toistensa temperamenttia, ja jos se tulkitaan väärin voi seurata ikävyyksiäkin. Kyse on kuitenkin älykkäästä lapsesta, joka ei vielä osaa täysin sanoittaa tunteitaan.
Ap
En oikein usko että sovellut sijaisvanhemmaksi. Jos sillä ei olisi merkitystä onko lapsi sukua tai ei ehkä sitten voisin miettiä.
Sijoitettu lapsi tarvitsee perheeltä paljon tukea. Sijaisperheeksi haluava perhe on ihan hyvä vaihtoehto lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko että lapsen edunmukaista olisi että hän teille muuttaa. Sinuna en harkitsisi sitä vaihtoehtoa.
Tätä mekin on mietitty. Mikä saa sinut ajattelemaan niin?
Vaihtoehto on perhekoti tai tuntematon sijsisperhe. Nämä vähän hirvittää myös.. Jotenkin ajattelen, että sukulaisten on helpompi ymmärtää toistensa temperamenttia, ja jos se tulkitaan väärin voi seurata ikävyyksiäkin. Kyse on kuitenkin älykkäästä lapsesta, joka ei vielä osaa täysin sanoittaa tunteitaan.
Ap
En oikein usko että sovellut sijaisvanhemmaksi. Jos sillä ei olisi merkitystä onko lapsi sukua tai ei ehkä sitten voisin miettiä.
Sijoitettu lapsi tarvitsee perheeltä paljon tukea. Sijaisperheeksi haluava perhe on ihan hyvä vaihtoehto lapselle.
En oikein usko...Siinäpä vasta perustelu. En ikinä jaksaisi alkaa sijaisperheeksi tuntemattomalle mahdollisesti ongelmaiselle lapselle, mutta veljeni lapselle erittäin todennäkköisesti alkaisin. Tottakai sillä on merkitystä onko kyseessä jo valmiiksi rakas tuttu lapsi vai täysin tuntematon.
Siis oman siskontytön tai pojan?
Kyllä. Ei tarvitsisi edes harkita. Meillä perhe pitää yhtä.