Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitteko sisarenne lapsen teille asumaan?
13.12.2021 |
Sisareni kysyi voisinko ottaa hänen lapsen meille.. Lapsi menisi viikonlopuiksi siskolle.
Meillä on 10 ja 8 vuotiaat, tämä lapsi on 5. Meillä on ollut aika vapaa kasvatus, koska lapset on luontaisesti rauhallisia ja tottelee, koulu menee hyvin jne. Näytetään varmaan tasapainoisilta, mutta meillä on oikeasti vaan käynyt hyvä tuuri. Toki teini-ikä voi sitten tuoda ne ongelmat.
Siskon lapsi on hyvin temperamenttinen, mutta mitään diagnoosia ei ole. Mietin vaan jaksanko, vuodeksi pitäisi sitoutua.
Mitä tässä kannattaa huomioida? Sossun tädit toki kannustaa ottamaan, koska olisi heidän edun mukaista.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi on kuitenkin teille sukua, sinä olet hänen tätinsä. Lapsi ei ole teille mikään ventovieras, vaan verisukulainen. Kyllä meidän suvussa ainakin hädässä pidetään yhtä. Kyllä lapselle taatusti on parempi olla sukulaisten hoivissa, kuin jossain sijaiskodissa vieraiden luona. Ja ethän sinä siitä lapsesta joudu ”luopumaan”, hän on sisaresi lapsi ja sinä hänen tätinsä, se suhde jatkuu läpi elämän.
Sijaiskoti voi olla todella hyvä ratkaisu. Aivan turha mollata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi, en ole edes lapsirakas. Omat lapset jo lähes aikuisia
Mä en äkkiseltään ottaisi. Omat lapsen on jo isoja, lukiossa ja amiksessa. Veljenpoika on tokaluokkalainen, ADHD-diagnoosi on, hyvät tukitoimet yms mutta näkyy kuitenkin arjessa. Meillä ei kotona olisi tilaa, vaan toisen omista lapsistani pitäisi luopua omasta huoneestaan ja ottaa serkku häsläämään omalle reviirille.
Olemme toimineet kuitenkin epävirallisena tukiperheenä veljenpojalle, hän on ollut meillä parivuotiaasta saakka yhden viikonlopun kuukaudessa. Teinit ovat vuorotellen ottaneet serkun yöksi tai pariksi omaan huoneeseensa patjalle, ja tilapäisesti se on ollut kivaa kaikille. Pysyvämmin tuo ei toimisi.
Viikonloppuisin ollaan eletty ihan tavallisen tasaista arkea, on otettu poikaa mukaan ruuanlaittoon, pihahommiin, metsäretkille ja uimahalliin. Täytyy sanoa, että noiden viikonloppujen jälkeen olen itse ihan puhki, en enää jaksaisi yhtään pidempään pikkulapsen touhuja. Teinien kanssa on kuitenkin niin paljon helpompaa, kun se huolehtivat jo itse itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin päätöksestään täytyy sitten olla täysin varma jos ottaa jonkun vieraan kotiinsa asumaan.
Vieraan? Hänhän on lapsen täti ja itsekin äiti eli osais huolehtia lapsesta ja näköjään kasvattaakin. Itse ainakin ottaisin. Eihän se qp siskoaan sinne ota vaan lapsen. Mieti ap lapsen etua, ite en ainakaan haluaisi lasta ihan vieraaseen kotiin. Koskaan ei tiedä millaiseen sijaisperheeseen joutuu tai ett ovatko oikeista motiiveista asialla (esim. namusedät). Ennemmin tuttuun perheeseen, lapsellekin henkisesti helpompi siirtymä.
Mut pitäisin selvät rajat lapsen vanhempien kanssa. Sun koti, sun säännöt. Ihan kuten normaalistikin sijaisperheissä. Tää on sun mahdollisuus antaa lapselle toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika extreme ratkaisu siirtää lapsi asumaan teille. Onko kaikki muut keinot kokeiltu? Kuvittelisin, että ensi sijaisesti yritetään tukea siskon ja lapsen arkea omassa kodissa.
Mitä vuoden jälkeen tapahtuu? Entä jos tilanne on jatkunut ennallaan? Itse lähtisin kuvioon sillä ajatuksella, että ratkaisu voi olla pysyvä tai lapsi jopa koko aikaisesti luonanne.
Saatteko tukea muilta sukulaisilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi on kuitenkin teille sukua, sinä olet hänen tätinsä. Lapsi ei ole teille mikään ventovieras, vaan verisukulainen. Kyllä meidän suvussa ainakin hädässä pidetään yhtä. Kyllä lapselle taatusti on parempi olla sukulaisten hoivissa, kuin jossain sijaiskodissa vieraiden luona. Ja ethän sinä siitä lapsesta joudu ”luopumaan”, hän on sisaresi lapsi ja sinä hänen tätinsä, se suhde jatkuu läpi elämän.
Sijaiskoti voi olla todella hyvä ratkaisu. Aivan turha mollata.
Itse olisin varovainen. Jos on mahdollisuus majoittaa lapsi aikuiselle joka on hänelle tuttu ja turvallinen, niin ennemmin sinne. Itselläni ei ole edes lapsia ja olen silti kasvattanut veljeni lapsia kuin omiani.
Mulla on ystäviä jotka on ollu lastensuojelun asiakkaina ja esim. sijaisperheissä. Ei ne aina ihan nappiin mene eivätkä kaikki aikuiset ole luotettavia.
En antais vieraaseen paikkaan jos ois mahdollisuus ottaa itse.
49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että itse päätyisin ottamaan lapsen, onhan hän perhettä. Vaikka omat lapset on niitä tärkeimpiä, niin siskot ja siskonlapset tulee hyvin pian perässä.
Kuulostaa siltä, että tunnet lapsen sen verran hyvin, että pystyt vastaamaan hänen tarpeisiin. Ilmeisesti tässä on kuitenkin enemmän kysymys vanhempien mielenterveyden haasteista kuin lapsen haasteista? Oikein suunnattuna mielikuvitus ja vilkkaus voivat toimia piristeenä teidän perheelle.
Sossuhan maksaa täyden kulukorvauksen, kunhan sitä tajuaa vaatia. Etenkin, kun sukusijoitus ei tule suvun aloitteesta.
Kyllä ottaisin meille. Lapsihan saisi kunnan maksamana terapiat, päiväkodissa oman avustajan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin. Veri on vettä sakeampaa ja siskotyttö on minulle hyvin rakas.
Sossuna voin kertoa, että hyviä sijaisperheitä on paljon, mutta huonojakin on. Perheistä on kova pula, ja tuttu perhe on lapsen kannalta monin tavoin parempi.
Muista vaatia kunnalta raha sijoituksesta.
Miehen sisko kysyi aikoinaan, että otammeko hänen lapsensa meille asumaan, jos hänelle tapahtuisi jotain. Vastaus oli itsestäänselvästi kyllä, koska mä en pystyisi laittamaan rakasta sukulaistyttöä lastenkotiin tai sijoitukseen. Olisi hyvä alku elämälle, kun äiti on kuollut, isään ei olla missään yhteyksissä ja lähimmät sukulaiset ei huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos veljeni ei jostain syystä pystyisi huolehtimaan lapsistaan, ottaisin heidät ilman muuta meille. En pysty ajattelemaan, että heidän pitäisi mennä johonkin vieraaseen sijoituskotiin.
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi on kuitenkin teille sukua, sinä olet hänen tätinsä. Lapsi ei ole teille mikään ventovieras, vaan verisukulainen. Kyllä meidän suvussa ainakin hädässä pidetään yhtä. Kyllä lapselle taatusti on parempi olla sukulaisten hoivissa, kuin jossain sijaiskodissa vieraiden luona. Ja ethän sinä siitä lapsesta joudu ”luopumaan”, hän on sisaresi lapsi ja sinä hänen tätinsä, se suhde jatkuu läpi elämän.
Riippuu niin suvusta. Itselleni sisarusten lapset ovat vieraita eikä sisarusten kanssakaan olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi on kuitenkin teille sukua, sinä olet hänen tätinsä. Lapsi ei ole teille mikään ventovieras, vaan verisukulainen. Kyllä meidän suvussa ainakin hädässä pidetään yhtä. Kyllä lapselle taatusti on parempi olla sukulaisten hoivissa, kuin jossain sijaiskodissa vieraiden luona. Ja ethän sinä siitä lapsesta joudu ”luopumaan”, hän on sisaresi lapsi ja sinä hänen tätinsä, se suhde jatkuu läpi elämän.
Riippuu niin suvusta. Itselleni sisarusten lapset ovat vieraita eikä sisarusten kanssakaan olla tekemisissä.
Silti, veri on vettä sakeampaa. Tässäpä olisi tilaisuus tutustua siihen omaan sukuun.
Tottakai ottaisin. Ei tarvitsisi edes miettiä.
Veljen pojalle oltiin aikanaan tukiperhe ja poika on minulle kuin oma lapsi.
Vierailija kirjoitti:
"kun lapsi tuntuu meidän perheen puuttuvalta palaselta jo nyt. Olen itse sellainen taivaanrannanmaalari ja heittäytyjä, jolle omat lapset pyörittelee silmiään, mutta tämä siskon lapsi lähtee aina kaikkeen hömppään mukaan."
Minulla on 8-16 työ, mutta teen kaikkea luovaa työn ohessa, jota voin vuodeksi vähentää jos tuntuu etten jaksa.
Mä uskon että tämä lapsi on teille...no...lahja,siis on tarkoitettu että hän tulee teille. Kun sanoit että on kuin puuttuva palanen,kauniisti sanottu.
No,onhan sulla ammattilaisten tuki siinä mukana,ei he sua ilman apua jätä. Päiväkoti ja koulu,koko tukiverkosto. Ja sisko,siskon toipuminen kanssa. Voihan olla että lapsi jakaa teillä pitkään. Rohkeasti vaan!
Vierailija kirjoitti:
Älä ota. Koska kuulostaa siltä että joudut ehkä kasvattamaan siskosi lapsen aikuiseksi asti. Lisäksi saat syyt niskoillesi jos tämä lapsi vieraantuu omasta äidistään.
Jos lisäksi teet ilman korvausta, sulle tulee eteen tilanteita, joissa kolmas lapsi jää paitsi ellet sitten syrji omia lapsiasi. Esim. kaksi lasta voisi kumpikin saada 2 omaa harrastusta, mutta kolmen kanssa ehkä vain yksi kutakin lasta kohden.
SIjaislapsesta maksetaan kulukorvauksia,ja lapsilisät tietenkin.
Ottaisin. Perheestä pidetään huolta.
Tämä on todella hyvä neuvo. Silloin asia tulee kunnolla käydyksi läpi ja mahdolliset tukimuodot selviksi. (en puhu rahasta, vaan jaksamisesta ja tarvittaessa asiantuntijan apua, miten toimia lapsen kanssa).
Se on kaikkien etu. Onhan se lapsellekin kova isku, jos kesken kaiken sitten siirretäänkin muualle.
Ja mitkä ovat lapsen vaihtoehdot, jos aloittaja ei ota häntä? Onko jotain hyviä vaihtoehtoja, joiden vuoksi ei tarvitse itseasiassa edes miettiä tätä asiaa? Tai onko joku yhdistelmä/vierailusysteemi mahdollinen vaihtoehto.