Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on kiittämätön ja valittaa kaikesta
12.12.2021 |
Olen ihan hukassa 7-vuotiaan lapsemme kasvatuksen kanssa. Yritän tehdä parhaani, mutta tuntuu ettei mikään riitä hänelle. Aina vaatimassa lisää ja valitettavaa löytyy milloin mistäkin. En jaksaisi enää tuota negatiivisuutta. Tuntuu, että kotona ilmapiiri tulehtuu heti, kun hän saapuu koulusta kotiin. Miten saisimme lapsen ajatusmaailmaa ja käytöstä ohjattua positiivisempaan suuntaan? Kehumme ja kannustamme todella paljon. Vanhemman lapsen kanssa ei mitään ongelmaa, hän on vähään tyytyväinen ja peruspositiivinen. Nuorempi lapsi on täysin eri maata. Mikä neuvoksi? En haluaisi kasvattaa kitisevää pikku prinsessaa, jolle ei aikuisenakaan kelpaa mikään.
Kommentit (44)
Kyllä muakin ottaisi päähän jos se sisarus on se helppo ja ihana ja se toinen ei.
Ei lapset tyhmiä ole.
Perheneuvolaan. Te kaikki.
Itse näen tietyn, melko epäterveen kuvion...
Miksi pitää olla ns helppo? Tarvitaanko "vaikealle" lapselle diagnoosi ja lääkkeet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuulua ikäänkin. Mutta yritäpä seurata keneltä lapsi on negatiivisuuden oppinut. Yleensä lapset peilaavat kotona vanhempia.
Älä laita ruokaa sille älä siivoa, älä tiskaa, älä pyykkiä mitään sen ryysyjä. Älä kysy mitään siltä. Älä puhu sille. Pari viikkoa kun on ilmaa niin luulisi trinsessan tulevan järkiinsä.
Nyt on joulukin sopivasti. Älä anna mitään lahjoja.. ei yhtään mitään. Muidenkin antamat lahjat pistät pois kaappiin odottamaan käyttäytymistä.
Työntää nenänsä joupöytään tai herkkuihin niin läppäät sormille ja käsket huoneeseensa käyt sitte makkaran kaurapuurokipon sinne kuhan ehit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin negatiivinen 10 v. lapsi. Ei sinänsä valita perheelle tai kritisoi, mutta esim. koulupäivästä kertoessa kertoo vain ikäviä asioita. Läksyjä tehdessä on tosi vaikeaa ja tehtävät niihin tyhmiä eikä niissä ole mitään järkeä. Jne, joka jutun näkee negatiivisen ja lasi on aina puolityhjä..
Ehkä teidän ekaluokkalaisella on paineita tai stressiä koulusta, ja se näkyy näin?
Uutena vuotena muut lähtee raketteja ampumaan trinsessaaikaisin vuoteeseen ei herkkuja ei mitään kaurapuurokipo ja huoneen ovi lukkoon ulkopuolelta. Hyvää uutta vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kännykät pleikkarin nEtfixit jne etuudet ja huvit pois. Ei kavereita jne. Vain koulua kotitöitä ja maata jouluna vain kotitöitä läksyjä ja maate ei mitään kivaa ei herkkuja ei lahjoja ei mitään. Luulisin että sitä kun vedät koko joulun niin menee kerralla perille kannattaako se jatkuva kitinä ja valitus.
Joillakin tuo on osa luonnetta. Miehen pikkusisko kokee jääneensä paitsi ihan kaikesta, todellisuudessa on saanut valituksellaan koko ikänsä etuja/rahaa enemmän kuin veljensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnitin avauksessa huomiota tuohon "aina vaatimassa lisää" kohtaan.
Annatteko liian helposti periksi lapsen vaatimuksille? Jos aina saa kaiken, mitä vaatii, niin sitähän sitä sitten oppii tekemään, eli vaatimaan aina lisää.
Ei auta pelkät rangastukset, lapsi tulee niistä vaan vihaisemmaksi. Hänen pitäisi nyt harjoitella sellainen taito, että ei marise koko ajan. Tämän kerrot hänelle ja mietitte yhdessä, miten tämä toteutetaan, lapsi mukaan suunnittelemaan:
esim.
- tarrakalenteri ja siitä jokin mieluinen palkkio
- luvallinen valitusvartti, missä saa kertoa kaikki murheet ja marinat ja vaikka kirota menemään
- sovittu tapa, mitä tehdä kun alkaa ketuttamaan (oma huone, ulos hetkeksi pääsetelemään höyryjä, lukeminen, piirtäminen, tanssi, musiikki...)
Ja kamalasti kehuja päälle kun onnistuu vähänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muakin ottaisi päähän jos se sisarus on se helppo ja ihana ja se toinen ei.
Ei lapset tyhmiä ole.
Perheneuvolaan. Te kaikki.
Itse näen tietyn, melko epäterveen kuvion...
Miksi pitää olla ns helppo? Tarvitaanko "vaikealle" lapselle diagnoosi ja lääkkeet?
Yhdelle läheiselleni tarvittiin diagnoosi ja lääkkeet aikuisena, jotta kykenee joten kuten normaaliin elämään. Osittain siksi olenkin huolissani lapsestani, kun tiedän mihin ”vaikean” lapsen kasvattaminen voi johtaa, jos siinä ei onnistu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiinnitin avauksessa huomiota tuohon "aina vaatimassa lisää" kohtaan.
Annatteko liian helposti periksi lapsen vaatimuksille? Jos aina saa kaiken, mitä vaatii, niin sitähän sitä sitten oppii tekemään, eli vaatimaan aina lisää.[/quote
Kaikkiin lapsen vaatimuksiin ei suostuta. Järkeviin ehdotuksiin pyrin suostumaan jos ei ole mitään syytä miksi ei, mutta ei todellakaan kaikkeen. Esim leluja ostamme melko harvoin. Monesti kuitenkin käy niin, että annetaan varoituksia/uhkauksia, joista ei pidetä kiinni. Tähän olemme nyt alkaneet kiinnittää huomiota.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on jäänyt mieleen lapsuudesta isäni kertomana Biafran lasten nälänhätä. Opin sen, että esim. ruoasta on syytä olla kiitollinen, eli ei ainoastaan siitä, jos saa toivomansa makuista tms. ruokaa, vaan opin tajuamaan, että kaikilla ei ole tarpeeksi minkäänlaista ruokaa. En muista, että näitä tarinoita olisi liikaa ollut, enkä lapsena varmasti kaikkea ymmärtänyt, mutta tuo oli minusta tärkeä oppi, että on syytä olla kiitollinen monista asioista, joita meillä rikkaassa maassa on, eikä valittaa turhista.
Toinen asia on se, että vaikka lasta on tärkeä kuunnella, niin aikuinen on se, joka on kuskin paikalla ja joka päättää, mitä tehdään tai ei tehdä, ostetaan tai ei osteta, ja siihen on lapsen tyytyminen. Omassa huushollissaan saa sitten päättää itse, mutta lapsuuden kodissa aikuiset tekevät päätökset ja asettava rajat.
Vierailija kirjoitti:
Ei auta pelkät rangastukset, lapsi tulee niistä vaan vihaisemmaksi. Hänen pitäisi nyt harjoitella sellainen taito, että ei marise koko ajan. Tämän kerrot hänelle ja mietitte yhdessä, miten tämä toteutetaan, lapsi mukaan suunnittelemaan:
esim.
- tarrakalenteri ja siitä jokin mieluinen palkkio
- luvallinen valitusvartti, missä saa kertoa kaikki murheet ja marinat ja vaikka kirota menemään
- sovittu tapa, mitä tehdä kun alkaa ketuttamaan (oma huone, ulos hetkeksi pääsetelemään höyryjä, lukeminen, piirtäminen, tanssi, musiikki...)
Ja kamalasti kehuja päälle kun onnistuu vähänkin.
Tässä oli hyviä ajatuksia ja ideoita, kiitos!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös ihan perustemperamentissa. Tyytyväisyys, optimistisia/ tyytymättömyys, pessimisti syys.
Totta. Lapset ovat kehittymättömiä ja heillä korostuvat luonteen särmät ja ääripäät enemmän kuin aikuisilla, mikä ilmenee tuollaisena jatkuvana valittamisena ja nurinana. Aikuisena sama ihminen saattaa olla kriittinen mutta kypsymisen ansiosta ei jää jumiin joka pikkuasiaan ja nurise niistä loputtomiin. Toisaalta ei ole oikein, että yksi lapsi saa rassata koko perheen ilmapiiriä epämiellyttävällä käytöksellään. Löytyisikö kouluterveydenhuollon tai perheneuvolan kautta apua? Vaikuttaa siltä, että valittamisen takana voi olla jotain muutakin, kuten stressiä, kouluhuolia tai mahdollisesti jatkotutkimuksia vaativaa oireilua.
Pikkulapsipsykologilla olemme käyneet lapsen isän kanssa keskustelemassa lapsen ollessa nuorempi, oli jo silloin temperamenttinen ja hallitsi liikaa koko perhettä. Oli hyvä kokemus ja saimme joitakin vinkkejä arkeen, enää ne eivät vaan tunnu riittävän. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sen voimakastahtoisempi hän on. Ehkä voisi miettiä uudestaan ulkopuolista apua.
Ap
Nuorimmat on lellipentuja. Etkö vain hankkinut hänet siksi kun isompi alkoi olla jo liian vähän vauva?
Ulkopuolinen perheessä. Mitä muuten tarkoitat että pelkäät ettei kasva "normaaliksi", siis häpeättekö jotain yhteiskuntakyvyttömyyttä tms?
Mieti kuinka erilaisia ihmiset on... Ja ne rajat on rakkautta. Oikeesti. Selkiyttää hommaa.
Itse heittäisin lautasen seinään jos pitäisi olla "nöyrä ja kiitollinen" ihan vaan ku pitää.
Suosittelen omaa terapeuttia tuolle koska tollanen syyllistäminen on törkeen kuormittavaa.
Laita lapsi "töihin" eli maksa pikkutöistä esim roskien viemisestä palkkaa vaikka 0,50, voi sitten säästää omiin ostoksiin. Jos kieltäytyy ostat vain sinun haluamasit tarpeelliset, tottakai isommalle myös sama palkka.
Jos ruoka ei kelpaa voisit alkaa opettaa helppoa (ja turvallista) ruoanlaittoa molemmille ja pitää vaikka kerran viikossa "nuorten kokkauspäivän" eli antaa heidän valmistaa haluamansa ruoat koko perheelle.