Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on kiittämätön ja valittaa kaikesta
12.12.2021 |
Olen ihan hukassa 7-vuotiaan lapsemme kasvatuksen kanssa. Yritän tehdä parhaani, mutta tuntuu ettei mikään riitä hänelle. Aina vaatimassa lisää ja valitettavaa löytyy milloin mistäkin. En jaksaisi enää tuota negatiivisuutta. Tuntuu, että kotona ilmapiiri tulehtuu heti, kun hän saapuu koulusta kotiin. Miten saisimme lapsen ajatusmaailmaa ja käytöstä ohjattua positiivisempaan suuntaan? Kehumme ja kannustamme todella paljon. Vanhemman lapsen kanssa ei mitään ongelmaa, hän on vähään tyytyväinen ja peruspositiivinen. Nuorempi lapsi on täysin eri maata. Mikä neuvoksi? En haluaisi kasvattaa kitisevää pikku prinsessaa, jolle ei aikuisenakaan kelpaa mikään.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorimmat on aina tollasia kitiseviä vauvoja.
Mun pikkusisko oli tuollainen ihan pienestä lapsesta asti tohon 10 ikävuoteen asti. Siis kotona oli tuollainen, ei koulussa tai kavereille (ainakaan aluksi). Hän sai kauheat itkupotkuraivarit milloin mistäkin ja oli niiiin negatiivinen että ei helkkari. Muistan kun mikään joulu tai synttärilahja ei kelvannut ja vanhemmat alkoivat mielistelemään häntä ja hän manipuloi taitavasti jo pienestä iästä ja käytti hyväkseen esim ne tilanteet jos vanhemmat ostivat karkkipussit kaikille kolmelle lapselle, niin hän vaati että hänen pitää saada kaksi tai hän itkee, ja jeps, vanhemmat antoivat. Hän myös sai enemmän joulu ja synttärilahjoja, enemmän viikkorahaa (10e, kun muut sai 2e) hänelle oli myös aina kotona herkkuja varattuna ja hänelle tilattiin perjantaisin aina pitsa kotiin pizzeriasta, mun ja veljen oli tyydyttävä saarioisten roiskeläppään.
Jossain vaiheessa hän alkoi myös koulussa ja kavereiden kotona yrittämään samaa, ja kavereiden vanhemmat sitten pistivät stopin kertaheitolla ja pikkusisko sai porttikiellon melkein kaikille kavereilleen. Koulussa vanhempainillassa opettaja oli kertonut että siskolle kannattaa alkaa pitämään kuria koska hän oli myös alkanut kiusaamaan muita jos ei saanut tahtoaan läpi. No, vanhemmat eivät tehneet yhtään mitään, kunnes meidän mummo sitten meillä ollessa päätti että antaa mulle ja veljelle molemmille 100e kun pikkusisko sai vanhemmilta aina enemmän ja siskon saadessa tantrumin, mummo oli tyynenä todennut että antaa vaan heille jotka osaa käyttäytyä. Muistan että tuon jälkeen, vanhemmat alkoivat pitämään kuria myös hänelle, ja jossain vaiheessa siskonkin käyttäytyminen parani. Nykyään hän on 16v ja on aivan eri ihminen.
En häpeä, mutta olen omin silmin nähnyt miten vaikeaa temperamenttisen (ja persoonallisuushäiriöisen) ihmisen aikuiselämä voi olla. Tietenkään en tätä toivoisi omalle lapselleni ja yritän löytää keinoja, joilla tukea ja ohjata häntä vanhempana oikeaan suuntaan.
En mielestäni syyllistä lasta. Enhän tietenkään ole itsekään täydellinen. Olisi vaan koko perheen viihtymisen ja jaksamisen kannalta hyvä, ettei yksi perheenjäsen tyrannisoi koko ajan. Nöyryys ja kiitollisuus ovat mielestäni tietyissä määrin tavoiteltavia ominaisuuksia ja tutkimuksetkin puhuvat kiitollisuuden tuomasta onnellisuudesta. Tietenkin liika on liikaa, mutta en usko että se on tässä tapauksessa vaarana.
Ap