Lapsi on kiittämätön ja valittaa kaikesta

Ensimmäiseksi lakkaa antamasta sitä, mitä hän ikävään sävyyn vaatii. Älä anna pompottaa itseäsi yhtään.

Huumoria kehiin, älä ota sitä valitusta niin vakavasti, lapselle voi naurahtaa, että elämä on kovaa ja nyt tehdään niinkuin äiti määrää.

Lapsi ei ole saanut jotain mitä kovasti tarvitsee eikä tiedosta tarvitsevansa, ja purkaa sen noin nurisemalla kaikesta? Jotain puuttuu, turvaa, rajoja tms.

Älä ota sitä negatiivisesti, aikuisena kypsänä ihmisenä. Jos lapsi valittaa jostain korjatkaa asia, lapsi on usein oikeassakin. Tai on väsynyt, nälkä, kaipaa jotain tai etsii rauhaa. Ymmärrä lasta enemmän. Ja jos on joku positiivinen puoli jossain, voithan joskus puhua niistä, positiivisuus tarttuu. Lapsi on kiitollinen monesta asiasta vaikkei osaa ilmaista niitä. Jos lapsi kokee ettei häntä ymmärretä tai hyväksytä missään, negatiivisuus kasvaa. 

Ehkä lapsi hakee niitä rajoja. Älä "yritä parastasi", vaan vedä vähän tylympää linjaa. Heitä kitinään joskus vastaus keveästi tyyliin "se on voi voi" ja pysy kannassasi. Älä mielistele.

Sano suoraan, että en jaksa enää kuunnella asiatonta kitinää ja valitusta, että sano, jos on aihetta, mutta lopeta se rutina. 7-vuotiaalle voi puhua jo ihan järkeä. Ei tarvitse olla ilkeä. Puhu suoraan. Kerro miltä teistä muista tuntuu ja perustele, että olette yrittäneet olla hänelle hyviä ja tarjota tarpeelliset asiat, mutta tuntuu, ettei mikään riitä ja ole hyvin. 

Käske sulkea suunsa ja pidä prinsessa pari päivää hunommalla ruoalla kuin sisaruksensa. Kysy miltä se nyt tuntuu ja aikooko vielä jatkaa ikuista kitinäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Sano suoraan, että en jaksa enää kuunnella asiatonta kitinää ja valitusta, että sano, jos on aihetta, mutta lopeta se rutina. 7-vuotiaalle voi puhua jo ihan järkeä. Ei tarvitse olla ilkeä. Puhu suoraan. Kerro miltä teistä muista tuntuu ja perustele, että olette yrittäneet olla hänelle hyviä ja tarjota tarpeelliset asiat, mutta tuntuu, ettei mikään riitä ja ole hyvin. 

Entä jos lapsi on käsitetty väärin? Joskus valitus tulkitaan väärin. Eikö ole kivempi viedä huomio joskus kiitollisuuteen, ei pahoita lapsen mieltä, jos ei vielä osaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei ole saanut jotain mitä kovasti tarvitsee eikä tiedosta tarvitsevansa, ja purkaa sen noin nurisemalla kaikesta? Jotain puuttuu, turvaa, rajoja tms.

Tätä olen yrittänyt pohtia. Myönnän, etten ole väsymykseltä aina jaksanut olla läsnä lapselle ja varsinkin tämä etätyöaika on ollut hankalaa, kun olen kotona, mutten kuitenkaan voi antaa huomiotani työaikana (lapsi tulee koulusta/iltapäiväkerhosta ennen kuin työpäiväni päättyy). Rajat meillä on mielestäni selkeät eikä lapsi suoranaisesti niitä koettele, on vaan tyytymätön vähän kaikkeen. Ehken ole niin turvallinen aikuinen, kuin hän tarvitsisi. Lapsi on aika herkkä ja koen sen haasteellisena, itse kun en ole. Voihan olla, etten osaa vastata hänen tarpeisiinsa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sano suoraan, että en jaksa enää kuunnella asiatonta kitinää ja valitusta, että sano, jos on aihetta, mutta lopeta se rutina. 7-vuotiaalle voi puhua jo ihan järkeä. Ei tarvitse olla ilkeä. Puhu suoraan. Kerro miltä teistä muista tuntuu ja perustele, että olette yrittäneet olla hänelle hyviä ja tarjota tarpeelliset asiat, mutta tuntuu, ettei mikään riitä ja ole hyvin. 

Tätä olen kokeillutkin, mutta lapsi ei tunnu hahmottavan kokonaiskuvaa, vaan alkaa inttää vastaan jostain yksittäisestä tapauksesta. Hän ei esimerkiksi käsitä, ettei ongelma ole se, ettei juuri tänään ruoka ollut hänen suunsa mukaista, vaan se ettei se ole lähes koskaan. Vaikeaahaan se onkin noin pienelle miettiä muuta kuin juuri sitä hetkeä, kyllä sen ymmärrän.

Ap

Joskus, kun olen ehdottanut, että kerrotaan jokainen vuorollaan kolme kivaa asiaa, mitä on tapahtunut päivän aikana, lapsi on teilannut idean sanoen, ettei halua/huvita/se on ihan tyhmää. Turhauttaa, kun ei tuollaiset pienet kivatkasn jutut onnistu.

Ap

Lapsilähtöisyys vs lapsijohtoisuus. Guugleta myrkyllinen lapsi.

Ihan perusrajat. Ja vaikka sulla on töitä, varmasti voit jättää ne sivuun hetkeksi, koska lapsen etu on saada iloinen tervetulotoivotus pitkän päivän jälkeen lämpimän välipalan kera.

Ota ohjat. Ole aikuinen.

Eikä pomolle tarvitse kaikkea kertoa. Lapsi pitkästyy ja haluaa huomiota.

Voi olla myös ihan perustemperamentissa. Tyytyväisyys, optimistisia/ tyytymättömyys, pessimisti syys.

Olen lukenut jostain, että 8 on kaikkein pahin ikä.

En muista varmaksi milloin se oli, mutta muistan että lapsi yhdessä vaiheessa kitisi ja valitti ihan joka asiasta. Sanoin siihen että nyt lakkaan kuuntelemasta ja yleensä jatkoi valitusta vielä senkin jälkeen. Mutta en siis kommentoinut siihen kitinään enää millään lailla ja sanoin myös sen että sitä ei tunnu mukavalta kuunnella. Että joskus voi ajatella tietoisesti mukavia asioita tai ihan vaan olla hiljaa ja antaa toisten olla, koska kaikkien tunnelmaa ei ole pakko pilata koko ajan.

Ei se nykyäänkään mikään helppo ole, mutta ei myöskään jäänyt tuommoiseksi kaikesta valittajaksi.

Voisiko tätä yrittää lähestyä sitä kautta, että yrittää selittää, että kukaan ei tykkää olla ikuisen valittajan läheisyydessä, kun siitä tulee muillekin paha olla. Että vaikka se ei nyt häntä haittaisi, niin vaikuttaa myöhemmin ainakin puolison, ystävien ja työkavereiden saamiseen. Että opettelisi sen, että jos ei ole hyvää sanottavaa, niin on sitten vaikka hiljaa. Jos ei muuten tajua, niin pitäisikö hänelle jonkin aikaa vastata samalla mitalla, että hän ymmärtäisi miltä se voi toisesta tuntua jos koko ajan valitetaan.

Esimerkkejähän varmasti riittää, olen ollut pari kertaa töissä kitisijöiden kanssa ja kyllä se imee hapen muiltakin työntekijöiltä ja ajaa pahimmillaan asiakkaita pois. Eka tyyppi oli opiskeluajan baarityössä ja asiakkaat sanoi että ei tule jos se on töissä. Sen neidin periaate oli että asiakkaille ei saa hymyillä. Ilmeisesti omistaja irtisanoi sen juurikin asiakaspalautteiden vuoksi. Olihan se tehokas tekniikka, kun olet ikävä asiakkaille, niin ei tarvitse tehdä töitä kun asiakkaat kaikkoavat sen työvuoroilta. Vähän ot, mutta esimerkki elävästä elämästä. Toinen tapaus oli sitten sellainen, että löysi valitettavaa jopa isosta palkankorotuksesta. Työkaveri ei suostunut tekemään töitä samassa huoneessa sen negatiivisuuden vuoksi.

Juttu on se, että ihminen on herkkä, eikä me voida auttaa vaan sun pitää itse hakea ratkaisuja. Mitään valmista ohjetta joka toimii kuin synti ei vain ole.

Lapset myös vaistoaa paljon ns implisiittisiä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla myös ihan perustemperamentissa. Tyytyväisyys, optimistisia/ tyytymättömyys, pessimisti syys.

Tämä. Jotkut vauvatkin itkee herkästi ja toiset taas ovat melkein aina hyvällä tuulella eivätkä järkyty mistään. Eihän se muulla selity kuin (enimmäkseen) temperamentilla. Jos lapsi on valittaja niin ei välttämättä ole vikaa vanhemmissa tai lapsen turvallisuudentunteessa, se saattaa myös vaan olla luonteeltaan sellainen, että herkästi reagoi negatiivisiin asioihin ja jää junnaamaan niissä. Aikuisenakin jotkut meistä ovat huolehtijoita ja toiset rentoja.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tätä yrittää lähestyä sitä kautta, että yrittää selittää, että kukaan ei tykkää olla ikuisen valittajan läheisyydessä, kun siitä tulee muillekin paha olla. Että vaikka se ei nyt häntä haittaisi, niin vaikuttaa myöhemmin ainakin puolison, ystävien ja työkavereiden saamiseen. Että opettelisi sen, että jos ei ole hyvää sanottavaa, niin on sitten vaikka hiljaa. Jos ei muuten tajua, niin pitäisikö hänelle jonkin aikaa vastata samalla mitalla, että hän ymmärtäisi miltä se voi toisesta tuntua jos koko ajan valitetaan.

Esimerkkejähän varmasti riittää, olen ollut pari kertaa töissä kitisijöiden kanssa ja kyllä se imee hapen muiltakin työntekijöiltä ja ajaa pahimmillaan asiakkaita pois. Eka tyyppi oli opiskeluajan baarityössä ja asiakkaat sanoi että ei tule jos se on töissä. Sen neidin periaate oli että asiakkaille ei saa hymyillä. Ilmeisesti omistaja irtisanoi sen juurikin asiakaspalautteiden vuoksi. Olihan se tehokas tekniikka, kun olet ikävä asiakkaille, niin ei tarvitse tehdä töitä kun asiakkaat kaikkoavat sen työvuoroilta. Vähän ot, mutta esimerkki elävästä elämästä. Toinen tapaus oli sitten sellainen, että löysi valitettavaa jopa isosta palkankorotuksesta. Työkaveri ei suostunut tekemään töitä samassa huoneessa sen negatiivisuuden vuoksi.

Olet ihan oikeassa kaikesta, mutta ei 7-vuotiasta kiinnosta tulevat puolisot ja työt. En usko että sen ikäinen osaa realistisesti kuvitella itseään sen isompana kuin pari vuotta vanhempana.

Se voi vaikuttaa, jos miettii ihan tätä hetkeä ja sitä,että kavereiden saamiseen nyt vaikuttaa oma asenne.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla myös ihan perustemperamentissa. Tyytyväisyys, optimistisia/ tyytymättömyys, pessimisti syys.

Totta. Lapset ovat kehittymättömiä ja heillä korostuvat luonteen särmät ja ääripäät enemmän kuin aikuisilla, mikä ilmenee tuollaisena jatkuvana valittamisena ja nurinana. Aikuisena sama ihminen saattaa olla kriittinen mutta kypsymisen ansiosta ei jää jumiin joka pikkuasiaan ja nurise niistä loputtomiin. Toisaalta ei ole oikein, että yksi lapsi saa rassata koko perheen ilmapiiriä epämiellyttävällä käytöksellään. Löytyisikö kouluterveydenhuollon tai perheneuvolan kautta apua? Vaikuttaa siltä, että valittamisen takana voi olla jotain muutakin, kuten stressiä, kouluhuolia tai mahdollisesti jatkotutkimuksia vaativaa oireilua.

Lapsella on selvästi rankkaa, eikä löydä sitä syytä eikä voi sitä sitten korjata. Onko koulussa kaikki hyvin, ei kiusata? Yleensä lapset purkaa pahaa oloaan pienenä valittamalla jostain satunnaisesta ja merkityksettömästä. 

Sinuna ap ottaisin lapsen kiukut vakavasti ja antaisin lapselle paljon huomiota ja aikaa. Lapsi avautuu ja rauhoittuu, kun saa turvaa. Sitten voitte selvittää mistä on kyse ja miten voit häntä auttaa. Sanoisin lapselle, että olen huomannut, että sulla on nyt rankkaa ja kaikki ärsyttää ja että ajattelit viettää hänen kanssaan kivan rauhallisen päivän josko se piristäisi. Ole hänelle erityisen kiva, huomioi ja sitä kautta avaat keskustelulle tilaa. Joku on nyt huonosti.