Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko seurustella henkilön kanssa joka ei harrasta lainkaan kirjallisuutta?
11.12.2021 |
Olen suuri kirjallisuuden ystävä ja erottuani huomasin miten paljon suhde vei aikaa kirjallisuudelta. Erottuani olen pystynyt taas keskittymään lukemiseen niinkuin ennen suhdetta. Suhteen aikana ei ollut ainuttakaan hiljaista hetkeä. Olisi pitänyt pystyä lukemaan mekastamisen ja kolistelun keskellä, ja jos välillä luin esim. 10 tuntia päivässä, siitä tuli sanomista etten välitä lainkaan suhteestamme. Tietenkin kumppani ei ollut lukenut ainuttakaan kirjaa pariinkymmeneen vuoteen joten tuskin hän ymmärsi miten paljon omaa aikaa ja omaa rauhaa se vaatii jotta paksuihin, vieraskielisiin kirjoihin voi keskittyä.
M39
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella on aikaa harrastaa kirjallisuutta? Pitäisi melkein olla työtön, jotta olisi aikaa lukea.
No ainakaan parisuhteen kanssa tuo ei ole kovinkaan yhteensopiva harrastus. Omasta rauhasta joutuu tinkimään. Sinkkuna kerkeää lukemaan viidestä kymmenen kertaa enemmän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella on aikaa harrastaa kirjallisuutta? Pitäisi melkein olla työtön, jotta olisi aikaa lukea.
Ennen kuin minä jäin työttömäksi, tapanani oli mennä sänkyyn lukemaan viimeistään puoli yhdeksän uutisten jälkeen - siinä sitä aikaa oli. Sängyssä lukeminen alkoi jo ennen alakouluaikaa eli viisikymmentä vuotta sitten, ja nukkumaanmeno on outoa, jollei siihen kuulu lukeminen. Nyt työttömänä luen ihan silloin, kun huvittaa.
Haluan kumppanin joka osaa sanoa lukee kirjoja sen sijaan että vääntää sen muotoon harrastaa kirjallisuutta. Teillä varmaan kuolemakin on keskuudesta poistumista.
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu MITÄ viihdettä hän kuluttaa.
Kiertäsin kaukaa esim miehet jotka lukevat vain sovinistisia valkoisia miehiä. Tai elävät fantasiamaailmassa Tolkien-kiilto silmissään. Tai siteeraavat homehtunutta Freudia... Mieluummin sitten autoja vapaa-ajallaan ruuvaileva kaveri joka osaa ajatella kuplan ulkopuolelta.
"Sovinistisiä valkoisia miehiä"? Minä luen harvoin nykykirjallisuutta. Montako yli sata vuotta vanhasta kirjasta on muun kuin valkoisen (miehen) kirjoittama? Luen esimerkiksi Defoe:ta, Voltairea, Alexander Dumasia, Pushkinia. Ainiin, paitsi että Alexander Dumas ja Pushkin olivat puoliksi mustia, olisitko tiennyt sen? --AP
En nyt sanoisi, että lukeminen erityisesti määrittäisi identiteettiäni, mutta pyrin lukemaan päivittäin ainakin vähän ja käymään kirjastossa viikoittain, ruuhkavuosiarjen salliessa. Exäni luki vain pakollisia tenttikirjoja, nykyiseni on himolukija. Ero yleissivistyksessä on valtava, mikä käytännössä näkyy siinä, että mies osaa yhdistää uudet keskustelunaiheet johonkin viitekehykseen ilman pitkää pohjustusta. Jotenkin ymmärrämme toisiamme vaistomaisesti, enkä vaihtaisi häntä kehenkään. Ainoa, mitä vähän karsastan joissakin himolukijoissa, on hatarasti verhottu snobismi (ei koske onneksi miestäni) ja halu hehkuttaa lukukokemuksiaan vuolaasti ja pitkäveteisesti (koskee valitettavasti yhtä ystävääni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin jos mies olisi sellainen, että vaikka ei itse lue, niin ei olisi mitään sitä vastaan, että minä luen. Samoin kuin miehellä voisi olla jokin oma harrastus, esim. musiikki, koneet tai tekniikka, liikunta tms. Kumpikin antaisi toisen rauhassa harrastaa omia harrastuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu MITÄ viihdettä hän kuluttaa.
Kiertäsin kaukaa esim miehet jotka lukevat vain sovinistisia valkoisia miehiä. Tai elävät fantasiamaailmassa Tolkien-kiilto silmissään. Tai siteeraavat homehtunutta Freudia... Mieluummin sitten autoja vapaa-ajallaan ruuvaileva kaveri joka osaa ajatella kuplan ulkopuolelta.
"Sovinistisiä valkoisia miehiä"? Minä luen harvoin nykykirjallisuutta. Montako yli sata vuotta vanhasta kirjasta on muun kuin valkoisen (miehen) kirjoittama? Luen esimerkiksi Defoe:ta, Voltairea, Alexander Dumasia, Pushkinia. Ainiin, paitsi että Alexander Dumas ja Pushkin olivat puoliksi mustia, olisitko tiennyt sen? --AP
Tekeekö musta isoisä tai musta isoisänisä noista puoliksi mustia? Olen aika huono matikassa, mutta silti tuo laimennusaste vähän epäilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin jos mies olisi sellainen, että vaikka ei itse lue, niin ei olisi mitään sitä vastaan, että minä luen. Samoin kuin miehellä voisi olla jokin oma harrastus, esim. musiikki, koneet tai tekniikka, liikunta tms. Kumpikin antaisi toisen rauhassa harrastaa omia harrastuksiaan.
Niin, mutta kunhan ei liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö musta isoisä tai musta isoisänisä noista puoliksi mustia? Olen aika huono matikassa, mutta silti tuo laimennusaste vähän epäilyttää.
Kyllä, jos on erittäin musta isoisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen lukenut ennen, mutta menettänyt kiinnostukseni kirjoihin melkein kokonaan. Ne eivät tunnu sanovan enää mitään tärkeää.
Siinä naisten järjettömät vaatimukset vuonna 2021: Pitäisi olla sivistynyt, muttei saisi kuluttaa siihen paljon aikaa! Parasta vaan kun ei niiden akkojen kanssa ole tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Kumppani saisi kyllä olla kiinnostunut kirjoista, mieluiten sellaisista, joissa on alaviitteitä. Mutta tässäkin asiassa täytyy olla tasapaino. Jos esimerkiksi taloudessa on (molempien) pieniä lapsia ja vain toisella aikaa lukea, ei kaikki ole kunnossa.
Lapset olisivat viimeinen naula arkkuun lukemisharrastukselle.
Vierailija kirjoitti:
En nyt sanoisi, että lukeminen erityisesti määrittäisi identiteettiäni, mutta pyrin lukemaan päivittäin ainakin vähän ja käymään kirjastossa viikoittain, ruuhkavuosiarjen salliessa. Exäni luki vain pakollisia tenttikirjoja, nykyiseni on himolukija. Ero yleissivistyksessä on valtava, mikä käytännössä näkyy siinä, että mies osaa yhdistää uudet keskustelunaiheet johonkin viitekehykseen ilman pitkää pohjustusta. Jotenkin ymmärrämme toisiamme vaistomaisesti, enkä vaihtaisi häntä kehenkään. Ainoa, mitä vähän karsastan joissakin himolukijoissa, on hatarasti verhottu snobismi (ei koske onneksi miestäni) ja halu hehkuttaa lukukokemuksiaan vuolaasti ja pitkäveteisesti (koskee valitettavasti yhtä ystävääni).
Täytyy myöntää, että ero yleissivistyksessä on melko iso meillä. Olen siis se, kenen miesystävä ei pysty keskittymään. Lukee kuitenkin uutisia tai niinkuin usein sanoo, ainakin otsikot niistä. Mutta niin, vaikka on älykäs ja nokkela, niin se ei aivan paikkaa sitä aukkoa yleissivistyksessä. Välillä joudun selittämään minulle täysin itsestäänselviä asioita hänelle, siis sellaisia jotka kuuluvat ihan normiyleissivistykseen. Se turhauttaa, ikinä ei voi viitata mihinkään, koska joutuu juurtajaksaen selittämään sen viittauksen alkuperän yms. Mutta sitten taas, jos katsotaan esim. laadukas elokuva, jota kumpikaan ei ole nähnyt, siitä seuraa hyvä keskustelu. Eli tiivistettynä yleissivistyksen puute on se, joka lukemattomissa ihmisissä ärsyttää (sic!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että ero yleissivistyksessä on melko iso meillä. Olen siis se, kenen miesystävä ei pysty keskittymään. Lukee kuitenkin uutisia tai niinkuin usein sanoo, ainakin otsikot niistä. Mutta niin, vaikka on älykäs ja nokkela, niin se ei aivan paikkaa sitä aukkoa yleissivistyksessä. Välillä joudun selittämään minulle täysin itsestäänselviä asioita hänelle, siis sellaisia jotka kuuluvat ihan normiyleissivistykseen. Se turhauttaa, ikinä ei voi viitata mihinkään, koska joutuu juurtajaksaen selittämään sen viittauksen alkuperän yms. Mutta sitten taas, jos katsotaan esim. laadukas elokuva, jota kumpikaan ei ole nähnyt, siitä seuraa hyvä keskustelu. Eli tiivistettynä yleissivistyksen puute on se, joka lukemattomissa ihmisissä ärsyttää (sic!)
Eli haluaisit että mies on sivistynyt, mutta hän ei saisi käyttää siihen liikaa aikaa? Haluatko lapsia tai onko sinulla niitä? (Toivottavasti ei.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että ero yleissivistyksessä on melko iso meillä. Olen siis se, kenen miesystävä ei pysty keskittymään. Lukee kuitenkin uutisia tai niinkuin usein sanoo, ainakin otsikot niistä. Mutta niin, vaikka on älykäs ja nokkela, niin se ei aivan paikkaa sitä aukkoa yleissivistyksessä. Välillä joudun selittämään minulle täysin itsestäänselviä asioita hänelle, siis sellaisia jotka kuuluvat ihan normiyleissivistykseen. Se turhauttaa, ikinä ei voi viitata mihinkään, koska joutuu juurtajaksaen selittämään sen viittauksen alkuperän yms. Mutta sitten taas, jos katsotaan esim. laadukas elokuva, jota kumpikaan ei ole nähnyt, siitä seuraa hyvä keskustelu. Eli tiivistettynä yleissivistyksen puute on se, joka lukemattomissa ihmisissä ärsyttää (sic!)
Eli haluaisit että mies on sivistynyt, mutta hän ei saisi käyttää siihen liikaa aikaa? Haluatko lapsia tai onko sinulla niitä? (Toivottavasti ei.)
Mitä ihmettä, mistä noin päättelit :D Haluan, että käyttää paljon aikaa itsensä sivistämiseen, koska niin käytän minäkin. No ei, mutta vaadin siis paljon omaa aikaa, joten kumppaninkin täytyy olla sellainen. En halua lapsia eikä ole.
Vierailija kirjoitti:
No en voisi.
Kirjojen polttaminen antaa niin paljon täytettä elämään.
Lämpöarvo on kyl lähes olematon.
Voisin ja olen. Olen lukenut kirjallisuutta yliopistossa ja työni liittyy siihen kiinteästi. Luen toista sataa kirjaa vuodessa. Mieheni ei lue, on lukenut viimeisen parinkymmennen vuoden aikana ehkä kaksi kirjaa, työhön liittyvää kirjallisuutta toki enemmän. Mieheni on ihan yhtä sivistynyt ja keskustelukykyinen kuin minäkin, seuraa yhteiskunnallisia asioita ja on älykäs.
Kirjasnobit ovat mielestäni hieman erikoisia ja en tunne pakottavaa tarvetta keskustella kirjoista joita luen. Lukemisharrastus ei ole koskaan ollut parinvalintaan vaikuttava asia itselläni.
10h päivässä :D ? Ymmärrän hyvin jos kumppaniasi risoi tehdä yksin kotityöt, olisin saattanut hieman kolistella minäkin ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt sanoisi, että lukeminen erityisesti määrittäisi identiteettiäni, mutta pyrin lukemaan päivittäin ainakin vähän ja käymään kirjastossa viikoittain, ruuhkavuosiarjen salliessa. Exäni luki vain pakollisia tenttikirjoja, nykyiseni on himolukija. Ero yleissivistyksessä on valtava, mikä käytännössä näkyy siinä, että mies osaa yhdistää uudet keskustelunaiheet johonkin viitekehykseen ilman pitkää pohjustusta. Jotenkin ymmärrämme toisiamme vaistomaisesti, enkä vaihtaisi häntä kehenkään. Ainoa, mitä vähän karsastan joissakin himolukijoissa, on hatarasti verhottu snobismi (ei koske onneksi miestäni) ja halu hehkuttaa lukukokemuksiaan vuolaasti ja pitkäveteisesti (koskee valitettavasti yhtä ystävääni).
Täytyy myöntää, että ero yleissivistyksessä on melko iso meillä. Olen siis se, kenen miesystävä ei pysty keskittymään. Lukee kuitenkin uutisia tai niinkuin usein sanoo, ainakin otsikot niistä. Mutta niin, vaikka on älykäs ja nokkela, niin se ei aivan paikkaa sitä aukkoa yleissivistyksessä. Välillä joudun selittämään minulle täysin itsestäänselviä asioita hänelle, siis sellaisia jotka kuuluvat ihan normiyleissivistykseen. Se turhauttaa, ikinä ei voi viitata mihinkään, koska joutuu juurtajaksaen selittämään sen viittauksen alkuperän yms. Mutta sitten taas, jos katsotaan esim. laadukas elokuva, jota kumpikaan ei ole nähnyt, siitä seuraa hyvä keskustelu. Eli tiivistettynä yleissivistyksen puute on se, joka lukemattomissa ihmisissä ärsyttää (sic!)
Olen se, jolle vastasit. Kuvaat mielestäni tosi hyvin syitä siihen, miksi viihdyn niin hyvin mieheni kanssa. Todella monissa aiemmissa ihmissuhteissa (myös esim. kaveri- ja sukulaisuussuhteet) koin olevani jotenkin outo, kun mainitsemani asiat usein herättivät ihmetystä tai sitten eivät mitään reaktiota. Kun sitten kohtaakin jonkun, jolle useimpia asioita ei tarvitse selittää auki, se vapautumisen tunne on valtava. Mainittakoon lisäksi se, että himolukijani on myös taitava kirjoittaja ja kielitaitoinen, mitä eksäni ei koskaan ollut. Molemmat näistä piirteistä ovat minusta kumppanissa viehättäviä.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän tuskasi. Lukeminen on intohimoni. Itse pystyn kyllä lukemaan vaikka mies katsoisi telkkaa vieressä.
Minulla ei ole koskaan ollut paljon lukevaa kumppania. Jotain nykyinen mieskin lukee, lähinnä tietokirjallisuutta. Kavereissa on lukutoukkia,mutta luemme yleensä niin erilaisia kirjoja että lukemisesta ei oikein synny juttua. Luen sitten arvisteluja ja keskusteluja lukemistani kirjoista netistä.