Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella henkilön kanssa joka ei harrasta lainkaan kirjallisuutta?
11.12.2021 |
Olen suuri kirjallisuuden ystävä ja erottuani huomasin miten paljon suhde vei aikaa kirjallisuudelta. Erottuani olen pystynyt taas keskittymään lukemiseen niinkuin ennen suhdetta. Suhteen aikana ei ollut ainuttakaan hiljaista hetkeä. Olisi pitänyt pystyä lukemaan mekastamisen ja kolistelun keskellä, ja jos välillä luin esim. 10 tuntia päivässä, siitä tuli sanomista etten välitä lainkaan suhteestamme. Tietenkin kumppani ei ollut lukenut ainuttakaan kirjaa pariinkymmeneen vuoteen joten tuskin hän ymmärsi miten paljon omaa aikaa ja omaa rauhaa se vaatii jotta paksuihin, vieraskielisiin kirjoihin voi keskittyä.
M39
Kommentit (69)
Aina löytyy terpeellisempaakin tekemistä kuin lukea satutaronoita kirjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse miehenä luen päivittäin ja lukeminen harrastuksena ei ole pelkästään "lukemista" vaan heijastuu ihmiseen muutenkin. Itse ainakin huomaan tuttavista ja työkavereista ihan olemuksesta ja jutuista että lukeeko vai ei, eli en haluaisi kokeilla kumppania joka ei lue ikinä mitään.
Kaunokirjallisuuden lukeminen on kyllä tehottomin tapa hankkia tietoa mitä tiedän. Jos tykkää kaunokirjallisuudesta, niin se on ihan ok, mutta ei yhdestä tietokirjasta saa tietoa enemmän kuin kymmenestä kaunokirjasta. Vähän sama kuin hankkisi tietoa elokuvia tai tv-sarjoja katsomalla.
Itse luen paljon, mies ei lainkaan. Meillä on kaksi teinipoikaa, joista kumpikaan ei valitettavasti lue juuri mitään. Tai nuorempi voi jotain tietokirjaa lukea ja koulussa pärjää tosi hyvin kaunokirjallisuudenkin kanssa. Isommalla on Asperger (lievä sellainen) ja mikään sepitetty ei selvästi kiinnosta. Sanoisin, että sen kyllä huomaa, lukeeko ihminen vai ei. Ei ole välttämätöntä lukea kehittyäkseen empaattiseksi ihmiseksi, mutta kyllä se suuresti auttaa. Minulle on aina ollut täysin luontevaa, että ihmiset ovat erilaisia ja pitävät erilaisista asioista ja ovat eri mieltä asioista, mutta miehelleni asiat tapaavat käytännössä olla oikein tai väärin. Ja yleensä hän siis ajattelee oikein ja muut ovat jotenkin outoja ja epäilyttäviä, jos ajattelevat eri tavalla. Ja hän on siis sinänsä mukava, korkeasti koulutettu ihminen. Jotenkin vain se perustavanlaatuinen ajatus "kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia" puuttuu häneltä tai ainakin ensireaktio kaikkeen erilaiseen on aina kielteinen, vaikka tämä toinen ei häntä uhkaisi mitenkään. Kirjallisuuden kautta olen itse tutustunut satoihin, no kai tuhansiinkin, erilaisiin ihmisiin, joista osaan voin samastua täysillä, suureen osaan en, mutta siinä he vaan silti ovat!
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoni lopahti yhteen akateemiseen naiseen joka ilmoitti varanneensa joululukemiseksi Harry Potterin.
Minä luen yhtälailla tähtitiedettä käsitteleviä kirjoja kuin Aku Ankkaa. Enkä seurustelisi miehen kanssa, jolla on noin rajoittunut näkemys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin ja olen naimisissa miehen kanssa joka ei lue kirjoja. Hänellä on lukihäiriö. Meillä ei ole koskaan ollut erimielisyyttä siitä, että mä luen koko ajan ja paljon. Mies touhuaa omiaan sillä välin. Ei meidän tarvitse olla kylki kyljessä tekemässä koko ajan jotain yhteistä. Se olisikin ahdistavaa.
Sain häneltä joululahjaksikin lahjakortin kirjakauppaan, kuten joka vuosi:).
Vierailija kirjoitti:
Aina löytyy terpeellisempaakin tekemistä kuin lukea satutaronoita kirjoista.
Eli sä et koskaan katso leffojakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ollenkaan vetoa kirjallisuutta harrastaviin miehiin. Ovat ihan poikkeuksetta näsäviisaita pätijöitä. Sietämättömintä porukkaa ovat kirjallisuuden opiskelijat, se ylimielisyys yhdistettynä huonoon itsetuntoon on niin ristiriitainen ja luotaantyöntävä yhdistelmä. Lukea saa mielellään, mutta jos harrastaa kirjallisuutta, niin kuuluu ei jatkoon -osastolle sekä kaveri- että seurustelumielessä.
Luet harvoin nykykirjallisuutta. Se vastaakin kysymykseen olisiko kirjallisuus meitä yhdistävä tekijä.
Itse luen kirjallisuuteen muutkin, kuin valistuksen ja romantiikan ajat ja itseasiassa kaikki mantereet (ei vain Eurooppa tai siirtomaiden valkoiset miehet näkemyksineen).
Näkemyksesi siitä, että verenperimältään tumma osaisi kertoa kokemuksellisesti eriarvoisuudesta alleviivaa tätä. Varmaan miehesi osaavat kertoa naisnäkökulman myös, koska heillä on ollut äiti? Kieltämättä pölyiseltä kuulostaa kuplasi.