Lue keskustelun säännöt.
Olen muille aina kakkosluokan kaveri - muita?
11.12.2021 |
Onko palstalla muita, jotka ovat aina toisille ns. kakkosluokan kavereita? Olen niin kyllästynyt tähän tilanteeseen. Pidän joitakin ihmisiä ystävinäni ja he pitävät minua kakkosluokan kaverina eli tunne hyvästä ystävyydestä ei ole molemminpuolinen. Kun kuvittelen, että meillä on hyvät välit, niin eiköhän ystävä tokaise, kuinka hänellä on vain muutama todella läheinen ystävä (joihin minä en kuulu). Kun kuvittelen, että jaamme syvällisiä ajatuksia, niin toiselle tilanne ei olekaan samanlainen. Näiden tärkeämpien ystävien kanssa tehdään asioita yhdessä ja nähdään usein, minä olen se, jonka kanssa ei koskaan tehdä mitään erityistä ja nähdään hyvällä lykyllä muutaman kuukauden välein (jos tärkeiden ystävien kanssa nähdään viikottain). Joku saattaa laittaa tärkeälle ystävälle kylään tullessa pöydän täyteen herkkuja ja minun tullessa kylään kaivetaan kaapista pelkkä keksipaketti kahvin kaveriksi. Tärkeämpien ystävien luokse matkustetaan pitkänkin matkan takaa, minun luokseni ei viitsitä vaivautua juuri koskaan (olen asunut sekä lähellä että kaukana ystävistä muuttojen myötä, eikä se vaikuttanut näkemisen määrään). Itse matkustan toisten luo, huomioin, onnittelen merkkipäivinä jne.
Taas sain yhtä tällaista ystävää tavatessa kuulla, kuinka hän selitti minulle tärkeämmistä ystävistään. Esitteli minulle jopa hienoja joululahjoja, joita oli näille ystäville ostanut ja kertoi inside-jutuista lahjojen ostamisen taustalla. Minulle ystävä ojensi lähtiessä suklaarasian lahjana – lahja oli aivan eri luokkaa kuin tärkeämmille ystävilleen ostamat lahjat. En ymmärrä, miksi nuo ihmiset kertovat minulle, ns. kakkosluokan kaverille, juttuja tärkeämmistä ystävistään tai heidän huomioimisestaan. Noista jutuista tulee paha mieli, vaikka aikuinen jo olenkin. Lisäksi tulee olo, että miksi nuo ihmiset viettävät joskus aikaa kaltaiseni kakkosluokan kaverin kanssa? Siksi, että itse ylläpidän yhteyttä? Hyötyäkseen jotenkin?
Miten te muut jaksatte kakkosluokan kavereina oloa? Miten olette toimineet? Joku varmasti ehdottaa tuollaisten ystävien jättämistä ratkaisuksi. Siinä saisi sitten olla ihan yksin, kun muunkaanlaisia ystäviä ei ole.
Ap
Kommentit (89)
Minut kutsutaan monesti baariin mukaan pelkästään sen takia ettei kaverin tarvitse mennä baariin yksin ja kun hän löytää sieltä muita tuttaviaan niin he juttelevat keskenään koko illan eikä kukaan juttele minun kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää oon aina ollut joku viimeinen vaihtoehto. Siksi olen täysin kaveriton nykyään. Jostain syystä kukaan ei halua viettää aikaa kanssani. Ei se mitää. Viihdyn hyvin yksinkin.
Ehkä joskus nämä ovat sellaisia wannabe-ystäviä kuvailemilleen ystäville. Ei sitten kumminkaan tule sieltä kuin ehkä keltaista valoa, mutta onpahan joku jolle todistella muuta.
Hyvän ystävän tapaaminen pitäisi ilahduttaa. Onko sitten järkeä edes tavata enää, jos jälkeenpäin on vaan paha mieli. Lapset laittavat kavereita järjestykseen, kun tilannetaju ei vielä täysin kehittynyt. Mutta käsittämätöntä, että aikuiset tekee vastaavaa.
Tuntevatko sitten itsensä paremmiksi ihmisiksi. Saako jotain mielihyvää hieromalla ”varakaverin” naamaan kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon varakaveri. Kelpaan kuuntelijaksi tai kun tarvitaan apua tai neuvoa johonkin. Tai kun kaveri haluaa pönkittää itsetuntoaan kehumalla mulle itseään, parisuhdettaan ym, voi että sitä hehkutusta. Mun kuulumisia ei kysele, ei ole kiinnostunut. Peruu meidän sovittuja suunnitelmia, mutta viettää aikaa muiden kanssa.
Muhun otetaan yhteyttä kun halutaan kertoa omista ongelmista, tarvitaan apua tai rahaa.
Liika kiltteys ei kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksakaan, olen katkonut välit näihin joille olen varakaveri. En mitenkään dramaattisesti, mutta en vain ole ottanut yhteyttä. En enää halua olla varalla. Sen ymmärrän jos joku on läheisempi, mutta sitä ei aikuisen kuulu hieroa toisen naamaan tai perua menoja.
Kakkoskaveri täälläkin. Eräs, jota pidin parhaana ystävänäni teki aivan ihme ohareita yhtäkkiä monen vuoden ystävyyden jälkeen. En ole enää tekemisissä. Sitten oli toinen, joka suoraan saattoi kysyäkin, että lähdetkö festareille, jos se tai se ei pääse. Olin siis kolmas vaihtoehto. En halua tällaisia ihmisiä lähelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit, että:
"miksi nuo ihmiset viettävät joskus aikaa kaltaiseni kakkosluokan kaverin kanssa? Siksi,
että itse ylläpidän yhteyttä? Hyötyäkseen jotenkin?"
No voihan. Siis pitäisikö ihmisillä olla vain YKKÖSLUOKAN kavereita elämässään?
Etkö_sinä_ymmärrä, että ihmisillä on eri tason kavereita ja tuttavia elämässä?
Minullakin on esimerkiksi; (jos nyt pitäisi jaotella, niin suunnilleen näin)
-tärkeät kaverit
-muut hyvät kaverit
-ok kaverit, mahdollisesti etääntyneet
-tutut
Näitä tärkeitä kavereita haluan nähdä eniten, ja heille viestittelen eniten.
Heidän kanssaan minulla on eniten yhteistä tai muuten viihdyn heidän kanssaan eniten.
Heidän kanssaan minulla on muodostunut side kuukausien tai vuosien saatossa. Minä ymmärrän heitä, ja he ymmärtävät minua. Heitä haluan/haluaisin nähdä usein. Asetan heidät aina etusijalle.
Muille hyville kavereilleni laitan viestiä usein tai välillä, riippuen tilanteesta, asiasta tai yleisestä jaksamisesta. He ovat minulle tärkeitä. Heitä haluan/haluaisin nähdä usein. He ovat tärkeällä sijalla elämässäni.
Ok-kavereille laitan välillä viestiä. En viikoittain enkä välttämättä kuukausittain tai vuosittain.
Riippuu vähän elämäntilanteesta.
Heitä on kiva nähdä, mutta ei "liian usein".
Heille en kerro syvällisimpiä juttuja. Heille puhun aika pinnallisesti elämästäni.
Heidän kanssaan voi tehdä "pinnallisia juttuja", esim. vain käydä kahvilla, tai nähdä lyhyesti.
Heidän kanssaan en suunnittele matkoja tai yhteisiä projekteja.
He ovat kivoja tyyppejä yleisesti, mutta meillä ei ole tarpeeksi yhteistä, tai minulla ei natsaa heidän kanssaan tarpeeksi, jotta kiinnostaisi syventää kaverisuhdetta.
Tämä on ns. pinnallinen kaverisuhde. Minua kiinnostaa mitä heille kuuluu ja on kiva kyllä heidän kanssaan viettää aikaa joskus. He eivät kuitenkaan ole tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiä.
Joskus näen "ihan ok kaveria" sillä perusteella että minulla ei ole "muuta tekemistä".
Näen heitä jossain elämäntilanteissa useammin, jos esim asumme lähekkäin, tai muusta käytännön syystä. Heille en ehkä ole aina ihan rehellinen kaikesta, voin jättää asioita kertomatta.
Heissä saattaa olla piirteitä, jotka ärsyttävät minua.
Kakkoskaveri täälläkin, mutta ihan omasta tahdostani. Lapsena olen ollut sosiaalisilta taidoiltani todella huono, ja silloin sain myös aika pahasti siipeeni ystävyyssuhteessa, jossa olin se ykköskaveri (ja tämä oli siis henkilön kanssa, joka oli aika toksinen).
Vasta jonkin ajan kuluttua tajusin, että haluan pitää ystävyyssuhteen suht kevyenä, ilman että olen kenenkään ykkönen. Tämä sen takia, koska päivittäinen tai viikoittainen yhteydenpito on minunlaiselle introvertille raskasta ja se ei vaan sovi minulle.
Olen mieheni ykkönen ja hän on minun. Minulla on myös läheisiä rakkaita vanhoja ystäviä, joiden kanssa näen porukalla pari kertaa vuodessa, ja erakkoluonteestani huolimatta nämä ystävyyssuhteet ovat minulle kullan arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No suoraan sanottuna - en ajattele asiaa. Ensinnäkään en halua, enkä saa lahjoja ystäviltäni, koska en ole kiinnostunut materiasta, ja he tietävät sen. Läsnäolo on lahja.
Toiseksi en ole mustasukkainen ystävistäni, enkä arvioi heidän suhdettaan heidän muihin ystäviinsä. Ehkä tärkein "validointi", jonka tänä vuonna olen saanut, oli kummiksi "pääsy", missä tapauksessa minulta tosin kysyttiin, että haluanko olla kummi vai muuten vaan täti. En edes tiedä, onko lapsella muita kummeja, koska häntä ei ole kastettu.
Mutta muistan vähän tuollaisia fiiliksiä, tosin ilman vertailua. Eli sen tyyppistä, että olin vaikkapa itse aina se, joka otti yhteyttä. Niille ystäville, joiden kanssa oli sellaista, on käynyt vaihtelevasti: jotkut alkoivat myös pitää yhteyttä, joten välit lähenivät, toiset ovat jääneet matkan varrelle. Mutta tärkein neuvoni on: keskity itsetuntemukseen ja itsesi arvostamiseen, ja lopeta "laskutoimitukset" omasta arvostasi suhteessa ystäviisi. Sinä olet hyvä ja tärkeä, ja ansaitset arvostusta ennen kaikkea itseltäsi. Pidä ystävistä kiinni, jos et ilmankaan halua olla, mutta älä anna heidän käytöksensä määritellä omaa arvoasi. Ole oma paras ystäväsi.
Ja jos mahdollista, hanki myös uusia ystäviä. <3
Kerrotko noille ok-kavereille juttuja tärkeämmistä kavereistasi? Vai puhutko ihan muista asioista mukavasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on aiemmin paljon kavereita, joista osaa luulin ystäviksi. Pikku hiljaa huomasin että olin aina se joka otti yhteyttä. Yhteydenotosta oltiin tosi ilahtuneita mutta siihen se jäi. Päätin jossain vaiheessa että saa olla - hiljaista on ollut.
Olin nuorempana ns. miellyttäjä ja tulin huonommista oloista kuin muut . Nyt minulla menee hyvin sekä taloudellisesti ja ammatillisesti että yksityiselämässä. Ehkäpä minusta ei ole enää heille hyötyä ja eivät voi tuntea paremmuutta. Ilkeästi sanottu, tiedän.
Olen avoin ja positiivinen ihminen; tällaista palautetta olen saanut mm. töissä. Ystäväksi minusta ei jostain syystä kuitenkaan ole.
On helppoa olla kakkosketjun kaveri. Ei ole pelkoa että tulee kutsutuksi mihinkään joten ei siitäkään tule stressiä. Toisaalta sitä on niin sisäistänyt roolinsa että harvemmin tulee itsekään järjestettyä mitään kivaa.
Tuntuukin että olen vajonnut jo kolmosketjun hylkiöksi. Ei juurikaan kiinnosta muiden menot vaan keskityn vain itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko noille ok-kavereille juttuja tärkeämmistä kavereistasi? Vai puhutko ihan muista asioista mukavasti?
Minä, joka kirjoitin, että on ok-kavereita (niinkun monella muullakin), niin heille en todellakaan puhu mistään paremmista kavereista tai tärkeämmistä kavereista. Mainitsen joskus sivulauseessa muita kavereita. Tai kerron jos olen jonkun kaverin kanssa lähdössä jonnekin. Tai yhden kaverin synttärit silloin.
Puhun ok kavereille ihan niitä näitä ja joskus myös tärkeistäkin asioista. Ollaan omasta puolesta ainakin sellaisia pintapuolisia kavereita. Minulle on OK, jos minäkin olen hänelle "ok". Nähdään kun ehitään ja jaksetaan ja viitsitään :D vaihdetaan kuulumisia hyvässä hengessä. Ollaan kavereita.
By the way, nuo eri tason tuttavuudet on ihan normaaleja ja luonollisia asioita. Esim. terapiassa puhuttiin jokus ensimmäisen tason läheisistä, toisen ja kolmannen tason.
Että ihmisillä on ystäviä, kavereita, tuttuja. Ehkä se totuus on jollekin sitten liikaa, ettei voi olla kaikille joku paras kaveri?
Sama täällä, olin se kakkos kaveri joka kelpasi murheita kuuntelemaan ja tukemaan toisen vastoinkäymisissä. Sitten, kun meni hyvin minut hyllytettiin. Sitten kävi niin, että olin menossa naimisiin ja tämä minun entinen ystäväni jolla ei ikinä ollut minulle aikaa, kun hänellä meni hyvin, otti minuun yhteyttä, kun oli kuullut jostain, että olen menossa naimisiin. Alkoi pyytämään kutsua häihini. Kerroin hänelle, että emmehän ole pitäneet yhteyttä moneen vuoteen ja olleet tekemisissä niin kuin ystävät ovat. Hän suuttui minulle siitä. Hän ei saanut kutsua.
En jaksa lukea juttuasi, mutta joo. Olen aina se kolmas porukassa. Ylimääräinen ja sivussa.
Ollut aina. Kaikkeen tottuu
Itse olen ollut jo vuosikausia täysin kaveriton, koska huomasin tuollaista käytöstä, että olen vain varakaveri jota nähdään kun kukaan muu ei suostu tai kun tarvitaan palveluksia.
Parempi olla kokonaan yksin kuin hyväksikäytettävä varakaveri.