Lue keskustelun säännöt.
Olen muille aina kakkosluokan kaveri - muita?
11.12.2021 |
Onko palstalla muita, jotka ovat aina toisille ns. kakkosluokan kavereita? Olen niin kyllästynyt tähän tilanteeseen. Pidän joitakin ihmisiä ystävinäni ja he pitävät minua kakkosluokan kaverina eli tunne hyvästä ystävyydestä ei ole molemminpuolinen. Kun kuvittelen, että meillä on hyvät välit, niin eiköhän ystävä tokaise, kuinka hänellä on vain muutama todella läheinen ystävä (joihin minä en kuulu). Kun kuvittelen, että jaamme syvällisiä ajatuksia, niin toiselle tilanne ei olekaan samanlainen. Näiden tärkeämpien ystävien kanssa tehdään asioita yhdessä ja nähdään usein, minä olen se, jonka kanssa ei koskaan tehdä mitään erityistä ja nähdään hyvällä lykyllä muutaman kuukauden välein (jos tärkeiden ystävien kanssa nähdään viikottain). Joku saattaa laittaa tärkeälle ystävälle kylään tullessa pöydän täyteen herkkuja ja minun tullessa kylään kaivetaan kaapista pelkkä keksipaketti kahvin kaveriksi. Tärkeämpien ystävien luokse matkustetaan pitkänkin matkan takaa, minun luokseni ei viitsitä vaivautua juuri koskaan (olen asunut sekä lähellä että kaukana ystävistä muuttojen myötä, eikä se vaikuttanut näkemisen määrään). Itse matkustan toisten luo, huomioin, onnittelen merkkipäivinä jne.
Taas sain yhtä tällaista ystävää tavatessa kuulla, kuinka hän selitti minulle tärkeämmistä ystävistään. Esitteli minulle jopa hienoja joululahjoja, joita oli näille ystäville ostanut ja kertoi inside-jutuista lahjojen ostamisen taustalla. Minulle ystävä ojensi lähtiessä suklaarasian lahjana – lahja oli aivan eri luokkaa kuin tärkeämmille ystävilleen ostamat lahjat. En ymmärrä, miksi nuo ihmiset kertovat minulle, ns. kakkosluokan kaverille, juttuja tärkeämmistä ystävistään tai heidän huomioimisestaan. Noista jutuista tulee paha mieli, vaikka aikuinen jo olenkin. Lisäksi tulee olo, että miksi nuo ihmiset viettävät joskus aikaa kaltaiseni kakkosluokan kaverin kanssa? Siksi, että itse ylläpidän yhteyttä? Hyötyäkseen jotenkin?
Miten te muut jaksatte kakkosluokan kavereina oloa? Miten olette toimineet? Joku varmasti ehdottaa tuollaisten ystävien jättämistä ratkaisuksi. Siinä saisi sitten olla ihan yksin, kun muunkaanlaisia ystäviä ei ole.
Ap
Kommentit (89)
kaltaisiasi on varmasti paljon, mutta kukaan ei puhu, koska on noloa myöntää ääneen olevansa kakkosluokkaa. eikä kukaan noista "kavereista" varmasti myönnä ääneen pitävänsä sinua huonompana, vaikka pitäisivätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan. En nyt avaudu enempää, mutta halusin kertoa, että et ole ainut. Minua lohduttaa kuulla, että en ole ainut.
tuttu stoori täälläkin. häpeän takia en puhu aiheesta koskaan ääneen
tutulta kuulostaa, ap.
mulla sama ongelma. nihkeintä on, kun luulen olevani jollekin ihmiselle hyväkin ystävä ja sitten toinen osoittaakin ihan suoraan, etten ole ja olen vain kuvitellut meidän olevan hyviä ystäviä.
kädetön olo, kun en tiedä mitä teen väärin, kun en koskaan pääse hyvä ystävä tasolle kenenkään kanssa.
Et ole ainoa. Itselläni sama kokemus. Inhottaa, kun olen vuosia saattanut tutustua jonkun kanssa ja syventää ystävyyssuhdetta. Luulen, että tunnemme toisemma hyvin ja sitten käy ilmi, ettei näin olekaan.
Eräs ystäväni aina jaksoi hehkuttaa minulle, mitä kaikkea kivaa teki toisten ystävien kanssa. Matkusteli, piti illanistujaisia yms.. Minun kanssani ei raaskinut käydä edes kahvilassa, vaan halusi ostaa kaupasta eväspullat kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma täällä. Olen se, jolle välillä kirjoitellaan viestejä ja nähdään 1-2 kk välein. Saatan ensin luulla, että meillä on mukava 3-4 hengen porukka ja hetken päästä tajuan, että muut on sisäpiirissä ja tekevät viikottain asioita keskenään ja kutsuvat toisiaan mukavaan tekemiseen. Ja kyllä, olen myös itse ollut aktiivinen ja pyrkinyt tuomaan esille, että olisin halukas kaikenlaiseen ajan viettämiseen. Olen saattanut luulla olevani hyväkin ystävä, mutta sitten kaverini saattaa ruveta puhumaan ”parhaista ystävistä” joihin minä en tietenkään kuulu.
No mulla on joskus ollu tommosta, mutta esim viimeisimmässä oli kyse siitä etten itse halunnut tutustua. Eli alkuun ehdotettiin kaikkea kivaa, mutta kun en ikinä lähtenyt niin aktiivisemmat siirtyi paremmiksi kavereiksi. Viihdyn itekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kannata tuhlata aikaasi tuollaisiin ihmisiin. heistä ei koskaan tule sinulle läheisiä ystäviä. keskitä energiasi uusiin ihmisiin tutustumiseen, heistä voi löytyäkin läheinen ystävä.
Minullekin tuttua, mutta osalta vähän eri juttukin. Olen itse erittäin vähän itsestäni antava, en kerro asioitani en hyviä enkä huonoja. Sitten huomaan, että ystävinäni pitämäni ihmiset ovat erilaisissa väleissä muiden ystäviensä kanssa kuin minun. Mutta sehän johtuu ihan vain itsestäni. En voi vaatia, kun en anna. Mutta silti se joskus harmittaa. Ei tosin ole ystävä- ja kaveripiirissäni tapana luetella mitään ystävälistoja, että kuka nyt on läheinen ja kuka paras ystävä. Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika huonot sosiaaliset taidot ja tahdittomuutta täytyy olla jos alkaa toiselle luettelemaan tärkeimpiä ystäviään, mainitsematta tämän nimeä. Jätä omaan arvoonsa moiset pölvästit.
Minusta on ylipäätään mautonta esitellä ulkopuoliselle lahjoja, joita on ostanut jollekin muulle. Miten ne lahjat kuuluvat ulkopuoliselle? Eivät mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle taas käy aina niin, että tutustun kivaan ihmiseen ja nähdään ja viesitellään yms. Sitten jossain vaiheessa havahdun siihen, että.yhteydenpito on vain minun varassani ja jos alan himmata sitä, niin koko homma kuivuu kasaan. Kaikilla aikuisilla on jo ne parhaat kaverit. Itse olrn muualta muuttanut ja kaikki ystävät asuvat kaukana, niin olen yrittänyt saada kavereita täältä. Nyt olen luovuttanut ja keskityn vastedes perheeseeni ja harrastuksiini.
Tuttua täälläkin!
Vuosien ajan tunsin riittämättömyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Sitten jotenkin sain tarpeekseni ja päätin, että olen ennemmin yksin kuin varakaveri AIKUISILLE ihmisille. Lopetin yhteydenpidon ja ajattelin heidän kyllä ottavan yhteyttä jos siltä tuntuu. Harvakseltaan ovat yhteydessä olleet. Yhden kohdalla en tiedä mitä sisäpiirin kanssa tapahtui, kun yhtäkkisesti sain pyynnön alkaa kummiksi hänen nuorimmaiselle tytölle. Ennen sinisilmäisesti olisin pitänyt tätä ystävyyden osoituksena (jota se tietysti onkin) mutta taustalla varmasti oli jokin syy miksi sisäpiiriläisiä ei pyydetty.
Olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin ja keskittyä heihin, jotka valitsevat minut. En vieläkään ole yhdessäkään sisäpiirissä, eikä minulla ole tiivistä kaveriporukkaa. On kuitenkin eri elämäntilanteista ja työyhteisöistä tuttuja ihmisiä, joiden kanssa olen ystävystynyt molemminpuolisesti. Heistä olen kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jätin tuollaiset kaverit taakseni. En ole tavannut ketään kaveria vuoteen. Pelkäsin sortuvani taas varakaveriksi ja laukkaamaan heti toiselle puolelle kaupunkia kun joku sattuu käskemään. Oma seura riittää.
Todella monet ihmiset on oikeasti tosi tökeröitä eivätkä ajattele miltä heidän sanomisensa vaikuttajat kuulijasta. Esimerkiksi juuri tuo hyvistä ystävistä jauhaminen toisen kaverin kuullen tai muille hankittujen lahjojen esittely kun toiselle antaa marketista hankitun suklaarasian (eri asia tietty jos sitä on varta vasten toivottu tai antaja tietää että tämä on saajan lempisuklaata).
Kaikkien kanssa ei olla yhtä läheisiä ja parhaita ystäviä mutta ei sitä tarvitse hieroa toisen naamaan. Silloin kun ollaan jonkun kaverin kanssa, keskitytään häneen ja kohdellaan häntä sen hetken tärkeimpänä ystävänä, jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. Ei varmaan kukaan halua että kaveri tulee kylään ja kuluttaa sen ajan suunnittelemalla reissuja ja menoja niiden parempien ystävien kanssa.
Minäkin olen kokenut vastaavaa. Innoissaan tapaa hyvän ystävän ja jälkeenpäin on paha mieli. Saa kuulla mitä kaikkea kivaa on niiden ilmeisesti parempien ystävien kanssa tehty. Juuri oikeen hierotaan naamalle kaikki.
Mitä tämä juttu on? En ymmärrä.
Juu, olen. Olen myös huomannut, että nämä kavereita arvottavat ovat kovasti hyödyn ja rahan jne. perään. En tahtoisi heidän ykkösluokan kaverinsa ollakaan. Mitä enemmän autan jotain ihmistä, sen tyhmempänä hän usein pitää. Pitäköön. Kyllä minäkin asiat huomaan ja laitan muistojen aarrekammioon. Siellä on ykkösenä ne ikuiset kakkoset, jotka eivät yritä päteä ja pärjätä muiden kustannuksella.