Miten ottaa puheeksi epätasa-arvo vauva-arjessa?

On se kamalaa, ku mies ei pysty perhettään elättämään.

Luojan kiitos, etten ole koskaan saanut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylvetättekö siis joka ilta..? Itse en todellakaan kyllä myöskään jaksaisi noin usein.

Miksi mies kokisi "nalkuttamisena" sen, että toteat, että samaa iltarumbaa sinäkin olet tehnyt kun hän on käynyt kuntosalilla? Kyllähän hänkin ymmärtää, ettei asia silloin ole mennyt reilusti. Ei tässä tarvitse mitään härkästä kärpäsestä tehdä - jonkun ne iltatoimet nyt vain tulee tehdä ja joskus se on sinä, joskus mies. Jos tämä osuus on miehelle jostain syystä esimerkiksi ajankohdan takia raskas, niin jospa hän sitten ottaisi suuremman vastuun jostakin muusta, esimerkiksi syöttämisestä tai vaipan vaihdosta?

Ei kylvetetä, oli hieman epäselvästi ilmaistu, tarkoitin sillä iltapesua eli hammaspesu, pottailu, vaipanvaijto ja siinä yhteydessä tarvittaessa peppupesu. Kylpy ehkä kahdesti viikossa vain.

Tuo on kyllä totta että pitäisi ymmärtää, mutta kun olen varovasti vihjaillut, niin ies on kovasti kommentoinut, että mitäs voi tunteilleen mitään jos kokee illat rankoiksi. Sekin antaa sellaisen fiiliksen, että hän luulee minun jotenkin kokevan ne automaattisesti helpoiksi koska olen äiti😅

Ap

Tässä se valitettavasti on se ydin, hän ei näe teitä samalla viivalla. Hänestä se homma jotenkin kuuluu sinulle, koska olet äiti. Hän ei pidä teitä samanlaisina ja siis samanveroisina. Sinun ei auta kuin pitää pintasi. Tarvittaessa pariterapia.

Totta kai sinäkin tarvitsisit ja ansaitsisit kaksi vapaata iltaa viikossa kuten hänkin. Sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, mitä niillä haluat tehdä. Hänen salikäynti ei ole sen pyhitetympää kuin vaikka sinun lenkit tai käynti kahvilla ihan yksin.

Tuo riidan varominen kuulostaa tutulta ja huolestuttavalta. Kyllä asioista pitää voida puhua ilman, että toinen heti kuittaa "nalkuttamiseksi" (minkä rinnastan nykyään kiusaamiseen) tai uhriutuu ja vetää herneet nenään.

Oma mieheni oli juuri tuollainen. Onneksi nyt pois kuvioista. En edes tajunnut miten raskaita vuodet hänen kanssaan olivat ennen kuin loppuivat. Huh.

Vierailija kirjoitti:

Tuo riidan varominen kuulostaa tutulta ja huolestuttavalta. Kyllä asioista pitää voida puhua ilman, että toinen heti kuittaa "nalkuttamiseksi" (minkä rinnastan nykyään kiusaamiseen) tai uhriutuu ja vetää herneet nenään.

Oma mieheni oli juuri tuollainen. Onneksi nyt pois kuvioista. En edes tajunnut miten raskaita vuodet hänen kanssaan olivat ennen kuin loppuivat. Huh.

Munankuorilla kävely johtuu henkisestä väkivallasta. Tuossa tapauksessa että väitetään että omien tarpeiden esille tuominen ja puheeksi ottaminen ja niiden puolustaminen on "nalkuttamista". Se on manipulointia miehen puolelta, se on tapa syyllistää kumppani siitä että puhuu ongelmista. Niin saadaan puhe ongelmista loppumaan ja kumppani alistumaan epäreiluun järjestelyyn. Erittäin epäterve vuorovaikutustapa miehen puolelta tuo "hyökkäys on paras puolustus". Terveessä parisuhteessa kummankin juuri pitää pitää huoli omista rajoista ja tarpeista. Tuo on tie kohti eroa. Varmasti se ero tulisi aikanaan miehelle täytenä yllätyksenä.

Vai että on rankkaa. No voi voi, ehkä miehen ei olisi kannattanut tehdä lasta. Jos satut sairastumaan pahasti tai jopa kuolemaan niin kukas ne kauheet iltatoimet sitten hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylvetättekö siis joka ilta..? Itse en todellakaan kyllä myöskään jaksaisi noin usein.

Miksi mies kokisi "nalkuttamisena" sen, että toteat, että samaa iltarumbaa sinäkin olet tehnyt kun hän on käynyt kuntosalilla? Kyllähän hänkin ymmärtää, ettei asia silloin ole mennyt reilusti. Ei tässä tarvitse mitään härkästä kärpäsestä tehdä - jonkun ne iltatoimet nyt vain tulee tehdä ja joskus se on sinä, joskus mies. Jos tämä osuus on miehelle jostain syystä esimerkiksi ajankohdan takia raskas, niin jospa hän sitten ottaisi suuremman vastuun jostakin muusta, esimerkiksi syöttämisestä tai vaipan vaihdosta?

Ei kylvetetä, oli hieman epäselvästi ilmaistu, tarkoitin sillä iltapesua eli hammaspesu, pottailu, vaipanvaijto ja siinä yhteydessä tarvittaessa peppupesu. Kylpy ehkä kahdesti viikossa vain.

Tuo on kyllä totta että pitäisi ymmärtää, mutta kun olen varovasti vihjaillut, niin ies on kovasti kommentoinut, että mitäs voi tunteilleen mitään jos kokee illat rankoiksi. Sekin antaa sellaisen fiiliksen, että hän luulee minun jotenkin kokevan ne automaattisesti helpoiksi koska olen äiti😅

Ap

Sano sille, että et koe niitä iltoja yhtään sen helpommiksi itsekään. Joten asialle ei oikein voi mitään muuta kuin jakaa hommat tasan ja koettaa sopeutua.

Vierailija kirjoitti:

Tuo riidan varominen kuulostaa tutulta ja huolestuttavalta. Kyllä asioista pitää voida puhua ilman, että toinen heti kuittaa "nalkuttamiseksi" (minkä rinnastan nykyään kiusaamiseen) tai uhriutuu ja vetää herneet nenään.

Oma mieheni oli juuri tuollainen. Onneksi nyt pois kuvioista. En edes tajunnut miten raskaita vuodet hänen kanssaan olivat ennen kuin loppuivat. Huh.

Minunkin mieheni on tuollainen. Kotityöt on pakko tehdä. Ei roskia voi jättää haisemaan ja kasaantumaan, pyykit on pestävä, asunto siivottava jne. Ne on pakko tehdä halusi tai ei ja niissä ei ole kyse mistään puolisoiden erilaisesta siisteyskäsityksestå. Mieheni ei tee yhtään mitään vaan raivoaa minulle siitä että taas alkoi tuo. Lähtee ovet paukkuen kuin pikkulapsi. Viimeisenä uhkaa jättää ja ottaa minusta eron. Eli täysin avutonta. Olen saanut sanottua ennen kuin hän taas pakenee ovesta että ei nämä kuulu vain minulle ja että minua loukkaa se että hän pitää itsestään selvänä että minä nainen saa.anan. ä.m.m.ä teen kaiken kotona. Nyt on jokin kuori vähän haljennut ja hän on muutaman kerran tehnyt jotain. Kantaa vihaa minua kohtaan. En jaksa tälläistå kyllä pitkään. Parisuhteessahan pitää saada toiselta positiivisia asioita ja olla kumppaneita. Sitä minä olen tehnyt, mies ei ole näköjään samalla asialla.

Ja molemmat teemme pitkää työpäivää.

Ei sitä tarvitse puheeksi ottaa. Olen poissa tasan niin monta iltaa kuin mieskin ilman puheita. Kyllä se siihen tottuu. Sanot sille, että hän nalkuttaa, jos ottaa asian vielä puheeksi. Itsekäs saa ja pitää olla. Muutoin tulee avioero pitkällä aikavälillä.

Sinun on hyväksyttävää asia että jos et itse halua tehdä niin et voi vaatia muita tekemään niin kuin sinä haluat

"Meillä on mieheni kanssa vuoden vanha lapsi. Olen juuri lopettanut imettämisen kuukausi sitten ja vähän kerrallaan mies on hoitanut nukuttamisia nyt kun ei enää nukahda tissille. Tämä tarkoittaa, että minulla on ensimmäistä kertaa vuoteen mahdollisuus olla poissa kotoa iltaisin kun mieskin voi hoitaa nukutuksia.

Todettakoon, että mies on todella aktiivinen lapsen kanssa, auttaa arjessa ja ottaa vastuuta.

Mutta yksi mutta löytyy, eli iltatoimien rankkuus. Nukutus itsessään menee helposti, mutta mies kokee raskaaksi keittää puuroa, syöttää, kylvettää, pestä hampaat ja nukuttaa ihan yksin.

Olen nyt kahdesti viime kuukauden ollut illan poissa työn merkeissä, kaksi iltaa peräkkäin. Molempina kertoina mies on tehnyt palatessani hyvin selväksi, että koki illat rankkoina ja "toivoisi, ettei iltatöitä olisi". Olenko liian herkkä, kun otin tästä nokkiini, ihan siitä syystä että mies itse on koko vauvavuoden ajan käynyt kaksi iltaa viikossa salilla, jolloin olen aina hoitanut saman nukutusrumban yksin. Plus tietenkin se, että olen itse nukutuksen hoitanut joka ilta kunnes imetys päättyi. En haluaisi olla se vaimo, joka laskee vapaailtoja kristillisellä tasajaolla, mutta olen todella loukkaantunut siitä, että mies jotenkin tekee näistä "vapaailloistani" (jotka eivät edes ole vapaailtoja vaan töitä) niin ison numeron. Se saa minut tuntemaan, ettei hän arvosta sitä, että hänellä on ollut mahdollisuus olla illat poissa kahdesti viikossa koko vuoden ihan vain siksi, että minä olen silloin hoitanut lasta yksin. Ja ihan mukisematta.

Eli, a) ylireagoinko? Ja b) kuinka ottaisin tunteeni puheeksi niin, että mies ymmärtää minua eikä asiasta heti synny riitaa koska "nalkutan""

Tuo lihavoitu lause on hyvä pitää mielessä niinä huonoinakin iltoina, eli vaikka joskus jurppii, niin kokonaiskuva on ilmeisesti kuitenkin plussalla?? Itselleni tilanne näyttäytyy niin, että ap on ottanut ensimmäisenä vuonna paljon vastuuta iltarutiineista, eikä isälle ole ehtinyt muodostua rutiineja. Usein ne arkiasiat, joissa ei ole vielä rutiinia (eivät mene nk. autopilotilla), tuntuvat raskaammilta. Toivottavasti saatte pidettyä keskusteluyhteyden auki, ja osaatte erottaa sen, mikä on esim. väsymyksen tuomaa alavirettä ja mikä on isompi ongelma. Eka vuosi on jo takana, mutta oppiminen jatkuu. Voimia teille, ja uskokaa toisiinne. Eroperheitä tässä maassa on jo ihan riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

"Meillä on mieheni kanssa vuoden vanha lapsi. Olen juuri lopettanut imettämisen kuukausi sitten ja vähän kerrallaan mies on hoitanut nukuttamisia nyt kun ei enää nukahda tissille. Tämä tarkoittaa, että minulla on ensimmäistä kertaa vuoteen mahdollisuus olla poissa kotoa iltaisin kun mieskin voi hoitaa nukutuksia.

Todettakoon, että mies on todella aktiivinen lapsen kanssa, auttaa arjessa ja ottaa vastuuta.

Mutta yksi mutta löytyy, eli iltatoimien rankkuus. Nukutus itsessään menee helposti, mutta mies kokee raskaaksi keittää puuroa, syöttää, kylvettää, pestä hampaat ja nukuttaa ihan yksin.

Olen nyt kahdesti viime kuukauden ollut illan poissa työn merkeissä, kaksi iltaa peräkkäin. Molempina kertoina mies on tehnyt palatessani hyvin selväksi, että koki illat rankkoina ja "toivoisi, ettei iltatöitä olisi". Olenko liian herkkä, kun otin tästä nokkiini, ihan siitä syystä että mies itse on koko vauvavuoden ajan käynyt kaksi iltaa viikossa salilla, jolloin olen aina hoitanut saman nukutusrumban yksin. Plus tietenkin se, että olen itse nukutuksen hoitanut joka ilta kunnes imetys päättyi. En haluaisi olla se vaimo, joka laskee vapaailtoja kristillisellä tasajaolla, mutta olen todella loukkaantunut siitä, että mies jotenkin tekee näistä "vapaailloistani" (jotka eivät edes ole vapaailtoja vaan töitä) niin ison numeron. Se saa minut tuntemaan, ettei hän arvosta sitä, että hänellä on ollut mahdollisuus olla illat poissa kahdesti viikossa koko vuoden ihan vain siksi, että minä olen silloin hoitanut lasta yksin. Ja ihan mukisematta.

Eli, a) ylireagoinko? Ja b) kuinka ottaisin tunteeni puheeksi niin, että mies ymmärtää minua eikä asiasta heti synny riitaa koska "nalkutan""

Tuo lihavoitu lause on hyvä pitää mielessä niinä huonoinakin iltoina, eli vaikka joskus jurppii, niin kokonaiskuva on ilmeisesti kuitenkin plussalla?? Itselleni tilanne näyttäytyy niin, että ap on ottanut ensimmäisenä vuonna paljon vastuuta iltarutiineista, eikä isälle ole ehtinyt muodostua rutiineja. Usein ne arkiasiat, joissa ei ole vielä rutiinia (eivät mene nk. autopilotilla), tuntuvat raskaammilta. Toivottavasti saatte pidettyä keskusteluyhteyden auki, ja osaatte erottaa sen, mikä on esim. väsymyksen tuomaa alavirettä ja mikä on isompi ongelma. Eka vuosi on jo takana, mutta oppiminen jatkuu. Voimia teille, ja uskokaa toisiinne. Eroperheitä tässä maassa on jo ihan riittävästi.

Tai siis toinen vuosi jo takana toivottavasti, ketjuhan oli näemmä vuoden vanha ;). Olisi mielenkiintoista kuulla, miten nykyään menee.

Naisen velvollisuudet suhteessa:

Lastenhoito

Vaipat

Lapsen nukutus

Siivous

Pyykkäys

Kokkaus

Näin se homma toimii. Perinteet kunniaan.

Vierailija kirjoitti:

Naisen velvollisuudet suhteessa:

Lastenhoito

Vaipat

Lapsen nukutus

Siivous

Pyykkäys

Kokkaus

Näin se homma toimii. Perinteet kunniaan.

Siinä tapauksessa miesten velvollisuudet suhteessa on tienata niin paljon, että koko perheellä on hyvä elintaso ja mahdollisuus ostaa kotiin palveluja, jos on tarvis. Ei vaan onnistu suomimiehiltä vaikka naiset tekee sinun listan työt 90 %:ssa perheistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen velvollisuudet suhteessa:

Lastenhoito

Vaipat

Lapsen nukutus

Siivous

Pyykkäys

Kokkaus

Näin se homma toimii. Perinteet kunniaan.

Siinä tapauksessa miesten velvollisuudet suhteessa on tienata niin paljon, että koko perheellä on hyvä elintaso ja mahdollisuus ostaa kotiin palveluja, jos on tarvis. Ei vaan onnistu suomimiehiltä vaikka naiset tekee sinun listan työt 90 %:ssa perheistä.

Pyykinpesu on kyllä asia, jonka jättäisin nykypäivänä mainitsematta.

Täysin mitätön hommana, joka korkeintaan ärsyttää muttei rasita. Ellei itse tee hommasta vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Naisen velvollisuudet suhteessa:

Lastenhoito

Vaipat

Lapsen nukutus

Siivous

Pyykkäys

Kokkaus

Näin se homma toimii. Perinteet kunniaan.

Painu takaisin sinne luolaasi!

Tyhmä mies. Miksi hän luulee että naiselle nuo iltatoimet olisivat helppoja ja vain hänelle raskaita?

Vierailija kirjoitti:

Maailma on täynnä hyviä miehiä. Jos valitsi paskan miehen, mitä sitten tehdään?

Mistä niitä hyviä miehiä löytää ja miten ne erottaa huonoista?

Kyllähän sitä voi ennen lasta luvata kuut taivaalta ja totuus onkin lopulta toinen. Tiedän itse tällaisia tapauksia.

Ennustaako naisen pitäisi kaiken muun lisäksi?

Juuri näin. muistan kun isäukko antoi lämmintä kättä kahdesi päiväsä eikä ole minulle mitään jäliä sitä jäänyt, Itsekin olen antanut penskoille ympäri korvia jos alk avat hyppiä silmille. Lapset on huostaan otettu kahdesti ja sakkoja olen maksanut. 

Rainion Jaska kirjoitti:

Juuri näin. muistan kun isäukko antoi lämmintä kättä kahdesi päiväsä eikä ole minulle mitään jäliä sitä jäänyt, Itsekin olen antanut penskoille ympäri korvia jos alk avat hyppiä silmille. Lapset on huostaan otettu kahdesti ja sakkoja olen maksanut. 

Ymmärrän jaska oikein hyvin näkökulmasi asiaan.