Lue keskustelun säännöt.
Isä päätti vuosien hyiljaisuuden jälkeen kiinnostua lapsista ja raivoaa nyt minulle kun lapsia ei kiinnosta
20.09.2022 |
Huutaa puhelimessa, uhkailee oikeudella yms. Kahdeksan vuotta lähes täysi hiljaisuus, on tavannut kai kerran koko aikana. Ja nyt sitten pitäisi päästä tasavertaisena vanhempana mukaan lasten elämään. Yhteishuoltajuus meillä on, ja joskus tehty sopimus viikonlopputapaamisista mitä ei ole siis noudatettu vuosiin. Nuorin lapsista ei edes kunnolla muista isäänsä, hänelle pitää nykyistä miestäni isänä (tietää toki ettei ole biologisesti tämän lapsi). Vanhin taas on teini, joka kokee tulleensa hylätyksi eikä voisi vähempää enää kiinnostua ventovieraasta miehestä.
En tiedä mitä tällä aloituksella haen, ehkä vertaistukea tai rohkaisua. Tilanne stressaa niin, etten saa enää nukuttua kunnolla.
Kommentit (87)
Aseta rajat. Ei sinun tarvitse kuunnella raivoamista. Jos lasten isä ei keskity käytännön järjestelyihin vaan puhe pyörii hänen tunteiden ympärillä, voit katkaista puhelun tai lopettaa sellaisiin viesteihin vastaamisen. Sinä et ole vastuussa hänen tunteista, vaan siitä että hoidat oman osuutesi sovitusti. Voisitko olla yhteydessä lastenvalvojaan tai mikä se onkaan, ja pyytää ohjeita miten toimia. Ilmeisesti tietynikäiset lapset saa jo aika vapaasti vaikuttaa itse ja valvoja voisi selittää tämän lasten isälle. Asiat asioina, tsemppiä sinulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äänitä uhkailut, jos mahdollista. Sano että oikeudessa tavataan, muuten yhteydenotot vain tekstiviestein. (jää jälki)
Kuulostaa todella ikävältä, voimia sinulle ja lapsille tämän asian kanssa. Raivostuttaa nämä mieslapset, jotka häviävät lapsen elämästä ja sitten kun heitä taas kiinnostaa, niin kuvittelevat voivansa palata. Vaikka lapsia ei nyt kiinnostaisi, niin heitä voi jossain kohtaa alkaa kiinnostaa isänsä seura. Näissä hetkissä mietin, että äiti tekee kasvattajatyön ja isä haluaa astua kuvaan kun löytää omantunnon tai kuolemanpelon. Puistattaa.
Mikä tässä on niin vaikeaa?????? Autat lapsia tietenkin tutustumaan isäänsä, kuten kehen tahansa läheiseen tutustuttaisiin. Isät ym. menevät vielä tätien, kumminkaimojen ja vanhemman satunnaisten panokumppanien edelle!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella ikävältä, voimia sinulle ja lapsille tämän asian kanssa. Raivostuttaa nämä mieslapset, jotka häviävät lapsen elämästä ja sitten kun heitä taas kiinnostaa, niin kuvittelevat voivansa palata. Vaikka lapsia ei nyt kiinnostaisi, niin heitä voi jossain kohtaa alkaa kiinnostaa isänsä seura. Näissä hetkissä mietin, että äiti tekee kasvattajatyön ja isä haluaa astua kuvaan kun löytää omantunnon tai kuolemanpelon. Puistattaa.
Eli syynä ei ole lasten etu, vaan oma kateutesi helpommalla pääsevää osapuolta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huom. itse VALITSIT kyseisen ihmisen lapsillesi isäksi. Joten nyt sinulla on vastuu auttaa lapsiasi tutustumaan häneen, eikä kiukutella, kun itseäsi harmittaa tuen puute jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella ikävältä, voimia sinulle ja lapsille tämän asian kanssa. Raivostuttaa nämä mieslapset, jotka häviävät lapsen elämästä ja sitten kun heitä taas kiinnostaa, niin kuvittelevat voivansa palata. Vaikka lapsia ei nyt kiinnostaisi, niin heitä voi jossain kohtaa alkaa kiinnostaa isänsä seura. Näissä hetkissä mietin, että äiti tekee kasvattajatyön ja isä haluaa astua kuvaan kun löytää omantunnon tai kuolemanpelon. Puistattaa.
Eli syynä ei ole lasten etu, vaan oma kateutesi helpommalla pääsevää osapuolta kohtaan.
Ööööhhhh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella ikävältä, voimia sinulle ja lapsille tämän asian kanssa. Raivostuttaa nämä mieslapset, jotka häviävät lapsen elämästä ja sitten kun heitä taas kiinnostaa, niin kuvittelevat voivansa palata. Vaikka lapsia ei nyt kiinnostaisi, niin heitä voi jossain kohtaa alkaa kiinnostaa isänsä seura. Näissä hetkissä mietin, että äiti tekee kasvattajatyön ja isä haluaa astua kuvaan kun löytää omantunnon tai kuolemanpelon. Puistattaa.
Eli syynä ei ole lasten etu, vaan oma kateutesi helpommalla pääsevää osapuolta kohtaan.
Mitä sanottavaa sulla on tuosta etäisästä? Lasten etu on se, että kerran hylännyt ei pääse hylkäämään toistamiseen. Mitään takeita ei ole pysyvyydestä edelleenkään.
Varmaan kuvioissa uusi nainen jolle pitää esittää hyvää isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huom. itse VALITSIT kyseisen ihmisen lapsillesi isäksi. Joten nyt sinulla on vastuu auttaa lapsiasi tutustumaan häneen, eikä kiukutella, kun itseäsi harmittaa tuen puute jne.
Eiköhän se ole niin, että aikuinen mies ottaa ihan itse vastuun omista tekemisistään...
Yllättävän lukutaidottomia on puolet näistä kommentoijista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on niin vaikeaa?????? Autat lapsia tietenkin tutustumaan isäänsä, kuten kehen tahansa läheiseen tutustuttaisiin. Isät ym. menevät vielä tätien, kumminkaimojen ja vanhemman satunnaisten panokumppanien edelle!
Tässä on kyllä iso riski, että isä muuttaa uudelleen mielensä ja lapset tulevat jälleen hylätyksi. Lisäksi teini-ikäisiä ei usein muutenkaan enää kiinnosta vierailut viikonloppuisän luona, vaikka olisi ihan ok välitkin. Kaverit menevät edelle. Miten pakotat tapaamaan lähes vierasta ihmistä? Pienempien kanssa voisi ehkä kokeilla jotain tekemistä, johon isä osallistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän lukutaidottomia on puolet näistä kommentoijista.
Mielipide ilman perusteluja, on yhtä tyhjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kuvioissa uusi nainen jolle pitää esittää hyvää isää.
Tämä tuli mullekin mieleen. Miksi muuten olisi yhtäkkiä kiinnostunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella ikävältä, voimia sinulle ja lapsille tämän asian kanssa. Raivostuttaa nämä mieslapset, jotka häviävät lapsen elämästä ja sitten kun heitä taas kiinnostaa, niin kuvittelevat voivansa palata. Vaikka lapsia ei nyt kiinnostaisi, niin heitä voi jossain kohtaa alkaa kiinnostaa isänsä seura. Näissä hetkissä mietin, että äiti tekee kasvattajatyön ja isä haluaa astua kuvaan kun löytää omantunnon tai kuolemanpelon. Puistattaa.
Eli syynä ei ole lasten etu, vaan oma kateutesi helpommalla pääsevää osapuolta kohtaan.
Mitä sanottavaa sulla on tuosta etäisästä? Lasten etu on se, että kerran hylännyt ei pääse hylkäämään toistamiseen. Mitään takeita ei ole pysyvyydestä edelleenkään.
En ymmärrä tuollaista hylännyt -ajattelua ollenkaan. Ei minunkaan isäni asunut kanssamme, mutta ei hän minua hylännyt, äitini hänet potki pois ja muutti siis pois kanssani.
Se, että vain toinen huoltaa ei ole merkki hylkäämisestä, VARSINKAAN lapsille. Jos ap sanoo lapsille isän hylänneen heidät, ap sen ajatuksen heihin istuttaa. Omaa kateuttaan, kun toinen pääsee helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on niin vaikeaa?????? Autat lapsia tietenkin tutustumaan isäänsä, kuten kehen tahansa läheiseen tutustuttaisiin. Isät ym. menevät vielä tätien, kumminkaimojen ja vanhemman satunnaisten panokumppanien edelle!
Tässä on kyllä iso riski, että isä muuttaa uudelleen mielensä ja lapset tulevat jälleen hylätyksi. Lisäksi teini-ikäisiä ei usein muutenkaan enää kiinnosta vierailut viikonloppuisän luona, vaikka olisi ihan ok välitkin. Kaverit menevät edelle. Miten pakotat tapaamaan lähes vierasta ihmistä? Pienempien kanssa voisi ehkä kokeilla jotain tekemistä, johon isä osallistuisi.
Annetaanhan ap:n kotona sivistynyt kotikasvatus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella ikävältä, voimia sinulle ja lapsille tämän asian kanssa. Raivostuttaa nämä mieslapset, jotka häviävät lapsen elämästä ja sitten kun heitä taas kiinnostaa, niin kuvittelevat voivansa palata. Vaikka lapsia ei nyt kiinnostaisi, niin heitä voi jossain kohtaa alkaa kiinnostaa isänsä seura. Näissä hetkissä mietin, että äiti tekee kasvattajatyön ja isä haluaa astua kuvaan kun löytää omantunnon tai kuolemanpelon. Puistattaa.
Eli syynä ei ole lasten etu, vaan oma kateutesi helpommalla pääsevää osapuolta kohtaan.
Mitä sanottavaa sulla on tuosta etäisästä? Lasten etu on se, että kerran hylännyt ei pääse hylkäämään toistamiseen. Mitään takeita ei ole pysyvyydestä edelleenkään.
En ymmärrä tuollaista hylännyt -ajattelua ollenkaan. Ei minunkaan isäni asunut kanssamme, mutta ei hän minua hylännyt, äitini hänet potki pois ja muutti siis pois kanssani.
Se, että vain toinen huoltaa ei ole merkki hylkäämisestä, VARSINKAAN lapsille. Jos ap sanoo lapsille isän hylänneen heidät, ap sen ajatuksen heihin istuttaa. Omaa kateuttaan, kun toinen pääsee helpommalla.
Mitä muuta se on kuin hylkääminen jos on tavannut kerran 8 vuoden aikana?!?
Sano rauhallisesti, että vie oikeuteen jos haluat. Ja että siellä voidaan käydä läpi tapaamissopimus ja se, kuinka monta kertaa vuosien aikana isä on lapsiaan tavannut sopimuksesta riippumatta.