Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt tiedän miksi joillekin vanhemmille riittää yksi lapsi
10.12.2021 |
Itsekin aina kuvittelin haluavani ison perheen. Vähintäänkin perheen jossa on 2 lasta. Olen aina ajatellut haluavani lapselleni sisaruksen ja ihmetellyt päässäni perheitä joissa esikoinen on ainokainen. Olen pitänyt ainoita lapsia lähtökohtaisesti jollain tavalla lellittyinä ja ihmetellyt vanhempien valintaa jättää lapsi ilman sisarusta.
Oma lapseni, esikoiseni on nyt reilu 4kk. Vauva on alusta asti ollut lievästi sanottuna vaativa. Tutkimuksissa on ravattu itkuisuuden (koliikin) vuoksi, refluksin, kielijänteen, voimakkaan pulauttelun. On tullut eteen tilanne kun vauva huusi kuudetta tuntia putkeen hysteerisenä henkensä kaupalla kun soitin päivystykseen paniikissa: jokin on vialla mutten tiedä mikä. Aivan kamala tunne. Vauva on ollut teho hoidossa synnytyksen jälkeen lievän synnytyskomplikaation vuoksi.
Olin osastolla ainoa äiti silloin ilman vauvaa. Katselin Lastani piuhoista ensimmäiset päivät peläten jatkuvasti. Vauvaa on tutkittu enemmän kuin varmasti montaa kymmenvuotiasta. Meillä on kaikesta huolimatta täysin terve lapsi, kuka kuitenkin huusi ensimmäiset2k-3kk lähes yötä päivää.. Hiljaisia hetkiä Meillä oli muutamia tunteja pätkissä. Vauva saattoi helposti nukkua vuorokaudessa yhteensä 6-10h kokonaisuudessaan. Pätkissä tietenkin refluksin vuoksi. Ensimmäiset kuukaudet tätä niin sanottua vauvakuplaa meni potien menettämisen pelkoa, tutkimuksia, valvomista, turhautumista, voimattomuuden tunnetta, riittämättömyyttä.. Olimme osastolla myös tutkimusjaksolla huutamisen vuoksi, jolloin Vauva tutkittiin monen lääkärin toimesta päästä varpaisiin. NYT ONNEKSI pahin itkuisuus alkanee helpottaa ja Meillä on välillä jo ihan tyytyväinen vauva. Tuo alkuaika kuitenkin on saanut ajatuksenkin uudesta raskaudesta ja vauvasta ihan traumaattiseksi. Ei. Enää. Koskaan. Lastani en vaihtaisi mihinkään. En vaikka alku oli kamalaa, raskasta ja hirveää. En kuitenkaan selviäisi toisesta samanlaisesta enää tulematta hulluksi.
Ethän siis Koskaan utele yhden lapsen vanhemmilta "milloin toinen tulee" "ai jääkö hän ainoaksi" "Kyllä lapsella sisarus täytyy olla"
Muistan selanneeni sosiaalisesta mediasta muiden äitien kuvia ja tarinoita hienosti menneestä raskaudesta voimauttavaan synnytykseen ja ihanaan vauvakuplaan. Tiedostan tietenkin kaikilla olevan ongelmia joita ei muille julkisesti jaa, mutta koin tuolloin olevani niin riittämätön, huono ja surkea. Onneksi olen saanut keskusteluapua ja tilanne muutenkin alkanut helpottaa. Halusin kirjoittaa tämän vain tänne todetakseni ettei kaikilla asiat vaan mene putkeen ja sinä äiti kuka kamppailet nyt samojen asioiden äärellä niin se helpottaa kyllä. Et ole huono äiti jos koet vauva ajan hirveäksi! Sitä se joillekin on; selviämistä. Lapsi on silti maailman rakkain.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Mä aattelin kanssa alunperin et haluan ison perheen, mutta kun esikoinen oli vauva-3-vuotias en todellakaan halunnu edes ajatella vauvoja. Pelkäsin kuollakseni että tulisin vahingossa raskaaksi. Alku oli rankka eikä lapsi nukkunut ikinä. Synnytys oli traumaattinen. Mutta niin vaan se ajatus alkoi muuttua ja hankin kuin hankinkin pari lasta lisää sitten kun olin toipunut. Toinen olikin sitten helppo kuin ihmismieli, synnytys oli helppo, mitään terveysongelmia koliikkia mitään ei ollut. Mietin että kai sitä voisi tehdä vaikka 10 jos se olisi tällaista. Kauhulla ajattelin et jos lapset olisivatkin syntyneet toisinpäin, olisin varmasti tehnyt lapset pienellä ikäerolla ja toinen olisikin ollut baby from hell...Mulla toinen lapsi oli siis kaikenkaikkiaan jotenkin eheyttävä kokemus. Ei se kaikki ollutkaan mun vika vaan vauvat on erilaisia, raskaudet on, synnytykset on.
Anna itsellesi aikaa. Ei vauvoja tarvitse tehdä vuoden ikäerolla. Mä ehdin tehdä surutyötä jo sen suhteen etten saakaan koskaan isoa perhettä eikä mun lapsi saakaan koskaan sisarusta, vaikka sitten kuitenkin lopulta sai.
Kiva kuulla myös näitä tarinoita 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Et ole huono äiti jos koet vauva ajan hirveäksi!"
Ja iso osa kokee sen hirveäksi VAIKKA kaikki menisi hyvin. Mun mielestä pitäisi puhua enemmän siitä, ettei se ole sellainen onnikupla kaikille se vauvakupla. Joillekin esikoisen saaminen tekee yhtä onnettomaksi kuin kumppanin kuolema ja avioero - yhtäaikaisesti koettuna.
https://www.washingtonpost.com/news/to-your-health/wp/2015/08/11/the-mo…
Tsemppiä kaikille jotka kokee näin, itse sain lohtua aikanaan tuosta artikkelista.
Mitä on tämä "synnytysväkivalta" joka tässäkin ketjussa on pariin otteeseen mainittu? Omista synnytyksistä on jo parikymmentä vuotta aikaa, eikä silloin tällaista termiä ollut olemassa. Siis joo sattuihan se ihan hemmetisti, mutta tässä ei nyt varmaan sitä tarkoiteta?
Kuitenkin muistutan, että kaikki eivät vaan halua enempää lapsia ilman sen kummempaa syytä. Se ensimmäinen lapsi voi olla oikein helppokin eikä silti haluta enempää, ja sekin on täysin ok!
Ei ole olemassa mitään oikeaa määrää lapsia, toinen haluaa 0, toinen 1 ja joku 6 lasta ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tämä "synnytysväkivalta" joka tässäkin ketjussa on pariin otteeseen mainittu? Omista synnytyksistä on jo parikymmentä vuotta aikaa, eikä silloin tällaista termiä ollut olemassa. Siis joo sattuihan se ihan hemmetisti, mutta tässä ei nyt varmaan sitä tarkoiteta?
Mut esim. tikattiin synnytyksen jälkeen ilman puudutusta.
Googlaa synnytysväkivalta niin saat paljon artikkeleita, siitä on kirjoitettu paljon viime aikoina. Ihanaa että näistä puhutaan.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap puhuu tärkeästä aiheesta johon varmasti useampikin pystyy samaistumaan tavalla tai toisella. Kaikkea hyvää jatkoon ja mukavaa joulun odotusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tämä "synnytysväkivalta" joka tässäkin ketjussa on pariin otteeseen mainittu? Omista synnytyksistä on jo parikymmentä vuotta aikaa, eikä silloin tällaista termiä ollut olemassa. Siis joo sattuihan se ihan hemmetisti, mutta tässä ei nyt varmaan sitä tarkoiteta?
Mut esim. tikattiin synnytyksen jälkeen ilman puudutusta.
Googlaa synnytysväkivalta niin saat paljon artikkeleita, siitä on kirjoitettu paljon viime aikoina. Ihanaa että näistä puhutaan.
- eri
Olisiko sitten ollut parempi jättää tikkaamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tämä "synnytysväkivalta" joka tässäkin ketjussa on pariin otteeseen mainittu? Omista synnytyksistä on jo parikymmentä vuotta aikaa, eikä silloin tällaista termiä ollut olemassa. Siis joo sattuihan se ihan hemmetisti, mutta tässä ei nyt varmaan sitä tarkoiteta?
Mut esim. tikattiin synnytyksen jälkeen ilman puudutusta.
Googlaa synnytysväkivalta niin saat paljon artikkeleita, siitä on kirjoitettu paljon viime aikoina. Ihanaa että näistä puhutaan.
- eri
Olisiko sitten ollut parempi jättää tikkaamatta?
:D Nehän ne kaksi vaihtoehtoa ovatkin. Tikataan ilman puudutusta tai jätetään tikkaamatta. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tämä "synnytysväkivalta" joka tässäkin ketjussa on pariin otteeseen mainittu? Omista synnytyksistä on jo parikymmentä vuotta aikaa, eikä silloin tällaista termiä ollut olemassa. Siis joo sattuihan se ihan hemmetisti, mutta tässä ei nyt varmaan sitä tarkoiteta?
Mut esim. tikattiin synnytyksen jälkeen ilman puudutusta.
Googlaa synnytysväkivalta niin saat paljon artikkeleita, siitä on kirjoitettu paljon viime aikoina. Ihanaa että näistä puhutaan.
- eri
Olisiko sitten ollut parempi jättää tikkaamatta?
Ei hyvää päivää.. oikeastikko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunkin hlökohtainen asia se on montako lasta haluaa vai haluaako ollenkaan. Itse halusin parikolme ja mies myös. No, senkin yhden saaminen kesti kauan ja hänen myötä tuli olo että riittää. Lisäksi synnytys kokemuksena oli niin hirveä kaikkineen etten uskaltanut uudelleen yrittää. Vauvavuosi oli todella rankka eikä haasteet siihen loppuneet. Diagnoosi tuli myöhemmin. Onhan tuo teini niin rakas enkä ole katunut hänen vastaanottamistaan, mutta meidän perhe on hyvä näin. Yksi perhetuttu joskus mietti ääneen miten olisi pitänyt jättää toinen lapsi tekemättä, ei se sisaruskaan aina ole viisain ratkaisu.
Nyt tiedän miksi ei olisi kannattanut hankkia sitä ensimmäistäkään.
-riikinäinen nelikymppinen kolmen lapsen rättiväsynyt vanhus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tämä "synnytysväkivalta" joka tässäkin ketjussa on pariin otteeseen mainittu? Omista synnytyksistä on jo parikymmentä vuotta aikaa, eikä silloin tällaista termiä ollut olemassa. Siis joo sattuihan se ihan hemmetisti, mutta tässä ei nyt varmaan sitä tarkoiteta?
Mut esim. tikattiin synnytyksen jälkeen ilman puudutusta.
Googlaa synnytysväkivalta niin saat paljon artikkeleita, siitä on kirjoitettu paljon viime aikoina. Ihanaa että näistä puhutaan.
- eri
Ok, googlasin. Esimerkkeinä tuli mm. kätilön toteamus tuoreelle isälle: "Ei tuosta mitään tule, jos vauvaa pitelee noin. Anna tänne." Toinen oli täsmentätön tapaus, jossa synnyttämään tulleella äidillä oli pitkä lista asioita, joita hän halusi synnytyksen yhteydessä tehtävän. Lapsi tulikin ulos vauhdilla, jolloin listan asioille ei jäänyt aikaa ja äiti koki pettymystä.
Mielestäni väkivalta ei ole oikea termi kuvaamaan näitä.
Vierailija kirjoitti:
Seuraava vauva saattaa sitten olla superhelppo. Koskaan ei tiedä.
Anopillani on viisi lasta, useampi vaativa poikalapsi. Ainakin kaksi viimeistä olen varma että hankki tyttölapsen toivossa. Olisihan se saattanut olla tyttö. Koskaan ei tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tämä "synnytysväkivalta" joka tässäkin ketjussa on pariin otteeseen mainittu? Omista synnytyksistä on jo parikymmentä vuotta aikaa, eikä silloin tällaista termiä ollut olemassa. Siis joo sattuihan se ihan hemmetisti, mutta tässä ei nyt varmaan sitä tarkoiteta?
Mut esim. tikattiin synnytyksen jälkeen ilman puudutusta.
Googlaa synnytysväkivalta niin saat paljon artikkeleita, siitä on kirjoitettu paljon viime aikoina. Ihanaa että näistä puhutaan.
- eri
Ok, googlasin. Esimerkkeinä tuli mm. kätilön toteamus tuoreelle isälle: "Ei tuosta mitään tule, jos vauvaa pitelee noin. Anna tänne." Toinen oli täsmentätön tapaus, jossa synnyttämään tulleella äidillä oli pitkä lista asioita, joita hän halusi synnytyksen yhteydessä tehtävän. Lapsi tulikin ulos vauhdilla, jolloin listan asioille ei jäänyt aikaa ja äiti koki pettymystä.
Mielestäni väkivalta ei ole oikea termi kuvaamaan näitä.
https://www.minamyossynnyttajana.fi/kampanja/
Synnytyksen ja äitiyshuollon yhteydessä väkivaltaa on:
Henkilöön kajoaminen siitä kertomatta tai suostumusta pyytämättä – esimerkiksi tehdään sisätutkimus, puhkaistaan sikiökalvot, ommellaan repeytymiä, painellaan voimakkaasti kohtua, pakotetaan pysymään tietyssä asennossa tai käsitellään imettävän äidin rintoja ilman suostumusta.
Salaa tehdyt toimenpiteet, kuten välilihanleikkaus, josta synnyttäjä saa tietää vasta synnytyksen jälkeen.
Väkivalloin tai väkisin tehdyt toimenpiteet, kuten väkivaltaiset sisätutkimukset tai ompeleminen, vaikka synnyttäjä tekee fyysistä vastarintaa, pyytää taukoa tai toimivaa puudutusta.
Synnyttäjän kivun sivuuttaminen, esimerkiksi repeämien ompelu ilman toimivaa puudutusta tai synnyttäjän jättäminen ilman tukea tai kivunlievitystä vastoin synnyttäjän tahtoa.
Syrjintä esimerkiksi rodun, seksuaalisen suuntautumisen tai taloudellisen aseman vuoksi.
Henkistä väkivaltaa synnytyksessä ovat esimerkiksi synnyttäjän kivun tai toiveiden sivuuttaminen, synnyttäjän vähättely ja mitätöinti, verbaalinen pakottaminen sekä uhkailu esimerkiksi vauvan kuolemalla ilman pätevää perustetta. Myös tiedon pimittäminen esimerkiksi synnyttäjän tai sikiön tilasta sekä suunnitelluista toimenpiteistä on henkistä väkivaltaa.
Ap, sinun aloitustarinassasi lapsesi ei kuulosta ihan normaalilta! Monet vanhemmat saavat lapsen diagnosin vasta 1-2 vuotiaana! Voi tulla yllätyksiä vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tämä "synnytysväkivalta" joka tässäkin ketjussa on pariin otteeseen mainittu? Omista synnytyksistä on jo parikymmentä vuotta aikaa, eikä silloin tällaista termiä ollut olemassa. Siis joo sattuihan se ihan hemmetisti, mutta tässä ei nyt varmaan sitä tarkoiteta?
Mut esim. tikattiin synnytyksen jälkeen ilman puudutusta.
Googlaa synnytysväkivalta niin saat paljon artikkeleita, siitä on kirjoitettu paljon viime aikoina. Ihanaa että näistä puhutaan.
- eri
Olisiko sitten ollut parempi jättää tikkaamatta?
Ei tietenkään,mutta olisi pitänyt puuduttaa.Minut puudutettiin,silti tikkaus tuntui,pyysin lisää puudutetta ja sain.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinun aloitustarinassasi lapsesi ei kuulosta ihan normaalilta! Monet vanhemmat saavat lapsen diagnosin vasta 1-2 vuotiaana! Voi tulla yllätyksiä vielä.
Mitä helkkaria taas :DD
Sama tarina kuin ap:lla. Lisäksi kukaan eläkeläisisovanhemmista ei auttanut missään tilanteessa. Muutimme juuri ennen synnytystä miehen työn perässä vieraalle paikkakunnalle, jossa tukiverkkoja ei ollut lainkaan. Ei kaduta, oma mielenterveys on tärkeämpää kuin iso liuta lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you.
Tarinasi kuulostaa tutulta, tosin mulla kuitenkin on kaksi lasta, mutta heillä on ISO ikäero. Ja onneksi toka oli helpompi.
Ärsytti, kun vauva- ja pikkulapsivuosina moni mitätöi äärettömän väsymykseni ja huoleni tuhahtamalla että "voi kuule, pieni lapsi ja pienet murheet".
No, esikoinen on muuttanut jo ajat sitten omilleen ja nuorempi on nyt hänkin lähellä täysi-ikäisyyttä, ja EI, ei ole TODELLAKAAN ollut vauva/pikkulapsivuosien jälkeen ainuttakaan niin rankkaa ajanjaksoa lasten kanssa! Että minun suurimmat murheet vanhempana todella olivat silloin vauva-aikoina.
Jaa, no onneksi ei ole tullut sitten mitään oikeasti vakavaa lasten kanssa. En ole ikinä itse tokaissut tuota "pieni lapsi, pienet murheet" ja välttelen ihmisiä ylipäänsä. Joka tapauksessa, jos on lopulta kuitenkin aivan terve lapsi eikä vauva, joka itkee suolistosairautta ja kuolee nelikuisena niin pieni murhe se hänen kanssaan valvomisensa todella on. Moni ihminen kokee elämässä niin paljon pahempaa, ei välttämättä lapsensa kanssa, mutta ylipäänsä. Voin hyvin kuvitella, että yhäkin on ihmisiä, jotka eivät tee numeroa ja salaavat omat ongelmansa. Kaikilla ei tosiaankaan riitä energiat olla ylimukavia vauvavuodesta ruikuttaville kotiäideille, jotka eivät avautuessaan ymmärrä, että heidän murheensa "uupumus" ym. eivät tosiaan ole absoluuttisesti elämän raskaimpia ristejä kantaa. Mutta pitäähän sitä keretä valittamaan olostaan vauvan kanssa vaikkei seuralaista kiinnostaisikaan kuulla. Kas kun vauvavuosi ja varsinkaan koliikki ei kauan kestä ja saattaisi hyvä valituksenaihe jäädä valittamatta.
Valvottaminen on ihan kidutusmuoto, ja harvoin kidutus jatkuu yhtä pitkään kuin vaativien lasten vanhemmilla. Eiköhän ne itsemurhaan tai valitettavasti lapsenmurhaan ajautuneetkin äidit löydy niiden joukosta, jotka uupu ja masentuu, mut hei no big deal koittakaa jaksaa jollain on hei huonommin.
Alue: Aihe vapaa
Mä aattelin kanssa alunperin et haluan ison perheen, mutta kun esikoinen oli vauva-3-vuotias en todellakaan halunnu edes ajatella vauvoja. Pelkäsin kuollakseni että tulisin vahingossa raskaaksi. Alku oli rankka eikä lapsi nukkunut ikinä. Synnytys oli traumaattinen. Mutta niin vaan se ajatus alkoi muuttua ja hankin kuin hankinkin pari lasta lisää sitten kun olin toipunut. Toinen olikin sitten helppo kuin ihmismieli, synnytys oli helppo, mitään terveysongelmia koliikkia mitään ei ollut. Mietin että kai sitä voisi tehdä vaikka 10 jos se olisi tällaista. Kauhulla ajattelin et jos lapset olisivatkin syntyneet toisinpäin, olisin varmasti tehnyt lapset pienellä ikäerolla ja toinen olisikin ollut baby from hell...Mulla toinen lapsi oli siis kaikenkaikkiaan jotenkin eheyttävä kokemus. Ei se kaikki ollutkaan mun vika vaan vauvat on erilaisia, raskaudet on, synnytykset on.
Anna itsellesi aikaa. Ei vauvoja tarvitse tehdä vuoden ikäerolla. Mä ehdin tehdä surutyötä jo sen suhteen etten saakaan koskaan isoa perhettä eikä mun lapsi saakaan koskaan sisarusta, vaikka sitten kuitenkin lopulta sai.