Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vinkkejä kuinka saada mies viettämään aikaa lasten kanssa
09.12.2021 |
Kuulostaa absurdilta, tiedän. Olen hoitovapaalla lapsiemme kanssa ja alkaa pikku hiljaa ottaa päähän se että mies kun tulee töistä kotiin niin ei kiinnoata lapset. Hän sentään silloin siivoo ja laittaa ruokaa mutku haluaisin mielummin että viettää lasten kanssa aikaa ennen kun menee nukkumaan. Pelottaa että jää etäiseksi isäksi kun ei lapset kiinosta. Saadaan tästä aina mojovat riidat aikaseks kun hänen mielestä nalkutan turhasta ja mikään ei kelpaa kun kerran auttaa kotitöissä ja siivoaa mun sotkut aina iltasin mutku siinä menee kokonaan pointti ohi et voin itekki siivota kyl jos vaan kattois niitä lapsosia välillä mun puolesta. Ja lisäks ärsyttää että pyytää tyyliin mitallia siitä että siivoo töiden jälkeen... Miten lähtisitte korjaamaan tätä tilannetta?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolla on koululaisia. Hän kiltisti ottaa lapsensa, osin siksi, että haluaa kantaa vastuunsa, mutta varmaan osin siksi, koska muuten eksä valittaa.
Hän ei ole isätyyppiä. Kyllä hän aina kysyy, mitä lapset haluavat tehdä, mutta ei saa siihen vastausta, ja sitten jättää asian sikseen. Lapset siksi istuvat omissa huoneissaan kännykän kanssa 23h/24 h. Viikonlopun aikana käyvät kerran kaupassa ja ostavat herkkuja. Ja lapset istuvat ruokapöydässä meidän kanssamme. Mutta muuten ovat usein omissa oloissaan. Mies makaa sen viikonlopun sohvalla.
En minäkään ole äitiyyppi, enkä muutenkaan ala lapsia paapomaan. Tiedän, mitä siitä seuraisi: minä olisin lasten kanssa ja mies makaisi edelleen sohvalla. Saa riittää, että teen meille kaikille ruoan.
Ihmettelen lasten äitiä. En ikinä pakottaisi lapsia istumaan omissa huoneissaan. Hän kyllä tietää asiasta, koska lapset valittavat.
(Niin, olemme molemmat 50+. Ei tarvitse huudella, mitäs sitten, kun meille tulee yhteisiä lapsia)
Samanlainen on minunkin mieheni. Viiden vuoden taivuttelun jälkeen suostui lapseen, kun oli niin rakastanut tähän naiseen.
Minun mieheni myös on sanonut, ettei hänellä ollut mitään lapsia vastaan, siksi suostui, kun nelikymppinen nainen halusi. Eikä hänellä itsellään ole läsnäolevan isän mallia. Kyllä hän hyvin lapsiinsa suhtautuu, mutta ei vaan osaa eikä jaksa lasten asioita tehdä.
Mieheni on aviomiehenä aivan ihana.
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä puhuttiin aika tarkkaan asioista ennen lasten hankintaa, mutta sitten totuus oli toinen. Eipä osattu varautua siihen, että lapsella puhkesi puolivuotiaana epilepsia ja tästä syystä mies ei suostunut jäämään lapsen kanssa kaksin hetkeksikään. Pelkäsi, ettei osaa toimia kohtauksen tullessa. Samasta syystä kukaan sukulaisista, isovanhemmista, kummeista tms ei hoitanut. Lapsen ensimmäisestä 10 vuodesta en muista paljoakaan. Mitä jos minäkään en olisi uskaltanut hoitaa?? Multa ei vaan kukaan kysynyt, pakko oli.
Vierailija kirjoitti:
Meillä puhuttiin aika tarkkaan asioista ennen lasten hankintaa, mutta sitten totuus oli toinen. Eipä osattu varautua siihen, että lapsella puhkesi puolivuotiaana epilepsia ja tästä syystä mies ei suostunut jäämään lapsen kanssa kaksin hetkeksikään. Pelkäsi, ettei osaa toimia kohtauksen tullessa. Samasta syystä kukaan sukulaisista, isovanhemmista, kummeista tms ei hoitanut. Lapsen ensimmäisestä 10 vuodesta en muista paljoakaan. Mitä jos minäkään en olisi uskaltanut hoitaa?? Multa ei vaan kukaan kysynyt, pakko oli.
Meilläkin puhuttiin ja saatuamme sen lapsen huomasin ettei mies ollut niin mukana, kuin minä ja toista lasta ei tullut, eikä liitto jatkunut.
Niin kukaan ei kysynyt, mutta apua olisi varmasti saanut, jos olisit sitä hakenut. Päätit kuitenkin valita tuon pahimman marttyyrin roolin sitten jeesuksen.
Ei sitä kukaan voi tietää etuköteen, millainen isä tai äiti tulee olemaan. Minäkin luulin olevani huolehtiva ja lempeä äiti. Enpä sitten ollut. Lasten tarvitsevuus rasitti minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä puhuttiin aika tarkkaan asioista ennen lasten hankintaa, mutta sitten totuus oli toinen. Eipä osattu varautua siihen, että lapsella puhkesi puolivuotiaana epilepsia ja tästä syystä mies ei suostunut jäämään lapsen kanssa kaksin hetkeksikään. Pelkäsi, ettei osaa toimia kohtauksen tullessa. Samasta syystä kukaan sukulaisista, isovanhemmista, kummeista tms ei hoitanut. Lapsen ensimmäisestä 10 vuodesta en muista paljoakaan. Mitä jos minäkään en olisi uskaltanut hoitaa?? Multa ei vaan kukaan kysynyt, pakko oli.
Meilläkin puhuttiin ja saatuamme sen lapsen huomasin ettei mies ollut niin mukana, kuin minä ja toista lasta ei tullut, eikä liitto jatkunut.
Niin kukaan ei kysynyt, mutta apua olisi varmasti saanut, jos olisit sitä hakenut. Päätit kuitenkin valita tuon pahimman marttyyrin roolin sitten jeesuksen.
Sain kyllä sitten jossain vaiheessa omaihoitajan vapaat, 3pv/kk, mut eipä se arjessa auttanut. MLL hoitajatkin hoisi vain perusterveitä, kysyin sieltäkin. Kunnalta ei saanut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka alkuun voi tuntua raskaalta, ettei voi vain kotona olla välillä rennommin, niin suosittelen että alat ottaa omaa aikaa ja lähdet vaikka kahtena iltana viikossa johonkin harrastukseen. Niin kauan kuin itse olet siellä kotona, ne lapset hakeutuvat sinun luoksesi ja mies antaa niin tapahtua. Kun et ole siellä, heidän on pärjättävä keskenään.
Sano että olet harkinnut jo eroa ja että otat lapset mukaan. Luulisi heräävän.
Mies ottaa sinut ja perheensä itsestäänselvänä. Kurja juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat erilaisia. Joillekin se lasten kanssa olo vain tulee luonnostaan, toisille se on vähän vaikeaa vaikka kuinka opettelisi. Onneksi oma mieheni kuuluu tuohon ensimmäiseen ryhmään. Itse en olisi kyllä millään jaksanut jos niin ei olisi. Minä kun en ole mikään varsinainen äitityyppi vaikka lapsia halusinkin joten hyvä että edes toiselta se käy helposti.
Ala sinä hommaan elanto teidän perheeseen niin mies voi viettää aikaa lapsen kanssa vai oliko teilläkin se normaali tilanne että mies ei halunnut lasta mutta sinä halusit ja nyt teillä on lapsi ja vaadit että mies tekee kaikkensa sinun haluaman projektin eteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun exä myös kovasti halusi lapsia, mutta ei sitten halunnutkaan viettää yhtään aikaansa lapsen kanssa. Jaksoi kyllä kertoilla kuinka myöhemmin lapsen kasvaessa ottaa enempi vastuuta ja rupeaa puuhailemaan kahdenkeskisiä juttuja, eipä sitä päivää näkynyt. Olisi halunnut vielä toisenkin, koska siinä samassahan se menee, onneksi en suostunut.
Erottiin sitten myöhemmin ja lapsi on nyt teini eikä heillä mitään kummoista suhdetta ole. Aika vaikeaa se äidin on rakentaa isälle ja lapselle suhdetta, vaikka kuinka haluais.
Ootko kysynyt isältä, miksi ei halua olla lasten kanssa? Ootko kertonut että sulle olisi tärkeää saada omaa aikaa? Mistä ne riidat tulee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kukaan voi tietää etuköteen, millainen isä tai äiti tulee olemaan. Minäkin luulin olevani huolehtiva ja lempeä äiti. Enpä sitten ollut. Lasten tarvitsevuus rasitti minua.
Kyllä voi. Se että juuri sinä olet typerä, ei tarkoita että kaikki muutkin ovat.
Vierailija kirjoitti:
Sano että olet harkinnut jo eroa ja että otat lapset mukaan. Luulisi heräävän.
Mies ottaa sinut ja perheensä itsestäänselvänä. Kurja juttu.
Parempi sanoa, että harkitset eroa ja jätät lapset miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kukaan voi tietää etuköteen, millainen isä tai äiti tulee olemaan. Minäkin luulin olevani huolehtiva ja lempeä äiti. Enpä sitten ollut. Lasten tarvitsevuus rasitti minua.
Kyllä voi. Se että juuri sinä olet typerä, ei tarkoita että kaikki muutkin ovat.
Minä tiedän, että olisin ihan kamala äiti. Hyvä, kun parisuhdetta jaksan, saatikka sitten lasta. Lemmikkejäkään minulla ei ole, koska koen nekin kaikki liian tarvitseviksi. Siksi minulla ei ole lapsia, enkä halua suhteeseen lapsia hankkineen miehen kanssa.
Isäni puolestaan ei ole isämateriaalia. On vaan helpottunut ihan silmin nähden, kun ei ole lapsenlapsia vaivaamassa, kun on pitkin hampain lusmuillut isän vastuunsa jo. Tavallaan siis "lusinut jo kakkunsa".
Pisti silmään tuolla "haluaisin"
Sä siis haluaisit. Mikä vttu sä oot päättämään kaikkien puolesta mitä toisten tulee tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kukaan voi tietää etuköteen, millainen isä tai äiti tulee olemaan. Minäkin luulin olevani huolehtiva ja lempeä äiti. Enpä sitten ollut. Lasten tarvitsevuus rasitti minua.
Kyllä voi. Se että juuri sinä olet typerä, ei tarkoita että kaikki muutkin ovat.
Mistä sen voi tietää? Jos on aina saanut nukkua riittävästi, eikä tiedä, miten käyttäytyy kroonisessa univelassa? Tai jos jaksaa aikuisten kanssa olla ihan hyvin, niin mistä tietää, ettei lapsia jaksa? Tai ei ole koskaan joutunut elämään rutiinien mukaisesti, niin ei tiedä, miltä säännöllinen elämä tuntuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kukaan voi tietää etuköteen, millainen isä tai äiti tulee olemaan. Minäkin luulin olevani huolehtiva ja lempeä äiti. Enpä sitten ollut. Lasten tarvitsevuus rasitti minua.
Kyllä voi. Se että juuri sinä olet typerä, ei tarkoita että kaikki muutkin ovat.
Voisitko kertoa, millä tavalla olin typerä?
Olen aika rento ja leppoisa luonteeltani, ja tein nuorena lastenlikan hommia, mutta sain kaksi adhd-lasta. En ollut sellaisia ikinä tavannut. Vaikka he eivät ”raskainta” laatua olleetkaan, niin kyllä koin elämäni silloin raskaana.
Eli täsmentäisitkö, missä vaiheessa minun olisi pitänyt ymmärtää tehdä viisaampia ratkaisuja? (Ja ei, lasten isän valinta ei olisi auttanut, koska adhd tulee minun suvustani).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kukaan voi tietää etuköteen, millainen isä tai äiti tulee olemaan. Minäkin luulin olevani huolehtiva ja lempeä äiti. Enpä sitten ollut. Lasten tarvitsevuus rasitti minua.
Kyllä voi. Se että juuri sinä olet typerä, ei tarkoita että kaikki muutkin ovat.
Mistä sen voi tietää? Jos on aina saanut nukkua riittävästi, eikä tiedä, miten käyttäytyy kroonisessa univelassa? Tai jos jaksaa aikuisten kanssa olla ihan hyvin, niin mistä tietää, ettei lapsia jaksa? Tai ei ole koskaan joutunut elämään rutiinien mukaisesti, niin ei tiedä, miltä säännöllinen elämä tuntuu?
Niin, tai miltä tuntuu se, kun lapsi on temperamentiltään aivan erilainen kuin itse.
Alue: Aihe vapaa
Samanlainen on minunkin mieheni. Viiden vuoden taivuttelun jälkeen suostui lapseen, kun oli niin rakastanut tähän naiseen.