Lue keskustelun säännöt.
Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?
Elämä täällä on niin lyhyt, aika tuntuu juoksevan niin ettei perässä meinaa pysyä.
Alkaa luopumisen opettelu.
Toisaalta niin surullista mutta toisaalta kaunista...
Kommentit (910)
Mä en jaksais millään elää tätä kohtaa elämästä.
Täysiverisestä toimivasta aikuisuudesta kuolemaan. On vaikea ajatellakin sitä vähittäistä luopumista mikä on edessä.
En ole koskaan ollut hyvä luopumaan. Sen minkä saan, haluan myös pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yli 50 v elää täysillä, kannattaa pitää huoli kunnosta hyvissä ajlin, ei tupakointia, alkoholia harvoin ja maltillisesti, aurinkoa rasva iholla ja hyvin maltillisesti, seksi sujuu, harrastukset, työ, kenties opiskelua jne
Silti on vanha. Ei voi mitään.
Kiinnostaako nuoremman hyväkuntoisen miehen kanssa suhde?
M40v
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään sen huonompaa, mies sanoi, ettei enää kiihotu minusta ja hän runkkaakin ainakin 3 kertaa viikossa pornoa katsoessaan, ei siinä mitään, nyt vaan ollaan niin kuin ennekin, olen 55 v ja hoikahko, pitkähiuksinen ja mielestäni ok oloinen muutenkin, muttei vaan enää kotona minua haluta, olemme olleet aina yhdessä, teinivuosista alkaen. Lapsia saimme 2 joista yksi, rakas kuoli. Nyt olen tai en ole enää oikein onnellinen koska tykkään seksistä.
VMP, voisin jo luovuttaa...
Elämä on ollut liian tapahtumarikas, vastoinkäymiset eivät ole sitä kirkkainta kruunua tuoneet, lannistaneet vaan vähä vähältä.
Sairaustuessani syöpään 40 vuotiaana toivoin vaan, että eläisin vähintään siihen saakka, kunnes lapset täysi-ikäisiä. Lasten isä jo pois nukkunut, joten oli vaa jotenkin sinniteltävä. Nyt taistelen armottomien teinien kanssa ja odotan vain, että he joskus muuttaisivat kotoa pois. Kaikki kasvatusperiaatteet hävinneet, kunhan tästä päivästä jotenkin selvitään tyylillä mennään.
Sytostaattihoidoista jäi monenemoista kremppaa. Terveys ei koskaan asettunut hoitojen jälkeen. Nykyisin uusia diagnooseja pompsahtelee, kuin plussapalloja K-kaupan mainoksessa. Terveys surkea, töissä käyminen ei juuri napostele.
Välillä ihmettelee, näinkö tämä kaikki sitten menikin. Unelmat ja toiveet oli suuria, elämä yllätti ja opetti elämään Carpe Diem asenteella.
Minä liikun on vain vauhti hiipunut
askel askeleelta raskaammaksi käynti muuttunut
ei taida olla minusta enää jatkamaan
vaikka nähtävää on jäljellä
en jää silti katsomaan
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei paha ollenkaan! Lapset aikuisia, ei velkoja, taloudellisesti ihan ok tilanne. Terveys tallella ja kaikki pelaa kehossa hyvin tai aika hyvin. Ei kuukautisia tai raskauden pelkoa.. Vaihdevuosioireet hoidettu pois hormonikorvaushoidolla. Näytän tosi hyvältä vielä. Vielä kun löytyisi uusi kumppani, niin sitten olisi elämä mallillaan. Ei mitään 24/7-tyyppiä, mutta Iloksi elämään. Tosin näyttää olevan melko vaikeaa tai lähes mahdotonta. Sitten ollaan yksin. On sitä huonompiakin kohtaloita. Jos korona joskus väistyy, voisi matkustaa enemmän. Se on selkeää, että varmaan 5 vuoden säteellä alkaa kaikessa tapahtua huononemista, joten nyt on otettava ilo elämästä! Sanoisin, että elän toista nuoruutta!
Etsin kymmenen kertaa päivässä silmälaseja, ja ne silmälasit ärsyttävät muutenkin. Oikeastaan kokijan ärsyttää pienesti jokin asia, vaikka se että unohtelen asioita, myös työasioita, enemmän kuin ennen. Olen alkanut kirjoittaa muistilappuja, mutta -uskokaa tai älkää- jotenkin unohdan lukea niitäkin toisinaan. Työssä yritän pysyä kärryillä uusista asioista, mutta se on ponnistelun takana, ja muutenkin kaikki uudet järjestelmät jne .. noh, ärsyttää. Tykkäsin ennen kestitä vieraita kotona, nyt sekin on kauhea stressi ja ponnistus, että jaksaako. Hyvä puoli on, että iltaisin saa olla rauhassa, kun lapset eivät enää asu kotona 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yli 50 v elää täysillä, kannattaa pitää huoli kunnosta hyvissä ajlin, ei tupakointia, alkoholia harvoin ja maltillisesti, aurinkoa rasva iholla ja hyvin maltillisesti, seksi sujuu, harrastukset, työ, kenties opiskelua jne
Kannattaa toki, mutta ei tosiaankaan ole mikään tae terveydestä.
Ihan mahtavaa. Elän elämäni parasta aikaa nyt 54v. Ruuhkavuodet ovat takana. Olen töissä arvostettu ammattilainen ja palkka on sen mukainen. Vanheneminen on tuonut rauhaa ja turvallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuukautisista eroon pääseminen oli suuri helpotus. Yllättävän pitkään ne tulivat, viimeiset 57-vuotiaana. Vaihdevuodet menivät ihan luomuna ja kuumia aaltoja ei ollut.
Ainoa iän mukanaan tuoma vaiva on toisen polven nivelrikko. Mutta töissä pärjään edelleen. Olen siivooja 59v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 50 v elää täysillä, kannattaa pitää huoli kunnosta hyvissä ajlin, ei tupakointia, alkoholia harvoin ja maltillisesti, aurinkoa rasva iholla ja hyvin maltillisesti, seksi sujuu, harrastukset, työ, kenties opiskelua jne
Silti on vanha. Ei voi mitään.
Vanhuus on suhteellista. Itse en aio olla vanha vielä sen ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä liikun on vain vauhti hiipunut
askel askeleelta raskaammaksi käynti muuttunut
ei taida olla minusta enää jatkamaan
vaikka nähtävää on jäljellä
en jää silti katsomaan:)
Kaunista tekstiä :)
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Se on parasta, etten enää välitä mitä muut ajattelee, vaan teen mitä itse haluan. Ajatusleikkejä ja haaveita pitää olla!
Fyysinen ja henkinen palautuminen kestää kauemmin, mutta kaikkea pystyy vielä tekemään.
En jaksa enää juurikaan ihmisiä vapaa-aikana, vaan kaipaan rauhaa ja palautumista. Parisuhde on parantunut lasten pois muutettua ja makuuhuoneessa on vielä vipinää.
Apteekissa saa käydä viikoittain ja lääkepussi on matkoilla isompi kuin meikkipussi :) Naama on valahtanut, mutta utelias asenne elämään ja hymy kaunistavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 49 v mies. Huomasin jo vuosi sitten että oli tapahtunut se niin sanottu "vaihto" eli ensimmäisen kerran huomasin nyyttien roikkuvan selvästi kikulia alempana. Se on miehissä maailmassa merkki siitä että pappavaihe on alkanut....
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hoo moilasena luen näitä. Miten jotkut tosiaan kokevat olevansa vanhoja ja raihnaisia jo 50 vuotiaana?? Itse fyysisesti ja henkisesti terveenä koen elämän mukavaksi ja tosiaan elämääkin edessä vielä se 30-50 vuotta.
Raitis, liikunnallinen, hoikka ja terveellisesti syövä serkkuni sai 35-vuotiaana divertikuloosin.
40-vuotiaana aivokasvaimen ja nyt 50-kymppisenä jänteitä repeilee sängystä noustessa.
Työelämässä on silloin, kun ei ole saikulla.Lääkärin vastaus vaivoihin:
"Kun sitä ikää tulee..."
500-vuotiaina ei kyllä ole työelämässä enää muut kuin joulupukki ja tontut.
Höh, minä taas odotan että kuopuskin lentäisi pesästä ja minulla alkaa uusi elämä :) . 4 vuotta vielä ja sitten itse olen 54. Vaihdevuodet ovat ainakin japanissa naisen uusi kevät ja tuo uutta vapautta. Suunnittelen viettäväni talvet etelässä viimeistään eläkkeellä. Juon sangriaa, flirttailen baarissa nuorten miesten kanssa (oletan että miehen kanssa erotaan kun lapsi muuttanut, tai vaikkei erottaisikaan:) Siis mä oletan että mulla alkaa ihan uusi vapaa elämä, ehkä elämän parhaat vuodet on 50-80? Sit vois ehkä rauhoittua. Tai sitten ei :D
Kauheaa, jokainen päivä vie lähemmäksi rainaisuutta ja avuttomuutta.
Itkettää. Alamäki on alkanut.
Elämä on luopumista. Tajuaa sen, että juuri mitään saatavaa ei enää ole, pelkää luopumista. Haikeaa ja surullista, mutta kun asialle ei voi mitään, pitää sen vain hyväksyä.
Hampaat huonenevat. Ryppyjä kasvoihin. Juonteet syvenevät. Aamuisin kestää kauemmin herääminen. Yksinolo tärkeämpää.