Noloin tilanteesi ylipainon takia?

Up! Onko koronakilot tuoneet uusia kommelluksia? :)

Kerran sairaalassa en mahtunut magneettikuvausputkeen, mahasta jäin kiinni siihen. Kaikki letkut yms härpäkkeet oli jo laitettu valmiiksi kiinni käsiin kuvausta varten ja sit todettiin että oonkin liian iso menemään siihen putkeen. Joo että silleen... Onneks minut saatiin lopulta kuvattua muilla tavoin. :)

Teininä jäin vauvakeinuun jumiin.

Aikuisena ikävintä on ollut kun en tyhy päivänä mahtunut kanoottiin/kajakkiin. Muut lähtivät melomaan, minä kävin sitten kävelyllä.

Vierailija kirjoitti:

Rintsikat ratkesivat edestä kesken koulupäivän. Liian isot tissit.

Liian pienet rintsikat.

Kuvittelin että tämä ketju olisi ilkeämielinen, mutta mitä vielä, olen nauranut vedet silmissä ihmisten kommelluksille, mutta sitäkin enemmän osoittamallenne huumorille ja itseironialle. Näitä lisää! Ei tarvitsisi aina olla niin vakavaa ja ryppyotsaista tämä elämä!

Tästä rohkaistuneena voin minäkin kertoa oman tarinani. Siskoni päätti pitää kesän kunniaksi pienimuotoiset puutarhajuhlat, joita varten pukeuduin kauniiseen hulmuavahelmaiseen kesämekkoon. Hänen 4- ja 6-vuotiaille tyttärillään oli pihassa pieni lastenpöytä, jossa leikkivät teekutsuja vieraiden seurustellessa ja siemaillessa kuohuvaa ympärillä. Tytöt sitten kinuamaan minua mukaan teekutsuleikkiinsä. Tykkään lapsista, joten oikein innostuin leikistä, vedin päähäni sellaisen hellehatun joka heillä oli rekvisiittana ja kaulaan lasten muovisen krumeluurihelminauhan ja elämöin kovasti. Tytöt kikattelivat kovasti, kaikilla oli hauskaa.

Ja yhtäkkiä kuului hirveä RÄTS, kun heppoinen lasten muovituoli, jolle olin ahtautunut, lakosi täysin kasaan mahtavan persaukseni alla. Piha vietti siinä kohdassa hieman alaviistoon, joten en ainoastaan kellahtanut maahan vaan KIERIN kuin keila pari pyörähdystä, hameen helmat tietysti ties missä huidellen. Kukin voi kuvitella miltä näyttää, kun tällainen tuhti täti pyörii helmat korvissa pitkin pihamaata, vatsaa litistävät mummokalsarit vilkkuen, lierihattu päässä ja lasten helyissä, muovituolin jämät suurinpiirtein hanurissa yhä kiinni.

Hiljaisuus oli aivan korviahuumaava, kun vieraat yrittivät epätoivoisesti pidätellä nauruaan. Itse en siinä tosin onnistunut vaan nauroin niin että kyyneleet valuivat :D

Semmoista! Kutsukaa mut vaan vieraaksenne!

En nyt tiedä onko niinkään noloa, lähinnä ärsyttävää. Nähdään anoppia aika harvoin ja etenkin jos sattuu olemaan kesä, vihjailee, muka vaivihkaa utelee ja yrittää kaivaa multa vastauksen että joo, olen raskaana.

Mutta kun en ole. En edes yritä olla. Mulla on muuten vaan mahaa. Ei ehkä muuten ärsyttäis, mutta kaiken muunkin mahdollisen näkee merkkinä raskaudesta, ihan vaan esim. missä asennossa seison tai pidän käsiäni.

Ja viimeksi kun olin raskaana, sanoi että ”taasko”. Joku outo pakkomielle siis kytätä?

Olimme ystävien kanssa menossa syömään R xiin. Jouduin kertomaan että minulla on porttikielto sinne.

Luullaan usein että olen raskaana. Paino kertyy miulla vatsaan ja olen siis hedelmällisessä iässä oleva nainen ja yritän toista lasta mutta ei ilmeisesti painon takia ole onnistunut toine raskaus.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin että tämä ketju olisi ilkeämielinen, mutta mitä vielä, olen nauranut vedet silmissä ihmisten kommelluksille, mutta sitäkin enemmän osoittamallenne huumorille ja itseironialle. Näitä lisää! Ei tarvitsisi aina olla niin vakavaa ja ryppyotsaista tämä elämä!

Tästä rohkaistuneena voin minäkin kertoa oman tarinani. Siskoni päätti pitää kesän kunniaksi pienimuotoiset puutarhajuhlat, joita varten pukeuduin kauniiseen hulmuavahelmaiseen kesämekkoon. Hänen 4- ja 6-vuotiaille tyttärillään oli pihassa pieni lastenpöytä, jossa leikkivät teekutsuja vieraiden seurustellessa ja siemaillessa kuohuvaa ympärillä. Tytöt sitten kinuamaan minua mukaan teekutsuleikkiinsä. Tykkään lapsista, joten oikein innostuin leikistä, vedin päähäni sellaisen hellehatun joka heillä oli rekvisiittana ja kaulaan lasten muovisen krumeluurihelminauhan ja elämöin kovasti. Tytöt kikattelivat kovasti, kaikilla oli hauskaa.

Ja yhtäkkiä kuului hirveä RÄTS, kun heppoinen lasten muovituoli, jolle olin ahtautunut, lakosi täysin kasaan mahtavan persaukseni alla. Piha vietti siinä kohdassa hieman alaviistoon, joten en ainoastaan kellahtanut maahan vaan KIERIN kuin keila pari pyörähdystä, hameen helmat tietysti ties missä huidellen. Kukin voi kuvitella miltä näyttää, kun tällainen tuhti täti pyörii helmat korvissa pitkin pihamaata, vatsaa litistävät mummokalsarit vilkkuen, lierihattu päässä ja lasten helyissä, muovituolin jämät suurinpiirtein hanurissa yhä kiinni.

Hiljaisuus oli aivan korviahuumaava, kun vieraat yrittivät epätoivoisesti pidätellä nauruaan. Itse en siinä tosin onnistunut vaan nauroin niin että kyyneleet valuivat :D

Semmoista! Kutsukaa mut vaan vieraaksenne!

Kiitos tarinasi jakamisesta ja mahtavista nauruista! Oot kyllä varsinainen kynäniekka, niin elävin sanakääntein kuvasit tuon tilanteen. Ihan parhautta! :-D 

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin että tämä ketju olisi ilkeämielinen, mutta mitä vielä, olen nauranut vedet silmissä ihmisten kommelluksille, mutta sitäkin enemmän osoittamallenne huumorille ja itseironialle. Näitä lisää! Ei tarvitsisi aina olla niin vakavaa ja ryppyotsaista tämä elämä!

Tästä rohkaistuneena voin minäkin kertoa oman tarinani. Siskoni päätti pitää kesän kunniaksi pienimuotoiset puutarhajuhlat, joita varten pukeuduin kauniiseen hulmuavahelmaiseen kesämekkoon. Hänen 4- ja 6-vuotiaille tyttärillään oli pihassa pieni lastenpöytä, jossa leikkivät teekutsuja vieraiden seurustellessa ja siemaillessa kuohuvaa ympärillä. Tytöt sitten kinuamaan minua mukaan teekutsuleikkiinsä. Tykkään lapsista, joten oikein innostuin leikistä, vedin päähäni sellaisen hellehatun joka heillä oli rekvisiittana ja kaulaan lasten muovisen krumeluurihelminauhan ja elämöin kovasti. Tytöt kikattelivat kovasti, kaikilla oli hauskaa.

Ja yhtäkkiä kuului hirveä RÄTS, kun heppoinen lasten muovituoli, jolle olin ahtautunut, lakosi täysin kasaan mahtavan persaukseni alla. Piha vietti siinä kohdassa hieman alaviistoon, joten en ainoastaan kellahtanut maahan vaan KIERIN kuin keila pari pyörähdystä, hameen helmat tietysti ties missä huidellen. Kukin voi kuvitella miltä näyttää, kun tällainen tuhti täti pyörii helmat korvissa pitkin pihamaata, vatsaa litistävät mummokalsarit vilkkuen, lierihattu päässä ja lasten helyissä, muovituolin jämät suurinpiirtein hanurissa yhä kiinni.

Hiljaisuus oli aivan korviahuumaava, kun vieraat yrittivät epätoivoisesti pidätellä nauruaan. Itse en siinä tosin onnistunut vaan nauroin niin että kyyneleet valuivat :D

Semmoista! Kutsukaa mut vaan vieraaksenne!

Apua aivan ihana :D

Vierailija kirjoitti:

Olin keräämässä lapsuudenkotini metsässä sieniä ja hyppäsin paluumatkalla pienen ojan yli pellon reunalla. Sateen vuoksi sen ojan reuna oli ihan hötöä ja luiskahdin ojaan. Ojassa upposin mutaan enkä päässyt enää irti. Jalassa äitini saappaat, jotka olivat itselleni tosi naftit. Kiskoin ja kiskoin, en saanut jalkaa saappaasta enkä saappaita mudassa. Yksi vanhempieni naapureista ajoi siitä ohi, pysähtyi ja kysyi tarttenko apua. Sanoi sitten soittavansa veljelleen, koska ei voi itse tulla apuun. Oli jalka leikattu paria viikkoa aiemmin.

Mies soitti veljelleen ja sanoi, että Virtasen tyttö (nimi vaihdettu) on luiskahtanut ojaan, tuu apuun. Veli kysyi (kuului läpi) että jaa, kumpi siellä on, Maijako? (nimi vaihdettu, tarkoitti siskoani) ja tämä naapuri vastasi, että eiku se läs.. eiku se Liisa, oli ollu sienimettällä.. johon veli taas siellä luurin toisessa päässä, että ois mennyt marjaan niin ois mahtunu (heh, heh, mikä hauska vitsi) ja jatkoi, että tuonko liinat jos ei käsin vetämällä irtoa, silleen emakonkin saa irti blaa blaa blaa.

No, se veli tuli auttamaan ja pääsin sienineni vanhemmille, mutta nolotti. Oli kivaa seistä ojassa polvia myöten ravassa ja kyynärpäitä myöten mudassa pitämässä yllä small talkia puoli tuntia ihan kun en olisi kuullut mitään. Ei kai tarpeeksi kumminkaan nolottanut sitten, kun tässä läskissä edelleen löllyn.

Olipa törkeää sanailua niillä veljeksillä, suututtaa puolestasi. Ja itse vielä yritit olla ystävällinen ja pitää yllä smalltalkia.

Tämä oli ehkä nelos- tai viitosluokalla. Olimme luokkaretkellä jossain luonnonpuistossa, olisiko siellä ollut jokin ulkoilmamuseon tapainen, en nyt tarkkaan muista.

Aloitimme kierroksen pieneltä aukiolta, jossa paikan opas alkoi kertoa meille paikan historiasta tms. Aukion reunalla sattui kätevästi olemaan iso kaatunut puu, jonka päälle me lapset kiipesimme istumaan.  Minä, ponteva tyttö, olin viimeinen istumaan menijä. Tässä vaiheessa rungolla siis istui parisenkymmentä lasta kuin kanat orrella. Sillä sekunnilla kuin istuin, kuului halkeavan puun paukahdus ja puunrunko romahti alas useamman kymmentä senttiä. Se oli siis jonkin säleen kautta ollutkin vielä kannossa kiinni, mutta juuri minä olin se höyhen joka katkaisi kamelin selän :D

Kaikkein hysteerisimpänä mieleeni on jäänyt tämän oppaan v*ttuuntunut ja kyllästynyt ilme ja se, ettei hän tästä huolimatta keskeyttänyt lopotustaan hetkeksikään :D

Vierailija kirjoitti:

Jouduin yöksi vuodeosastolle. Ei löytynyt tarpeeksi isoa paitaa päälle ja läski vilkkui nappien välistä. Painoa on noin 105 kiloa. Pitääköhän minua lihavammat omat vaatteet päällä tai ehkä silloin isot koot pyykissä...

Tahallaan antavat liian pieniä

Jossain opiskeluaikojen luennolla tahdoin kysyä jotain, niin luennoitsija antoi puheenvuoron tyyliin "sinä lihava tyttö siinä edessä". Aloin änkyttämään, enkä pystynyt lopulta edes kysymään, vaan poistuin paikalta, enkä pystynyt sen luennoitsijan kursseille enää osallistumaan, kun hävetti niin suunnattomasti.

Taisi olla 3 v sitten kun ei saatu lintsilla Hypyttimen turvakaarta kiinni vaikka sitä kuinka yritettiin runnoa, samana kesänä lennettiin pikkukoneella, vyön sain kiinni mutta se puristi ihan järkysti, jouduin liiskaamaan itseäni siihen selkänojaan täysillä että edes sain kiinni. Tämäkään ei vielä aiheuttanut laihduttamista, vasta korona- ylipaino riski, sai laihtumaan. Olen aina vitsaillut ylipainostani että tottakai pyörin rannoilla ja vaikka missä, tarkoitukseni on ilahduttaa että kaikki voivat katsoa että " no en mä sentään NOIN lihava ole" ja tuntea olonsa paremmaksi :D

Päätin ettei lapset joudu katsomaan mua teholla tai kuolleena ihan vaan siksi että syön liikaa. Koronan alusta tähän päivään - 30kg, ja normaalipaino parin kilon päässä!

Ei minun nolo tilanne, vaan jonkun tuntemattoman.

PowerParkissa vuoristoradassa eteen istui huomattavan ylipainoinen nainen. Turvakaari ei mahtunut kiinni. Työntekijä tuli auttamaan ja painamaan sitä kiinni, ei mennyt. Kutsui vielä toisen työntekijän auttamaan ja ei mahtunut vieläkään kiinni. Naiselle sanottiin, että valittevasti ette voi olla laitteen kyydissä, kun turvakaari ei mene kiinni. Nainen poistui ja sanoi "ei se mitään, oma vikahan tämä on". Hieman nolona käveli sitten pois siitä. 

Työmatkalla uudessa mekossa joka mielestäni oli kiva ja peitti kehon kumpareet. Työkaveri kysyi olenko raskaana. Minua nolompi taisi olla sitten työkaveri..

Se ei vielä herättänyt minua prinsessa läskin unesta, vaan terveyshuolet. Lähinnä se, kun tajusin että herään yöllä ja ähkin saadakseni käännettyä kylkeä. Ja että aamulla sängystä nouseminen oli vaikeaa, enkä enää halunnut laittaa alushousuja jalkaan yhdellä jalalla seisten, tai saanut edes toista jalkaa nostettua tarpeeksi ylös. Ja että lattialla ei voinut enää vain singahtaa ylös, vaan piti nojata polveen ja laitta kädet lattiaan. Ja miten aloin pelätä sitä, että tiputan kassalla ja kaupassa jotain lattialle, koska en päässyt kyykystä enää ylös ilman et otin kädellä tukea. Ne havainnot eivät olleet enää hauskoja.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin että tämä ketju olisi ilkeämielinen, mutta mitä vielä, olen nauranut vedet silmissä ihmisten kommelluksille, mutta sitäkin enemmän osoittamallenne huumorille ja itseironialle. Näitä lisää! Ei tarvitsisi aina olla niin vakavaa ja ryppyotsaista tämä elämä!

Tästä rohkaistuneena voin minäkin kertoa oman tarinani. Siskoni päätti pitää kesän kunniaksi pienimuotoiset puutarhajuhlat, joita varten pukeuduin kauniiseen hulmuavahelmaiseen kesämekkoon. Hänen 4- ja 6-vuotiaille tyttärillään oli pihassa pieni lastenpöytä, jossa leikkivät teekutsuja vieraiden seurustellessa ja siemaillessa kuohuvaa ympärillä. Tytöt sitten kinuamaan minua mukaan teekutsuleikkiinsä. Tykkään lapsista, joten oikein innostuin leikistä, vedin päähäni sellaisen hellehatun joka heillä oli rekvisiittana ja kaulaan lasten muovisen krumeluurihelminauhan ja elämöin kovasti. Tytöt kikattelivat kovasti, kaikilla oli hauskaa.

Ja yhtäkkiä kuului hirveä RÄTS, kun heppoinen lasten muovituoli, jolle olin ahtautunut, lakosi täysin kasaan mahtavan persaukseni alla. Piha vietti siinä kohdassa hieman alaviistoon, joten en ainoastaan kellahtanut maahan vaan KIERIN kuin keila pari pyörähdystä, hameen helmat tietysti ties missä huidellen. Kukin voi kuvitella miltä näyttää, kun tällainen tuhti täti pyörii helmat korvissa pitkin pihamaata, vatsaa litistävät mummokalsarit vilkkuen, lierihattu päässä ja lasten helyissä, muovituolin jämät suurinpiirtein hanurissa yhä kiinni.

Hiljaisuus oli aivan korviahuumaava, kun vieraat yrittivät epätoivoisesti pidätellä nauruaan. Itse en siinä tosin onnistunut vaan nauroin niin että kyyneleet valuivat :D

Semmoista! Kutsukaa mut vaan vieraaksenne!

Ai kauhea,tämä pisti nauramaan ja nauran vieläkin haha :D Kuvittelin miltä välikohtaus on näyttänyt mutta toivottavasti huumorilla selvisit:) 

Mieheni oli nähnyt tilanteen, missä ryhmä ihmisiä käveli jyrkkää tienpätkää keskellä kaupunkia alas, porukan lihavin oli kompastunut ja sen sijaan että olisi vain kaatunut niin hän oli juurikin kierinyt pitkän matkan pyörien kuin pallo. Miestä oli naurattanut ja niin nauratti minuakin, vaikka kuinka yritin sanoa, ettei sellaiselle saisi nauraa. Mikä siinä on, että lihava ihminen alamäessä = holtiton pallona kieriminen vauhdilla alas? Itsekin olin tuolloin rankasti ylipainoinen, ja silti nauratti.

Vierailija kirjoitti:

Mahtavia juttuja, nauran vedet silmissä!

Itse lihoin parin vuoden aikana yli 10 kiloa, pituutta 162, painoa oli 73 kg.

Omasta mielestäni en kuitenkaan näyttänyt juurikaan lihoneelta, ihmettelin vaan kaikille, että miten onkaan mahdollista, että painan 73 kg vaikka olen niin hoikan näköinen.

No juu...kerran sitten salilla taljaa tehdessä käänyin omahyväisenä katsomaan itseäni sivusta peilistä, ajatuksena oli, että näky on suorastaan fitness-tasoa, mutta herätys tuli, kun peilissä taljaa veteli Barbababa.

Toinen herätys oli kuva, jossa olin entisen pienikokoisen mieheni kanssa teatterissa ykköset päällä pynttäytyneenä. Kuvassa oli sopusuhtaisen parin sijaan lähinnä läski-tantta, joka on vienyt hoikan sukulaispojan teatteriin tai suorastaan Ohukainen ja Paksukainen.

Sittemmin olen ryhdistäytynyt ja päässyt normipainoon personal trainerin avulla ja mässytyksen ja viininlitkimisen lopettamisen jälkeen.

Ei saakeli että nauroin tälle, etenkin hoikalle sukulaispojalle :D