Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tutustuttaminen ihmisiin, minä vai anoppi oikeassa?
Mitä mieltä olette tästä kun anoppi on oikein ottanut asiakseen että vauvan pitää tutustua moniin ihmisiin? Kyseessä 2,5kk ikäinen vauva, meidän esikoinen. Hyvä kun olen itsekään ehtinyt tutustumaan lapseeni, niin anoppi painostaa että koko ajan pitäisi viedä vauvaa kylään että näkee muitakin kuin vanhemmat ja aina kun meille tulee joku, vauva pitäisi antaa vieraalle syliin. On kuulemma tärkeää lapsen kehitykselle. Vieraillessaan anoppi ei myöskään "anna" minun hoitaa vauvaa rauhassa vaan kärkkyy koko ajan että pääsee itse vaihtamaan vaippaa tms. Koen tämän tosi ahdistavana, mehän hankimme lapsen koska haluamme itse olla sen kanssa ja hoitaa. Kyllä lapsi ehtii tutustua lähemmin muihin ihmisiin sitten kun osaa kommunikoida enemmän. Kasvatanko lapsestani nössön jos haluan vauvana pitää hänet pääasiassa vanhempien hoivassa? :(
Kommentit (340)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa itselläkin olisi anoppi tai isovanhemmat , joita kiinnostaisi lapseni elämä noin paljon. Vaikka se sua ärsyttääkin, niin se on arvosta että joku välittää, vaikka sitten tuolla tavalla. Lapsella on ihmisiä ympärillä ole siitä kiitollinen.
Huoh.
Juuri tän kaltaiset ihmiset ei kykene ymmärtämään minkälaista se on jos joku on täysin rajaton.
Te luulette että se on kivaa pientä apua silloin tällöin.
Ei ole. Pahimmillaan se määräilijä on paikalla jatkuvasti, soittelee jatkuvasti, koko ajan epäilee osaatko edes hoitaa vauvaa, määräilee aivan kaikesta esim. kuinka sinun pitää nukuttaa vauvaa, kuinka sinun pitää syödä, milloin pitää aloittaa kiinteät, mitä saat vauvalle pukea ja mitä et.
Ja nämä ei tule ystävällisinä neuvoina, vaan epäilyksinä, jankutuksena, ylimielisesti tai jopa raivoten.
Älkää viitsikö sekoittaa rajatonta käyttäytymistä normaaliin välittämiseen.
Juuri näin. Äitini antoi meille tilaa, mutta auttoi silti vauvan hoidossa. Anoppi arvosteli, hänen mielestään emme osanneet toimia vauvan kanssa oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oivoi, muistan tuon saman kitinän esikoisen vauva-ajalta. Hän oli myös hyvin arka lapsi melkein kouluikään saakka ja pidin aina periaattenani että omaan tahtiin saa vieraiden syliin mennä ja tutustua mikäli haluaa. Jos ei halua saa istua vaikka koko kyläreissun äidin sylissä turvassa.Myöskään yökylään ei lähtenyt juurikaan ennen eskaria.
Ja nyt teininä painelee kaikenmaailman reissuilla ja leireillä kavereiden kanssa eikä ehdi edes puhelimeen vastaamaan saati tarvitse äitiä mihinkään. Lapsi ei tarvitse karaisua, vaan perusturvan.
Vierailija kirjoitti:
Oivoi, muistan tuon saman kitinän esikoisen vauva-ajalta. Hän oli myös hyvin arka lapsi melkein kouluikään saakka ja pidin aina periaattenani että omaan tahtiin saa vieraiden syliin mennä ja tutustua mikäli haluaa. Jos ei halua saa istua vaikka koko kyläreissun äidin sylissä turvassa.Myöskään yökylään ei lähtenyt juurikaan ennen eskaria.
Ja nyt teininä painelee kaikenmaailman reissuilla ja leireillä kavereiden kanssa eikä ehdi edes puhelimeen vastaamaan saati tarvitse äitiä mihinkään. Lapsi ei tarvitse karaisua, vaan perusturvan.
Asiaa!
Etenkin tuo viimeinen lause, ihanaa että on ihmisiä jotka tajuavat tämän!
Lapsesi varmasti tietää että äiti on aina siellä taustalla tukena ja noista lähtökohdista on turvallista lähteä maailmalle :)
Ei lapsi ole mikään kiertopalkinto jonka pitää sylistä syliin kulkea. Sinä vanhempana asetat rajat siihen ettei lapsen tarvitse tuntea turvattomuutta vieraassa sylissä
Ei hyvältä kuulosta. Vedä rajat välittömästi anopille, kokemuksesta voin kertoa että muutoin pahemmaksi vain menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi voi hankkia oman vauvan ja tehdä vauvansa kanssa, mitä lystää. Ihan itse sinä päätät, kuinka toimit oman lapsen kanssa.
Eikö miehellä ole sananvaltaa lapseensa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi voi hankkia oman vauvan ja tehdä vauvansa kanssa, mitä lystää. Ihan itse sinä päätät, kuinka toimit oman lapsen kanssa.
Eikö miehellä ole sananvaltaa lapseensa?
Tietysti. Ongelma on se, että mies on samaa mieltä kanssani, mutta ei halua asettua äärimmäisen narsistista äitiään vastaan. Yrittää miellyttää loppuun asti, vaikka lopussa anoppi voittaa ja miehelläni on paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassa oikeaa tai väärää ratkaisua.
Ehdottaisin kompromissia.☝️
Anoppi saa hoitaa lasta, sinun täytyy löytää itsestäsi taso minkä verran voit sitä sietää voimatta itse pahoin. Mutta kiertopalkinnoksi lasta ei tarvitse antaa!
Myös anoppi saa oppia sietämään sitä, että te olette vanhemmat, ei hän.
Lyhyeksi selostukseksi voi vain sanoa, että vauva väsähtää eikä sen jälkeen syö/nuku hyvin tai että korona/rs-viruksen aikana se ei ole turvallista. Tekemättä asiasta draamaa.
Itelläkin on paljon asioita/tyylejä joista en tykkää, kuinka anoppi asiat hoitaa meidän lasten kanssa. Mutta he saavat muodostaa omanlaisen suhteen keskenään (kunhan on turvallinen). Se ei kuitenkaan muuta lapsesi persoonaa tai ole mitenkään pois sinun tavastasi kasvattaa. Mikäli ette asu tai ole päivittäin tekemisissä. Lapset aika nopeasti oppivat kuinka toimitaan eri suvun jäsenten kanssa, eivätkä sitä edes ihmettele.
Itse olen jättänyt lapset mumman hoiviin (jonka tiedän turvalliseksi) ja lähtenyt itse muualle asioita hoitamaan. Näin minun ei tarvitse tietää ja nähdä sitä tyyliä mitä itse en halua.
Loppujen lopuksi, jos olet rakastunut lapsesi isään niin kovin pahasti vikaan anopoisi ei voi mennä! 😁Onhan hän kasvattanut lapsesi isänkin!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa oikeaa tai väärää ratkaisua.
Ehdottaisin kompromissia.☝️Anoppi saa hoitaa lasta, sinun täytyy löytää itsestäsi taso minkä verran voit sitä sietää voimatta itse pahoin. Mutta kiertopalkinnoksi lasta ei tarvitse antaa!
Myös anoppi saa oppia sietämään sitä, että te olette vanhemmat, ei hän.Lyhyeksi selostukseksi voi vain sanoa, että vauva väsähtää eikä sen jälkeen syö/nuku hyvin tai että korona/rs-viruksen aikana se ei ole turvallista. Tekemättä asiasta draamaa.
Itelläkin on paljon asioita/tyylejä joista en tykkää, kuinka anoppi asiat hoitaa meidän lasten kanssa. Mutta he saavat muodostaa omanlaisen suhteen keskenään (kunhan on turvallinen). Se ei kuitenkaan muuta lapsesi persoonaa tai ole mitenkään pois sinun tavastasi kasvattaa. Mikäli ette asu tai ole päivittäin tekemisissä. Lapset aika nopeasti oppivat kuinka toimitaan eri suvun jäsenten kanssa, eivätkä sitä edes ihmettele.
Itse olen jättänyt lapset mumman hoiviin (jonka tiedän turvalliseksi) ja lähtenyt itse muualle asioita hoitamaan. Näin minun ei tarvitse tietää ja nähdä sitä tyyliä mitä itse en halua.
Loppujen lopuksi, jos olet rakastunut lapsesi isään niin kovin pahasti vikaan anopoisi ei voi mennä! 😁Onhan hän kasvattanut lapsesi isänkin!
Oletko tyhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi ole mikään kiertopalkinto jonka pitää sylistä syliin kulkea. Sinä vanhempana asetat rajat siihen ettei lapsen tarvitse tuntea turvattomuutta vieraassa sylissä[/quote
:D
Vierailija kirjoitti:
Yli-innokas anoppi ja ahdistunut omistushaluinen äiti on hemmetin huono yhdistelmä.
Totuus on se, että jos haluat parisuhteesi onnistuvan, tee jonkunlaisia kompromissejä. Saat anopista hyvän lastenhoitajan, kun lapsi on isompi ja riitely miehen äidin kanssa jostain vaipanvaihdosta tuskin johtaa siihen, että miehelläsi on hyvä olla.
Sä saat olla sen lapsen kanssa koko lopun ikääsi. Teidän välit tuskin hajoaa siihen, että sen ympärille kasvaa rakastavien ihmisten joukko.
Itse sairastuin todella pahasti kun vauva oli 4 kuukautta. Oma anoppini tuli hätiin ja piti homman käynnissä pari viikkoa. Toi lapsen rinnalle ja hoiti kaikki muut asiat.
Hätätilat ova erikseen ja sun tapauksessa anopilla oli järki päässä.
Korona-, rs- ym. virusaikana vauvaa ei juuri ole syytä kuljetella ympäriinsä, eikä kyläilemäänkään ole syytä mennä, ettei vie vauva-perheeseen ikäviä ja vaarallisia tartuntoja.
Ap nyt ystävälliseti, mutta päättäväisesti ilmoittaa anopille, missä kulkee rajat. Tai vauvan isä voisi sen tehdä.
Koti pitää rauhoittaa, että kaikilla on hyvä ja levollinen olo. Kaikki tarkoittaa äitiä, isää ja vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vauvani ovat tavanneet ihan vastasyntyneestä asti minun äitiäni, koska olen pyytänyt apuun. Kahden erirytmisen pienen lapsen hoito on tosi raskasta, ja imettäminen on laittanut koko selkäni juntturaan. Sen sijaan yli-innokasta anoppia olen toppuutellut joka ikinen viikko, koska hänhän muuttaisi meille jos saisi luvan … en usko, että kummastakaan on haittaa vauvalle, muiden ihmisten näkemisestä tai näkemättömyydestä, mutta virusten kuten RS-viruksen uhka on ihan todellinen. Tiedän, että oma äitini ei lääkärinä meille tulisi, jos hänellä olisi pieninkään oire, mutta anopin varovaisuuteen en luota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan kanssa kannattaa sulkeutua 4 seinän sisään ja välttää kaikkia kontakteja vähintään vuoden verran. Aikuisten oikeasti: vielä 70-luvun lopussa alussa tuonikäinen vauva oli jo vieraalla hoidossa ja äiti kävi töissä.
Vuoden?
Surullisen usein kuulen väitteitä, että joidenkin mukaan oma koti on lapselle paras paikka vähintään kolmivuotiaaksi.
Tosin mitään perusteluja tälle ei koskaan esitetä. Vakaumus kumpuaa syvältä äidin sisimmästä. Se on uskonkappale, jonka kyseenalaistaminen on lähes henkilökohtainen loukkaus.
Tästä "surullisenkuuluisasta" aiheesta on kyllä tutkimuksia. Alle 3-vuotias lapsi ei hyödy päiväkodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on eri asia, että pitääkö kuin se voiko. Jos teillä on vieraita ja sä kieltäydyt antamasta vauvaa syliin, niin onhan se hieman erikoista kieltämättä. Ja tuo, että anoppi saa vaihtaa vaipan, miksi ei saisi? Ei tuon ikäistä tarvitse vielä muille hoitoon antaa tietenkään, mutta ei se rikkikään mene, jos ei koko aikaa ole sun sylissä.
Tätä itsekin ihmettelen. Miksi rakastavien läheisten ei sallita sylitellä vauvaa? Kyllähän teille sitä keskinäistäkin aikaa varmasti jää. Jos ei jää, olette ihan liikaa anopin luona.
Minä en työssä käyvänä ihmisenä näin korona-aikana ottaisi pientä vauvaa syliini, koska en voi tietää, mitä pöpöjä kuljettelen mukanani. Noin pieni vauva on täysin suojaton ja herkkä ja siksi sylikontakti kuuluu hänen vanhemmilleen, turvallisuussyistä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että jotkut vanhemmat luulevat omistavansa lapset kuten kotieläin omistetaan. He ovat hurmoksellisen vakuuttuneita, että he – ja vain he – tietävät, mikä heidän lapselleen on hyväksi.
Usein kyse on silkasta itsekkyydestä. Lapsesta tehdään oman egon jatko, vallankäytön kohde, jonka avulla aikuinen voi päteä.
Ydinperheen muurien sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.
Olet kyllä ihan sekasin…
Puhutaan vauvasta, 2,5kk… vauva.
Noin pieni lapsi ei todellakaan tarvitse mitään erityisiä tutustuttamisia. Anopilla taitaa olla lapsen kehitysvaiheet jo ihan hukassa, kun omista mammavuosista on aikaa.
Vanhemmat kantavat vastuun ja siksi he päättävät. Jos jotain ongelmia tulee, niin ei se anoppi niitä tule teille hoitamaan. Sen takia vanhemmat sanovat viimeisen sanan, että he voivat kantaa vastuun omista päätöksistään.
Anoppi oli pahoillaan, kun meidän vauva ei "päässyt" vuoropäiväkotiin, niin kuin jonkun hänen tuttavan lapsenlapsi. Vauvaa olisi pitänyt itsenäistää ja parhaiten se hänestä olisi onnistunut olemalla öitä päiväkodissa.
Nyt kun lapsi on oikeasti siinä iässä (varhainen teini-ikä), että alkaa itsenäistymään niin anoppi ei yhtään sulata sitä, että lapsi on jostain asiasta eri mieltä kuin hän.
Anoppi on lapsensa kasvattanut ja sinä ja miehesi kasvatatte omanne.
Vierailija kirjoitti:
Yli-innokas anoppi ja ahdistunut omistushaluinen äiti on hemmetin huono yhdistelmä.
Totuus on se, että jos haluat parisuhteesi onnistuvan, tee jonkunlaisia kompromissejä. Saat anopista hyvän lastenhoitajan, kun lapsi on isompi ja riitely miehen äidin kanssa jostain vaipanvaihdosta tuskin johtaa siihen, että miehelläsi on hyvä olla.
Sä saat olla sen lapsen kanssa koko lopun ikääsi. Teidän välit tuskin hajoaa siihen, että sen ympärille kasvaa rakastavien ihmisten joukko.
Itse sairastuin todella pahasti kun vauva oli 4 kuukautta. Oma anoppini tuli hätiin ja piti homman käynnissä pari viikkoa. Toi lapsen rinnalle ja hoiti kaikki muut asiat.
Ei aloittaja nyt sentään parisuhteessa ole anoppinsa kanssa. Ihan hulluja horiset.
Vierailija kirjoitti:
Onko mummius anopille uusi asia? Moni mummi vouhottaa erityisesti ensimmäisten lastenlastensa takia.
Mitä merkitystä sillä on? Jos "vouhottaminen" häiritsee perheen elämää, tulee siitä tehdä loppu.
Onko mummius anopille uusi asia? Moni mummi vouhottaa erityisesti ensimmäisten lastenlastensa takia.