Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tutustuttaminen ihmisiin, minä vai anoppi oikeassa?
Mitä mieltä olette tästä kun anoppi on oikein ottanut asiakseen että vauvan pitää tutustua moniin ihmisiin? Kyseessä 2,5kk ikäinen vauva, meidän esikoinen. Hyvä kun olen itsekään ehtinyt tutustumaan lapseeni, niin anoppi painostaa että koko ajan pitäisi viedä vauvaa kylään että näkee muitakin kuin vanhemmat ja aina kun meille tulee joku, vauva pitäisi antaa vieraalle syliin. On kuulemma tärkeää lapsen kehitykselle. Vieraillessaan anoppi ei myöskään "anna" minun hoitaa vauvaa rauhassa vaan kärkkyy koko ajan että pääsee itse vaihtamaan vaippaa tms. Koen tämän tosi ahdistavana, mehän hankimme lapsen koska haluamme itse olla sen kanssa ja hoitaa. Kyllä lapsi ehtii tutustua lähemmin muihin ihmisiin sitten kun osaa kommunikoida enemmän. Kasvatanko lapsestani nössön jos haluan vauvana pitää hänet pääasiassa vanhempien hoivassa? :(
Kommentit (340)
Meillä näin anoppi jyräsi esikoisen kanssa, ja tuoreina vanhempina olimme osittain sillä tiellä. Varsinkin mies uskoi äitiään. Niinpä.vauva oli jos kenen sylissä, ja miehen ja anopin toimesta. Minäkin menin siihen lankaan, että juoksin kerhot, muskarit ja kaikki, anopin painostava mielipiteen alla. Seuraavien lasten kohdalla uskalsin ymmärtää, että oma tuntemuksiaan on kuunneltava.
Vauvalle on parhainta olla rauhassa, kotona, äidin ja isän sylissä. Se tekee tasapainoiseksi. Kaikki kiirehdintä ja kuvitteli sosiaalistamisesta voikin tehdä lapsesta aran ja epävarman, turvattoman. Miksi te anopit teette tällaista mielipidejyräämistä ja vahinkoa lapsenlapsillenne?! Antakaa lastenne puolisoineen olla rauhassa, olkaa kohteliaita ja tukekaa heitä omien valintojensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että jotkut vanhemmat luulevat omistavansa lapset kuten kotieläin omistetaan. He ovat hurmoksellisen vakuuttuneita, että he – ja vain he – tietävät, mikä heidän lapselleen on hyväksi.
Usein kyse on silkasta itsekkyydestä. Lapsesta tehdään oman egon jatko, vallankäytön kohde, jonka avulla aikuinen voi päteä.
Ydinperheen muurien sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.
Ehkä olet kateellinen ja tunnet riittämättömyyttä, jos näet jonkun, vieläpä poikasi vaimon, tekevän asiat toisin lapsen kanssa kuin itse teit? Sehän kyseenalaistaa silloin sinunkin toimintasi poikasi kanssa pienenä? Ehkä veit poikasi jo varhain hoitoon, päästäksesi töihin? Jotkut vietiin jo 2 kk iässä, toiset 8 kk iässä. Onhan kolmevuotias kun vielä pieni. Et ehkä ollut niin omistautunut äiti, kuin miniäsi on, ja tunnet syyllisyyttä tai tuskaa nähdessäni jonkun toimivan toisin?
Ei ole mitään väliä sillä, kumpi teistä on "objektiivisesti" oikeassa. Kyse on siitä, että sinä päätät asiat lapsesi suhteen, ei anoppi. (Toki jos teet jotain rikollista, kuten jätät lapsen kotiin yksin valvomatta, anopin on pakko päättää ottaa yhteyttä sossuun. Tämä on asia erikseen.). Hänellä ei ole sitä valtaa, se on sinulla. Sanoa tämä hänelle ystävällisesti. Kaikki eivät tätä purematta niele, mutta pidä pää kylmänä ja vedä rajat ystävällisen kauniisti.
Ihan tulee mieleen aika kun esikoinen oli vauva. Oli jonkun sukulaisen hautajaiset (niin kaukainen, että vain mieheni, anoppi ja appiukko meni sinne, ei edes miehen sisarukset) Mutta vauvan olisi pitänyt lähteä mukaan koska olisihan se kivaa :O Joo, ei lähtenyt.
Teimme heti selväksi, että lastamme hoidamme itse. Se toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä näin anoppi jyräsi esikoisen kanssa, ja tuoreina vanhempina olimme osittain sillä tiellä. Varsinkin mies uskoi äitiään. Niinpä.vauva oli jos kenen sylissä, ja miehen ja anopin toimesta. Minäkin menin siihen lankaan, että juoksin kerhot, muskarit ja kaikki, anopin painostava mielipiteen alla. Seuraavien lasten kohdalla uskalsin ymmärtää, että oma tuntemuksiaan on kuunneltava.
Vauvalle on parhainta olla rauhassa, kotona, äidin ja isän sylissä. Se tekee tasapainoiseksi. Kaikki kiirehdintä ja kuvitteli sosiaalistamisesta voikin tehdä lapsesta aran ja epävarman, turvattoman. Miksi te anopit teette tällaista mielipidejyräämistä ja vahinkoa lapsenlapsillenne?! Antakaa lastenne puolisoineen olla rauhassa, olkaa kohteliaita ja tukekaa heitä omien valintojensa kanssa.
Mä taas kävin kaikissa mahdollisissa kerhoissa, koska muuten olisi joutunut olemaan kotona anopin ja vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jos saatte toisen lapsen, esikoinen tarvitsee päivittäistä ulkoilua ja mahdollisesti käy kerhossa/päiväkodissa/koulussa kakkosen vauvavuoden aikana. Et voi enää elää täysin vauvan ehdoilla 24/7.
Kyllä, itsekin hoidin esikoista eri tavalla kuin kakkosta. Kolmonen meni jo siinä sivussa.
Oi kun tuli muistoja kommentistasi. Tota se anoppikin hoki koko toisen raskauteni ainakun pääsi esikoiseni lähelle hölöttämään.
"Äitillä ei kohta ole sitten ole enää aikaa sulle, kohta äiti saa uuden vauvan ja hoitaa vaan sitä, sitten mummo hoitaa sinua, tulet aina mummolle sitten."
Joo ei menny esikoinen mummolle lapseksi. Lapset on tehty tähän perheeseen ja tässä perheessä he kasvavat niinkuin tarvitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on ihan kehotettu pitämään vauvat pois ihmisten luota etteivät sairastu rs-virukseen.
Missä on appi ja miksei hän laita anoppia kuriin? Ei uskalla kun anoppi teräväkielinen suun soittaja?
Ihmetyttää aina appien ja isien puute näissä ketjuissa.
Vanhemmat päättävät, ei anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täällä itketään kun isovanhempi osallistuu liikaa, oikein vaippaa haluaa vaihtaa. Viime aikoina täällä ei ole kuin solvattu isovanhempia joita ei voisi vähempää kiinnostaa avun tarjoaminen. Anoppi siinä ihan oikeassa että kannattaa totuttaa lapsi jo ihan pienestä pitäen muihin ihmisiin kuin pidättäytyä kotikuplassa. Mutta teette tietysti kuten parhaaksi näette, teidän lapsi.
Semmoset uhriutumiset sieltä sitten. On täysin eri asia auttaa ja tarjota apuaan ja sitä joko otetaan vastaan tai ei, mutta päätöksen siitä mitä tehdään, mitä saa tehdä ja kuinka toimitaan tekevät aina vanhemmat. Ei mummot, ei anopit, ei sedät ja tädit. Kunnioitus on avainsana. Jokainen lapsiperhe tarvitsee ja kaipaa apua, kukaan ei halua eikä tarvitse uhriutumista, syyllistämistä ja arvostelua.
ja sama päinvastoin: yhdenkään isoädin, kummin tai naapurin ei tarvitse tarjota apuaan eikä tarvitse sitä antaa, kunnioitus on avainsana. Jokainen lapsiperhe voi ihan huoleti katsoa tarvitsevansa apua, mutta kenenkään ei onneksi ole pakko sitä antaa. Lapsiperheen voi antaa tulla toimeen ihan omillaan eikä avunpyynnön torjuntaan pidä suhtautua uhriutumalla, syyllistämällä tai arvostelemalla tai ilmoittamalla, että kun olet vanha, en auta sinua.
Vierailija kirjoitti:
Teimme heti selväksi, että lastamme hoidamme itse. Se toimi.
Näin toivoisin jokaisen lapsiperheen tekevän! Silloin uudesta perheenjäsenestä ei tule koko suvun ongelmaa, muiden elämä saa jatkua mukavana ja vain lapsiperhe elää lapsiperheen elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kauhea rs-virus epidemia koronan lisäksi. En todellakaan 2,5 kk:n ikäistä kuljettaisi eri kyläpaikoissa. Aivan järjetön ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saatte toisen lapsen, esikoinen tarvitsee päivittäistä ulkoilua ja mahdollisesti käy kerhossa/päiväkodissa/koulussa kakkosen vauvavuoden aikana. Et voi enää elää täysin vauvan ehdoilla 24/7.
Kyllä, itsekin hoidin esikoista eri tavalla kuin kakkosta. Kolmonen meni jo siinä sivussa.
Oi kun tuli muistoja kommentistasi. Tota se anoppikin hoki koko toisen raskauteni ainakun pääsi esikoiseni lähelle hölöttämään.
"Äitillä ei kohta ole sitten ole enää aikaa sulle, kohta äiti saa uuden vauvan ja hoitaa vaan sitä, sitten mummo hoitaa sinua, tulet aina mummolle sitten."
Joo ei menny esikoinen mummolle lapseksi. Lapset on tehty tähän perheeseen ja tässä perheessä he kasvavat niinkuin tarvitsevat.
Tai kuten oma äitini ei ymmärtänyt pitkää imetystä. Toisen raskauden aikana sanoi joka kerta esikoiselle häntä imettäessäni ”jätä maito vauvalle, isot lapset ei tarvi enää maitoa” tai lapsen haluatessa maitoa repi lapsen muualle ”mummi antaa sulle karkkia”. Ja kotona lapsi itki mulle ja varmisti, saahan hän vielä maitoa. Oli silloin 2-vuotias ja imetys oli hänelle tärkeää, varsinkin kun olin töissä ja kaipasi tietty läheisyyttä. Ei ole mummon tehtävä määrätä, kuinka kauan imetän lapsiani. Kaiken piti olla helpompaa, kunhan vain imetys loppuisi. Meidän elämä oli helppoa, koska imetin. Mutta sitten lapsi nukkuisi paremmin omassa sängyssä, sitten lapsen voisi laittaa helpommin päivähoitoon jne. Lapsi nukkui ihan mainiosti vieressäkin ja meidän perheessä hoidetaan lapset itse. Ei ne anopit ole ainoita, joilla ei ole rajoja. Oman äidin mielestä paras tapa hoitaa lapsia on hänen tapansa, onhan hänkin niin hoitanut omansakin. On kyllä muuten hyvä ja osallistuva mummi mutta tietyt mielipiteet vois tunkea suohon.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan tarvitse tuossa iässä. Itsellä 5kk vauva ja tapasi isoäitinsä ekaa kertaa vasta nyt. Hermostuu ja ahdistuu vain jos liian aikaisin muita ympärillä kuin oma isä ja äiti.
Tämä on kulttuurisidonnainen asia. Jos lapsi kasvaa alusta asti isossa yhteisössä ja tottuu alusta asti olemaan monien ja monenikäisten ihmisten kanssa, ei esim. vierastamista esiinny ollenkaan. Ydinperheiden vauvat, jotka näkevät muita aikuisia vain harvakseltaan, tottuvat vastaavasti olemaan vain omien vanhempiensa kanssa ja arkailevat muita ihmisiä.
Ap:n tapauksessa kumpikaan ei ole oikeassa eikä väärässä. On vaan kaksi erilaiata mielipidettä asiasta. Mutta isovanhemman kuuluisi tässä kunnioittaa vanhempien tahtoa ja olla tuputtamatta omaa näkemystään.
Nyt on ikävien pöpöjen aika, lapselle on tärkeää kyllä saada niitä luonnollisia pöpöjä esim mullasta ja olla paljain jaloin, kontata. Tuon ikäinen kuuluu syliin ja rauhaan. Max omalle lattialle välillä ihmettelemään.
Anoppi voi tutustua rs virukseen vaikkapa lukemalla. Toivon omia lapsenlapsia eipä tulisi mieleenkään puuttua tai tungetella lasten elämään tuolla tavalla. Isovanhemmat voivat olla suuri siunaus mutta myös painajainen.
Anoppi on oikeassa, että ihan naurettavaa on ”omia” vauvaa ja totuttaa siihen, että vain yksi tapa (sinun) on mukamas ainoa oikea kaikkeen.
Siinä anoppi on väärässä ja ärsyttävä, jos menee koko ajan itse pätemään ja vetämään överiksi sen oman roolinsa. Sille kannattaa laittaa jotkut rajat. Eli että saa pidellä ja hoitaa, mutta ei sillä lailla pakkomielteisesti.
Mitä mieltä lapsen isä asiasta on?
Vierailija kirjoitti:
Kunpa itselläkin olisi anoppi tai isovanhemmat , joita kiinnostaisi lapseni elämä noin paljon. Vaikka se sua ärsyttääkin, niin se on arvosta että joku välittää, vaikka sitten tuolla tavalla. Lapsella on ihmisiä ympärillä ole siitä kiitollinen.
Huoh.
Juuri tän kaltaiset ihmiset ei kykene ymmärtämään minkälaista se on jos joku on täysin rajaton.
Te luulette että se on kivaa pientä apua silloin tällöin.
Ei ole. Pahimmillaan se määräilijä on paikalla jatkuvasti, soittelee jatkuvasti, koko ajan epäilee osaatko edes hoitaa vauvaa, määräilee aivan kaikesta esim. kuinka sinun pitää nukuttaa vauvaa, kuinka sinun pitää syödä, milloin pitää aloittaa kiinteät, mitä saat vauvalle pukea ja mitä et.
Ja nämä ei tule ystävällisinä neuvoina, vaan epäilyksinä, jankutuksena, ylimielisesti tai jopa raivoten.
Älkää viitsikö sekoittaa rajatonta käyttäytymistä normaaliin välittämiseen.
Meillä myös miehen äiti ja sisko käyttäytyivät todella erikoisesti kun sain lapsia. Siksi oli otettava iso etäisyys. Minun annettiin ymmärtää, etten kykene hoitamaan lapsia (olen korkeasti koulutettu, täysjärkinen, hyvin tunnollinen ihminen). Sanottiin, että heidän täytyy opettaa, kun heillä on lapsista niin paljon kokemusta. Oltiin sitä mieltä ihan suoraan sanoen, että 1-viotias pitää anoppia äitinään. Kaikki mitä tein oli väärin ja tästä sanottiin. Jos lapsi harjoitteli portaissa kävelyä, tultiin tuhatta ja sataa paikalle, riuhtaistiin lapsen käsi omaan ja sanottiin, että huolimatonta antaa harjoitella portaissa. Vaikka oli siinä iässä, että osasi ja pystyi. Ruokin väärin lapsia, kasvatin väärin, minulla ei ollut äidin vaistoa kuten heillä. Lapset käytiin sukuvierailulla repimässä kädestä heidän hoteisiin, kun liikaa olivat äidin kanssa kuulemma. Käytännön ihminenkään en ollut. Nyt lapset ovat jo isoja, mukavia, empaattisia, sosiaalisia ja koulussa kympin oppilaita.
Ehkä ihan kaikki ei mennyt huonolla äidillä pieleen tai sitten minulla on käynyt vain hyvä mäihä lasten suhteen.