Vauvan tutustuttaminen ihmisiin, minä vai anoppi oikeassa?

Mikähän noita mummoja vaivaa, kun ne on niin usein niin rajattomia ja joku vaipanvaihto on hieno tapahtuma, joka on pakko saada kokea vuosien tauon jälkeen.

Kun oma lapsi syntyi, meillä meni sekä omani että appivanhemmat ihan sekaisin. Ensimmäiset vuodet oli pelkkää rajanvetoa. Koin sen ihan hirveän epäreiluna, koska olisin halunnut nauttia perhe-elämästä enkä olla koko ajan kieltämässä ja vetämässä rajoja yli-innokkaille isovanhemmille.

Sisko sai vuosi sitten lapsen. Taas meidän vanhemmat sekosi ja niin teki siskon appivanhemmat myös. Nyt sisko vetää rajoja ja stressaa, kun varsinkin mummot hyppii varpaille ja on koko ajan tietämässä paremmin.

Herätys boomerit! Te teitte jo lapsenne! Antakaa meidän nykyvanhempien olla.

En veisi noin pientä ihmisten ilmoille, kun liikkeellä on koronaa, rs-virusta jne. Meille sanottiin synnytyksen jälkeen, että neljään kuukauteen ei kannata lasta mihinkään väentungoksiin viedä ja tämä oli jo ennen koronaa.

Pienelle vauvalle tärkeää on perusturvallisuus. Eli vähän käänteisesti lapsesta kasvaa sosiaalinen ja toisiin ihmisiin luottava lapsi, kun hän saa kokea, että ympäristö on turvallinen, rauhallinen ja ennustettavissa. Eli anoppisi on väärässä. Pikkuvauvan paikka on vanhempien luona ja sosiaalisia taitoja harjoitellaan vasta myöhemmin, kun perusluottamus on syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että jotkut vanhemmat luulevat omistavansa lapset kuten kotieläin omistetaan. He ovat hurmoksellisen vakuuttuneita, että he – ja vain he – tietävät, mikä heidän lapselleen on hyväksi.

Usein kyse on silkasta itsekkyydestä. Lapsesta tehdään oman egon jatko, vallankäytön kohde, jonka avulla aikuinen voi päteä.

Ydinperheen muurien sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.

Justnäin.

Ei voi kovin korkealla äo:lla olla varustettu ihminen, jolle on maailman tärkeintä vaihtaa lapsensa jokainen paskavaippa iha ite!! Kyllä siinä sitten onkin tärkeilyn paikka.

Ei se lapsi ole kenenkään omaisuutta. Järkevä vanhempi osaa tulkita lastaan sen verran, että tietää millainen lapsi on temperamentiltaan ja mitä sen mukaan tarvitsee. Jos lapsi on ujo ja arka, niin lapselle annetaan rauhaa ja vieraita ei ramppaa. Jos lapsi on reipas ja utelias, eikä esim. vierasta, niin silloin LAPSESTA ITSESTÄÄN on varmaan varsin mukavaa, jos ympärillä on ihmisiä ja elämää.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Onhan tuo anopilta hyvää puhetta, mutta ei noin pientä vauvaa kuulu juoksuttaa ympärikaupunkia. Vähän vanhempana sitten. Ja kuten mainittu niin kyllä niitä kontakteja syntyy myös päiväkodista ja harrastuksista. Näinhä aikoina en lähtisi vartavasten raahaamaan vauvaani ympärikyliä. Perheenjäsenet ja ystävät saa nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että jotkut vanhemmat luulevat omistavansa lapset kuten kotieläin omistetaan. He ovat hurmoksellisen vakuuttuneita, että he – ja vain he – tietävät, mikä heidän lapselleen on hyväksi.

Usein kyse on silkasta itsekkyydestä. Lapsesta tehdään oman egon jatko, vallankäytön kohde, jonka avulla aikuinen voi päteä.

Ydinperheen muurien sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.

Justnäin.

Ei voi kovin korkealla äo:lla olla varustettu ihminen, jolle on maailman tärkeintä vaihtaa lapsensa jokainen paskavaippa iha ite!! Kyllä siinä sitten onkin tärkeilyn paikka.

Ei se lapsi ole kenenkään omaisuutta. Järkevä vanhempi osaa tulkita lastaan sen verran, että tietää millainen lapsi on temperamentiltaan ja mitä sen mukaan tarvitsee. Jos lapsi on ujo ja arka, niin lapselle annetaan rauhaa ja vieraita ei ramppaa. Jos lapsi on reipas ja utelias, eikä esim. vierasta, niin silloin LAPSESTA ITSESTÄÄN on varmaan varsin mukavaa, jos ympärillä on ihmisiä ja elämää.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Sulla ei selvästikään ole omia lapsia, tai ainakin olet täysin pihalla lapsen tavanomaisesta kehityksestä. Ensinnäkään 2,5 kk ikäinen ei edes osaa vierastaa.

Minäkin tykkäsin kulkea aktiivisen mummini kanssa monella sukulaisella ja nähdä kaupunkeja. Mutta tosiaan vähän vanhempana sitten. Ehkä anoppi on vain niin ylpeä uudesta lapsenlapsestaan ettei ymmärrä.

Ymmärtäisin anoppia jos kyse olisi vuoden ikäisestä, mutta 2,5 kuukautta... Kai sillä on hyvin vähän aavistusta mitä ympärillä tapahtuu. Toki läheisiin ihmisiin on hyvä tutustuttaa ennen kuin osaa vierastaa, mutta tuskin sille vauvalle on mitään eroa onko se tuon ikäisenä ollut 5 tuntemattomassa sylissä vai 20:ssä.

Epäilen.... ei kukaan, ei edes anoppi aattele oikeasti noin... ei kukaan. 2,5 kk vauva tutustuttaa muihin... höpö höpö....

Sun pitäis ap nyt vähän säätää ajatusmaailmaasi.

Sillä ei ole mitään väliä kumpi on oikeassa, sinä vai anoppi. Vain sillä on merkitystä mitä sinä ja miehesi pidätte vauvallenne ja itsellenne parhaana.

Tällähetkellä vauva on niin pieni, että tärkeintä sille on tyytyväiset vanhemmat.

Ja terveenä pysyminen, mielestäni kannattaa minimoida vierailut, RS-virus ei ole leikin asia, mutta jos jatkuvat vierailut on ainut mikä pitää teidät tyytyväisinä niin, kunhan olette tietoisia riskistä.

Perheen ulkopuoliset tulevat useasti neuvomaan, määräämään ja ohjaaman teitä haluamaansa suuntaan. Pitäkää mielessä, että teidän oma perhe on se joka päättää miten teidän perheessä toimitaan.

Anoppi ottanut tosissaan nää uutiset, että on lapsia, joilla tarhaan tullessa ei ole ollut yhtään ulkopuolista kontaktia ja sitten järkyttyvät outojen ihmisten näkemisestä.

Hyväähän lapsen on muitakin nähdä, mutta enpä nyt 2,5kk vauvan suhteen olisi vielä huolissani.

Se on sinun vauva ja sinä päätät, olit väärässä tai et. Anopilla ei ole yhtään mitään asiaa sanoa yhtään mitään. Anoppi voi tehdä oman lapsen, jos on niin innokas hoitamaan vauvaa. Anopin kuuluu nyt perääntyä ja kunnioitaa uutta äitiä ja antaa tilaa hoitaa asiat omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Kaikenlainen pakottaminen ja painostaminen on henkistä väkivaltaa muista se. 

Herrajumala, ihanko oikeasti isoäidit väkisin tahtovat päästä vaippaa vaihtamaan? Minä, lapsenlapseni ollessa vauva, yritin kaikin keinoin välttää tilannetta, jossa joutuisin vaihtamaan vaipan. (No, aina se ei onnistunut, mutta en minä siitä puuhasta kyllä mitenkään nauttinut).

Vierailija kirjoitti:

Yli-innokas anoppi ja ahdistunut omistushaluinen äiti on hemmetin huono yhdistelmä.

Totuus on se, että jos haluat parisuhteesi onnistuvan, tee jonkunlaisia kompromissejä. Saat anopista hyvän lastenhoitajan, kun lapsi on isompi ja riitely miehen äidin kanssa jostain vaipanvaihdosta tuskin johtaa siihen, että miehelläsi on hyvä olla.

Sä saat olla sen lapsen kanssa koko lopun ikääsi. Teidän välit tuskin hajoaa siihen, että sen ympärille kasvaa rakastavien ihmisten joukko.

Itse sairastuin todella pahasti kun vauva oli 4 kuukautta. Oma anoppini tuli hätiin ja piti homman käynnissä pari viikkoa. Toi lapsen rinnalle ja hoiti kaikki muut asiat.

Meillä anoppi ei voinut sietää imetystä.

Meidän lapsi syntyi ja heti alkoi ensimmäinen koronakaranteeni. Elettiin maaliskuun alkua. Ekan kerran näki ihmisiä niin että oli hereillä kesä-heinäkuussa. Lapsi ei ole vierastanut ketään koskaan. Ei ollut kellään hoidossa minuuttiakaan ennenkuin aloitti päiväkodissa 1,5v. Sujahti mukaan menoon tuosta vaan, eikä edelleenkään vierasta tai pelkää ketään eikä mitään. On täysin persoonakysymys, miten lapsi suhtautuu muihin ihmisiin ja anoppisi on aika naurettava, kun vetoaa, että tuon ikäisen pitäisi sosiaalistua. Hyvä kun silmät pysyy sen puoli tuntia auki kerrallaan. Anoppi on nyt vaan itsekäs ja inhottava päällepäsmäri, joka syyllistää. Lopeta tapaamiset, kerta ei osaa käyttäytyä. Vedä rajat nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli-innokas anoppi ja ahdistunut omistushaluinen äiti on hemmetin huono yhdistelmä.

Totuus on se, että jos haluat parisuhteesi onnistuvan, tee jonkunlaisia kompromissejä. Saat anopista hyvän lastenhoitajan, kun lapsi on isompi ja riitely miehen äidin kanssa jostain vaipanvaihdosta tuskin johtaa siihen, että miehelläsi on hyvä olla.

Sä saat olla sen lapsen kanssa koko lopun ikääsi. Teidän välit tuskin hajoaa siihen, että sen ympärille kasvaa rakastavien ihmisten joukko.

Itse sairastuin todella pahasti kun vauva oli 4 kuukautta. Oma anoppini tuli hätiin ja piti homman käynnissä pari viikkoa. Toi lapsen rinnalle ja hoiti kaikki muut asiat.

Meillä anoppi ei voinut sietää imetystä.

Anoppi sanoi, että äidinmaidossa ei ole ravintoaineita. Arvosteli myös miehensä kanssa äidinmaidon laatua, kun vauva buklasi.

Nyt täällä itketään kun isovanhempi osallistuu liikaa, oikein vaippaa haluaa vaihtaa. Viime aikoina täällä ei ole kuin solvattu isovanhempia joita ei voisi vähempää kiinnostaa avun tarjoaminen. Anoppi siinä ihan oikeassa että kannattaa totuttaa lapsi jo ihan pienestä pitäen muihin ihmisiin kuin pidättäytyä kotikuplassa. Mutta teette tietysti kuten parhaaksi näette, teidän lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vauvaperheestä kannattaa pysyä kaukana, koska kuitenkin tekee kaiken väärin. Sukujuhlissa voi rehellisesti ilmoittaa, että ei ole lapsenlasta nähnyt, ei ole tätä hoitanut eikä aio hoitaa. Ja sen jälkeen voi keskittyä keskustelemaan siitä, mikä muitakin kiinnostaa eli vaikka koronatilanteesta tai aluevaaleista.

Moni ei tule hoitamaan anoppia eläkkeellä. Harmi kun heillä on vain yksi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvaperheestä kannattaa pysyä kaukana, koska kuitenkin tekee kaiken väärin. Sukujuhlissa voi rehellisesti ilmoittaa, että ei ole lapsenlasta nähnyt, ei ole tätä hoitanut eikä aio hoitaa. Ja sen jälkeen voi keskittyä keskustelemaan siitä, mikä muitakin kiinnostaa eli vaikka koronatilanteesta tai aluevaaleista.

Moni ei tule hoitamaan anoppia eläkkeellä. Harmi kun heillä on vain yksi lapsi.

Voivat sanoa kodinhoitajille, että heillä ei ole ketään. Kannattaa haukkua ja arvostella miniää, kun on vain yksi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt täällä itketään kun isovanhempi osallistuu liikaa, oikein vaippaa haluaa vaihtaa. Viime aikoina täällä ei ole kuin solvattu isovanhempia joita ei voisi vähempää kiinnostaa avun tarjoaminen. Anoppi siinä ihan oikeassa että kannattaa totuttaa lapsi jo ihan pienestä pitäen muihin ihmisiin kuin pidättäytyä kotikuplassa. Mutta teette tietysti kuten parhaaksi näette, teidän lapsi.

Tahallaan väärin ymmärretty.

On eri asia, että mummo käy katsomassa ja hoitamassa lasta kuin että lasta kiikutettaisiin sukuloimaan ja esiteltäisiin ympäri kyliä. Ja siitä olen samaa mieltä, että lapsi on ap:n ja muiden on turha häntä tulla neuvomaan ja ohjeistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt täällä itketään kun isovanhempi osallistuu liikaa, oikein vaippaa haluaa vaihtaa. Viime aikoina täällä ei ole kuin solvattu isovanhempia joita ei voisi vähempää kiinnostaa avun tarjoaminen. Anoppi siinä ihan oikeassa että kannattaa totuttaa lapsi jo ihan pienestä pitäen muihin ihmisiin kuin pidättäytyä kotikuplassa. Mutta teette tietysti kuten parhaaksi näette, teidän lapsi.

Semmoset uhriutumiset sieltä sitten. On täysin eri asia auttaa ja tarjota apuaan ja sitä joko otetaan vastaan tai ei, mutta päätöksen siitä mitä tehdään, mitä saa tehdä ja kuinka toimitaan tekevät aina vanhemmat. Ei mummot, ei anopit, ei sedät ja tädit. Kunnioitus on avainsana. Jokainen lapsiperhe tarvitsee ja kaipaa apua, kukaan ei halua eikä tarvitse uhriutumista, syyllistämistä ja arvostelua.