Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tutustuttaminen ihmisiin, minä vai anoppi oikeassa?
Mitä mieltä olette tästä kun anoppi on oikein ottanut asiakseen että vauvan pitää tutustua moniin ihmisiin? Kyseessä 2,5kk ikäinen vauva, meidän esikoinen. Hyvä kun olen itsekään ehtinyt tutustumaan lapseeni, niin anoppi painostaa että koko ajan pitäisi viedä vauvaa kylään että näkee muitakin kuin vanhemmat ja aina kun meille tulee joku, vauva pitäisi antaa vieraalle syliin. On kuulemma tärkeää lapsen kehitykselle. Vieraillessaan anoppi ei myöskään "anna" minun hoitaa vauvaa rauhassa vaan kärkkyy koko ajan että pääsee itse vaihtamaan vaippaa tms. Koen tämän tosi ahdistavana, mehän hankimme lapsen koska haluamme itse olla sen kanssa ja hoitaa. Kyllä lapsi ehtii tutustua lähemmin muihin ihmisiin sitten kun osaa kommunikoida enemmän. Kasvatanko lapsestani nössön jos haluan vauvana pitää hänet pääasiassa vanhempien hoivassa? :(
Kommentit (340)
En jaksa lukea koko ketjua.
Meidän esikoinen on nyt 1,5v. Hän syntyi siis koronarajoitusten keskellä, joten me vietimme ensimmäisen vuoden lähes ilman mitään sosiaalista kontaktia. Vauva näki isovanhempiaan noin kerran pari kuukaudessa, ja satunnaisesti minun aikuisia sisaruksia.
Nyt on todella reipas, sosiaalinen (ottaa rohkeasti kontaktia muihin ihmisiin, lapsiin ja aikuisiin). Eli ei todellakaan ole niin, että vauva tarvitsisi joka viikko jonkun uuden ihmisen esittäytymään hänelle :D enemmänkin tuo vuoden "eristäytyminen" ilman vauvamuskareita yms oli minulle "hankalaa", koska nautin muiden ihmisten seurasta, ja kuvittelin vauva-aikana viettäväni aikaa muiden tuoreiden äitien kanssa. Lapsi ei tuosta mitenkään kärsi.
Sosiaalinen herkkyyskausi sitäpaitsi alkaa vasta noin 2-vuotiaana, joillain hieman aiemmin joillain myöhemmin. Tuolloin lapsi vasta alkaa kaivata esim leikkikavereita ikäisistään.
Anoppi on siis väärässä, vaikka tarkoittaa varmasti hyvä ä. Täällä aiemmin mainittu RS-vituksem jyllääminen nyt on muuten totta, siksikin hybä pitää vauvaa vähä erillään muista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua.
Meidän esikoinen on nyt 1,5v. Hän syntyi siis koronarajoitusten keskellä, joten me vietimme ensimmäisen vuoden lähes ilman mitään sosiaalista kontaktia. Vauva näki isovanhempiaan noin kerran pari kuukaudessa, ja satunnaisesti minun aikuisia sisaruksia.
Nyt on todella reipas, sosiaalinen (ottaa rohkeasti kontaktia muihin ihmisiin, lapsiin ja aikuisiin). Eli ei todellakaan ole niin, että vauva tarvitsisi joka viikko jonkun uuden ihmisen esittäytymään hänelle :D enemmänkin tuo vuoden "eristäytyminen" ilman vauvamuskareita yms oli minulle "hankalaa", koska nautin muiden ihmisten seurasta, ja kuvittelin vauva-aikana viettäväni aikaa muiden tuoreiden äitien kanssa. Lapsi ei tuosta mitenkään kärsi.
Sosiaalinen herkkyyskausi sitäpaitsi alkaa vasta noin 2-vuotiaana, joillain hieman aiemmin joillain myöhemmin. Tuolloin lapsi vasta alkaa kaivata esim leikkikavereita ikäisistään.
Anoppi on siis väärässä, vaikka tarkoittaa varmasti hyvä ä. Täällä aiemmin mainittu RS-vituksem jyllääminen nyt on muuten totta, siksikin hybä pitää vauvaa vähä erillään muista
Mistä ihmeestä tällaista päättelet? Miksi ne isovanhemmat muka aina lähtökohtaisesti "tarkoittaisivat hyvää", myös toimiessaan kusipäisesti? EI TARKOITA. IHAN VAIN OVAT ITSEKKÄITÄ MULKKUJA.
Nyt anoppi pois sekaantumasta, tuollainen ulkopuolisen puuttuminen häiritse pahimmillaan kiintymyssuhteen muodostumista ja sinun kasvuasi äidiksi.
Tärkeintä on nyt se, että sinä saat tutustua vauvaan ilman häiriötekijöitä, varsinkaan sellaisia jotka tekevät sinut uudessa äidin roolissasi epävarmaksi.
Sinun täytyy lujittaa suhdetta vauvaan, ja opetella viestimään hänen kanssaan. Tehtäväsi on huomioida ainostaan lapsesi tarpeet, ei anopin. Se on sinun tehtäväsi äitinä, olet vastuussa vauvasta, ei anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tosiaan pitänyt vauvaa eristyksissä, vaan olemme tavanneet läheisiä (myös anoppi) joka viikko syntymästä lähtien. Ja en missään nimessä kiellä muita pitämästä sylissä, useimmat osaa kohteliaasti kysyä tarvitsemmeko apua vauvan kanssa. Anopin "toive" tuntuu olevan että kun on muita ihmisiä paikalla niin minä voisin hyvin kadota vauvan läheltä että tutustuu muihin. Vaisto sanoo ettei tämä ole ok :/ ap
Vaistosi on oikeassa, tuo ei olekaan normaalia. Meillä mun vanhempi käyttäytyi saman tyylisesti. Lapsen kasvaessa tuli koko ajan enemmän ja enemmän asioita, joista hänellä oli hyvin vahvoja mielipiteitä. Soitti haukkumispuheluita ja mustamaalasi meitä muille ihmisille, jos ei "toteltu". Tilanne eskaloitui niin, että lopulta ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa tekemisissä oleminen kokonaan. Mitä nopeammin laitat stopin tuollaiselle teidän asioihin puuttumiselle ja lapsen omimiselle, sen parempi kaikille osapuolille. Ehkä löydätte vielä jonkin tavan olla terveesti tekemisissä, vaikka etäisyyttä pitäisikin ottaa. Tai sitten ette löydä, mutta turha sitäkään on vuosikausien päähän venyttää.
Meillä myös miehen äiti ja sisko käyttäytyivät todella erikoisesti kun sain lapsia. Siksi oli otettava iso etäisyys. Minun annettiin ymmärtää, etten kykene hoitamaan lapsia (olen korkeasti koulutettu, täysjärkinen, hyvin tunnollinen ihminen). Sanottiin, että heidän täytyy opettaa, kun heillä on lapsista niin paljon kokemusta. Oltiin sitä mieltä ihan suoraan sanoen, että 1-viotias pitää anoppia äitinään. Kaikki mitä tein oli väärin ja tästä sanottiin. Jos lapsi harjoitteli portaissa kävelyä, tultiin tuhatta ja sataa paikalle, riuhtaistiin lapsen käsi omaan ja sanottiin, että huolimatonta antaa harjoitella portaissa. Vaikka oli siinä iässä, että osasi ja pystyi. Ruokin väärin lapsia, kasvatin väärin, minulla ei ollut äidin vaistoa kuten heillä. Lapset käytiin sukuvierailulla repimässä kädestä heidän hoteisiin, kun liikaa olivat äidin kanssa kuulemma. Käytännön ihminenkään en ollut. Nyt lapset ovat jo isoja, mukavia, empaattisia, sosiaalisia ja koulussa kympin oppilaita.
Ehkä ihan kaikki ei mennyt huonolla äidillä pieleen tai sitten minulla on käynyt vain hyvä mäihä lasten suhteen.Tai ehkä tarkoitus on saada äiti epävarmaksi. Syitä tähän voi varmaan olla monia, kuten esim se että on itse oltu ja pannaan vahinko kiertämään, tai se että tekemällä lapsen äiti epävarmaksi saa enemmän vaikutusvaltaa. Voi olla oman aseman pönkittämistä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista miten negatiivisesti monet suhtautuvat puolison vanhempiin. Omat ja puolisoni vanhemmat ovat samaa perhettä kuin me ja meidän lapset. Ei tulisi mieleenikään puhua heistä noin rumasti tai että mieheni lyttäisi äitini/isäni puheet ja toiveet. Mielestäni vanhempien ohjeita kannattaa kuunnella ja poimia sieltä itselle parhaat vinkit kasvatusasioissa. Välittävät isovanhemmat ovat rikkaus, eikä heidän sanomisista kannata ottaa heti itseensä.
Kirma kirjoitti:
Surullista miten negatiivisesti monet suhtautuvat puolison vanhempiin. Omat ja puolisoni vanhemmat ovat samaa perhettä kuin me ja meidän lapset. Ei tulisi mieleenikään puhua heistä noin rumasti tai että mieheni lyttäisi äitini/isäni puheet ja toiveet. Mielestäni vanhempien ohjeita kannattaa kuunnella ja poimia sieltä itselle parhaat vinkit kasvatusasioissa. Välittävät isovanhemmat ovat rikkaus, eikä heidän sanomisista kannata ottaa heti itseensä.
Isovanhemmat eivät ole perhettä, vaan sukua.
Ja lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta ap:n anopin käytös on äärimmäisen vahingollista. Eikä hänen käytöksensä ole välittävää, vaan aivan kaikkea muuta. Miten sellaisesta ihmisestä pitäisi puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omistushaluinen ja lastenhoitoon sekaantuva anoppi rakastaa vain itseään ja omaa ääntään. Anopista saa todella harvoin "hyvää lastenhoitajaa" voissa paistamallakaan!
Harva meistä haluaa "anopin hätiin". Yleensä vauvalla ja lapsella on myös isä olemassa. Kun vauvan äiti kantaa vastuunsa äitinä ja vanhempana, niin myös vauvan isä kantakoot vastuunsa isänä ja vanhempana. Miksi pitäisi pyytää apua anopilta? Hätätapauksessa apua pyydetään yleensä omalta äidiltä, isältä ja sisaruksilta ja ehkä ystäviltä tai kunnan kotipalvelusta.
Pidä välimatkaa hankalaan anoppiiin. Missään nimessä älä anna vauvaa hetkeksikään anopille hoitoon äläkä vie vauvaa anoppilaan hoitoon!
Sinä olet vauvan äiti ja päätät vauvan asioista - ei suinkaan omistushaluinen anoppi!
Anopit yrittävät jyrätä nimenomaan ensimmäisen lapsensa saanutta miniää ja poikaa. Määräilevä ja hankala anoppi kokeilee kepillä jäätä, missä miniän ja pojan rajat kulkevat.
Vauvaansa lapsentahtisesti ja pitkään imettävä miniä on anopille punainen vaate. Anoppi yrittää savustaa miniää pois vauvansa luota, jotta anoppi pääsisi pätemään ja omimaan vauvaa. Sekopäisimmät anopit laittavat rintansa pienen lapsen suuhun ja yrittävät imettää. Anopin päiväuni - vauva anoppilassa, miniä ja poika omassa kodissa ja vauvan imetystuokio! Sairasta ja kuvottavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli-innokas anoppi ja ahdistunut omistushaluinen äiti on hemmetin huono yhdistelmä.
Totuus on se, että jos haluat parisuhteesi onnistuvan, tee jonkunlaisia kompromissejä. Saat anopista hyvän lastenhoitajan, kun lapsi on isompi ja riitely miehen äidin kanssa jostain vaipanvaihdosta tuskin johtaa siihen, että miehelläsi on hyvä olla.
Sä saat olla sen lapsen kanssa koko lopun ikääsi. Teidän välit tuskin hajoaa siihen, että sen ympärille kasvaa rakastavien ihmisten joukko.
Itse sairastuin todella pahasti kun vauva oli 4 kuukautta. Oma anoppini tuli hätiin ja piti homman käynnissä pari viikkoa. Toi lapsen rinnalle ja hoiti kaikki muut asiat.
Ei tuo anoppi lasta rakasta.
Kirma kirjoitti:
Surullista miten negatiivisesti monet suhtautuvat puolison vanhempiin. Omat ja puolisoni vanhemmat ovat samaa perhettä kuin me ja meidän lapset. Ei tulisi mieleenikään puhua heistä noin rumasti tai että mieheni lyttäisi äitini/isäni puheet ja toiveet. Mielestäni vanhempien ohjeita kannattaa kuunnella ja poimia sieltä itselle parhaat vinkit kasvatusasioissa. Välittävät isovanhemmat ovat rikkaus, eikä heidän sanomisista kannata ottaa heti itseensä.
Ai että kun sukulainen stressaa äidin henkihieveriin ja on vahingollinen lapselle, pitää vaan niellä ja niellä kun kaikki tuo on vain rikkaus?
Ei tuo ole välittämistä. Henkistä väkivaltaa tuo on. Täytyy tulla todella surkeista kotioloista, jos käsitykset on noin kieroutuneet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä että jos anoppi on kylässä niin et antaisi hänen vaihtaa vaippaa ja pidellä vauvaa?
Kohta voi alkaa vierastus ja jos anopin naama ei ole tuttu vauvalle, niin siinäpä saatkin hyvän itse aiheutetun syyn olla antamatta vauvaa hänelle.
Kyllä muutenkin tekee vauvallekin ihan hyvä käydä kodin seinien ulkopuolella ja nähdä maailmaa. Pakko ei ole, ja jos äiti siitä ahdistuu jostain syystä, niin olkaa kaikin mokomin kotona.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä että jos anoppi on kylässä niin et antaisi hänen vaihtaa vaippaa ja pidellä vauvaa?
Kohta voi alkaa vierastus ja jos anopin naama ei ole tuttu vauvalle, niin siinäpä saatkin hyvän itse aiheutetun syyn olla antamatta vauvaa hänelle.
Kyllä muutenkin tekee vauvallekin ihan hyvä käydä kodin seinien ulkopuolella ja nähdä maailmaa. Pakko ei ole, ja jos äiti siitä ahdistuu jostain syystä, niin olkaa kaikin mokomin kotona.
Miksi pitäisi?
Ja vierastamisvaihe on joka tapauksessa.
Se anoppi ja anopin rieharinki ei ole koko ulkomaailma. Ihmeellinen länkytys tuokin. Ihan kuim se anoppi olisi portinvartija kaikkiin maailman muihin ihmisiin. Tai sukulaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä ja niin tein lapseni kanssa, että noin eka puoli vuotta oli rauhallista meininkiä. Toki ihmisiä kävi vauvaa katsomassa, mutta sekin oli alussa, vauva ei niistä ajoista tiedä. Kotiåiirissä tutustuttiin toisiimme ja vasta 7-8kk iässä tarkoituksella tutustutettiin muihin, jotta tottuisi. Silloinhan se normaali vierastamiskausi usein alkaa.
Lapseni on terve, sosiaalinen ja kaikin puolin kelpo 9v tytttö. Mutta toki on yksilöllisiä eroja, on esim. arkoja lapsia. Luottaiin enemmän neuvolan ohjeisiin ja maalaisjärkeen kuin anoppisi ohjeisiin. (minulla ei ole anoppia ollutkaan, lapsen isä äiti on kuollut, omani taas ei jakele neuvoja)
Ei se anoppi ihan väärässäkään ole. Ihminen on laumaeläin eikä lapsia historian saatossa ole kovinkaan kauan kasvatettu vain oman vanhemman hoivissa vähillä kontakteilla. Helpommaksi elämän teet itsellesi ja perheellesi, jos koitat olla sosiaalinen lapsesi kanssa jo alusta pitäen. Toki viime sijassa sinä ja lapsen toinen vanhempi yhdessä päätätte mikä teille sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kum-mallinen kirjoitti:
Ei se anoppi ihan väärässäkään ole. Ihminen on laumaeläin eikä lapsia historian saatossa ole kovinkaan kauan kasvatettu vain oman vanhemman hoivissa vähillä kontakteilla. Helpommaksi elämän teet itsellesi ja perheellesi, jos koitat olla sosiaalinen lapsesi kanssa jo alusta pitäen. Toki viime sijassa sinä ja lapsen toinen vanhempi yhdessä päätätte mikä teille sopii.
Eihän se sen anopin tehtävä ole alkaa määrätä vierasn lapsen sosiaalistamisesta.
Tai se anoppi ja anopin tuttavat ole ainoa tapa olla sosiaalinen.
Mun äiti on ihan kuin sun anoppi. Meitäkin pienenä kuulemma kierrettiin sylistä syliin. Mutta kai siinä ihmisiin tutustuttamisessa jotain perää on. Noin pientä voi kyllä lähimmille jo tutustuttaa, eikä sylissä oleminen ole ainoa keino. Lapsi tottuu varmasti hälinään jos ihmisiä kylässä käy. Eikä tarvitse kaikille syliin tunkea vaan ihmiset voivat esim. puhua lapselle ja kommunikoida muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on ihan kuin sun anoppi. Meitäkin pienenä kuulemma kierrettiin sylistä syliin. Mutta kai siinä ihmisiin tutustuttamisessa jotain perää on. Noin pientä voi kyllä lähimmille jo tutustuttaa, eikä sylissä oleminen ole ainoa keino. Lapsi tottuu varmasti hälinään jos ihmisiä kylässä käy. Eikä tarvitse kaikille syliin tunkea vaan ihmiset voivat esim. puhua lapselle ja kommunikoida muutenkin.
Vanhemmat päättää senkin kuka on niitä lähimpiä. Ei vieraat päätä itse olla sellainen.
Hankit lapset jotta voit itse olla hänen kanssa ja hoitaa? Miksi et ottanut koiraa?
Taas yksi luku kirjaan "Miten suomalaisista kasvaa yksinäisiä, masentuneita ja sosiaalisesti kömpelöitä".
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi luku kirjaan "Miten suomalaisista kasvaa yksinäisiä, masentuneita ja sosiaalisesti kömpelöitä".
Ap nimenomaan halua kasvattaa lapsestaan toisenlaisen kuun mitä sosiaalisesti taitamaton anoppi on.
On aika eri asia tehdä ratkaisuja perheen etu edellä kuin sen mukaan mitkä perheen ulkopuolisen ihmisen fiilikset on.