Vauvan tutustuttaminen ihmisiin, minä vai anoppi oikeassa?
Mitä mieltä olette tästä kun anoppi on oikein ottanut asiakseen että vauvan pitää tutustua moniin ihmisiin? Kyseessä 2,5kk ikäinen vauva, meidän esikoinen. Hyvä kun olen itsekään ehtinyt tutustumaan lapseeni, niin anoppi painostaa että koko ajan pitäisi viedä vauvaa kylään että näkee muitakin kuin vanhemmat ja aina kun meille tulee joku, vauva pitäisi antaa vieraalle syliin. On kuulemma tärkeää lapsen kehitykselle. Vieraillessaan anoppi ei myöskään "anna" minun hoitaa vauvaa rauhassa vaan kärkkyy koko ajan että pääsee itse vaihtamaan vaippaa tms. Koen tämän tosi ahdistavana, mehän hankimme lapsen koska haluamme itse olla sen kanssa ja hoitaa. Kyllä lapsi ehtii tutustua lähemmin muihin ihmisiin sitten kun osaa kommunikoida enemmän. Kasvatanko lapsestani nössön jos haluan vauvana pitää hänet pääasiassa vanhempien hoivassa? :(
Kommentit (340)
Mielestäni totuus on tuolta väliltä. Hyvä teille molemmille, että vauva tutustuu uusiin ihmisiin tai ylipäänsä näkee muita ihmisiä. Korona-ajan vauvoista/lapsista näkee, mitä sosiaalisten kontaktien puute kehitykselle tekee.
Toisaalta vauva on vielä tosi pieni, eli ei mielestäni aivan vielä ole kauhea kiire tutustuttaa.
Tuosta en jaksaisi hermostua, että anoppi 'varastaa' vauvan kun on kylässä tai olette siellä. Anna vaihtaa vaippaa ja helliä vauvaa ja ota ilo irti siitä, että saat itse hetken hengähdystauon vauvasta. Se on kuitenkin kaiken muun ajan sinun ja miehesi vastuulla. Eli ota innokas apu vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni totuus on tuolta väliltä. Hyvä teille molemmille, että vauva tutustuu uusiin ihmisiin tai ylipäänsä näkee muita ihmisiä. Korona-ajan vauvoista/lapsista näkee, mitä sosiaalisten kontaktien puute kehitykselle tekee.
Toisaalta vauva on vielä tosi pieni, eli ei mielestäni aivan vielä ole kauhea kiire tutustuttaa.
Tuosta en jaksaisi hermostua, että anoppi 'varastaa' vauvan kun on kylässä tai olette siellä. Anna vaihtaa vaippaa ja helliä vauvaa ja ota ilo irti siitä, että saat itse hetken hengähdystauon vauvasta. Se on kuitenkin kaiken muun ajan sinun ja miehesi vastuulla. Eli ota innokas apu vastaan.
Ei vauvaa tarvitse antaa kenellekään, eikä se anoppi ole ainoa muu ihminen. Vanhemmat päättävät kenelle lapsensa antavat ja kenet kokevat avuksi. Ihan ihme höpinä tämäkin että jos anoppi ei saa ns auttaa, ollaan muka ilman apua kokonaan!!!!
Tutustuminen ihan hyvä juttu,mutta ehtii myöhemminkin.Tuossa iässä riittää että on ulkona,kaupassa jne ja näkee ihmisiä.Ja näkemään tuo lapsi äidin,isän,anopin jne ihmisiä nytkin.
Tämä vauva on kohta vuoden ikäinen, miten menee? Vieläkö välit anoppiin?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni totuus on tuolta väliltä. Hyvä teille molemmille, että vauva tutustuu uusiin ihmisiin tai ylipäänsä näkee muita ihmisiä. Korona-ajan vauvoista/lapsista näkee, mitä sosiaalisten kontaktien puute kehitykselle tekee.
Toisaalta vauva on vielä tosi pieni, eli ei mielestäni aivan vielä ole kauhea kiire tutustuttaa.
Tuosta en jaksaisi hermostua, että anoppi 'varastaa' vauvan kun on kylässä tai olette siellä. Anna vaihtaa vaippaa ja helliä vauvaa ja ota ilo irti siitä, että saat itse hetken hengähdystauon vauvasta. Se on kuitenkin kaiken muun ajan sinun ja miehesi vastuulla. Eli ota innokas apu vastaan.
Mihin perustuu ajatusjuoksusi, että muuta apua ei ole ikinä tarjolla kuin se anoppi tai ei mitään? Meillä kiukuteltiin juuri tuota "näänny sitten kun ei apuni kelpaa" -leikkiä ja sitten huudettiin, kun palkkasin hyvän ammattilaisen kotiin avuksi. Maksan mielenrauhastani mieluummin.
En usko siihen, että lapsesta kasvaa epäsosiaalinen, jos häntä ei vauvasta saakka riepotella sylistä toiseen kuin räsynukkea. Meillä kaksivuotias, syntyi juuri kun korona-aika alkoi. Hyvin vähän näimme ihmisiä, silloin tällöin isovanhempia ja meidän sisaruksiamme. Syliin annoimme todella harvoin, sillä pidimme etäisyyttä nähdessämme muita. Ja nyt lapsi on todella sosiaalinen ja avoin tyyppi ja kommunikoi muiden ihmisten kanssa rohkeasti. Vauva tarvitsee vain turvalliset vanhemmat, muut sukulaiset ovat toki plussaa. Se, että isoäidin pitäisi päästä tutustuttamaan lasta tuttavilleen, on vain isoäidin oma henkilökohtainen tarve, eikä mitenkään tarpeellista vauvalle.
Jokainen vanhempi toimikoon omien fiilisten mukaan. Isoäidin pillin mukaan ei tarvitse missään nimessä alkaa tanssimaan. Isoäiti on oman kasvatustyönsä tehnyt, hänellä ei ole sananvaltaa muiden lapsia ja muiden elämää koskeviin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että jotkut vanhemmat luulevat omistavansa lapset kuten kotieläin omistetaan. He ovat hurmoksellisen vakuuttuneita, että he ja vain he tietävät, mikä heidän lapselleen on hyväksi.
Usein kyse on silkasta itsekkyydestä. Lapsesta tehdään oman egon jatko, vallankäytön kohde, jonka avulla aikuinen voi päteä.
Ydinperheen muurien sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.
Teimme ehdottoman virheen rakentamalla todella vahvan "ydinperhekuplan".
Häiritsee lasten sosiaalisia suhteita ja teki erosta lapsille entistä vaikeampaa identiteetin suhteen.
Toisaalta suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa on hyvin vähän yhteisöllisyyttä, johon lähteä mukaan. Lähimmän suvun ja ystävien kanssa oltiin kyllä tekemisissä eikä ollut mitään suojelumotiivia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että jotkut vanhemmat luulevat omistavansa lapset kuten kotieläin omistetaan. He ovat hurmoksellisen vakuuttuneita, että he ja vain he tietävät, mikä heidän lapselleen on hyväksi.
Usein kyse on silkasta itsekkyydestä. Lapsesta tehdään oman egon jatko, vallankäytön kohde, jonka avulla aikuinen voi päteä.
Ydinperheen muurien sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei äidin tai isän tärkeydentunteen välikappaleena.Teimme ehdottoman virheen rakentamalla todella vahvan "ydinperhekuplan".
Häiritsee lasten sosiaalisia suhteita ja teki erosta lapsille entistä vaikeampaa identiteetin suhteen.
Toisaalta suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa on hyvin vähän yhteisöllisyyttä, johon lähteä mukaan. Lähimmän suvun ja ystävien kanssa oltiin kyllä tekemisissä eikä ollut mitään suojelumotiivia.
Onko siis ainoa tapa päästä kuplan ulkopuolelle totella anoppia? Eikö sosiaalisuutta ole missään ilman portinvartija-anoppia?
Sinä olet oikeassa, anoppi väärässä
Anoppi on oikeassa. Ei vauvaa yökyläilemään, mutta kannattaa pyytää vieraita kahville säännöllisin ajoin ja antaa heidän pidellä vauvaa. Näin lapsesta tulee avoimempi ja sosiaalisempi. Toimii meidän perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on oikeassa. Ei vauvaa yökyläilemään, mutta kannattaa pyytää vieraita kahville säännöllisin ajoin ja antaa heidän pidellä vauvaa. Näin lapsesta tulee avoimempi ja sosiaalisempi. Toimii meidän perheessä.
Sillä lailla saa sosiaalisesti rajattomia lapsia jotka ei osaa määrätä omasta koskemattomuudwstaan.
Ap täällä hei! Tuli tämä aloitukseni vastaan. Vauva tosiaan täyttää kohta vuoden ja asiat on hieman muuttuneet. Ensinnäkään anoppia ei enää hirveästi kiinnosta, ei ole halunnut vauvaa hoitaa sen jälkeen kun tämä oppi liikkumaan. Kai hän tykkäsi kun vauva oli "nukke" joka pysyi sylissä. Pidin asialliset ja kohteliaat välit anoppiin vaikka välillä ketutti, mutta nyt tosiaan vierailee enää max kerran kuussa vaikka on tervetullut. Vauvasta on kasvanut ihana ilopilleri. Ei tykkää että häntä otetaan väkisin syliin ja lähelle, mutta kun saa itse ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin äidin tai isän läheltä, kiljuu ja nauraa innoissaan. Kaikin puolin tavallinen lapsi jolla on rakastavia sukulaisia ja vauvakavereitakin useampia. Ei tarvittu anopin hoputtamista pois äidin luota. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan kanssa kannattaa sulkeutua 4 seinän sisään ja välttää kaikkia kontakteja vähintään vuoden verran. Aikuisten oikeasti: vielä 70-luvun lopussa alussa tuonikäinen vauva oli jo vieraalla hoidossa ja äiti kävi töissä.
Vuoden?
Surullisen usein kuulen väitteitä, että joidenkin mukaan oma koti on lapselle paras paikka vähintään kolmivuotiaaksi.
Tosin mitään perusteluja tälle ei koskaan esitetä. Vakaumus kumpuaa syvältä äidin sisimmästä. Se on uskonkappale, jonka kyseenalaistaminen on lähes henkilökohtainen loukkaus.
Sä yhdistät eristäytymisen ja kotihoidon kätevästi yhdeksi asiaksi. Ihanaa kun aina kuvitellaan ettei kotihoidossa näe muita ihmisiä, varsinkaan lapsia. Mikähän näitä väkisin sosiaalistettuja lapsia vaivaa kun eivät vuosien päiväkotikäyntienkään jälkeen jää ilman itkua varhaiskasvattajien huomaan? Ihmisähky?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan kanssa kannattaa sulkeutua 4 seinän sisään ja välttää kaikkia kontakteja vähintään vuoden verran. Aikuisten oikeasti: vielä 70-luvun lopussa alussa tuonikäinen vauva oli jo vieraalla hoidossa ja äiti kävi töissä.
Vuoden?
Surullisen usein kuulen väitteitä, että joidenkin mukaan oma koti on lapselle paras paikka vähintään kolmivuotiaaksi.
Tosin mitään perusteluja tälle ei koskaan esitetä. Vakaumus kumpuaa syvältä äidin sisimmästä. Se on uskonkappale, jonka kyseenalaistaminen on lähes henkilökohtainen loukkaus.Sä yhdistät eristäytymisen ja kotihoidon kätevästi yhdeksi asiaksi. Ihanaa kun aina kuvitellaan ettei kotihoidossa näe muita ihmisiä, varsinkaan lapsia. Mikähän näitä väkisin sosiaalistettuja lapsia vaivaa kun eivät vuosien päiväkotikäyntienkään jälkeen jää ilman itkua varhaiskasvattajien huomaan? Ihmisähky?
Joo itseäni naurattaa myös tuo kuvitelma, että mikäli lapsi on 3-vuotiaana saakka kotihoidossa, hän ei näe muita lapsia/ihmisiä... siis mitä?! :D no, ehkä jos perhe asuu jossain takahikiällä, jossa lähin naapuri 80km päässä :D
Minä olen tällainen eskari-ikäiseksi saakka kotihoidossa kasvanut. Aina on ollut kerhoja ja harrastuksia, sekä paljon kavereita. Vanhempani olivat sosiaalisia ja liikunnallisia ihmisiä. Ei kökötetty neljän seinän sisällä kuutta vuotta, todellakaan!
Omat lapseni oli kotihoidossa siihen saakka, kun olivat 5v ja 3v. Tänä syksynä aloittivat päiväkodissa. Tuo nuorimmainen on siis elänyt vauva- ja taaperoajan koronavuosina: oikein reipas, omatoiminen ja sosiaalinen lapsi on :)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni totuus on tuolta väliltä. Hyvä teille molemmille, että vauva tutustuu uusiin ihmisiin tai ylipäänsä näkee muita ihmisiä. Korona-ajan vauvoista/lapsista näkee, mitä sosiaalisten kontaktien puute kehitykselle tekee.
Toisaalta vauva on vielä tosi pieni, eli ei mielestäni aivan vielä ole kauhea kiire tutustuttaa.
Tuosta en jaksaisi hermostua, että anoppi 'varastaa' vauvan kun on kylässä tai olette siellä. Anna vaihtaa vaippaa ja helliä vauvaa ja ota ilo irti siitä, että saat itse hetken hengähdystauon vauvasta. Se on kuitenkin kaiken muun ajan sinun ja miehesi vastuulla. Eli ota innokas apu vastaan.
Tartun tuohon väitteeseen, kuinka muka korona-ajan vauvoista näkee, että elivät vailla sosiaalisia kontakteja. Oletan, että tarkoitat vuosina 2019-2022 syntyneitä vauvoja? Kehtaan olla eri mieltä.
Ihmislapsen ensimmäinen sosiaalinen.herkkyyskausi alkaa 2-vuotiaana, moni ei vielä tuolloinkaan kkaipaa muiden lasten seuraa päivittäin. Lapset alkavat leikkiä yhdessä noin 3-vuotiaana, tätä ennen leikit ovat vain rinnakkaisleikkejä, joissa tyyliin hakataan hiekkakakkuja vierekkäin. Eli nimenomaan ne koronavuosina syntyneet vauvat EIVÄT ole erityisemmin kärsineet tuosta 2 vuoden lockdownista! Heidän kehitykseensä se ei ole vaikuttanut, ellei heidän vanhemmat ole olleet esim masentuneita ko aikojen takia.
Enemmänkin koen, että korona-aika oli rankinta ja vaikutti negatiivisesti eniten 3-18-vuotiaisiin lapsiin! Heille kaverit ja harrastukset kun on jo tärkeitä!
Vauvoille ja taaperoille riittää vallan mainiosti omat vanhemmat, sisarukset, ja ajoittaiset satunnaiset muut ihmiskontsktit (esim naapurit ja suku).
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä hei! Tuli tämä aloitukseni vastaan. Vauva tosiaan täyttää kohta vuoden ja asiat on hieman muuttuneet. Ensinnäkään anoppia ei enää hirveästi kiinnosta, ei ole halunnut vauvaa hoitaa sen jälkeen kun tämä oppi liikkumaan. Kai hän tykkäsi kun vauva oli "nukke" joka pysyi sylissä. Pidin asialliset ja kohteliaat välit anoppiin vaikka välillä ketutti, mutta nyt tosiaan vierailee enää max kerran kuussa vaikka on tervetullut. Vauvasta on kasvanut ihana ilopilleri. Ei tykkää että häntä otetaan väkisin syliin ja lähelle, mutta kun saa itse ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin äidin tai isän läheltä, kiljuu ja nauraa innoissaan. Kaikin puolin tavallinen lapsi jolla on rakastavia sukulaisia ja vauvakavereitakin useampia. Ei tarvittu anopin hoputtamista pois äidin luota. Ap
Kiva kuulla ap!
Pakko kompata tuota, ettei niitä mummoja kovin usein enää sit jaksa kiinnostaa sellainen vilkas +1,5v, joka juoksee ja kiipeilee joka paikkaan :D sellaista ei enää kinuta yökylään, koska voi herranjestas kun sen vahtimisessa on hommaa, se ilmaisee jo omaa tahtoa, ei ole enää "nukke" ....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä hei! Tuli tämä aloitukseni vastaan. Vauva tosiaan täyttää kohta vuoden ja asiat on hieman muuttuneet. Ensinnäkään anoppia ei enää hirveästi kiinnosta, ei ole halunnut vauvaa hoitaa sen jälkeen kun tämä oppi liikkumaan. Kai hän tykkäsi kun vauva oli "nukke" joka pysyi sylissä. Pidin asialliset ja kohteliaat välit anoppiin vaikka välillä ketutti, mutta nyt tosiaan vierailee enää max kerran kuussa vaikka on tervetullut. Vauvasta on kasvanut ihana ilopilleri. Ei tykkää että häntä otetaan väkisin syliin ja lähelle, mutta kun saa itse ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin äidin tai isän läheltä, kiljuu ja nauraa innoissaan. Kaikin puolin tavallinen lapsi jolla on rakastavia sukulaisia ja vauvakavereitakin useampia. Ei tarvittu anopin hoputtamista pois äidin luota. Ap
Kiva kuulla ap!
Pakko kompata tuota, ettei niitä mummoja kovin usein enää sit jaksa kiinnostaa sellainen vilkas +1,5v, joka juoksee ja kiipeilee joka paikkaan :D sellaista ei enää kinuta yökylään, koska voi herranjestas kun sen vahtimisessa on hommaa, se ilmaisee jo omaa tahtoa, ei ole enää "nukke" ....
Niin no, tuollainen 1,5-vuotias ja hieman vanhempi taapero sitten taas ehkä hyötyiskin jo jotain niistä ihmiskontakteista, toisin kuin 4kk vauva joka ei muuta kaipaa kuin pääasiallisen hoivaajansa sylin 😅
Meidän muksut on esimerkiksi olleet ekaa kertaa yökylässä mummolassa noin 1,5-vuotiaana.
Meillä anoppi kieroili niin että lopetin imettämisen ku vauva oli 2 kk.ta.
Taka-ajatuksena että saa hoitoon, yökylään, sitten.
Lankaan menin epävarma nuori äiti.
Pistä anoppi ruotuun heti, ettei ala päsmäröimään teitä. En veisi noin pientä kuin perhepiiriin kyläilemään.