Meneekö se yleisestikin parisuhteissa niin, että vaimo haluaa yhteistä tekemistä ja mies ei?

Tämä on se käsitys mikä minulle on muodostunut parisuhteista, että minä tulen miehille aina arvojärjestyksessä viimeisenä. Minua tärkeämpää on esimerkiksi raha, kaverit ja äiti. Itselläni taas on se ajatus, että mies on minulle aina tärkein. Mutta tietenkin pitää olla samanlainen arvomaailma molemmilla, ei se muuten onnistu vaan ero tulee vääjäämättä. Ennemmin sitä hankkii sitten vaikka lemmikin, se sentään näkee minut tärkeimpänä 😄. Eihän eläin tietenkään ole koskaan sama asia kuin ihminen, mutta en enää halua tuhoutua parisuhteessakaan. Joillakin käy tuuri kun löytyy heti hyvä mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein taitaa näin olla. Naisille on jostakin syystä tärkeää näyttäytyä yhdessä munmiehen kanssa, tai vähintään postata someen mitä on tehty yhdessä munmiehen kanssa.

Jännä naismaku sinulla. Minä en ole koskaan postannut someen yhtäkään kuvaa minusta ja miehestäni tekemässä yhdessä jotain. Siellä ei edes näy, että olen parisuhteessa (avoliitossa). Aika outo ajatus olisi myös, että kokisin näyttäytyväni yhdessä mieheni kanssa, kun lähdemme reissuun, retkelle tai minne tahansa.

Mutta jos tuo on sinulle ongelma, niin valitse seuraavaksi toisenlainen nainen, sellainen jolle ei ole tärkeää näyttäytyä kanssasi tai postailla someen teistä kuvia.

Oikeasti, tuollaisia naisia on. 😅 Niille on tärkeintä päästä sanomaan että mieheni sitä ja mieheni tätä ja postata someen asioita liittyen munmies ja munperhe. 

On muuten tuommoisia miehiäkin. Sen kerran kun ne on lastensa kanssa, niin varmaan jaetaan someen #perhe #lapset #perheaikaa #isijatytär, että kaikki varmasti näkee miten hyvä isä hän on :)

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa ja avoliitossa elämäni aikana. Kaikkia näitä suhteita yhdisti se, että yhteinen tekeminen tarkoitti aina vain ja ainoastaan keskittymistä avovaimoni kiinnostuksen kohteisiin - oli sitten kyse elokuvan valinnasta, matkakohteen päättämisestä, ravintolan valinnasta, yhteisen asunnon sisustuksen suunnittelusta, uusien urheilulajien kokekeilemisesta tai ihan mistä vaan.

Olen kyllä mielelläni tutustunut kumppanini kiinnostuksen kohteisiin ja niihin asioihin jotka ovat hänelle tärkeitä, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta en yhdessäkään suhteessa ole siis kokenut. Voin myöntää, että tällä on lopulta ollut suuri vaikutus koko parisuhteen dynamiikkaan sekä omaan haluuni panostaa siihen yhteiseen tekemiseen.

Tiedätkö minulla on usein ollut semmoinen olo, että olisin juuri tuommoinen avovaimo. Ainoa vaan, että mies ei koskaan ehdota mitään yhteistä tekemistä tai vaikkapa ideoi sitä sisustusta, kaikki on "ihan sama" tai "ei nyt ainakaan tuommoista", joten vaikea on hänen mielensä mukaan on toimia. Hän haluaisi vaan harrastaa niitä paria omaa juttuaan, ja kun ne eivät minua kiinnosta (olen kokeillut) niin ei sitten ehdota mitään. Ilmeisesti joillain miehillä on vaan niin suppeat mielenkiinnon kohteet ettei mikään kompromissi ole hyvä.

Käydään yhdessä katsomassa pelejä (jääkiekkoa, pesistä jne), pubivisoissa, istutaan iltaa kaveriporukalla lautapelejä pelaamassa, syödään paljon ulkona yms.

Kyllä nämä kaikki ideat on aika 50/50. Urheilut suoritan mieluummin yksin ja kauppareissutkin tehdään erikseen.

Mutta kyllä meillä molemmat tykkää tehdä juttuja yhdessä kodin ulkopuolella, molempien ehdotuksista.

N34, M36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa ja avoliitossa elämäni aikana. Kaikkia näitä suhteita yhdisti se, että yhteinen tekeminen tarkoitti aina vain ja ainoastaan keskittymistä avovaimoni kiinnostuksen kohteisiin - oli sitten kyse elokuvan valinnasta, matkakohteen päättämisestä, ravintolan valinnasta, yhteisen asunnon sisustuksen suunnittelusta, uusien urheilulajien kokekeilemisesta tai ihan mistä vaan.

Olen kyllä mielelläni tutustunut kumppanini kiinnostuksen kohteisiin ja niihin asioihin jotka ovat hänelle tärkeitä, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta en yhdessäkään suhteessa ole siis kokenut. Voin myöntää, että tällä on lopulta ollut suuri vaikutus koko parisuhteen dynamiikkaan sekä omaan haluuni panostaa siihen yhteiseen tekemiseen.

Ja sinä siis ehdotit yhteistä tekemistä?

Totta kai, ihan siinä missä avovaimonikin. Ajan kuluessa ehdotteluni tosin väheni, kun luulin jo tietäväni vastauksen.

Suurimman vaikutuksen olisi tietenkin tehnyt se, jos hän ihan oma-aloitteisesti olisi yrittänyt tutustua lähemmin niihin asioihin, jotka olivat minulle niitä kiinnostuksen kohteita.

Olen esimerkiksi vieraillut useissa kymmenissä taidenäyttelyissä ja lukemattomissa uusissa ravintoloissa elämäni aikana, vaikka taide minua ei juurikaan kiinnosta ja pidän enemmän kotiruoasta. Sain kuitenkin näistäkin asioista tyydytystä, koska tiesin niiden olevan puolisolleni tärkeitä.

Itse pidän esimerkiksi retkeilystä ja telttailusta, mutta yksikään aikaisemmista kumppaneistani ei suostunut edes kokeilemaan sitä kanssani. Välillä tykkään myös rentoutua tietokonepelien parissa ja olisi ollut hienoa kokeilla yhdessä pelaamista, mutta arvaatte varmaan, että tämä tämä ehdotus ei kovin pitkälle lentänyt :)

En tietenkään halua, että kukaan tekee vastentahtoisesti asioita kanssani, mutta pelkkä osoitus siitä, että toinen on kiinnostunut minua kiinnostavista asioista, olisi ollut tärkeä ja iso ele minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa ja avoliitossa elämäni aikana. Kaikkia näitä suhteita yhdisti se, että yhteinen tekeminen tarkoitti aina vain ja ainoastaan keskittymistä avovaimoni kiinnostuksen kohteisiin - oli sitten kyse elokuvan valinnasta, matkakohteen päättämisestä, ravintolan valinnasta, yhteisen asunnon sisustuksen suunnittelusta, uusien urheilulajien kokekeilemisesta tai ihan mistä vaan.

Olen kyllä mielelläni tutustunut kumppanini kiinnostuksen kohteisiin ja niihin asioihin jotka ovat hänelle tärkeitä, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta en yhdessäkään suhteessa ole siis kokenut. Voin myöntää, että tällä on lopulta ollut suuri vaikutus koko parisuhteen dynamiikkaan sekä omaan haluuni panostaa siihen yhteiseen tekemiseen.

Ja sinä siis ehdotit yhteistä tekemistä?

Totta kai, ihan siinä missä avovaimonikin. Ajan kuluessa ehdotteluni tosin väheni, kun luulin jo tietäväni vastauksen.

Suurimman vaikutuksen olisi tietenkin tehnyt se, jos hän ihan oma-aloitteisesti olisi yrittänyt tutustua lähemmin niihin asioihin, jotka olivat minulle niitä kiinnostuksen kohteita.

Olen esimerkiksi vieraillut useissa kymmenissä taidenäyttelyissä ja lukemattomissa uusissa ravintoloissa elämäni aikana, vaikka taide minua ei juurikaan kiinnosta ja pidän enemmän kotiruoasta. Sain kuitenkin näistäkin asioista tyydytystä, koska tiesin niiden olevan puolisolleni tärkeitä.

Itse pidän esimerkiksi retkeilystä ja telttailusta, mutta yksikään aikaisemmista kumppaneistani ei suostunut edes kokeilemaan sitä kanssani. Välillä tykkään myös rentoutua tietokonepelien parissa ja olisi ollut hienoa kokeilla yhdessä pelaamista, mutta arvaatte varmaan, että tämä tämä ehdotus ei kovin pitkälle lentänyt :)

En tietenkään halua, että kukaan tekee vastentahtoisesti asioita kanssani, mutta pelkkä osoitus siitä, että toinen on kiinnostunut minua kiinnostavista asioista, olisi ollut tärkeä ja iso ele minulle.

Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että ehdottelu ja tekemisen järjestäminen olisi vastavuoroista! Mutta hyvä, että teillä näin olisi ollut. Siinä tapauksessa aika ikävä juttu, että toiselta ei ole sitä vastavuoroisuutta löytynyt ehdotuksiesi mukaan lähtemisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa ja avoliitossa elämäni aikana. Kaikkia näitä suhteita yhdisti se, että yhteinen tekeminen tarkoitti aina vain ja ainoastaan keskittymistä avovaimoni kiinnostuksen kohteisiin - oli sitten kyse elokuvan valinnasta, matkakohteen päättämisestä, ravintolan valinnasta, yhteisen asunnon sisustuksen suunnittelusta, uusien urheilulajien kokekeilemisesta tai ihan mistä vaan.

Olen kyllä mielelläni tutustunut kumppanini kiinnostuksen kohteisiin ja niihin asioihin jotka ovat hänelle tärkeitä, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta en yhdessäkään suhteessa ole siis kokenut. Voin myöntää, että tällä on lopulta ollut suuri vaikutus koko parisuhteen dynamiikkaan sekä omaan haluuni panostaa siihen yhteiseen tekemiseen.

Tiedätkö minulla on usein ollut semmoinen olo, että olisin juuri tuommoinen avovaimo. Ainoa vaan, että mies ei koskaan ehdota mitään yhteistä tekemistä tai vaikkapa ideoi sitä sisustusta, kaikki on "ihan sama" tai "ei nyt ainakaan tuommoista", joten vaikea on hänen mielensä mukaan on toimia. Hän haluaisi vaan harrastaa niitä paria omaa juttuaan, ja kun ne eivät minua kiinnosta (olen kokeillut) niin ei sitten ehdota mitään. Ilmeisesti joillain miehillä on vaan niin suppeat mielenkiinnon kohteet ettei mikään kompromissi ole hyvä.

Eiköhän tuollainen "ihan sama" -tyyppi ole ollut jo seurustellessa samanlainen perässä vedettävä. Jos siis sellaisen tyypin on huolinut, niin ei kai se ole sen tyypin vika?

Itse ainakin valitsin mieheni todella huolella ja en huolinut mitään kohtuu hyvää. Tykkään niin paljon itsestäni, että en olisi edes ajatellut jatkoon niitä muutamia miehiä, joiden kanssa kaikki oli hankalan oloista. Mielummin olisin ollut yksin. Löysin kuitenkin täsmälleen itseni oloisen miehen, jolle asioiden aloittaminen ja loppuun asti hyvin tekeminen oli aivan yhtä helppoa kuin minullekin. Hän oli myös sopivan innostunut muutenkin samanlaisista asioista ja peruslähtökohdat olivat terveet. Se oli tärkeää, sillä kun itse pitää liikunnasta ja alkoholi ei ole tärkeää, niin olemme olleet kuin kaksi marjaa ja lapsemmekin ovat samanlaisia aloitteellisia, fiksuja, pitkäjänteisiä, mutta rauhallisia nuoria.

Tottakai vanhemmiten saattaa tulla vaivoja, ettei viitsi niin helposti lähteä ja tehdä, mutta jo molempien vanhemmat näyttävät esimerkkiä, että mukavaa yhteistä tekemistä löytyy vieläkin, vaikka yhdessä on oltu 55 vuotta.

Loistava tilanne, mamma keksii tekemistä ja itseltä vain osallistuminen. Kelpaa. M47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa ja avoliitossa elämäni aikana. Kaikkia näitä suhteita yhdisti se, että yhteinen tekeminen tarkoitti aina vain ja ainoastaan keskittymistä avovaimoni kiinnostuksen kohteisiin - oli sitten kyse elokuvan valinnasta, matkakohteen päättämisestä, ravintolan valinnasta, yhteisen asunnon sisustuksen suunnittelusta, uusien urheilulajien kokekeilemisesta tai ihan mistä vaan.

Olen kyllä mielelläni tutustunut kumppanini kiinnostuksen kohteisiin ja niihin asioihin jotka ovat hänelle tärkeitä, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta en yhdessäkään suhteessa ole siis kokenut. Voin myöntää, että tällä on lopulta ollut suuri vaikutus koko parisuhteen dynamiikkaan sekä omaan haluuni panostaa siihen yhteiseen tekemiseen.

Tiedätkö minulla on usein ollut semmoinen olo, että olisin juuri tuommoinen avovaimo. Ainoa vaan, että mies ei koskaan ehdota mitään yhteistä tekemistä tai vaikkapa ideoi sitä sisustusta, kaikki on "ihan sama" tai "ei nyt ainakaan tuommoista", joten vaikea on hänen mielensä mukaan on toimia. Hän haluaisi vaan harrastaa niitä paria omaa juttuaan, ja kun ne eivät minua kiinnosta (olen kokeillut) niin ei sitten ehdota mitään. Ilmeisesti joillain miehillä on vaan niin suppeat mielenkiinnon kohteet ettei mikään kompromissi ole hyvä.

Eiköhän tuollainen "ihan sama" -tyyppi ole ollut jo seurustellessa samanlainen perässä vedettävä. Jos siis sellaisen tyypin on huolinut, niin ei kai se ole sen tyypin vika?

Itse ainakin valitsin mieheni todella huolella ja en huolinut mitään kohtuu hyvää. Tykkään niin paljon itsestäni, että en olisi edes ajatellut jatkoon niitä muutamia miehiä, joiden kanssa kaikki oli hankalan oloista. Mielummin olisin ollut yksin. Löysin kuitenkin täsmälleen itseni oloisen miehen, jolle asioiden aloittaminen ja loppuun asti hyvin tekeminen oli aivan yhtä helppoa kuin minullekin. Hän oli myös sopivan innostunut muutenkin samanlaisista asioista ja peruslähtökohdat olivat terveet. Se oli tärkeää, sillä kun itse pitää liikunnasta ja alkoholi ei ole tärkeää, niin olemme olleet kuin kaksi marjaa ja lapsemmekin ovat samanlaisia aloitteellisia, fiksuja, pitkäjänteisiä, mutta rauhallisia nuoria.

Tottakai vanhemmiten saattaa tulla vaivoja, ettei viitsi niin helposti lähteä ja tehdä, mutta jo molempien vanhemmat näyttävät esimerkkiä, että mukavaa yhteistä tekemistä löytyy vieläkin, vaikka yhdessä on oltu 55 vuotta.

Kyllähän ihmisillä on tapana suhteen alussa tsempata ja tehdä juttuja toisen mieliksi, ja tilanne sitten hiljalleen muuttuu kun suhde arkipäiväistyy.

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee toisinpäin, että mies haluaisi yhteistä tekemistä, mutta minua ei niin kiinnosta, en hirveästi kaipaa seuraa muutoinkaan.

Miten päädyit parisuhteeseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa ja avoliitossa elämäni aikana. Kaikkia näitä suhteita yhdisti se, että yhteinen tekeminen tarkoitti aina vain ja ainoastaan keskittymistä avovaimoni kiinnostuksen kohteisiin - oli sitten kyse elokuvan valinnasta, matkakohteen päättämisestä, ravintolan valinnasta, yhteisen asunnon sisustuksen suunnittelusta, uusien urheilulajien kokekeilemisesta tai ihan mistä vaan.

Olen kyllä mielelläni tutustunut kumppanini kiinnostuksen kohteisiin ja niihin asioihin jotka ovat hänelle tärkeitä, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta en yhdessäkään suhteessa ole siis kokenut. Voin myöntää, että tällä on lopulta ollut suuri vaikutus koko parisuhteen dynamiikkaan sekä omaan haluuni panostaa siihen yhteiseen tekemiseen.

Tiedätkö minulla on usein ollut semmoinen olo, että olisin juuri tuommoinen avovaimo. Ainoa vaan, että mies ei koskaan ehdota mitään yhteistä tekemistä tai vaikkapa ideoi sitä sisustusta, kaikki on "ihan sama" tai "ei nyt ainakaan tuommoista", joten vaikea on hänen mielensä mukaan on toimia. Hän haluaisi vaan harrastaa niitä paria omaa juttuaan, ja kun ne eivät minua kiinnosta (olen kokeillut) niin ei sitten ehdota mitään. Ilmeisesti joillain miehillä on vaan niin suppeat mielenkiinnon kohteet ettei mikään kompromissi ole hyvä.

Eiköhän tuollainen "ihan sama" -tyyppi ole ollut jo seurustellessa samanlainen perässä vedettävä. Jos siis sellaisen tyypin on huolinut, niin ei kai se ole sen tyypin vika?

Itse ainakin valitsin mieheni todella huolella ja en huolinut mitään kohtuu hyvää. Tykkään niin paljon itsestäni, että en olisi edes ajatellut jatkoon niitä muutamia miehiä, joiden kanssa kaikki oli hankalan oloista. Mielummin olisin ollut yksin. Löysin kuitenkin täsmälleen itseni oloisen miehen, jolle asioiden aloittaminen ja loppuun asti hyvin tekeminen oli aivan yhtä helppoa kuin minullekin. Hän oli myös sopivan innostunut muutenkin samanlaisista asioista ja peruslähtökohdat olivat terveet. Se oli tärkeää, sillä kun itse pitää liikunnasta ja alkoholi ei ole tärkeää, niin olemme olleet kuin kaksi marjaa ja lapsemmekin ovat samanlaisia aloitteellisia, fiksuja, pitkäjänteisiä, mutta rauhallisia nuoria.

Tottakai vanhemmiten saattaa tulla vaivoja, ettei viitsi niin helposti lähteä ja tehdä, mutta jo molempien vanhemmat näyttävät esimerkkiä, että mukavaa yhteistä tekemistä löytyy vieläkin, vaikka yhdessä on oltu 55 vuotta.

Kyllähän ihmisillä on tapana suhteen alussa tsempata ja tehdä juttuja toisen mieliksi, ja tilanne sitten hiljalleen muuttuu kun suhde arkipäiväistyy.

No ei kyllä ole hyvä alku suhteelle, jos pitää heti tehdä jotain toisen mieliksi eikä siksi että itse haluaa. Ei ihme, että eroja tulee. 

Mulla on ensimmäistä kertaa mies, joka haluaa tehdä mun kanssa asioita ja ehdottaa ja järjestää oma-aloitteisesti myös tekemistä.

Exä oli kivirekityylinen, kestin 20 vuotta lasten takia.

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi tänään menetin hermoni, kun mies suunnitteli ottavansa pilkkivälineet mukaan kun lähdetään joulun viettoon. Että eikö edes jouluna vois olla perheen kanssa eikä hävitä omiin harrastuksiinsa... Me ollaan kai vaan luonteeltaan niin erilaisia. Tällä menolla ei ole kyllä mitään parisuhdetta jäljellä enää kun lapset kasvaa, kun tuntuu ettei meillä ole enää nykyään mitään muuta yhteistä.

Seurustelin joskus metsästäjän ja kalastajan kanssa ja päätin lähteä mukaan, että miestä edes joskus näkee ja itse asiassa ne oli tosi mukavia reissuja. Tietysti oli helppoa lähteä, kun ei ollut lapsia. 

Mä vähän hämmentyneenä luin monien kommentteja. Ettekö oikeasti tee mitään yhdessä? Meillä on nuori muuttamassa kotoa, ja ystävä varoitteli että "monet pariskunnat eroaa siinä vaiheessa kun lapset lähtee ja on kasvettu erilleen"

Meillä ei ole ikinä ollut niin mukavaa kuin silloin, kun ollaan kahden kesken. On käyty yhdessä kalalla, ajeluilla kesäyössä, tehty puutöitä, remppailtu, shoppailtu, kierrelty kirppareita, käyty kävelyillä, konserteissa, elokuvissa, naurettu samoille jutuille ja tietenkin harrastettu seksiä. . 

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni lukee naistenlehtiä ja sieltä saa varmaan jonkin kimmokkeen, että yhdessä pitäisi tehdä. Eihän se onnistu. Vihaan teennäistä yhdessä tekemistä. On ilmeisesti naiselle joku parisuhteen mittari naistenlehdestä luettuna, ja siksi joskus koittaa hampaat irvessä tehdä yhdessä.

Meillä vaimo selaa somea ja sitten kun joku somevaikuttaja kertoo tehneensä xxx niin tulee mulle nurisemaan että miksi me ei koskaan tehdä yhdessä xxx?

Ja yleensä saan haukut että asia on mun vika vaikka oikeasti olen saattanut kyseistä toimintaa joskus ehdottaa, mutta vaimo on tyrmännyt idean. Mutta annas olla kun joku somejulkkis tekee päivityksen niin sitten onkin jo kiire!

Jos oikeasti kiinnostaisi tietää, mikä on yleistä, niin se ei palstalla kysymällä selviäisi, vaan esimerkiksi kyselytutkimuksella.

Mutta avioliittoonsa tyytymättömille palstamammoille tulee ilmeisesti parempi mieli, jos kuvittelevat että muilla on yhtä huonosti. Että eivät valinneet itselleen sopimatonta puolisoa, vaan muunlaisia ei ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa ja avoliitossa elämäni aikana. Kaikkia näitä suhteita yhdisti se, että yhteinen tekeminen tarkoitti aina vain ja ainoastaan keskittymistä avovaimoni kiinnostuksen kohteisiin - oli sitten kyse elokuvan valinnasta, matkakohteen päättämisestä, ravintolan valinnasta, yhteisen asunnon sisustuksen suunnittelusta, uusien urheilulajien kokekeilemisesta tai ihan mistä vaan.

Olen kyllä mielelläni tutustunut kumppanini kiinnostuksen kohteisiin ja niihin asioihin jotka ovat hänelle tärkeitä, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta en yhdessäkään suhteessa ole siis kokenut. Voin myöntää, että tällä on lopulta ollut suuri vaikutus koko parisuhteen dynamiikkaan sekä omaan haluuni panostaa siihen yhteiseen tekemiseen.

Tiedätkö minulla on usein ollut semmoinen olo, että olisin juuri tuommoinen avovaimo. Ainoa vaan, että mies ei koskaan ehdota mitään yhteistä tekemistä tai vaikkapa ideoi sitä sisustusta, kaikki on "ihan sama" tai "ei nyt ainakaan tuommoista", joten vaikea on hänen mielensä mukaan on toimia. Hän haluaisi vaan harrastaa niitä paria omaa juttuaan, ja kun ne eivät minua kiinnosta (olen kokeillut) niin ei sitten ehdota mitään. Ilmeisesti joillain miehillä on vaan niin suppeat mielenkiinnon kohteet ettei mikään kompromissi ole hyvä.

Eiköhän tuollainen "ihan sama" -tyyppi ole ollut jo seurustellessa samanlainen perässä vedettävä. Jos siis sellaisen tyypin on huolinut, niin ei kai se ole sen tyypin vika?

Itse ainakin valitsin mieheni todella huolella ja en huolinut mitään kohtuu hyvää. Tykkään niin paljon itsestäni, että en olisi edes ajatellut jatkoon niitä muutamia miehiä, joiden kanssa kaikki oli hankalan oloista. Mielummin olisin ollut yksin. Löysin kuitenkin täsmälleen itseni oloisen miehen, jolle asioiden aloittaminen ja loppuun asti hyvin tekeminen oli aivan yhtä helppoa kuin minullekin. Hän oli myös sopivan innostunut muutenkin samanlaisista asioista ja peruslähtökohdat olivat terveet. Se oli tärkeää, sillä kun itse pitää liikunnasta ja alkoholi ei ole tärkeää, niin olemme olleet kuin kaksi marjaa ja lapsemmekin ovat samanlaisia aloitteellisia, fiksuja, pitkäjänteisiä, mutta rauhallisia nuoria.

Tottakai vanhemmiten saattaa tulla vaivoja, ettei viitsi niin helposti lähteä ja tehdä, mutta jo molempien vanhemmat näyttävät esimerkkiä, että mukavaa yhteistä tekemistä löytyy vieläkin, vaikka yhdessä on oltu 55 vuotta.

Kyllähän ihmisillä on tapana suhteen alussa tsempata ja tehdä juttuja toisen mieliksi, ja tilanne sitten hiljalleen muuttuu kun suhde arkipäiväistyy.

No ei kyllä ole hyvä alku suhteelle, jos pitää heti tehdä jotain toisen mieliksi eikä siksi että itse haluaa. Ei ihme, että eroja tulee. 

Sivusta: palstaviisauden mukaanhan jokainen mies etsii vain kodinhoitajaa ja jokainen nainen elättäjää. Tai mies vakipanoa ja nainen somessa esiteltävää kiiltokuvaa. Ja jokainen suhde siten perustuu epärehellisyydelle ja hyväksikäytölle.

Todellisuuden kanssahan näillä tahattomasti ikisinkkujen fantasioilla ei juurikaan ole tekemistä, mutta ei anneta sen haitata menoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehet haluaa yhteistä tekemistä mutta monia naisia seksi ei kiinosta niin paljon.

Seksi kiinnostaa naista ihan yhtä paljon kuin miestä. Jos seksi sinun kanssasi ei ole kiinnostavaa, se ei kerro mitään naisten kiinnostuksesta seksiin.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni lukee naistenlehtiä ja sieltä saa varmaan jonkin kimmokkeen, että yhdessä pitäisi tehdä. Eihän se onnistu. Vihaan teennäistä yhdessä tekemistä. On ilmeisesti naiselle joku parisuhteen mittari naistenlehdestä luettuna, ja siksi joskus koittaa hampaat irvessä tehdä yhdessä.

Mulla on nyt kaksikymmentä vuotta ollut sellainen mies, joka ihan aidosti haluaa viettää aikaansa kanssani. Hän vieläkin sanoo, että olen mielekiintoinen, älykäs ja aikaani seuraava ja kanssani on huippua keskustella ja tehdä yhteisiä retkiä. Mistään naistenlehdestä en ole mitään lukenut, mutta tämä on enää ainoa parisuhdemuoto mihin elämässäni tulen suostumaan. Valitettavasti moni ihminen on kehittymätön mölli, kuten itsekin olin nuorempana enkä paremmasta tiennyt. Tämän miehen kanssa puhkesin kukkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehet haluaa yhteistä tekemistä mutta monia naisia seksi ei kiinosta niin paljon.

Seksi kiinnostaa naista ihan yhtä paljon kuin miestä. Jos seksi sinun kanssasi ei ole kiinnostavaa, se ei kerro mitään naisten kiinnostuksesta seksiin.

Sivusta: jännä, että ihminen on ainoa nisäkäs, jolla hormonit eivät vaikuta seksuaalisuuteen.