Lue keskustelun säännöt.
Meneekö se yleisestikin parisuhteissa niin, että vaimo haluaa yhteistä tekemistä ja mies ei?
08.12.2021 |
Meillä siis pitkä parisuhde. Minä tahdon tehdä kaikenlaista yhdessä ja mies kyllä niihin mukavasti osallistuu, ei valittamista. Mutta jos minulla ei ole mitään ideoita niin sitten mitään ei tehdä. En edes muista milloin mieheni olisi nimenomaan pyytänyt minua seuraksi mihinkään, paitsi ruokakauppaan.
Olen alkanut miettiä, että onko tämä normaali kuvio vai onko mies täällä vain minua varten. Mitä hän minulla oikein tekee 😀
Kommentit (106)
Viimeksi tänään menetin hermoni, kun mies suunnitteli ottavansa pilkkivälineet mukaan kun lähdetään joulun viettoon. Että eikö edes jouluna vois olla perheen kanssa eikä hävitä omiin harrastuksiinsa... Me ollaan kai vaan luonteeltaan niin erilaisia. Tällä menolla ei ole kyllä mitään parisuhdetta jäljellä enää kun lapset kasvaa, kun tuntuu ettei meillä ole enää nykyään mitään muuta yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toisinpäin. Mies jotenkin ahdistuu, ellei olla tehty mitään kivaa yhdessä vaikka pariin viikkoon. Kivalla tarkoitan siis muuta kuin arkisia kauppareissuja tms., esim leffateatterikäyntiä tai ravintolatreffejä.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen idea on seksi.
Jos ei ole seksiä puolisoiden kesken niin turha esittää mitään paria yhdessä tekemällä. On vaan pelkkää teatteria ja jos onnistuu niin on vain miehen hyväntahtoisuuden ansioita.
Ehkä sitä seksiäkin olisi enemmän jos tehtäisiin jotakin muutakin ja pidettäisiin henkistä yhteyttä yllä. Ei mua ainakaan kiinnostanut enää seksi miehen kanssa joka ei halunnut tehdä oikein mitään yhdessä. Kaikki kotiaskareetkin olisi mielellään pitänyt minun tehdä yksin hänen levätessä sohvalla ja sitten mun olisi pitänyt tehdä vielä seksialoitteet. Onhan se entinen mies...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen introvertimpi, joten ehdottelen oikeastaan vain arkisia yhteisiä tekemisiä kuten yhteistä kauppareissua, ruoanlaittoa yhdessä, leffaa tai jotain muuta yhtä tylsää. Mies on sosiaalisempi ja aktiivisempi elämässä muutenkin, minkä vuoksi hän ehdottelee ravintolaillallisia, patikointia, matkoja ja hotelliviikonloppuja. Hän myös järjestää ja organisoi ne. Mieheni on loistava toteuttamaan ideat ja saamaan asioita aikaan.
En tiedä miksi, mutta minua yököttää tuollaiset hotelliviikonloput. Jos mieheni ehdottaisi jotain sellaisia, niin sanoisin, että ihan keskenäsi vain. Eikä hän edes ehdota, sillä olemme molemmat tehneet aikanaan niin paljon työmatkoja, että hotellit tympivät. Ravintolaillallisetkin ovat usein täysin pettymyksiä, sillä hintaansa nähden ruuat ovat liian usein kehnoja ja itse saa tehtyä kotona parempaa.
Me majoitumme hotelleissa hyvin harvoin, joskus kesällä 2020 viimeksi ulkomailla. Sen sijaan olemme tänäkin vuonna majoittuneet reilut 20 yötä jossain muualla kuin kotona eli mökeissä, leirintämökeissä, airbnb- tai booking.comin kautta varatuissa apartmenteissa. Tykkäämme molemmat reissata, vaikka se nyt rajoittuukin kotimaahan.
Illallisilla emme ole käyneet koskaan, sen sijaan ennen koronaa söimme ulkona jopa viikoittain.
eri
Kyllä tulla noita apn miehen kaltaisia löytyy paljon joille kelpaa parisuhde, seksi ja kaupassakäynti yhdessä. Kyllä pitäs olla onnellinen kun tollasen miehen oot saanu ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä näitä aktiivisia miehiä löytyy? Kävin eilen treffeillä. Kyseinen mies harrastaa vain netflixiä. Mä tykkään kävelyistä, kalastamisesta jne. Vaikea löytää muita kuin sohvaperunoita...
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen idea on seksi.
Jos ei ole seksiä puolisoiden kesken niin turha esittää mitään paria yhdessä tekemällä. On vaan pelkkää teatteria ja jos onnistuu niin on vain miehen hyväntahtoisuuden ansioita.
Tämä on varmaan se ratkaiseva ero miesten ja naisten välillä. Naiselle ei riitä pelkkä seksi, vaan parisuhteessa pitäisi olla jotain muutakin kuin nopea pano illalla ennen nukkumaanmenoa. Kyllä ne seksihalut vähenee samaa tahtia kun yhteinen tekeminen vähenee. Ei minua ainakaan haluta yhtään, jos olen kotona lasten kanssa viikonlopun ja mies tulee sunnuntai-iltana harrastuksestaan ja alkaa heti ehdotella seksiä. Jos taas tehdään porukalla jotain kivaa niin kyllä tekee mieli ihan eri lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut että tuo on normaali kuvio niissä suhteissa, joissa mies on lähinnä vain seksin / kotitöiden / raha-asioiden / statuksen takia. Toki voi olla myös kiintynyt vaimoonsa, muttei mitään suurta romantiikkaa ole hänen puoleltaan.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen idea on seksi.
Jos ei ole seksiä puolisoiden kesken niin turha esittää mitään paria yhdessä tekemällä. On vaan pelkkää teatteria ja jos onnistuu niin on vain miehen hyväntahtoisuuden ansioita.
Naisena saan seksiä ilman parisuhdettakin. Luultavasti jopa parempaa seksiä. Miksi siis kukaan lähtisi parisuhteeseen kanssasi, jos asenteesi on tuollainen? Ei ole mitään syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin viettää aikaansa mielummin yksin. Joskus käydään ruokakaupassa yhdessä ja kyllä me lomareissujakin tehdään yhdessä mutta silloinkin kumpikin tekee omia juttujaan ja kulkee omia teitään
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei mies halua tehdä yhdessä oikeastaan mitään. Haluaa töiden jälkeen omaa aikaa koko illan. Viikonloppuisin, jos yrittää edes ehdottaa, että tehtäisiin jotain yhdessä, niin yleensä vastaus on; että mene sinä. Jolloin käyn ruokakaupassakin itsekseni. Toinen asia on, jos hänen kaverit ehdottaa jotain, niin silloin on kyllä menossa. Ilmeisesti se on niin, kun hän on naisen saanut, ei sen eteen enää tarvitse mitää tehdä... Itse ajattelen, että yhdessä tekeminen edes joskus, tiivistäisi parisuhdetta ja olisihan se yhdessä tekeminen kivaa.
Mä olen elänyt sinkkuna juuri tuon takia viimeiset 20 vuotta, koska en osannut edes nuorena nähdä minkäänlaista järkeä parisuhteessa jossa ei vietetä aikaa yhdessä eikä tehdä mitään kaksin.
Enkä todellakaan tarkoita että pitäisi nyhjätä kaikki vapaa-aika kylki kyljessä ilman omaa aikaa, mutta kun tuntuu että miehille se parisuhde oli/on vaan lähinnä välttämätön paha joka kyllä pitää olla (seksin takia), mutta muuten yhdessäoloa pitää sitten vältellä parhaansa mukaan ettei vaan olisi "tossun alla" ja nekin hetket joita ei onnistu pakenemaan jollain verukkeella piti sitten pilata jotenkin, ettei vaan vahingossa kummallakaan ole ainakaan liian mukavaa.
Jotenkin hassusti sitä tunsi olevansa miehelle suunnilleen jokin vihollinen joka haluaa pilata tämän elämän viettämällä aikaa yhdessä muuallakin kuin lakanoiden välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen idea on seksi.
Jos ei ole seksiä puolisoiden kesken niin turha esittää mitään paria yhdessä tekemällä. On vaan pelkkää teatteria ja jos onnistuu niin on vain miehen hyväntahtoisuuden ansioita.
Ehkä sitä seksiäkin olisi enemmän jos tehtäisiin jotakin muutakin ja pidettäisiin henkistä yhteyttä yllä. Ei mua ainakaan kiinnostanut enää seksi miehen kanssa joka ei halunnut tehdä oikein mitään yhdessä. Kaikki kotiaskareetkin olisi mielellään pitänyt minun tehdä yksin hänen levätessä sohvalla ja sitten mun olisi pitänyt tehdä vielä seksialoitteet. Onhan se entinen mies...
Tämä. Miksi ihmeessä kiinnostaisi harrastaa seksiä sellaisen ihmisen kanssa joka on käytännössä kuin ventovieras jonka kanssa ei ole muuta yhteistä kuin kotiovi eikä minkäänlaista yhteyttä.
Sehän olisi sama panna vaikka naapuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei mies halua tehdä yhdessä oikeastaan mitään. Haluaa töiden jälkeen omaa aikaa koko illan. Viikonloppuisin, jos yrittää edes ehdottaa, että tehtäisiin jotain yhdessä, niin yleensä vastaus on; että mene sinä. Jolloin käyn ruokakaupassakin itsekseni. Toinen asia on, jos hänen kaverit ehdottaa jotain, niin silloin on kyllä menossa. Ilmeisesti se on niin, kun hän on naisen saanut, ei sen eteen enää tarvitse mitää tehdä... Itse ajattelen, että yhdessä tekeminen edes joskus, tiivistäisi parisuhdetta ja olisihan se yhdessä tekeminen kivaa.
Mä olen elänyt sinkkuna juuri tuon takia viimeiset 20 vuotta, koska en osannut edes nuorena nähdä minkäänlaista järkeä parisuhteessa jossa ei vietetä aikaa yhdessä eikä tehdä mitään kaksin.
Enkä todellakaan tarkoita että pitäisi nyhjätä kaikki vapaa-aika kylki kyljessä ilman omaa aikaa, mutta kun tuntuu että miehille se parisuhde oli/on vaan lähinnä välttämätön paha joka kyllä pitää olla (seksin takia), mutta muuten yhdessäoloa pitää sitten vältellä parhaansa mukaan ettei vaan olisi "tossun alla" ja nekin hetket joita ei onnistu pakenemaan jollain verukkeella piti sitten pilata jotenkin, ettei vaan vahingossa kummallakaan ole ainakaan liian mukavaa.
Jotenkin hassusti sitä tunsi olevansa miehelle suunnilleen jokin vihollinen joka haluaa pilata tämän elämän viettämällä aikaa yhdessä muuallakin kuin lakanoiden välissä.
Kamalaa että joillain on ihan oikeasti noin huonoja kokemuksia parisuhteista ja miehistä. En itsekään olisi koskaan pariutunut jos suhteeni olisivat olleet tuollaisia. Onneksi löytyi mies joka on aina tykännyt tehdä asioita yhdessä ja jonka kanssa se henkinen yhteys on ollut vahva. Nytkin kun lapset ovat lähtemässä kotoa, oikein odotamme miten meillä on taas kohta todella paljon yhteistä aikaa ihan kuin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole tärkeintä, että kotona on hyvä olo puolison kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tärkeintä, että kotona on hyvä olo puolison kanssa?
Ja siitäpä seuraisi aika paska olo, jos oma puolisoni ei viihtyisi seurassani vaan saisin yksin kotona sitä hyvää oloa itsestäni. Joko niin että toinen on fyysisesti paikalla tai ei – toisen voi jättää yksin myös samassa huoneessa.
Miten se hyvä olo puolison kanssa syntyy, jos toinen välttelee seuraa? Tai pitää jonain suunnitelma B:nä, jos hauskempaa ei löydy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei mies halua tehdä yhdessä oikeastaan mitään. Haluaa töiden jälkeen omaa aikaa koko illan. Viikonloppuisin, jos yrittää edes ehdottaa, että tehtäisiin jotain yhdessä, niin yleensä vastaus on; että mene sinä. Jolloin käyn ruokakaupassakin itsekseni. Toinen asia on, jos hänen kaverit ehdottaa jotain, niin silloin on kyllä menossa. Ilmeisesti se on niin, kun hän on naisen saanut, ei sen eteen enää tarvitse mitää tehdä... Itse ajattelen, että yhdessä tekeminen edes joskus, tiivistäisi parisuhdetta ja olisihan se yhdessä tekeminen kivaa.
Mä olen elänyt sinkkuna juuri tuon takia viimeiset 20 vuotta, koska en osannut edes nuorena nähdä minkäänlaista järkeä parisuhteessa jossa ei vietetä aikaa yhdessä eikä tehdä mitään kaksin.
Enkä todellakaan tarkoita että pitäisi nyhjätä kaikki vapaa-aika kylki kyljessä ilman omaa aikaa, mutta kun tuntuu että miehille se parisuhde oli/on vaan lähinnä välttämätön paha joka kyllä pitää olla (seksin takia), mutta muuten yhdessäoloa pitää sitten vältellä parhaansa mukaan ettei vaan olisi "tossun alla" ja nekin hetket joita ei onnistu pakenemaan jollain verukkeella piti sitten pilata jotenkin, ettei vaan vahingossa kummallakaan ole ainakaan liian mukavaa.
Jotenkin hassusti sitä tunsi olevansa miehelle suunnilleen jokin vihollinen joka haluaa pilata tämän elämän viettämällä aikaa yhdessä muuallakin kuin lakanoiden välissä.
Mä olin 9 vuotta sinkkuna, mutta sitten löytyi muutaman vuoden takaisesta tuttavuudesta, jonka kanssa siis kaverustuttiin ensin ilman mitään parisuhdekuvioita, rakkaus, jonka kanssa ollaan ensisijaisesti parhaat ystävät jotka viihtyvät yhdessä. Muunlaista kumppania en olisi kelpuuttanutkaan. Nyt yhteistä taivalta 8 vuotta takana.
Olen ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa ja avoliitossa elämäni aikana. Kaikkia näitä suhteita yhdisti se, että yhteinen tekeminen tarkoitti aina vain ja ainoastaan keskittymistä avovaimoni kiinnostuksen kohteisiin - oli sitten kyse elokuvan valinnasta, matkakohteen päättämisestä, ravintolan valinnasta, yhteisen asunnon sisustuksen suunnittelusta, uusien urheilulajien kokekeilemisesta tai ihan mistä vaan.
Olen kyllä mielelläni tutustunut kumppanini kiinnostuksen kohteisiin ja niihin asioihin jotka ovat hänelle tärkeitä, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta en yhdessäkään suhteessa ole siis kokenut. Voin myöntää, että tällä on lopulta ollut suuri vaikutus koko parisuhteen dynamiikkaan sekä omaan haluuni panostaa siihen yhteiseen tekemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa ja avoliitossa elämäni aikana. Kaikkia näitä suhteita yhdisti se, että yhteinen tekeminen tarkoitti aina vain ja ainoastaan keskittymistä avovaimoni kiinnostuksen kohteisiin - oli sitten kyse elokuvan valinnasta, matkakohteen päättämisestä, ravintolan valinnasta, yhteisen asunnon sisustuksen suunnittelusta, uusien urheilulajien kokekeilemisesta tai ihan mistä vaan.
Olen kyllä mielelläni tutustunut kumppanini kiinnostuksen kohteisiin ja niihin asioihin jotka ovat hänelle tärkeitä, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta en yhdessäkään suhteessa ole siis kokenut. Voin myöntää, että tällä on lopulta ollut suuri vaikutus koko parisuhteen dynamiikkaan sekä omaan haluuni panostaa siihen yhteiseen tekemiseen.
Ja sinä siis ehdotit yhteistä tekemistä?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa ja avoliitossa elämäni aikana. Kaikkia näitä suhteita yhdisti se, että yhteinen tekeminen tarkoitti aina vain ja ainoastaan keskittymistä avovaimoni kiinnostuksen kohteisiin - oli sitten kyse elokuvan valinnasta, matkakohteen päättämisestä, ravintolan valinnasta, yhteisen asunnon sisustuksen suunnittelusta, uusien urheilulajien kokekeilemisesta tai ihan mistä vaan.
Olen kyllä mielelläni tutustunut kumppanini kiinnostuksen kohteisiin ja niihin asioihin jotka ovat hänelle tärkeitä, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta en yhdessäkään suhteessa ole siis kokenut. Voin myöntää, että tällä on lopulta ollut suuri vaikutus koko parisuhteen dynamiikkaan sekä omaan haluuni panostaa siihen yhteiseen tekemiseen.
Minulla on hieman vastaava kokemus, mutta nykyisen mieheni kanssa. Siinä pitää vaan pitää puolensa, eikä marttyyrina alistua. Joko katsotaan joka toinen kerta minun valitsemani elokuva, tai ei katsota elokuvia ollenkaan jne. Sitten jos toinen ei mihinkään kompromisseihin suostu, mahdotonhan sellainen suhde on. Sitten eletään kämppiksinä ja ehkä jossain vaiheessa erotaan.
Kesällä seurustelin sellaisen mammanpojan kanssa. Ainut mihin suostui lähtemään oli kauppa ja baari. Puhoksella ja itiksessä näitä lymyää, olipa tylsä mies.