Meneekö se yleisestikin parisuhteissa niin, että vaimo haluaa yhteistä tekemistä ja mies ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehet haluaa yhteistä tekemistä mutta monia naisia seksi ei kiinosta niin paljon.

Seksi kiinnostaa naista ihan yhtä paljon kuin miestä. Jos seksi sinun kanssasi ei ole kiinnostavaa, se ei kerro mitään naisten kiinnostuksesta seksiin.

Miksi naiset sitten menee kimppaan sellaisten miesten kanssa jotka eivät ole seksuaalisesti kiinnostavia?

Naisten seksuaalisuus on niin toisenlaista kuin miehen, joka kokee 40 % naisista pantavina. 

Naiset myös ovat keskimäärin paremmin kosketuksissa tunnemaailmaansa ja näin ollen haluavat rakastelua seksin sijaan (siis rakastelukin voi olla silkkaa panemista rajustikin tai tuhmasti, mutta siinä on eri tunnelataus kuin vain seksissä). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa ja avoliitossa elämäni aikana. Kaikkia näitä suhteita yhdisti se, että yhteinen tekeminen tarkoitti aina vain ja ainoastaan keskittymistä avovaimoni kiinnostuksen kohteisiin - oli sitten kyse elokuvan valinnasta, matkakohteen päättämisestä, ravintolan valinnasta, yhteisen asunnon sisustuksen suunnittelusta, uusien urheilulajien kokekeilemisesta tai ihan mistä vaan.

Olen kyllä mielelläni tutustunut kumppanini kiinnostuksen kohteisiin ja niihin asioihin jotka ovat hänelle tärkeitä, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta en yhdessäkään suhteessa ole siis kokenut. Voin myöntää, että tällä on lopulta ollut suuri vaikutus koko parisuhteen dynamiikkaan sekä omaan haluuni panostaa siihen yhteiseen tekemiseen.

Tiedätkö minulla on usein ollut semmoinen olo, että olisin juuri tuommoinen avovaimo. Ainoa vaan, että mies ei koskaan ehdota mitään yhteistä tekemistä tai vaikkapa ideoi sitä sisustusta, kaikki on "ihan sama" tai "ei nyt ainakaan tuommoista", joten vaikea on hänen mielensä mukaan on toimia. Hän haluaisi vaan harrastaa niitä paria omaa juttuaan, ja kun ne eivät minua kiinnosta (olen kokeillut) niin ei sitten ehdota mitään. Ilmeisesti joillain miehillä on vaan niin suppeat mielenkiinnon kohteet ettei mikään kompromissi ole hyvä.

Eiköhän tuollainen "ihan sama" -tyyppi ole ollut jo seurustellessa samanlainen perässä vedettävä. Jos siis sellaisen tyypin on huolinut, niin ei kai se ole sen tyypin vika?

Itse ainakin valitsin mieheni todella huolella ja en huolinut mitään kohtuu hyvää. Tykkään niin paljon itsestäni, että en olisi edes ajatellut jatkoon niitä muutamia miehiä, joiden kanssa kaikki oli hankalan oloista. Mielummin olisin ollut yksin. Löysin kuitenkin täsmälleen itseni oloisen miehen, jolle asioiden aloittaminen ja loppuun asti hyvin tekeminen oli aivan yhtä helppoa kuin minullekin. Hän oli myös sopivan innostunut muutenkin samanlaisista asioista ja peruslähtökohdat olivat terveet. Se oli tärkeää, sillä kun itse pitää liikunnasta ja alkoholi ei ole tärkeää, niin olemme olleet kuin kaksi marjaa ja lapsemmekin ovat samanlaisia aloitteellisia, fiksuja, pitkäjänteisiä, mutta rauhallisia nuoria.

Tottakai vanhemmiten saattaa tulla vaivoja, ettei viitsi niin helposti lähteä ja tehdä, mutta jo molempien vanhemmat näyttävät esimerkkiä, että mukavaa yhteistä tekemistä löytyy vieläkin, vaikka yhdessä on oltu 55 vuotta.

Kyllähän ihmisillä on tapana suhteen alussa tsempata ja tehdä juttuja toisen mieliksi, ja tilanne sitten hiljalleen muuttuu kun suhde arkipäiväistyy.

Jos suhde arkipäiväistyy niin, että toista ei enää kiinnosta tehdä yhdessä mitään, niin laittaisin silloin suhteen poikki.

En todellakaan jäisi ihmettelemään, että mitäs nyt, parantuisikohan kaikki, jos odottelen yhteisiä tekemisiä vaikka 15 vuotta? Että joo, tehdään tähän hätään muutama lapsukainen! Mitään yhteyttä ei ole ja tuskinpa tulekaan, mies on kamala haiseva huumoriton tossu, mutta märisen sitten vaikka kavereille. En kuitenkaan eroa, sillä sitten olisin miehetön ja se ei olisi kivaa, kun kaikilla kavereilla on mies.

Varmaan sitten naisilla on pääsääntöisesti enemmän luppoaikaa kun haluavat kokoajan tehdä jotain yhdessä.

Itse olen nainen jolla on paljon velvollisuuksia joten en ole innokas tekemään yhdessä mitään kovin aikaa vievää.

Parempi myös tehdä tekemiset silloin kun on energiaa eikä silloin kun puolisolla sitä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehet haluaa yhteistä tekemistä mutta monia naisia seksi ei kiinosta niin paljon.

Seksi kiinnostaa naista ihan yhtä paljon kuin miestä. Jos seksi sinun kanssasi ei ole kiinnostavaa, se ei kerro mitään naisten kiinnostuksesta seksiin.

Miksi naiset sitten menee kimppaan sellaisten miesten kanssa jotka eivät ole seksuaalisesti kiinnostavia?

Ovat olleet aluksi. Seksuaalinen kiinnostavuus tulee siitä suhteesta, yhteydestä ja romantiikasta, ei esim. (ainakaan pelkästään) ulkonäöstä.

Suhteen alussa naisetkin haluaa seksiä. Kun suhden pitenee vuosien mittaiseksi alkaa se pihtaaminen. 

Kyllä kai parisuhteen idea on, että vietetään aikaa yhdessä edes jonkin verran, muutenkin kuin sängyssä. Hienoa olisi jos molemmat osapuolet olisivat aktiivisia yhdessä tekemisen suhteen. Toiselle riittää vähemmän yhdessäoloa ja toiselle pitää olla aina yhdessä. Mutta jos sitä yhdessäoloa ei ole yhtään, niin miksi olla parisuhteessa? Itsellä liitto kaatui siihen ettei ollut lopulta edes yhteistä juteltavaa vaan kumpikin istui hiljaa sohvalla ja teki omia juttujaan.  Hyvä seksikään ei pelastanut liittoa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että tuo on normaali kuvio niissä suhteissa, joissa mies on lähinnä vain seksin / kotitöiden / raha-asioiden / statuksen takia. Toki voi olla myös kiintynyt vaimoonsa, muttei mitään suurta romantiikkaa ole hänen puoleltaan.

Rikkailla ihmisillä on paljon tota, että parisuhde on lähinnä kulissisuhde ja molemmilla on oma elämä. Ei hirveästi olla tekemisissä keskenään, mutta toisaalta eipä tule sitten riideltyäkään ja näkee toisen aina huoliteltuna. Asutaankin niin isossa talossa, että molemmilla on oma tilansa. Tai kuten joku kertoi, saattaa toinen asua lähinnä mökillä/kakkoskodissa ja toinen kaupunkikodissa. Tällaisia pareja on yllättävän paljon. Ei kaikki edes halua muunlaista parisuhdetta vaan tuollainen on heille se ihanne. Itse taas olen mieluummin yksin kuin tuollaisessa ihmeen etäparisuhteessa.