Lue keskustelun säännöt.
Meneekö se yleisestikin parisuhteissa niin, että vaimo haluaa yhteistä tekemistä ja mies ei?
08.12.2021 |
Meillä siis pitkä parisuhde. Minä tahdon tehdä kaikenlaista yhdessä ja mies kyllä niihin mukavasti osallistuu, ei valittamista. Mutta jos minulla ei ole mitään ideoita niin sitten mitään ei tehdä. En edes muista milloin mieheni olisi nimenomaan pyytänyt minua seuraksi mihinkään, paitsi ruokakauppaan.
Olen alkanut miettiä, että onko tämä normaali kuvio vai onko mies täällä vain minua varten. Mitä hän minulla oikein tekee 😀
Kommentit (106)
Molemmat ehdottavat. Minä olen innokkaampi ehdottamaan ja järjestämään matkoja (ennen koronaa ulkomaille, nykyisin kotimaassa), mies kaipaisi minua enemmän sosiaalista toimintaa eli ystävien ja sukulaisten tapaamista. Molemmat tykkäsimme ennen koronaa käydä keikoilla ja konserteissa, se ehdotti joka ensimmäisenä jonkun tapahtuman huomasi. Minä olin innokkaampi ehdottamaan elokuvia elokuvateattereissa, mies taas tykkäisi katsella elokuvia kotona. Patikointireissuja ehdotellaan ja suunnitellaan molemmat (mutta ei näillä keleillä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies haluaisi tehdä lähes kaikki arjen askareet yhdessä, minä taas haluaisin tehdä asioita itsenäisesti ja rauhassa. Mitä tulee yhteiseen ns. ”laatuaikaan”, niin taidamme molemmat ehdottaa sitä yhtä harvoin. Etenkin pandemia-aikana kun olemme olleet samassa tilassa aivan liikaa, on semmoinen erillinen yhteisen tekemisen keksiminen jäänyt ja tärkeämpää ollut molemmille saada myös omaa aikaa. Pari vuotta sitten kävimme yhdessä lenkillä, nyt lähdemme aina eri suuntiin. :D
Vierailija kirjoitti:
Aika usein taitaa näin olla. Naisille on jostakin syystä tärkeää näyttäytyä yhdessä munmiehen kanssa, tai vähintään postata someen mitä on tehty yhdessä munmiehen kanssa.
Jännä naismaku sinulla. Minä en ole koskaan postannut someen yhtäkään kuvaa minusta ja miehestäni tekemässä yhdessä jotain. Siellä ei edes näy, että olen parisuhteessa (avoliitossa). Aika outo ajatus olisi myös, että kokisin näyttäytyväni yhdessä mieheni kanssa, kun lähdemme reissuun, retkelle tai minne tahansa.
Mutta jos tuo on sinulle ongelma, niin valitse seuraavaksi toisenlainen nainen, sellainen jolle ei ole tärkeää näyttäytyä kanssasi tai postailla someen teistä kuvia.
Me pidettiin Suuri ParisuhdeKeskustelu tässä vähän aikaa sitten, ja olin kyllä ymmyrkäisenä kun mies sanoi että häntä harmittaa se että minä en enää oikein halua lähteä mihinkään, ja esim. erästä ulkoilmaharrastusta mitä teimme pari vuotta sitten useinkin, emme ole tehneet enää pitkään aikaan, kun minä en sairauteni vuoksi oikein pysty.
Tosiasiassa minä olen vain lopettanut jatkuvan ehdottelun tekemisistä, plus etten ole sitten myöskään enää googlannut kaikkea valmiiksi matkareitteineen sun muineen. JA tuo harrastus jäi silloin pari vuotta sitten koska MIEHELLÄ oli vamma, jonka vuoksi sitä ei pystytty tekemään, eikä mies ole ehdottanut paranemisensa jälkeen että jatkaisimme sitä. Tätä hän ei ollut muistanut ollenkaan!?!? Oma sairauteni ei tuota harrastusta ole estänyt koskaan.
En voi ymmärtää miten mies on päässään saanut käännettyä kaiken minun viakseni, eikä ymmärtänyt oikein hänkään. Jotenkin hän on nähnyt niin että olemme tehneet ennen yhdessä asioita, ja nyt emme enää tee mitään, ja syy on minussa, vaikka hän on koko ajan voinut yhtä lailla keksiä meille tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Aika usein taitaa näin olla. Naisille on jostakin syystä tärkeää näyttäytyä yhdessä munmiehen kanssa, tai vähintään postata someen mitä on tehty yhdessä munmiehen kanssa.
Tämä. Voi huokaus. Mun mies, mun perhe, blaa blaa. Kun ensin on valitettu työkavereille ja kummin kaimoille kun ei se mies mitään halua enää yhdessä tehdä että sillä on vaan omat menot. Sitten väkisin raahataan sitä jonnekin ja postataan tietysti someen kun on niin ihanaa. Tai postataan #perheaikaa tai jotain #munperhe soopaa jonne taas koko sakki raahattu puoliväkisin ja itse kiukutellaan perheelle siinä samalla, kunhan saadaan ne kuvat someen. Nyt viimeisimpänä tempauksena yks rouva vaihtoi ihan profiilikuvansa somessa sellaiseen jossa vasen käsi suun edessä tököttää ja näkyy ihan ne sormukset, puoli naamaa kädden peitossa. Onko epätoivoista vai mitä. Voi elämä. Miten olis hästäk kulissit. 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdottelee yhteistä tekemistä, minulle riittäisi vain yhdessä köllöttely sohvalla. Onneksi molemmat osaavat joustaa :)
Parisuhteessa on kaikki hyvin kun se joutoaika sohvalla kahden ei ole vaivaannuttavaa. Jos koko ajan pitäisi kohkata yhdessä joka suuntaan niin eikö se ole vähän sellaista tekemällä tehtyä pakkokivaa?
Minä olen introvertimpi, joten ehdottelen oikeastaan vain arkisia yhteisiä tekemisiä kuten yhteistä kauppareissua, ruoanlaittoa yhdessä, leffaa tai jotain muuta yhtä tylsää. Mies on sosiaalisempi ja aktiivisempi elämässä muutenkin, minkä vuoksi hän ehdottelee ravintolaillallisia, patikointia, matkoja ja hotelliviikonloppuja. Hän myös järjestää ja organisoi ne. Mieheni on loistava toteuttamaan ideat ja saamaan asioita aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme olleet mieheni kanssa 25 vuotta ja mies on paras ystäväni. Molemmat ovat tietenkin arkipäivät töissä, mutta vapaalla olemme yhdessä hyvin paljon, usein kahdestaan, mutta aika usein myös perheen nuoret viihtyvät meidän kanssa. Kaikilla on mahdollisuus keksiä tekemistä ja tekemisiin osallistuu sitten ne jotka haluavat. Kaikki myös ehdottavat erilaisia juttuja ja kukaan ei ole mikään kivireki tai passiivinen möllöttäjä.
Jos teinit haluavat vapaalla nukkua pitkään, niin teemme miehen kanssa yhdessä aika paljon kaikkea. Naapureiden mielestä olemme ja teemme varmaan kaiken yhdessä, sillä meidän mielestä on mukava tehdä esimerkiksi pihatyöt kahdestaan rennosti. Mies ei tykkää kauppareissuista, joten käyn kaupassa töiden jälkeen, ruoan laittamisessa saan aina jonkun kaveriksi tai sitten on oman normaalia, että mies ja/tai joku teineistä tekee ruokaa.
Eli vastauksena kysymykseen on, että me molemmat haluamme yhteisiä tekemisiä, mutta voimme myös tehdä asioita ilman puolisoa ja erilaisilla perhekokoonpanoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika usein taitaa näin olla. Naisille on jostakin syystä tärkeää näyttäytyä yhdessä munmiehen kanssa, tai vähintään postata someen mitä on tehty yhdessä munmiehen kanssa.
Jännä naismaku sinulla. Minä en ole koskaan postannut someen yhtäkään kuvaa minusta ja miehestäni tekemässä yhdessä jotain. Siellä ei edes näy, että olen parisuhteessa (avoliitossa). Aika outo ajatus olisi myös, että kokisin näyttäytyväni yhdessä mieheni kanssa, kun lähdemme reissuun, retkelle tai minne tahansa.
Mutta jos tuo on sinulle ongelma, niin valitse seuraavaksi toisenlainen nainen, sellainen jolle ei ole tärkeää näyttäytyä kanssasi tai postailla someen teistä kuvia.
Oikeasti, tuollaisia naisia on. 😅 Niille on tärkeintä päästä sanomaan että mieheni sitä ja mieheni tätä ja postata someen asioita liittyen munmies ja munperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen introvertimpi, joten ehdottelen oikeastaan vain arkisia yhteisiä tekemisiä kuten yhteistä kauppareissua, ruoanlaittoa yhdessä, leffaa tai jotain muuta yhtä tylsää. Mies on sosiaalisempi ja aktiivisempi elämässä muutenkin, minkä vuoksi hän ehdottelee ravintolaillallisia, patikointia, matkoja ja hotelliviikonloppuja. Hän myös järjestää ja organisoi ne. Mieheni on loistava toteuttamaan ideat ja saamaan asioita aikaan.
En tiedä miksi, mutta minua yököttää tuollaiset hotelliviikonloput. Jos mieheni ehdottaisi jotain sellaisia, niin sanoisin, että ihan keskenäsi vain. Eikä hän edes ehdota, sillä olemme molemmat tehneet aikanaan niin paljon työmatkoja, että hotellit tympivät. Ravintolaillallisetkin ovat usein täysin pettymyksiä, sillä hintaansa nähden ruuat ovat liian usein kehnoja ja itse saa tehtyä kotona parempaa.
Meillä menee toisinpäin, että mies haluaisi yhteistä tekemistä, mutta minua ei niin kiinnosta, en hirveästi kaipaa seuraa muutoinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika usein taitaa näin olla. Naisille on jostakin syystä tärkeää näyttäytyä yhdessä munmiehen kanssa, tai vähintään postata someen mitä on tehty yhdessä munmiehen kanssa.
Osalla on tuotakin, mutta itse taas ajattelen puolison elämänkumppanina jonka kanssa yhdessä haluaa elää, kokea ja harrastaa asioita.
En mä ainakaan tarvitse miestä miksikään koristeeksi tai parisuhdetta statussymboliksi vaan kumppanin jonka kanssa jakaa samoja kiinnostuksenkohteita sekä viihtyy yhdessä niin hyvin että kaksin on kivempi olla kuin yksin.
Mun kanssa ei kenenkään ole pakko olla.
Meillä on ainakin just näin. En edes tiedä milloin tilanne on luiskahtanut siihen, että mies suunnittelee vaan omia menojaan. Meillä on kaksi lastakin. Minä vien lapsia hiihtämään ja luistelemaan ja uimaan ja järjestän harrastukset ja välineet ja kaikki, mies kyllä tulee useimmiten mukaan, mutta ei oma-aloitteisesti ehdota mitään. Eikä juuri niitä kahdenkeskisiäkään, tai saattaa ehdottaa mutta ei tee elettäkään järjestääkseen esim lasten hoitoa siksi aikaa. Yhteiselle lomareissullekin lähtiessä suunnittelee aina missä pääsee itse harrastamaan, ei oma-aloitteisesti mieti mitä voitaisiin tehdä yhdessä. Muuten hyvä mies ja osallistuva isä, mutta välillä tuntuu että minä ja lapset ollaan ikuisia kakkosia harrastuksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tehdään miehen kanssa yhdessä esim. kotihommia; ruuanlaitto, siivous, eikä niihin tarvitse toista erikseen pyytää mukaan. Jompi kumpi aloittaa ja toinen tulee sitten avuksi siihen jos apu kelpaa sillä hetkellä.
Sitten jos toinen löytää esim. kiinnostavan elokuvan, näyttelyn, museon (taide,tekniikka,luonto...) tai konsertin niin käydään sellaisissa, nyt korona-aikaan ollut vähemmän elokuvia ja konsertteja, ja enemmän museoita. Myös matkailua, retkeilyä, ja ulkoilua satunnaisesti harrastetaan yhdessä, sen mukaan miten kiinnostaa lähteä.
Mutta kumpikin meistä suht samanverran noita tekemisiä ja menoja ehdottaa.
Olen siinä mielessä onnekas, että meillä on melko samanlaiset kiinnostuksen kohteet omien harrastusten lisäksi. Jos mies ei olisi kiinnostunut noista menoista, niin sitten varmaan tilanne olisi eri, eikä mies ehkä mitään yhteistä tekemistä ehdottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdottelee yhteistä tekemistä, minulle riittäisi vain yhdessä köllöttely sohvalla. Onneksi molemmat osaavat joustaa :)
Parisuhteessa on kaikki hyvin kun se joutoaika sohvalla kahden ei ole vaivaannuttavaa. Jos koko ajan pitäisi kohkata yhdessä joka suuntaan niin eikö se ole vähän sellaista tekemällä tehtyä pakkokivaa?
Koko ajan? Esimerkiksi viikonloppuna on reipas pari vuorokautta aikaa tehdä kaikkea mukavaa ja mielenkiintoista yhdessä ja siinä sohvan pohjalla ehtii hyvin maata. Tietenkin, jos on joku pallon muotoinen tyyppi, niin ei jaksa "kohkata" yhtään mitään, vaan maata vain sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Tåmä on yksi isoimmista syistä miksi en parisuhdetta halua.
Sama. En ole koskaan tuntenut itseäni niin yksinäiseksi kuin parisuhteessa tunsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen introvertimpi, joten ehdottelen oikeastaan vain arkisia yhteisiä tekemisiä kuten yhteistä kauppareissua, ruoanlaittoa yhdessä, leffaa tai jotain muuta yhtä tylsää. Mies on sosiaalisempi ja aktiivisempi elämässä muutenkin, minkä vuoksi hän ehdottelee ravintolaillallisia, patikointia, matkoja ja hotelliviikonloppuja. Hän myös järjestää ja organisoi ne. Mieheni on loistava toteuttamaan ideat ja saamaan asioita aikaan.
En tiedä miksi, mutta minua yököttää tuollaiset hotelliviikonloput. Jos mieheni ehdottaisi jotain sellaisia, niin sanoisin, että ihan keskenäsi vain. Eikä hän edes ehdota, sillä olemme molemmat tehneet aikanaan niin paljon työmatkoja, että hotellit tympivät. Ravintolaillallisetkin ovat usein täysin pettymyksiä, sillä hintaansa nähden ruuat ovat liian usein kehnoja ja itse saa tehtyä kotona parempaa.
Onpa ikävä asenne. Ei kyse ole hotellista tai ravintoloista, vaikka pidänkin hyvästä ruoasta, vaan kahdenkeskisestä ajasta ilman lapsia ja mukavasta tekemisestä yhdessä. Seksiäkin saa rauhassa harrastaa hotellissa, kun ei tarvitse miettiä lapsia. On mukava kävellä ei-niin-tutun kaupungin katuja käsi kädessä ja olla vain.
Emme käy jatkuvasti hotellissa tai matkoilla, vain kaksi kertaa vuodessa, mutta on ihan kiva, että joku arvostaa minua niin paljon, että haluaa viettää viikonloppua kanssani ja vielä järjestää kaiken siihen liittyvän (varaukset, hotellit, muun tekemisen jne). Meillä mies myös matkustaa paljon, noin 80-100 päivää/vuodessa.
Meillä ei mies halua tehdä yhdessä oikeastaan mitään. Haluaa töiden jälkeen omaa aikaa koko illan. Viikonloppuisin, jos yrittää edes ehdottaa, että tehtäisiin jotain yhdessä, niin yleensä vastaus on; että mene sinä. Jolloin käyn ruokakaupassakin itsekseni. Toinen asia on, jos hänen kaverit ehdottaa jotain, niin silloin on kyllä menossa. Ilmeisesti se on niin, kun hän on naisen saanut, ei sen eteen enää tarvitse mitää tehdä... Itse ajattelen, että yhdessä tekeminen edes joskus, tiivistäisi parisuhdetta ja olisihan se yhdessä tekeminen kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen introvertimpi, joten ehdottelen oikeastaan vain arkisia yhteisiä tekemisiä kuten yhteistä kauppareissua, ruoanlaittoa yhdessä, leffaa tai jotain muuta yhtä tylsää. Mies on sosiaalisempi ja aktiivisempi elämässä muutenkin, minkä vuoksi hän ehdottelee ravintolaillallisia, patikointia, matkoja ja hotelliviikonloppuja. Hän myös järjestää ja organisoi ne. Mieheni on loistava toteuttamaan ideat ja saamaan asioita aikaan.
En tiedä miksi, mutta minua yököttää tuollaiset hotelliviikonloput. Jos mieheni ehdottaisi jotain sellaisia, niin sanoisin, että ihan keskenäsi vain. Eikä hän edes ehdota, sillä olemme molemmat tehneet aikanaan niin paljon työmatkoja, että hotellit tympivät. Ravintolaillallisetkin ovat usein täysin pettymyksiä, sillä hintaansa nähden ruuat ovat liian usein kehnoja ja itse saa tehtyä kotona parempaa.
Samaa mieltä ja senkun kehtaa sanoa ääneen niin jestas mistä takajunttilasta olen kotoisin!
Harvoin käyn ulkona syömässä koska kotona saan hintaankin nähden parempaa.
Apn ongelmaan.
Olin pitkässä suhteessa exmiehen kanssa joka tuli mukaan koska loukkaannuin verisesti muutamaan kertaan kun kieltäytyi lähtemästä perheen kanssa.
Seuraava mieskaveri keksi kaiken aikaa tekemistä ja olin ihmeissäni että koko ajanko sitä pitää mennä. Erottiin muista syistä.
Toivon löytäväni sopivasti sohvaperunan joka tykkää ulkoilla. Omat menot pitää olla mutta jos kaikki tehdään erillään niin onko se parisuhde.
Minun ensimmäisessä avioliitossani oli juuri noin kuin ap kuvailee. Sillä erotuksella, että sukupuolet oli toisin päin.
Ajattelen siis, että tämä on luonnekysymys.