Meneekö se yleisestikin parisuhteissa niin, että vaimo haluaa yhteistä tekemistä ja mies ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehet haluaa yhteistä tekemistä mutta monia naisia seksi ei kiinosta niin paljon.

Seksi kiinnostaa naista ihan yhtä paljon kuin miestä. Jos seksi sinun kanssasi ei ole kiinnostavaa, se ei kerro mitään naisten kiinnostuksesta seksiin.

Niinhän tämä menee ja sitä ajattelin valitettavasti viimeksi eilen kun katsoin erään Suomen ex-missin miehen kuvaa. On hyvin hyvin vähän miehiä, jotka saavat minussa minkäänlaista kosteutta aikaan. Mieheni saa aina, vaikka vanhi lapsemmekin on jo 29 vuotias. Minun ei tarvitse kuin ajatella miestäni ja minua sänkypuuhissa, niin alkaa tehdä mieli. 99,9% muita miehiä ajatellessa tulee vain olo, että ei ikinä, yök, että kaverina ehkä joo, mutta ei yhtään mitään muuta. Ja se ajatus ei muuksi vaihdu.

Meidän perheessä ei ole väkisin yritetty keksi yhteistä tekemistä, vaan molemmilla on omat harrastukset joista on aidosti kiinnostuneita. Käydään säännöllisesti syömässä yhdessä, tapaillaan ystäväperheitä, kaupassa yms. mutta kun toinen tykkää golfista ja toinen metsäretkistä, niin miksi väkisin yrittää keksiä yhteinen harrastus. Toimii erinomaisesti meille ja molemmat on tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Loistava tilanne, mamma keksii tekemistä ja itseltä vain osallistuminen. Kelpaa. M47

Mamma 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein taitaa näin olla. Naisille on jostakin syystä tärkeää näyttäytyä yhdessä munmiehen kanssa, tai vähintään postata someen mitä on tehty yhdessä munmiehen kanssa.

Jännä naismaku sinulla. Minä en ole koskaan postannut someen yhtäkään kuvaa minusta ja miehestäni tekemässä yhdessä jotain. Siellä ei edes näy, että olen parisuhteessa (avoliitossa). Aika outo ajatus olisi myös, että kokisin näyttäytyväni yhdessä mieheni kanssa, kun lähdemme reissuun, retkelle tai minne tahansa.

Mutta jos tuo on sinulle ongelma, niin valitse seuraavaksi toisenlainen nainen, sellainen jolle ei ole tärkeää näyttäytyä kanssasi tai postailla someen teistä kuvia.

Oikeasti, tuollaisia naisia on. 😅 Niille on tärkeintä päästä sanomaan että mieheni sitä ja mieheni tätä ja postata someen asioita liittyen munmies ja munperhe. 

On muuten tuommoisia miehiäkin. Sen kerran kun ne on lastensa kanssa, niin varmaan jaetaan someen #perhe #lapset #perheaikaa #isijatytär, että kaikki varmasti näkee miten hyvä isä hän on :)

Juu tottakai on. Miehillä tästä nostatusyhtälöstä jostain syystä useimmiten puuttuu se vaimo. Tai tyttöystävä. Miksiköhän. 😬 

Jotenkin läpinäkyvää et nainen nostaa kulissia munmies-munperhe-tyyppisesti, mies taas vuoden-isä-tyyppisesti, vaimoa ei mainita vahingossakaan... 

Vierailija kirjoitti:

Minun kyllä haluaa, mutta yleensä se miehelle mieluinen yhdessä tekeminen on seksiä, leffan katselua (vain jos sellainen genre mistä mies tykkää), pelaamista tai baarissa ryyppäystä. Kaikki tapahtumissa käynnit, kävelylenkit ja muut saan tehdä ihan itsekseni.

Meillä tämä sama valitettavasti.

Kyllä tuo kuvio on aika yleinen vanhemmissa ikäluokissa, ainakin mun tuttavapiirissä.

Miehet vanhenevat äkkiä ja lötsähtävät kotiin, vaimon pitää sitten käydä liikkumassa ja kulttuuririennoissa naisystäviensä kanssa. Tai miehet harrastavat jotain äärimmäistä, johon menee kaikki aika ja energia, eikä naiselle ole tilaa.

Toiveet elämäntyylistä ovat erilaiset nekin. Yksi mun tuttu pariskunta ovat eläneet toistakymmentä vuotta enimmäkseen erillään. Mies jäi varhain eläkkeelle ja vetäytyi mökille. Vaimo on edelleen työelämässä ja asuu kaupungissa, jossa viettää vilkasta sosiaalista elämää. Vaimo käy välillä miehen luona mökillä, mies harvemmin kaupungissa.

Toinen pari oli sellainen missä mies oli nuorempi sellainen tekniikan alan mies, joka teki paljon töitä ja muuten palloili kotona, remontoi taloa ja silleen. Vaimo oli sosiaalinen ja tapasi paljon ihmisiä, kävi keikoilla ja vaikka missä friendiensä kanssa.

Sitten on miehiä, jotka pyörivät taide- ja musiikkipiireissä, mutta koskaan ei heidän vaimojaan nähdä. Vaimot kai sitten hoitavat kotona kaiken ja harrastavat lapsiaan.

Joskus tuollaiset parit voivat olla ihan sinuja elämäntyylinsä kanssa, mutta voi olla myös että toinen osapuoli kärsii yksinäisyydestä ja huomion puutteesta, kaipaa sitä yhteistä elämää.

Naiset useammin suostuvat menemään mukaan miehen harrastuksiin, mutta toisinpäin ei oikein onnistu. Olen kuullut harvan miehen kertovat innostuneensa vaimonsa harrastuksista tai tuttavapiireistä. Miehet ovat tavallaan kaavamaisia ja joustamattomia näissä jutuissa.

Tämä on nuorten naisen hyvä tietää kun miettivät suhteen tulevaisuutta. Monella parilla on nimittäin paljastunut lasten kasvaessa ja lähtiessä kotoa, että mitään yhteistä pariskunnalla ei ole (lasten ja asuntolainan lisäksi), viimeistään eläkkelle jäädessä alkaa suhde kumista tyhjyyttään.

Meistä minä olen se joka ideoi yhteistä tekemistä. Mies ei tee aloitteita seksiinkään vaikka selkeästi haluaisi sitä. Asutaan erillään joten sitä omaa aikaa löytyy ettei ole siitä kiinni. Meistä myös minä olen se joka yllättää miehen pienillä jutuilla ja hemmottelee arjessa. Mies ei kykene samaan.

Vierailija kirjoitti:

Meistä minä olen se joka ideoi yhteistä tekemistä. Mies ei tee aloitteita seksiinkään vaikka selkeästi haluaisi sitä. Asutaan erillään joten sitä omaa aikaa löytyy ettei ole siitä kiinni. Meistä myös minä olen se joka yllättää miehen pienillä jutuilla ja hemmottelee arjessa. Mies ei kykene samaan.

Aikamoinen epäsuhta ja romantiikan puute.

Sitten kun vanhana muistelee elämänsä ihania hetkiä, juuri nuo välittämisen hetket korostuvat. Muistan menneistäkin suhteista juuri nuo pienet eleet.

Vierailija kirjoitti:

Meistä minä olen se joka ideoi yhteistä tekemistä. Mies ei tee aloitteita seksiinkään vaikka selkeästi haluaisi sitä. Asutaan erillään joten sitä omaa aikaa löytyy ettei ole siitä kiinni. Meistä myös minä olen se joka yllättää miehen pienillä jutuilla ja hemmottelee arjessa. Mies ei kykene samaan.

Miksi olet tämän miehen kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa ja avoliitossa elämäni aikana. Kaikkia näitä suhteita yhdisti se, että yhteinen tekeminen tarkoitti aina vain ja ainoastaan keskittymistä avovaimoni kiinnostuksen kohteisiin - oli sitten kyse elokuvan valinnasta, matkakohteen päättämisestä, ravintolan valinnasta, yhteisen asunnon sisustuksen suunnittelusta, uusien urheilulajien kokekeilemisesta tai ihan mistä vaan.

Olen kyllä mielelläni tutustunut kumppanini kiinnostuksen kohteisiin ja niihin asioihin jotka ovat hänelle tärkeitä, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta en yhdessäkään suhteessa ole siis kokenut. Voin myöntää, että tällä on lopulta ollut suuri vaikutus koko parisuhteen dynamiikkaan sekä omaan haluuni panostaa siihen yhteiseen tekemiseen.

Tiedätkö minulla on usein ollut semmoinen olo, että olisin juuri tuommoinen avovaimo. Ainoa vaan, että mies ei koskaan ehdota mitään yhteistä tekemistä tai vaikkapa ideoi sitä sisustusta, kaikki on "ihan sama" tai "ei nyt ainakaan tuommoista", joten vaikea on hänen mielensä mukaan on toimia. Hän haluaisi vaan harrastaa niitä paria omaa juttuaan, ja kun ne eivät minua kiinnosta (olen kokeillut) niin ei sitten ehdota mitään. Ilmeisesti joillain miehillä on vaan niin suppeat mielenkiinnon kohteet ettei mikään kompromissi ole hyvä.

Eiköhän tuollainen "ihan sama" -tyyppi ole ollut jo seurustellessa samanlainen perässä vedettävä. Jos siis sellaisen tyypin on huolinut, niin ei kai se ole sen tyypin vika?

Itse ainakin valitsin mieheni todella huolella ja en huolinut mitään kohtuu hyvää. Tykkään niin paljon itsestäni, että en olisi edes ajatellut jatkoon niitä muutamia miehiä, joiden kanssa kaikki oli hankalan oloista. Mielummin olisin ollut yksin. Löysin kuitenkin täsmälleen itseni oloisen miehen, jolle asioiden aloittaminen ja loppuun asti hyvin tekeminen oli aivan yhtä helppoa kuin minullekin. Hän oli myös sopivan innostunut muutenkin samanlaisista asioista ja peruslähtökohdat olivat terveet. Se oli tärkeää, sillä kun itse pitää liikunnasta ja alkoholi ei ole tärkeää, niin olemme olleet kuin kaksi marjaa ja lapsemmekin ovat samanlaisia aloitteellisia, fiksuja, pitkäjänteisiä, mutta rauhallisia nuoria.

Tottakai vanhemmiten saattaa tulla vaivoja, ettei viitsi niin helposti lähteä ja tehdä, mutta jo molempien vanhemmat näyttävät esimerkkiä, että mukavaa yhteistä tekemistä löytyy vieläkin, vaikka yhdessä on oltu 55 vuotta.

Kyllähän ihmisillä on tapana suhteen alussa tsempata ja tehdä juttuja toisen mieliksi, ja tilanne sitten hiljalleen muuttuu kun suhde arkipäiväistyy.

Senkin takia on tärkeää seurustella vähintään pari vuotta ennen kuin sitoutuu avo- tai avioliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa ja avoliitossa elämäni aikana. Kaikkia näitä suhteita yhdisti se, että yhteinen tekeminen tarkoitti aina vain ja ainoastaan keskittymistä avovaimoni kiinnostuksen kohteisiin - oli sitten kyse elokuvan valinnasta, matkakohteen päättämisestä, ravintolan valinnasta, yhteisen asunnon sisustuksen suunnittelusta, uusien urheilulajien kokekeilemisesta tai ihan mistä vaan.

Olen kyllä mielelläni tutustunut kumppanini kiinnostuksen kohteisiin ja niihin asioihin jotka ovat hänelle tärkeitä, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta en yhdessäkään suhteessa ole siis kokenut. Voin myöntää, että tällä on lopulta ollut suuri vaikutus koko parisuhteen dynamiikkaan sekä omaan haluuni panostaa siihen yhteiseen tekemiseen.

Esittikö hän sitten jotain muuta ennen kuin muutitte yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen introvertimpi, joten ehdottelen oikeastaan vain arkisia yhteisiä tekemisiä kuten yhteistä kauppareissua, ruoanlaittoa yhdessä, leffaa tai jotain muuta yhtä tylsää. Mies on sosiaalisempi ja aktiivisempi elämässä muutenkin, minkä vuoksi hän ehdottelee ravintolaillallisia, patikointia, matkoja ja hotelliviikonloppuja. Hän myös järjestää ja organisoi ne. Mieheni on loistava toteuttamaan ideat ja saamaan asioita aikaan. 

En tiedä miksi, mutta minua yököttää tuollaiset hotelliviikonloput. Jos mieheni ehdottaisi jotain sellaisia, niin sanoisin, että ihan keskenäsi vain. Eikä hän edes ehdota, sillä olemme molemmat tehneet aikanaan niin paljon työmatkoja, että hotellit tympivät. Ravintolaillallisetkin ovat usein täysin pettymyksiä, sillä hintaansa nähden ruuat ovat liian usein kehnoja ja itse saa tehtyä kotona parempaa.

Onpa ikävä asenne. Ei kyse ole hotellista tai ravintoloista, vaikka pidänkin hyvästä ruoasta, vaan kahdenkeskisestä ajasta ilman lapsia ja mukavasta tekemisestä yhdessä. Seksiäkin saa rauhassa harrastaa hotellissa, kun ei tarvitse miettiä lapsia. On mukava kävellä ei-niin-tutun kaupungin katuja käsi kädessä ja olla vain.

Emme käy jatkuvasti hotellissa tai matkoilla, vain kaksi kertaa vuodessa, mutta on ihan kiva, että joku arvostaa minua niin paljon, että haluaa viettää viikonloppua kanssani ja vielä järjestää kaiken siihen liittyvän (varaukset, hotellit, muun tekemisen jne). Meillä mies myös matkustaa paljon, noin 80-100 päivää/vuodessa.

Ulkomailla ei kannata touhuta hotelleissa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa ja avoliitossa elämäni aikana. Kaikkia näitä suhteita yhdisti se, että yhteinen tekeminen tarkoitti aina vain ja ainoastaan keskittymistä avovaimoni kiinnostuksen kohteisiin - oli sitten kyse elokuvan valinnasta, matkakohteen päättämisestä, ravintolan valinnasta, yhteisen asunnon sisustuksen suunnittelusta, uusien urheilulajien kokekeilemisesta tai ihan mistä vaan.

Olen kyllä mielelläni tutustunut kumppanini kiinnostuksen kohteisiin ja niihin asioihin jotka ovat hänelle tärkeitä, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta en yhdessäkään suhteessa ole siis kokenut. Voin myöntää, että tällä on lopulta ollut suuri vaikutus koko parisuhteen dynamiikkaan sekä omaan haluuni panostaa siihen yhteiseen tekemiseen.

Esittikö hän sitten jotain muuta ennen kuin muutitte yhteen?

Sääli, ettei tuo tyyppi ole törmännyt minuun tai kaltaiseeni. Olen todella kiinnostunut ja helposti innostuva todella monesta asiasta, kunhan se ei sisällä sitä, että pitäisi pärjätä ulkona kylmässä tai liian vaativaa fyysistä suorittamista. Ja olenki omaksunut seurustelusuhteissani monia uusia harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loistava tilanne, mamma keksii tekemistä ja itseltä vain osallistuminen. Kelpaa. M47

Mamma 😅

Mä olen niin mamma, mutta onhan toikin ukko 😍 Mun rakas.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä ei ole väkisin yritetty keksi yhteistä tekemistä, vaan molemmilla on omat harrastukset joista on aidosti kiinnostuneita. Käydään säännöllisesti syömässä yhdessä, tapaillaan ystäväperheitä, kaupassa yms. mutta kun toinen tykkää golfista ja toinen metsäretkistä, niin miksi väkisin yrittää keksiä yhteinen harrastus. Toimii erinomaisesti meille ja molemmat on tyytyväisiä.

Teillähän on tuossa vaikka mitä yhteistä tekemistä. Tässä puhutaan siitä, että yhteistä tekemistä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehet haluaa yhteistä tekemistä mutta monia naisia seksi ei kiinosta niin paljon.

Seksi kiinnostaa naista ihan yhtä paljon kuin miestä. Jos seksi sinun kanssasi ei ole kiinnostavaa, se ei kerro mitään naisten kiinnostuksesta seksiin.

Miksi naiset sitten menee kimppaan sellaisten miesten kanssa jotka eivät ole seksuaalisesti kiinnostavia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehet haluaa yhteistä tekemistä mutta monia naisia seksi ei kiinosta niin paljon.

Seksi kiinnostaa naista ihan yhtä paljon kuin miestä. Jos seksi sinun kanssasi ei ole kiinnostavaa, se ei kerro mitään naisten kiinnostuksesta seksiin.

Miksi naiset sitten menee kimppaan sellaisten miesten kanssa jotka eivät ole seksuaalisesti kiinnostavia?

Ovat olleet aluksi. Seksuaalinen kiinnostavuus tulee siitä suhteesta, yhteydestä ja romantiikasta, ei esim. (ainakaan pelkästään) ulkonäöstä.

Tuossa sen näkee että aika surkeita parisuhteita on useimmilla. Ovat yhdessä ihmisen kanssa jonka seura ei kiinnosta tippaakaan, no sen verran että saa seksiä pari kertaa viiikossa mutta sen jälkeen pitää saada olla siltä rauhassa. Ihmettelevät naapuripariskuntaa joka käy yhdessä lenkillä, viikonloppureissuilla ja tapahtumissa. Kummallisia ihmisiä, eikö ne tajua kyllästyä sen toisen naamaan?

Aivan h-tin ankeita liittoja teillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni lukee naistenlehtiä ja sieltä saa varmaan jonkin kimmokkeen, että yhdessä pitäisi tehdä. Eihän se onnistu. Vihaan teennäistä yhdessä tekemistä. On ilmeisesti naiselle joku parisuhteen mittari naistenlehdestä luettuna, ja siksi joskus koittaa hampaat irvessä tehdä yhdessä.

Mulla on nyt kaksikymmentä vuotta ollut sellainen mies, joka ihan aidosti haluaa viettää aikaansa kanssani. Hän vieläkin sanoo, että olen mielekiintoinen, älykäs ja aikaani seuraava ja kanssani on huippua keskustella ja tehdä yhteisiä retkiä. Mistään naistenlehdestä en ole mitään lukenut, mutta tämä on enää ainoa parisuhdemuoto mihin elämässäni tulen suostumaan. Valitettavasti moni ihminen on kehittymätön mölli, kuten itsekin olin nuorempana enkä paremmasta tiennyt. Tämän miehen kanssa puhkesin kukkaan. 

Mun äiti löysi tuollaisen miehen vasta eläkkeellä. He tutustuivat sairaalassa ja mies muutti heti äitini luokse, mitä en silloin katsonut ollenkaan hyvällä.. Mutta he ovat siitä lähtien olleet 24/7 yhdessä ja tekevät kaiken yhdessä. On niin söpön näköistä kun aina he touhuilevat sopuisasti kotitöitä ja pihatöitä yhdessä, tai istuvat sohvalla vierekkäin. Äitini aiemmilla miehillä oli ihan omat jutut, piti olla erikseen oma telkkari oma sohva ja jopa oma huone mihin pääsee erakoitumaan rauhassa, mutta äitini ei ole ollenkaan mikään introvertti luonne. Nyt hänellä on vihdoinkin hänelle sopiva mies, enkä enää itsekään epäile sitä miestä. Kyllä siinä täytyy todella hyvin tulla toimeen, että ollaan yhdessä 24/7, sellaista ei kukaan jaksa feikata monta vuotta. Eikä sen ikäisillä enää ole kyse mistään pelkästä seksistäkään, he eivät suhteen alkupuolella edes pystyneet harrastamaan seksiä kun molemmat olivat sairaalassa vakavista syistä ja toipuminen kesti pitkään. Edelleen on kunto molemmilla aika heikko, että tuskin mitään kanitahtia vieläkään vetävät, tai mistäs minä tiedän? Epäilen kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa sen näkee että aika surkeita parisuhteita on useimmilla. Ovat yhdessä ihmisen kanssa jonka seura ei kiinnosta tippaakaan, no sen verran että saa seksiä pari kertaa viiikossa mutta sen jälkeen pitää saada olla siltä rauhassa. Ihmettelevät naapuripariskuntaa joka käy yhdessä lenkillä, viikonloppureissuilla ja tapahtumissa. Kummallisia ihmisiä, eikö ne tajua kyllästyä sen toisen naamaan?

Aivan h-tin ankeita liittoja teillä.

Useimmilla niistä, jotka jaksavat katkerana vuodattaa vihapalstalla miesten paskuutta päivästä ja vuodesta toiseen. Se on aikalailla odotettavissa.

Tuolla oikeassa elämässä suurin osa suomalaisista on varsin tyytyväisiä elämäänsä ja parisuhteisiinsa.