Lue keskustelun säännöt.
Suomen koululaitos ei pysty nollaamaan lasten välisiä osaamiseroja
08.12.2021 |
https://yle.fi/uutiset/3-12220269
Perhetausta näkyy - kouluttamatyomien perheiden lapset ei aina opi edes lukemaan ja kirjoittamaan kunnolla
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin pitäisi löytää keinot painaa hikipinkot muiden tasolle. Luulevat vielä itestään jotakin.
Siihen on tehokkaita keinoja jo käytössä.
Oma lapsi joutui jo alaluokilla pyyhkimään tehtäviä koska oli tehnyt liikaa.
"Pitää edetä samaa vauhtia muiden kanssa" komensi opettaja ja nuhteli jopa vanhempia.Ei se siitä paremmaksi muuttunut vaikka kuinkas yritettiin keskustella opettajan ja rehtorin kanssa. Olimme vain vaikeita vanhempia.
Nyt lapsi käy sairaalakoulua. Masentuu niin pahasti koulun takia, että ei pystynyt enää menemään sinne. Koulu yritti korjata tilannetta tekemällä lasuja. Niistä sain Itsekin vaikean stressireaktion ja joudun sen takia vieläkin syömään sydänlääkkeitä. Työkyky meni siinä pyörityksessä lähelle nollaa.
Hyvin samanlaisia kokemuksia olen kuullut monelta muulta. Pahimmassa tapauksessa koko perhe on syrjäytynyt.
No, nyt lapsi saa sentään asiallista opetusta ja saa edetä omaan tahtiin. Hänellä on edelleen hyvät kognitiiviset kyvyt ja hän pärjää koulussa oikein hyvin. Siitä vaan ei ole mitään takeita pystytkö koskaan osallistumaan työelämään.
Toki hän voi opiskella vaikka lopun ikäänsä omaksi ilokseen. Yhteiskuntatieteiden maksaa sen mielellään.Milloin tämän maan koululaitos on mennyt sellaiseksi, että suurin ongelma koukussa on se lapsi joka haluaa oppia vähän enemmän ja vähän nopeammin.
Kuulostaa tutulta, vaikka sairaalaan asti ei ole päädytty. Mutta meillä myös kympin lapsi, jolle on raivattu liiallisesta tehtävien tekemisestä. Wilma-merkintöjäkin tullut. Samaan aikaan häiriköt, joilla läksyt tekemättä aina, saavat kovasti kiitosta, jos kerran vuodessa yrittävät olla edes hiljaa tunneilla. Heillä on ihan omat säännöt.
Miksi lapsesi tekee tehtäviä, joita on nimenomaisesti kielletty tekemästä? Ottaako myös ruokalassa joulutortun aina kerran kiellon päälle? Mikä lopulta erottaa lapsesi häiriköistä, jos yksinkertaiset ohjeet eivät mene jakeluun?
Ihan oikeasti en pysty tähän eläytymään, vaikka keskiarvoni on aina ollut lähellä kymppiä. Olen tehnyt mitä on pyydetty, ja sitten lukenut pulpettikirjaa tai pyytänyt lisätehtäviä.
Kyseessä lienee yhdenlainen kasvatustyyli. Lapselle on aina opetettu, että hän on jotenkin parempi kuin muut, ja sitten koulussa hänen pitää tehdä koko kirja saadakseen opettajalta ylistystä. Sitten kun opettaja sanookin, että ei näin, hyvä huono itsetunto järkkyy.
Nolottaa tunnustaa, mutta olin itse tuollainen lapsi. Omien lasteni kohdalla olen kovasti pyrkinyt opettamaan, että oikein tekeminen on tärkeämpää kuin kehujen saaminen, ja että jokainen minun lapseni on kympin lapsi sydämessäni. Ja kyllähän hekin koulussa pärjäävät.
Tulee ihan mieleen itseni kolmannen luokan ensimmäisessä historian kokeessa. Rakastin jo pienenä historiaa ja luin paljon historia-aiheisia kirjoja ja katsoin dokumentteja.
Vastasin kokeeseen niin täydellisesti kun osasin. Olin hyvin tyytyväinen, kunnes kävi ilmi että multa oli otettu pisteitä pois vääristä vastauksista. Vastaukset olivat oikein, mutta sisälsivät (oikeaa) tietoa jota ei ollut kirjassa. Eli virheellinen vastaus ja nolla pistettä. Pidän kyllä edelleen epäreiluna. Olisi voinut antaa edes puolikkaan pisteen.
Minullekin kävi näin. Tein saman virheen melkein joka kokeessa koska vasta seitsemännellä luokalla kerrottiin että kuuluu vastata vain sen tietyn kirjan tiedoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä pitäisi miettiä asioita vähän koulun ja opettajien arkea laajemmin. Kouluissa on valtavasti kouluttamattomien ja pahasti traumatisoituneiden maahanmuuttajavanhempien lapsia, ettei tällaista opettajien panoksella korjata.
Näitä vanhempia pitäisi ihan kädestä pitäen ohjata, että miten lapsen taitoja ja vuorovaikutusta tuetaan kotona. Luki- ja kirjoitustaito on pikku juttu, jos lapsi ei osaa oikein edes omaa äidinkieltään tai toimia ihan perus arjen tilanteissa, ei ole minkäänlaisia kehittyneitä tunnetaitoja tai toiminnanohjauksen taitoja. Heittäisin palloa kotoutustyöhön, jonne pitäisi löytyä resurssia intensiiviseen perhettään jo silloin, kun lapset ovat pieniä.
Parannusehdotus johon resurssia jopa saattaa löytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin pitäisi löytää keinot painaa hikipinkot muiden tasolle. Luulevat vielä itestään jotakin.
Siihen on tehokkaita keinoja jo käytössä.
Oma lapsi joutui jo alaluokilla pyyhkimään tehtäviä koska oli tehnyt liikaa.
"Pitää edetä samaa vauhtia muiden kanssa" komensi opettaja ja nuhteli jopa vanhempia.Ei se siitä paremmaksi muuttunut vaikka kuinkas yritettiin keskustella opettajan ja rehtorin kanssa. Olimme vain vaikeita vanhempia.
Nyt lapsi käy sairaalakoulua. Masentuu niin pahasti koulun takia, että ei pystynyt enää menemään sinne. Koulu yritti korjata tilannetta tekemällä lasuja. Niistä sain Itsekin vaikean stressireaktion ja joudun sen takia vieläkin syömään sydänlääkkeitä. Työkyky meni siinä pyörityksessä lähelle nollaa.
Hyvin samanlaisia kokemuksia olen kuullut monelta muulta. Pahimmassa tapauksessa koko perhe on syrjäytynyt.
No, nyt lapsi saa sentään asiallista opetusta ja saa edetä omaan tahtiin. Hänellä on edelleen hyvät kognitiiviset kyvyt ja hän pärjää koulussa oikein hyvin. Siitä vaan ei ole mitään takeita pystytkö koskaan osallistumaan työelämään.
Toki hän voi opiskella vaikka lopun ikäänsä omaksi ilokseen. Yhteiskuntatieteiden maksaa sen mielellään.Milloin tämän maan koululaitos on mennyt sellaiseksi, että suurin ongelma koukussa on se lapsi joka haluaa oppia vähän enemmän ja vähän nopeammin.
Pyydän sydämestäni anteeksi. Mutta kukaan ei tee lastensuojeluilmoitusta siksi, että oppilas tekee tunnilla tehtäviä liian pitkälle eteenpäin. Kukaan ei joudu sairaalakouluun siksi että koulu on liian helppoa. Jotain jää nyt kertomatta.
Liioista poissaoloista ne lasut varmaan tehtiin. Niin itse ainakin ymmärsin. Masennuksen syihin en ota kantaa. Miksei joku hirviömäinen opettaja voisi sitä aiheuttaa.
Meillä esikoinen oppi lukemaan ihan itsekseen juuri viisi vuotta täytettyään. Osasi siis lukea sujuvasti eskariin mennessään. Oppi suoraan lukemaan, jätti tavaamisen välistä.
Eskarissa kyselin aina, että saatko lisätehtäviä ym. Ujo ja hiljainen lapsi on, vastaili vaan, että teen siellä muiden seassa. Yritin opeltakin vähän kysellä, että mikä meno.
Vasta tammikuussa arviointikeskustelussa minulle valkeni, että lapsi oli siellä opetellut koko syksyn kirjaimia muiden mukana eikä ollut vain uskaltanut sanoa ääneen, että osaa jo. Opettaja oli ihmetellyt, kun osaa jo niin hyvin kirjaimet. Hämmentyneenä sitten sanoin, että lapsi on osannut lukea kohta kaksi vuotta... Sai sitten loppukevään lukea kirjaa ja harjoitella enemmän kirjoittamista, kun muut opettelivat lukemaan.
Että juu, vähän voisi jo eskarissa ja ekallakin olla useammin niitä tasokokeita. Tokalla han niitä ainakin jo on. Tämä siis tosikertomus viiden vuoden takaa tuo yllä oleva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä pitäisi miettiä asioita vähän koulun ja opettajien arkea laajemmin. Kouluissa on valtavasti kouluttamattomien ja pahasti traumatisoituneiden maahanmuuttajavanhempien lapsia, ettei tällaista opettajien panoksella korjata.
Näitä vanhempia pitäisi ihan kädestä pitäen ohjata, että miten lapsen taitoja ja vuorovaikutusta tuetaan kotona. Luki- ja kirjoitustaito on pikku juttu, jos lapsi ei osaa oikein edes omaa äidinkieltään tai toimia ihan perus arjen tilanteissa, ei ole minkäänlaisia kehittyneitä tunnetaitoja tai toiminnanohjauksen taitoja. Heittäisin palloa kotoutustyöhön, jonne pitäisi löytyä resurssia intensiiviseen perhettään jo silloin, kun lapset ovat pieniä.
Ymmärrän kyllä kieliongelmat ja kulttuurierot. Mutta meillä oli Suomessa pahasti traumatisoituneiden kouluttamattomien vanhempien lapsia sotien jälkeen. Näistä lapsista kuitenkin tuli useimmista vähintään ammatillisen koultuksen saanutta väestöä.
Eikä tästä edes ole mitenkään järjettömän kauaa. Toki opettajat olivat samalla tavalla traumatisoituneita, että ehkä se on sitten auttanut (epäilen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Tulin vasta tälle sivulle, mutta peukutus on näköjään tehty jo puolestani.
Muuten ongelma, josta keskustellaan, helpottuu nopeimmin, kun päiväkodeissa aletaan opettaa suomenkieltä.
Nykyinen syteemi, missä Suomessa syntyneet tyypit tarvitsevat halki koko koulutaipaleen tulkkia ym tukihenkilöitä selvitäkseen, on aivan kohtuuttoman kallis ja tuottaa lopuksi vain kelvottomia tutkinnon suorittaneita. Lisäksi se on äärimmäisen epäoikeudenmukainen. Ei ole oikein, että tämmöinen oppilas huonosta koulusta sitten selviää ns kympintyttönä ja hakeutuu niiden arvottomien papereidensa turvin huippulukioon siivuuttaen oikeasti lahjakkaat ja osaavat.
Sinusta ei ole oikein, että myös ns. huonosta koulusta voi nousta huippulukioon? Okei.
No tämä ei ole mikään nykyajan ongelma. Jo aiemmin kaupunkien kouluissa on ollut vaikeampaa saada kymppejä kuin maaseudun pikkukouluissa johtuen siitä, että opetus on eri tasoista ja oppilaita vähemmän.
Suurin häviäjä on se, joka joutuu todellista osaamistaan paremmilla papereilla hyvään lukioon ja totuus paljastuu siellä. Ne hyvät oppii missä tahansa lukiossa. Tähän olisi ratkaisuna jokin valtakunnallinen koe, jonka perusteella saisi päättötodistukseen numerot. Mutta se olisi varmaan liian kallis ratkaisu.
Meillä on jo valtakunnallinen koe, ylioppilaskoe. Nykysysteemillähän se menee niin, että joka vuosi se eniten laudatureja napsinut ylioppilas tulee jostakin pikkupaikkakunnan rupulukiosta. Kuinkahan me saisimme tämän asian korjattua?
Todistaa vain sen, että hyvä oppii lukiossa kuin lukiossa. Mutta jotta vältyttäisiin siltä että joku menee osaamistaan vaikeampaan lukioon pelkkien paperien turvin, pitäisi olla valtakunnallinen koe jo ysillä. Jotta sitten ei tiputa kovaa ja korkealta kun se oman koulun 10 vastaakin naapurikoulun 7 tai 8. Ja lukio alkaa takkuilla alkuunsa.
Lukioissa on ihan valtakunnallinne ops ja sisällöt. Mikä on osaamistaan vaikeampi lukio?
Niissä lukioissa missä oppilasmateriaalilla on valmiiksi hyvä pohjatieto päästään syventymään aiheisiin ihan eri tavalla. Siellä ei paikkailla jonkun osaamista enää. Meilläkin pari vuotta sitten lopetti maalta tullut kympin tyttö, koska keskiarvonsa tippui rajusti eikä pysynyt ollenkaan mukana opetuksessa. Hänellä ei siis vain ollut samoja tietoja kuin muilla.
Vaihtoi toiseen lukioon mihin oli päästy alemmalla keskiarvolla ja kirjoitti lopulta ihan hyvät paperit. Kyllä lukioissa on eroja. Siksihän esim. Helsingissä kaikki haluaa että lapsi pääsisi ressuun jnejne
Se on hassua, että melkein aina kun puhutaan peruskoulujen ongelmista, tulee joku esittämään tämän first world problemin, miten joku maalaistyttö on saanut kymppinsä liian helpolla.
No, ongelmansa kullakin.
Olisi mielenkiintoista, jos koulu pystyisi tasoittamaan erot. Monen lapsen kohdalla se tarkoittaisi sitä, ettei lapsi tekisi moneen vuoteen koulussa yhtään mitään.
Lapseni on 2. luokalla. Osa luokasta opettelee vielä sujuvaa lukemista ja 10 ylityksiä matikassa. Osa laskee murtoluvuilla ja desimaaleilla ja lukee esim. Harry Pottereita. En tiedä missä ajassa tämä tasapäistäminen pitäisi tehdä, mutta vielä sellaista ei ainakaan ole tapahtunut. Oma lapsi tekee kolmessa aineessa 3-5 luokkien tehtäviä eikä ole ainoa luokallaan, joka on saanut ylöspäin eriytettyjä tehtäviä. Jos eriyttäminen jatkuu ja lapsi saa tasoisiaan haasteita, on oppimisen toisessa päässä olevilla kova kiinni ottaminen.
Ei koulu tai opettajat pysty kuromaan kiinni niitä eroja, jotka tulevat perheiden sosioekonomisten erojen ja perittyjen ominaisuuksien vuoksi. Mutta jokaisella pitäisi olla oikeus saada tasoistaan opetusta ja saada mahdollisuus löytää oma paikkansa maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin pitäisi löytää keinot painaa hikipinkot muiden tasolle. Luulevat vielä itestään jotakin.
Siihen on tehokkaita keinoja jo käytössä.
Oma lapsi joutui jo alaluokilla pyyhkimään tehtäviä koska oli tehnyt liikaa.
"Pitää edetä samaa vauhtia muiden kanssa" komensi opettaja ja nuhteli jopa vanhempia.Ei se siitä paremmaksi muuttunut vaikka kuinkas yritettiin keskustella opettajan ja rehtorin kanssa. Olimme vain vaikeita vanhempia.
Nyt lapsi käy sairaalakoulua. Masentuu niin pahasti koulun takia, että ei pystynyt enää menemään sinne. Koulu yritti korjata tilannetta tekemällä lasuja. Niistä sain Itsekin vaikean stressireaktion ja joudun sen takia vieläkin syömään sydänlääkkeitä. Työkyky meni siinä pyörityksessä lähelle nollaa.
Hyvin samanlaisia kokemuksia olen kuullut monelta muulta. Pahimmassa tapauksessa koko perhe on syrjäytynyt.
No, nyt lapsi saa sentään asiallista opetusta ja saa edetä omaan tahtiin. Hänellä on edelleen hyvät kognitiiviset kyvyt ja hän pärjää koulussa oikein hyvin. Siitä vaan ei ole mitään takeita pystytkö koskaan osallistumaan työelämään.
Toki hän voi opiskella vaikka lopun ikäänsä omaksi ilokseen. Yhteiskuntatieteiden maksaa sen mielellään.Milloin tämän maan koululaitos on mennyt sellaiseksi, että suurin ongelma koukussa on se lapsi joka haluaa oppia vähän enemmän ja vähän nopeammin.
Kuulostaa tutulta, vaikka sairaalaan asti ei ole päädytty. Mutta meillä myös kympin lapsi, jolle on raivattu liiallisesta tehtävien tekemisestä. Wilma-merkintöjäkin tullut. Samaan aikaan häiriköt, joilla läksyt tekemättä aina, saavat kovasti kiitosta, jos kerran vuodessa yrittävät olla edes hiljaa tunneilla. Heillä on ihan omat säännöt.
Miksi lapsesi tekee tehtäviä, joita on nimenomaisesti kielletty tekemästä? Ottaako myös ruokalassa joulutortun aina kerran kiellon päälle? Mikä lopulta erottaa lapsesi häiriköistä, jos yksinkertaiset ohjeet eivät mene jakeluun?
Ihan oikeasti en pysty tähän eläytymään, vaikka keskiarvoni on aina ollut lähellä kymppiä. Olen tehnyt mitä on pyydetty, ja sitten lukenut pulpettikirjaa tai pyytänyt lisätehtäviä.
Kyseessä lienee yhdenlainen kasvatustyyli. Lapselle on aina opetettu, että hän on jotenkin parempi kuin muut, ja sitten koulussa hänen pitää tehdä koko kirja saadakseen opettajalta ylistystä. Sitten kun opettaja sanookin, että ei näin, hyvä huono itsetunto järkkyy.
Nolottaa tunnustaa, mutta olin itse tuollainen lapsi. Omien lasteni kohdalla olen kovasti pyrkinyt opettamaan, että oikein tekeminen on tärkeämpää kuin kehujen saaminen, ja että jokainen minun lapseni on kympin lapsi sydämessäni. Ja kyllähän hekin koulussa pärjäävät.
Tulee ihan mieleen itseni kolmannen luokan ensimmäisessä historian kokeessa. Rakastin jo pienenä historiaa ja luin paljon historia-aiheisia kirjoja ja katsoin dokumentteja.
Vastasin kokeeseen niin täydellisesti kun osasin. Olin hyvin tyytyväinen, kunnes kävi ilmi että multa oli otettu pisteitä pois vääristä vastauksista. Vastaukset olivat oikein, mutta sisälsivät (oikeaa) tietoa jota ei ollut kirjassa. Eli virheellinen vastaus ja nolla pistettä. Pidän kyllä edelleen epäreiluna. Olisi voinut antaa edes puolikkaan pisteen.
Minullekin kävi näin. Tein saman virheen melkein joka kokeessa koska vasta seitsemännellä luokalla kerrottiin että kuuluu vastata vain sen tietyn kirjan tiedoilla.
Itsekin olin historiasta kiinnostunut lapsi. Luin muun muassa Valituista Paloista kuinka joku ruotsalainen hammaslääkäri oli ”todistanut” että Napoleon myrkytettiin arsenikilla. Taisin joskus näitä ”tietojani” jakaa kokeissakin. Opettajalta tuli palautteena marginaaliin hyväntahtoinen ”ihanko totta!”, ja sain pisteet siitä mitä olin osannut.
Lasten medialukutaito on aika heiveröinen, ja siksi on ihan järkevää opettaa, että koulun kokeissa vastataan koulukirjojen pohjalta. Opettajalle olisi loputon suo, jos hän alkaisi selvitellä pitemmälle edistyneiden koululaisten kohdalla näiden lähteitä, ja pahimmassa tapauksessa vänkäämään ties minkä denialistien kanssa, että tapahtuiko se h*l*kausti oikeasti.
Ymmärrän hyvin että opsin mukaan mennään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen oppi lukemaan ihan itsekseen juuri viisi vuotta täytettyään. Osasi siis lukea sujuvasti eskariin mennessään. Oppi suoraan lukemaan, jätti tavaamisen välistä.
Eskarissa kyselin aina, että saatko lisätehtäviä ym. Ujo ja hiljainen lapsi on, vastaili vaan, että teen siellä muiden seassa. Yritin opeltakin vähän kysellä, että mikä meno.
Vasta tammikuussa arviointikeskustelussa minulle valkeni, että lapsi oli siellä opetellut koko syksyn kirjaimia muiden mukana eikä ollut vain uskaltanut sanoa ääneen, että osaa jo. Opettaja oli ihmetellyt, kun osaa jo niin hyvin kirjaimet. Hämmentyneenä sitten sanoin, että lapsi on osannut lukea kohta kaksi vuotta... Sai sitten loppukevään lukea kirjaa ja harjoitella enemmän kirjoittamista, kun muut opettelivat lukemaan.
Että juu, vähän voisi jo eskarissa ja ekallakin olla useammin niitä tasokokeita. Tokalla han niitä ainakin jo on. Tämä siis tosikertomus viiden vuoden takaa tuo yllä oleva.
Ihanaa että on jaksanut kiltisti olla. Meillä kävi niin että 5v meni nyt syksyllä eskariin ja ensimmäisenä päivänä opettaja sanoi että hän jo lukee. Vastasin että on vain tunnistanut sanan (täytti 5 elokuussa, eli en pitänyt mahdollisena enkä ollut lukemista todistanut). Sitten kerran huomasin että lukeekin mainoksesta sanoja joita ei voi mistään muualta tuntea. Ja kaikenlaisilla fonteilla sekä isoja että pieniä kirjaimia.
Että hups vaan, miten hyvä ja tarkkaavainen äiti lapsellani on. Onneksi eskarissa olivat osanneet vastustelustani huolimatta antaa lapselle oman tasoisiaan tehtäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen oppi lukemaan ihan itsekseen juuri viisi vuotta täytettyään. Osasi siis lukea sujuvasti eskariin mennessään. Oppi suoraan lukemaan, jätti tavaamisen välistä.
Eskarissa kyselin aina, että saatko lisätehtäviä ym. Ujo ja hiljainen lapsi on, vastaili vaan, että teen siellä muiden seassa. Yritin opeltakin vähän kysellä, että mikä meno.
Vasta tammikuussa arviointikeskustelussa minulle valkeni, että lapsi oli siellä opetellut koko syksyn kirjaimia muiden mukana eikä ollut vain uskaltanut sanoa ääneen, että osaa jo. Opettaja oli ihmetellyt, kun osaa jo niin hyvin kirjaimet. Hämmentyneenä sitten sanoin, että lapsi on osannut lukea kohta kaksi vuotta... Sai sitten loppukevään lukea kirjaa ja harjoitella enemmän kirjoittamista, kun muut opettelivat lukemaan.
Että juu, vähän voisi jo eskarissa ja ekallakin olla useammin niitä tasokokeita. Tokalla han niitä ainakin jo on. Tämä siis tosikertomus viiden vuoden takaa tuo yllä oleva.
No eihän niitä tasokoikeita saa pitää, koska se voi eriarvoistaa pieniä pilttejä ja joku vanhempi suuttuu. Koululaitokselle on ensiarvoisen tärkeää, että pellavapäinen piltti, joka osaa jo sujuvasti lukea tavaa näinen muiden mukana, näin ollaan ikäänkuin samaa somaa perhettä.
Eihän kaikilta voi vaatia samaa, se pitäisi jokaisen tajuta. Joku lapsi saa kirjan käteen 7-vuotiaana ja toiselle taas luetaan jo vauvasta lähtien, siinä on iso tasosero. Peruskoulusta päästään kuulemma nykyään osaamatta lainkaan lukea ja laskea. Onko tämä meidän pellapäisten pilttien syy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin pitäisi löytää keinot painaa hikipinkot muiden tasolle. Luulevat vielä itestään jotakin.
Siihen on tehokkaita keinoja jo käytössä.
Oma lapsi joutui jo alaluokilla pyyhkimään tehtäviä koska oli tehnyt liikaa.
"Pitää edetä samaa vauhtia muiden kanssa" komensi opettaja ja nuhteli jopa vanhempia.Ei se siitä paremmaksi muuttunut vaikka kuinkas yritettiin keskustella opettajan ja rehtorin kanssa. Olimme vain vaikeita vanhempia.
Nyt lapsi käy sairaalakoulua. Masentuu niin pahasti koulun takia, että ei pystynyt enää menemään sinne. Koulu yritti korjata tilannetta tekemällä lasuja. Niistä sain Itsekin vaikean stressireaktion ja joudun sen takia vieläkin syömään sydänlääkkeitä. Työkyky meni siinä pyörityksessä lähelle nollaa.
Hyvin samanlaisia kokemuksia olen kuullut monelta muulta. Pahimmassa tapauksessa koko perhe on syrjäytynyt.
No, nyt lapsi saa sentään asiallista opetusta ja saa edetä omaan tahtiin. Hänellä on edelleen hyvät kognitiiviset kyvyt ja hän pärjää koulussa oikein hyvin. Siitä vaan ei ole mitään takeita pystytkö koskaan osallistumaan työelämään.
Toki hän voi opiskella vaikka lopun ikäänsä omaksi ilokseen. Yhteiskuntatieteiden maksaa sen mielellään.Milloin tämän maan koululaitos on mennyt sellaiseksi, että suurin ongelma koukussa on se lapsi joka haluaa oppia vähän enemmän ja vähän nopeammin.
Pyydän sydämestäni anteeksi. Mutta kukaan ei tee lastensuojeluilmoitusta siksi, että oppilas tekee tunnilla tehtäviä liian pitkälle eteenpäin. Kukaan ei joudu sairaalakouluun siksi että koulu on liian helppoa. Jotain jää nyt kertomatta.
Liioista poissaoloista ne lasut varmaan tehtiin. Niin itse ainakin ymmärsin. Masennuksen syihin en ota kantaa. Miksei joku hirviömäinen opettaja voisi sitä aiheuttaa.
Minä tunnen paljonkin lapsia ja nuoria, jotka ovat käyneet kotikoulua. Ei ole ollut tarvetta lastensuojeluun. Mutta jos lapsi ei tule kouluun eikä perhe oikein ymmärrä edes että miksi kyseessä on lastensuojeluasia, ovat keinot varmasti vähissä puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten ne tasoryhmät haittaisivat opetusta,miksei niitä voida järjestää? Keltään ei oteta silloin mitään pois, mutta kaikki saavat enemmän. Ryhmässä voi nousta ja laskea taitojen mukaan. Jakotunteja voisi olla kaikki matikat, äikät, kielet, yläkoulussa ehkä reaaliaineet. Toisen ryhmän taso olisi vaadittava peruskoulun perustaso, toisessa ryhmässä tahti olisi kovempi ja vaatimukset samoin. Lisäksi tietysti erityisluokat jos on isompia vaikeuksia. Nämäkin erikseen häiriköille ja muille, jottei muiden tarvitse kärsiä häiriköinnistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin pitäisi löytää keinot painaa hikipinkot muiden tasolle. Luulevat vielä itestään jotakin.
Siihen on tehokkaita keinoja jo käytössä.
Oma lapsi joutui jo alaluokilla pyyhkimään tehtäviä koska oli tehnyt liikaa.
"Pitää edetä samaa vauhtia muiden kanssa" komensi opettaja ja nuhteli jopa vanhempia.Ei se siitä paremmaksi muuttunut vaikka kuinkas yritettiin keskustella opettajan ja rehtorin kanssa. Olimme vain vaikeita vanhempia.
Nyt lapsi käy sairaalakoulua. Masentuu niin pahasti koulun takia, että ei pystynyt enää menemään sinne. Koulu yritti korjata tilannetta tekemällä lasuja. Niistä sain Itsekin vaikean stressireaktion ja joudun sen takia vieläkin syömään sydänlääkkeitä. Työkyky meni siinä pyörityksessä lähelle nollaa.
Hyvin samanlaisia kokemuksia olen kuullut monelta muulta. Pahimmassa tapauksessa koko perhe on syrjäytynyt.
No, nyt lapsi saa sentään asiallista opetusta ja saa edetä omaan tahtiin. Hänellä on edelleen hyvät kognitiiviset kyvyt ja hän pärjää koulussa oikein hyvin. Siitä vaan ei ole mitään takeita pystytkö koskaan osallistumaan työelämään.
Toki hän voi opiskella vaikka lopun ikäänsä omaksi ilokseen. Yhteiskuntatieteiden maksaa sen mielellään.Milloin tämän maan koululaitos on mennyt sellaiseksi, että suurin ongelma koukussa on se lapsi joka haluaa oppia vähän enemmän ja vähän nopeammin.
Kuulostaa tutulta, vaikka sairaalaan asti ei ole päädytty. Mutta meillä myös kympin lapsi, jolle on raivattu liiallisesta tehtävien tekemisestä. Wilma-merkintöjäkin tullut. Samaan aikaan häiriköt, joilla läksyt tekemättä aina, saavat kovasti kiitosta, jos kerran vuodessa yrittävät olla edes hiljaa tunneilla. Heillä on ihan omat säännöt.
Miksi lapsesi tekee tehtäviä, joita on nimenomaisesti kielletty tekemästä? Ottaako myös ruokalassa joulutortun aina kerran kiellon päälle? Mikä lopulta erottaa lapsesi häiriköistä, jos yksinkertaiset ohjeet eivät mene jakeluun?
Ihan oikeasti en pysty tähän eläytymään, vaikka keskiarvoni on aina ollut lähellä kymppiä. Olen tehnyt mitä on pyydetty, ja sitten lukenut pulpettikirjaa tai pyytänyt lisätehtäviä.
Kyseessä lienee yhdenlainen kasvatustyyli. Lapselle on aina opetettu, että hän on jotenkin parempi kuin muut, ja sitten koulussa hänen pitää tehdä koko kirja saadakseen opettajalta ylistystä. Sitten kun opettaja sanookin, että ei näin, hyvä huono itsetunto järkkyy.
Nolottaa tunnustaa, mutta olin itse tuollainen lapsi. Omien lasteni kohdalla olen kovasti pyrkinyt opettamaan, että oikein tekeminen on tärkeämpää kuin kehujen saaminen, ja että jokainen minun lapseni on kympin lapsi sydämessäni. Ja kyllähän hekin koulussa pärjäävät.
Tulee ihan mieleen itseni kolmannen luokan ensimmäisessä historian kokeessa. Rakastin jo pienenä historiaa ja luin paljon historia-aiheisia kirjoja ja katsoin dokumentteja.
Vastasin kokeeseen niin täydellisesti kun osasin. Olin hyvin tyytyväinen, kunnes kävi ilmi että multa oli otettu pisteitä pois vääristä vastauksista. Vastaukset olivat oikein, mutta sisälsivät (oikeaa) tietoa jota ei ollut kirjassa. Eli virheellinen vastaus ja nolla pistettä. Pidän kyllä edelleen epäreiluna. Olisi voinut antaa edes puolikkaan pisteen.
Minullekin kävi näin. Tein saman virheen melkein joka kokeessa koska vasta seitsemännellä luokalla kerrottiin että kuuluu vastata vain sen tietyn kirjan tiedoilla.
Itsekin olin historiasta kiinnostunut lapsi. Luin muun muassa Valituista Paloista kuinka joku ruotsalainen hammaslääkäri oli ”todistanut” että Napoleon myrkytettiin arsenikilla. Taisin joskus näitä ”tietojani” jakaa kokeissakin. Opettajalta tuli palautteena marginaaliin hyväntahtoinen ”ihanko totta!”, ja sain pisteet siitä mitä olin osannut.
Lasten medialukutaito on aika heiveröinen, ja siksi on ihan järkevää opettaa, että koulun kokeissa vastataan koulukirjojen pohjalta. Opettajalle olisi loputon suo, jos hän alkaisi selvitellä pitemmälle edistyneiden koululaisten kohdalla näiden lähteitä, ja pahimmassa tapauksessa vänkäämään ties minkä denialistien kanssa, että tapahtuiko se h*l*kausti oikeasti.
Ymmärrän hyvin että opsin mukaan mennään.
No on siihen hyvät perusteet, mutta voi silti antaa vähän pisteitä ja edes kertoa että vastataan sen tietyn kirjan mukaan.
Ja mun vastaukset oli oikeita (olen tarkistanut). Siis tyyliin jos kysymys oli mihin roomalaiset pukeutuvat niin vastaus oli tooga, eikä eriteltynä sitä mihin naiset, miehet ja lapset pukeutuivat. Kyllä siitä sen puoli pistettä olisi voinut antaa, vaikkei kaikkea kirjassa oltukaan kerrottu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa pitäisi olla paljon eriyttävämpää opiskelua. Lahjakkaille oppilaille vaativampaa ja kehittävämpää opiskelua ja enemmän valinnanvapautta. Tyhmille oppilaille apukoulutaso sopii hyvin. Tärkeintä olisi heille opettaa taitoja, joilla välttää myöhemmät päihdeongelmat ja rikos- ja pikavippikierteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan vihreiden edustajan kerran panelissa sanoneen että kun rikkaiden lapset saavat vanhemmiltaan
kotona lisäopetusta koululäksyissä, he pärjäävät paremmin.
Hänen" ratkaisunsa" oli asiaan että koulun jälkeen saa jäädä kouluun lisäopetukseen jossa tietty on opettaja paikalla.
=D=D
eei herran jestas, ei voinnu kun nauraa.
Omassa nuoruudessani oli tukiopetusta tarvittaessa. Koulun jälkeen kävivät yksityiskohtaisesti läpi juttuja ja oppilas oppi. Nykyään kai sula mahdottomuus kuvitellakaan opettavansa oppilaille yhtään mitään.
Tukiopetus on erikseen ja eri asia.
Tämä lisäopetus olisi siksi että rikkaiden lapsetkin sitä saavat, tosin kotonaan.
Punikin mielestä lisäopetus on otettava rikkaiden lapsilta pois.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten ne tasoryhmät haittaisivat opetusta,miksei niitä voida järjestää? Keltään ei oteta silloin mitään pois, mutta kaikki saavat enemmän. Ryhmässä voi nousta ja laskea taitojen mukaan. Jakotunteja voisi olla kaikki matikat, äikät, kielet, yläkoulussa ehkä reaaliaineet. Toisen ryhmän taso olisi vaadittava peruskoulun perustaso, toisessa ryhmässä tahti olisi kovempi ja vaatimukset samoin. Lisäksi tietysti erityisluokat jos on isompia vaikeuksia. Nämäkin erikseen häiriköille ja muille, jottei muiden tarvitse kärsiä häiriköinnistä.
Tätä ei ymmärrä muutkaan. Tuo olisi pelkkä win-win ihan jokaiselle oppilaalle. Syitä tuntuu olevan, että joko a) pelätään mitä sakkia sinne heikompien ryhmään päätyy ja b) jonkun äipälle tulee paha mieli kun se koko ikänsä kännykkä kädessä istunut jemijanica ei pääsekään siihen sujuvien lukijoiden ryhmään ja se on epäreilua koska se nyt vaan on epäreilua.
Oikeasti tuskin kukaan normaali vastustaa sitä että lapsi saa sitä opetusta mistä eniten hyötyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan vihreiden edustajan kerran panelissa sanoneen että kun rikkaiden lapset saavat vanhemmiltaan
kotona lisäopetusta koululäksyissä, he pärjäävät paremmin.
Hänen" ratkaisunsa" oli asiaan että koulun jälkeen saa jäädä kouluun lisäopetukseen jossa tietty on opettaja paikalla.
=D=D
eei herran jestas, ei voinnu kun nauraa.
Omassa nuoruudessani oli tukiopetusta tarvittaessa. Koulun jälkeen kävivät yksityiskohtaisesti läpi juttuja ja oppilas oppi. Nykyään kai sula mahdottomuus kuvitellakaan opettavansa oppilaille yhtään mitään.
Tukiopetus on erikseen ja eri asia.
Tämä lisäopetus olisi siksi että rikkaiden lapsetkin sitä saavat, tosin kotonaan.
Punikin mielestä lisäopetus on otettava rikkaiden lapsilta pois.
Eikö abikursseista jo käyty tällaista keskustelua?
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen oppi lukemaan ihan itsekseen juuri viisi vuotta täytettyään. Osasi siis lukea sujuvasti eskariin mennessään. Oppi suoraan lukemaan, jätti tavaamisen välistä.
Eskarissa kyselin aina, että saatko lisätehtäviä ym. Ujo ja hiljainen lapsi on, vastaili vaan, että teen siellä muiden seassa. Yritin opeltakin vähän kysellä, että mikä meno.
Vasta tammikuussa arviointikeskustelussa minulle valkeni, että lapsi oli siellä opetellut koko syksyn kirjaimia muiden mukana eikä ollut vain uskaltanut sanoa ääneen, että osaa jo. Opettaja oli ihmetellyt, kun osaa jo niin hyvin kirjaimet. Hämmentyneenä sitten sanoin, että lapsi on osannut lukea kohta kaksi vuotta... Sai sitten loppukevään lukea kirjaa ja harjoitella enemmän kirjoittamista, kun muut opettelivat lukemaan.
Että juu, vähän voisi jo eskarissa ja ekallakin olla useammin niitä tasokokeita. Tokalla han niitä ainakin jo on. Tämä siis tosikertomus viiden vuoden takaa tuo yllä oleva.
Meillä ei vielä ole kouluikäistä, mutta ihan mielenkiinnosta: millaisia tasokokeita kakkosella on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Tulin vasta tälle sivulle, mutta peukutus on näköjään tehty jo puolestani.
Muuten ongelma, josta keskustellaan, helpottuu nopeimmin, kun päiväkodeissa aletaan opettaa suomenkieltä.
Nykyinen syteemi, missä Suomessa syntyneet tyypit tarvitsevat halki koko koulutaipaleen tulkkia ym tukihenkilöitä selvitäkseen, on aivan kohtuuttoman kallis ja tuottaa lopuksi vain kelvottomia tutkinnon suorittaneita. Lisäksi se on äärimmäisen epäoikeudenmukainen. Ei ole oikein, että tämmöinen oppilas huonosta koulusta sitten selviää ns kympintyttönä ja hakeutuu niiden arvottomien papereidensa turvin huippulukioon siivuuttaen oikeasti lahjakkaat ja osaavat.
Sinusta ei ole oikein, että myös ns. huonosta koulusta voi nousta huippulukioon? Okei.
No tämä ei ole mikään nykyajan ongelma. Jo aiemmin kaupunkien kouluissa on ollut vaikeampaa saada kymppejä kuin maaseudun pikkukouluissa johtuen siitä, että opetus on eri tasoista ja oppilaita vähemmän.
Suurin häviäjä on se, joka joutuu todellista osaamistaan paremmilla papereilla hyvään lukioon ja totuus paljastuu siellä. Ne hyvät oppii missä tahansa lukiossa. Tähän olisi ratkaisuna jokin valtakunnallinen koe, jonka perusteella saisi päättötodistukseen numerot. Mutta se olisi varmaan liian kallis ratkaisu.
Meillä on jo valtakunnallinen koe, ylioppilaskoe. Nykysysteemillähän se menee niin, että joka vuosi se eniten laudatureja napsinut ylioppilas tulee jostakin pikkupaikkakunnan rupulukiosta. Kuinkahan me saisimme tämän asian korjattua?
Todistaa vain sen, että hyvä oppii lukiossa kuin lukiossa. Mutta jotta vältyttäisiin siltä että joku menee osaamistaan vaikeampaan lukioon pelkkien paperien turvin, pitäisi olla valtakunnallinen koe jo ysillä. Jotta sitten ei tiputa kovaa ja korkealta kun se oman koulun 10 vastaakin naapurikoulun 7 tai 8. Ja lukio alkaa takkuilla alkuunsa.
Lukioissa on ihan valtakunnallinne ops ja sisällöt. Mikä on osaamistaan vaikeampi lukio?
Niissä lukioissa missä oppilasmateriaalilla on valmiiksi hyvä pohjatieto päästään syventymään aiheisiin ihan eri tavalla. Siellä ei paikkailla jonkun osaamista enää. Meilläkin pari vuotta sitten lopetti maalta tullut kympin tyttö, koska keskiarvonsa tippui rajusti eikä pysynyt ollenkaan mukana opetuksessa. Hänellä ei siis vain ollut samoja tietoja kuin muilla.
Vaihtoi toiseen lukioon mihin oli päästy alemmalla keskiarvolla ja kirjoitti lopulta ihan hyvät paperit. Kyllä lukioissa on eroja. Siksihän esim. Helsingissä kaikki haluaa että lapsi pääsisi ressuun jnejne
Se on hassua, että melkein aina kun puhutaan peruskoulujen ongelmista, tulee joku esittämään tämän first world problemin, miten joku maalaistyttö on saanut kymppinsä liian helpolla.
No, ongelmansa kullakin.
Eihän tuo tyttö katteettomia arvosanoja ole maalla saanut, jos kerran osaavamman lukion opeilla kirjoitti ihan hyvin. Ongelma näyttää olleen tuo ”laatulukio”, jossa ei sitten ilmeisesti osattu opettaa ja ohjata vaan vain kaadettiin informaatiota niskaan.
Kyllä mun mielestä pitäisi miettiä asioita vähän koulun ja opettajien arkea laajemmin. Kouluissa on valtavasti kouluttamattomien ja pahasti traumatisoituneiden maahanmuuttajavanhempien lapsia, ettei tällaista opettajien panoksella korjata.
Näitä vanhempia pitäisi ihan kädestä pitäen ohjata, että miten lapsen taitoja ja vuorovaikutusta tuetaan kotona. Luki- ja kirjoitustaito on pikku juttu, jos lapsi ei osaa oikein edes omaa äidinkieltään tai toimia ihan perus arjen tilanteissa, ei ole minkäänlaisia kehittyneitä tunnetaitoja tai toiminnanohjauksen taitoja. Heittäisin palloa kotoutustyöhön, jonne pitäisi löytyä resurssia intensiiviseen perhettään jo silloin, kun lapset ovat pieniä.