Nyt apua! Mitä teen kamalan 17-vuotiaan kanssa?

Sen enempää kommentoimatta tilannetta ja lukematta kaikkia viestejä, niin kyllä hyvistäkin perheistä tulee vaikeita ja ongelmallisia lapsia ja nuoria, vaikka kuinka vanhemmat antaisi rakkautta, rajoja ja kasvatusta. Pistää oikein vihaksi, kun heti osoitetaan vanhempia syyttävällä sormella jos nuorella on ongelmia.

T. Alalla työskentelevä

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:53"]Mun isoveljen kanssa oli sama juttu. Jätti lukion kesken kun oli lukiossa kakkosella ja pelasi kaiket päivät. Äiti kesti tätä n. 2 vuotta. Veljeni huusi (jutteli online-pelikavereiden kanssa) yöt, heräsi varmaan kans joskus 17 aikaan, ei syönyt muuta kuin eineksiä esim. nuudeleita.. Välillä kuivina kun ei jaksanut valmistaa. Itse olen 5 vuotta nuorempi ja siskoni 7 vuotta nuorempi. Siirryin tuolloin ylä-asteelle ja keskiarvoni tipahti 9,3 --> 7,2 kun en saanut nukuttua. Isä ei oikeen osannut käsitellä tilannetta muutakuin tukemalla äitiä, isän äiti ja isä, isovanempani kuolivat muutama kuukausi sen jälkeen kun veljeni jätti lukion kesken. Äitini mitta täyttyi kun veljeni ei mennyt edes töihin jonka äiti oli hänelle järestänyt. Se meni niin että vanhempani etsivät kämpän, siirsivät veljeni kamat sinne (paitsi tietokoneen) ja sanoivat etteivät katsele tuollaista enää. Veljeni muutti, ja heti kun sai tuet jne. vanhempani lakkasivat maksamasta vuokraa. Meille sai tulla kylään milloin vain, muttei asumaan. Veljeni otti itseään niskasta kiinni, kävi lukion loppuun, meni töihin (varmaan aluksi vain että saisi rahaa tietokoneeseen) ja asustelee onnellisena kämpässään. Joskus ei auta muu kuin vain heittää "lapsi" ulos ja antaa hänen kokeilla omia siipiään. Yleensä pakon edessä ryhdistäydytään. Itse en ymmärrä miksi jotkut haluavat asua vanhempiensa nurkissa n. 25 vuotiaiksi, itse muutin pois heti kuin pystyin :D
[/quote]

Kuulostaa niin tutulta! Kuivia nuudeleita myöten! :D
Ap

Todella surullista teksitä täällä.

Oletko koskaan miettinyt, että lapsellasi on paha olla? Minusta työ käyttäytyminen jotenkin kuvastaa sitä, miten sekaisin hän on sisältäpäin. Onko jotain tapahtunut, oletko sinä jättänyt hänet huomioimatta ja keskittynyt vain muihin lapsiisi?

Vaikka jokainen käy murrosiän lävitse, mielestäni jos oikeasti käyttäytyy todella pahasti, siinä on taka-alalla jotain. Ja sinä vanhempana haluat vain heittää hänet pihalle. Minkälainen vanhempi sinä olet? Ihan kamalaa. Sääliksi käy nuorta, joka on hukassa itsensä ja elämänsä kanssa, vaikka ne eivät oikeuta häntä käyttäytymään huonosti.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:56"]Todella surullista teksitä täällä.

Oletko koskaan miettinyt, että lapsellasi on paha olla? Minusta työ käyttäytyminen jotenkin kuvastaa sitä, miten sekaisin hän on sisältäpäin. Onko jotain tapahtunut, oletko sinä jättänyt hänet huomioimatta ja keskittynyt vain muihin lapsiisi?

Vaikka jokainen käy murrosiän lävitse, mielestäni jos oikeasti käyttäytyy todella pahasti, siinä on taka-alalla jotain. Ja sinä vanhempana haluat vain heittää hänet pihalle. Minkälainen vanhempi sinä olet? Ihan kamalaa. Sääliksi käy nuorta, joka on hukassa itsensä ja elämänsä kanssa, vaikka ne eivät oikeuta häntä käyttäytymään huonosti.
[/quote]
Asiaa.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:40"]

Kuka on oikeasti heittänyt oman lapsensa pihalle? Kyllä meidänkin yliopistossa opiskeleva poika kotona käydessään tulee radalta klo 7 aamulla ja nukkuu päivät.

[/quote]

Mä seurustelin lukiolaisena yhden lukiolaispojan kanssa, jonka äiti heitti sen pihalle kun poika täytti 18. Äiti vaan ilmoitti noin kuukausi ennen synttäreitä, että sun on aika lähteä ja alahan etsiä asuntoa. Pojalta jäi lukio kesken ja hän jäi kesätyöpaikkaansa töihin. Onneksi oli ymmärtäväinen työnantaja, joka tuki ja jeesasi ja poika pääsi hyvin jaloilleen. Ja on myöhemmässä elämässään menestynyt erinomaisesti, vaikka koulut jäikin kesken. Ja välit äitiinkin on nykyisin ihan hyvät.

Tässäkin oli kuviona, että äiti oli yh ja hänellä oli joku pienempi lapsi siinä hoidettavana. Jotkut äidit nyt vaan on kusipäitä.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:56"]Todella surullista teksitä täällä.

Oletko koskaan miettinyt, että lapsellasi on paha olla? Minusta työ käyttäytyminen jotenkin kuvastaa sitä, miten sekaisin hän on sisältäpäin. Onko jotain tapahtunut, oletko sinä jättänyt hänet huomioimatta ja keskittynyt vain muihin lapsiisi?

Vaikka jokainen käy murrosiän lävitse, mielestäni jos oikeasti käyttäytyy todella pahasti, siinä on taka-alalla jotain. Ja sinä vanhempana haluat vain heittää hänet pihalle. Minkälainen vanhempi sinä olet? Ihan kamalaa. Sääliksi käy nuorta, joka on hukassa itsensä ja elämänsä kanssa, vaikka ne eivät oikeuta häntä käyttäytymään huonosti.
[/quote]

Olen miettinyt, olen kysynyt, olen kuunnellut, olen kiikuttanut koulupsykologille. Ja kuraattorille, ja lastensuojeluun. Olen yrittänyt kaikkeni.
Tätä samaa täysin asiatonta käyttäytymistä on nyt jatkunut nelisen vuotta, viime kuukausina tuo ei ole edes siis käynyt koulussa eikä saa itseään hommattua edes sinne nuorten pajatoimintaan. Nyt on mitta täynnä ja keinot loppu. En voi antaa yhden lapsen terrorisoida koko muuta perhettä. En keksi enää muuta vaihtoehtoa kuin omaan kotiin muuttamisen?!

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:36"]

Tämä nyt on jälkiviisautta, mutta minusta teidän olisi pitänyt ilmoittaa nuorelle heti hänen jätettyään koulun kesken, että "ensi viikolla muutat täältä pois". - Muuten tämä ketju on ollut järkyttävää syyllistämistä! Ei se sinun vikasi ole, että poika on tollo. Koeta kestää ja tosiaan heittäkää se heti ulos, kun täyttää sen 18. Pitäkää sille tiedotustilaisuus asiasta ja tehkää siinä selväksi, mitkä on faktat ja kertokaa, että kyllä tässä yhteiskunnassa pitää tehdä töitä elämisensä eteen. Ja ennen kaikkea: ÄLÄ USKO KETJUN VITTUILIJOITA! Sinussa ei ole mitään vikaa! Pojassa on etkä sinä ole siihen mitenkään syypää!

[/quote]

totta helvetissä se on vanhemman vikaa jos lapsi on tuossa tilassa, joku jo sanoikin että virheet on tehty kymmenen vuotta sitten - ja enemmänkin.

Sitten huudetaan lastentsuojelua hätiin jonka pitäisi pelastaa tilanne. Newsflash: ei pelasta! Ei ole resursseja. Mitä ihmettä lastensuojelu tekisi 17v. lapselle? Ei yhtään mitään, se on vuoden päästä täysi-ikäinen ja omillaan.

Samaa kamaa kun Vantaalla (liekö apkin sieltä?) ja varmaan muuallakin löytyy, vanhemmat _tarjoavat_ lapsia huostaanotettaviksi kun eivät pärjää heidän kanssaan.

ONGELMAT EI TULE PUSKISTA. ne kypsyy ja on se sato joka varhaislapsuudessa tehdystä työstä poimitaan, uskoitte tai ette.

Myös ydinperhe voi mokata, mutta erityisen tarkkana olisin uusperheessä näiden asioiden kanssa, sikäli mikäli ikäviä asioita malttaa kuunnella.

"On kasvatettu tasan samalla tavalla kun muutkin lapset." Ei ole. ketään lasta ei koskaan kasvateta samalla tavalla. Koska olosuhteet perheessä on _JOKAISEN_lapsen kohdalla erilaiset, jokainen lapsi on erilainen sisarussarjassa ja syntyy erilaiseen perhetilanteeseen. Jokainen.

Mutta omia virheitä on tietysti vaikea kestää. Jos ne maltaa kestää ja katsoa peiliin, voi tehdä vielä paljonkin tuon nuoren hyväksi. Kestääkö kantti?

[/quote]

Siinähän vasta varsinainen varajeesus. Kuule, kyllä ihmiset nyt vain syntyvät erilaisina. Se on fakta. Ihan turha syyllistää silloin, kun lapsuudenperheessä ei ole vikaa. Tuolla pojalla voi olla lievää autismia tai autistisia piirteitä, kun ei sopeudu helposti yhteiskuntaan. Kaikilla nuorilla jotain sisäistä kuohuntaa on ja se pitää hyväksyä, mutta siitä pitää kasvaa eroon - kaikki eivät kasva, eikä siinä auta vanhempien suru eikä palstajeesusten paskanjauhanta. Tsemppiä ongelmaisten nuorten vanhemmille!

Miten koulun keske jättänyt nuori maksaa vuokran ja muun elämisen??

Mä kirjoitan nyt siitä näkökulmasta, että itse olen ollut tämä helppo lapsi ja pikkusiskoni taas vaikea. Vanhemmat ovat tukeneet meitä aina yhtä paljon, siskoani jopa enemmän, koska on ollut se "vaativampi". Meillä ero ei ehkä ole ollut ikinä noin räikeä, mitä ap:n lasten tapauksessa, mutta todellakin nähtävissä. Pikkusiskoni sentään kävi lukion loppuun pienellä viiveellä, mutta arvosanoista huokui kaiken muun kuin koulun kiinnostaneen ja tämä suuntaus alkoi jo yläasteella. Siskoni seurusteli 14-vuotiaana erään hieman ongelmallisen pojan kanssa ja ollaan vanhempien kanssa arveltu osan oireilusta johtuneen tästä. Vanhemmat keskustelivat siskoni kanssa tuolloin monesti ja psykologeillakin häntä käytettiin, mutta aina vain vika oli itse psykologissa, milloin oli vääränlainen kampaus tai puhetapa.

Yhä vieläkin sisko käyttäytyy kuin mikäkin teini (minäminäminä, itsekkäitä tempauksia, todella ailahteleva, mustavalkoinen maailmankuva), vaikka ikää on kohta jo 24. Hän syyttää vanhempiamme ihan kaikesta, että on väärin kasvatettu, ei ole tuettu tarpeeksi, jne. En rehellisesti sanottuna tiedä, mitä äitini tai isäni olisi pitänyt tehdä toisin. Ylipäänsä vika tuntuu olevan aina muissa, ei koskaan siskossani, oli kyse sitten mistä tahansa. Lisäksi siskoni rakastaa muistella, mitä "vääryyksiä" häntä kohtaan on tehty, esim. jos olen tehnyt tai sanonut jotain typerää viisi vuotta sitten, niin tämä saatetaan repiä esiin tuoreeseen riitaan, vaikkei edes liittyisi asiaan.

Se täytyy siskon kunniaksi sanoa, että töitä hän on aina löytänyt ja on mitä loistavin asiakaspalvelija. Kuulostaa takuulla ristiriitaiselta aiemman kertomani kanssa, mutta näin on. Tietysti työasiaakin siskoni käyttää sitten argumenteissa, että kun "MINÄ olen töitä tehnyt ja SINÄ saanut vaan rahaa vanhemmilta!" Olen siis opiskellut pidemmälle ja kyllä, minua on tuettu taloudellisesti, mutta samaten siskoani. Hänen mielestään esimerkiksi perheen auton kokoaikainen käyttöoikeus ja että sitä on hänelle tankattukin, voidaan jättää pois laskuista. Mulla ei samanlaista etua ole ollut. Nyt hän on selkeästi osoittanut olevansa katkera siitä(kin), kun sain oman alani työpaikan vielä ennen virallista valmistumista.

Eli ap:lle sanoisin, että ei se aina kasvatuksesta ole kiinni, ja musta sun "hankalampi luonne" -teoria pitää kyllä ihan kutinsa - onhan siihen ollut viitteitä jo ihan pikkulapsivaiheesta saakka. Olen saanut sinusta fiksun kuvan kommenttiesi perusteella. Ymmärrän, etteivät jotkut, keillä ei ole samantyylistä tapausta eteen osunut, voi tätä käsittää. Mutta tällaisen "perheterroristin" siskona toivotan jaksamista ja kaikkea hyvää - kyllä se tilanne siitä varmasti tasoittuu hieman muutaman vuoden päästä, vaikka ei kokonaan paranisikaan.

Pellolle vaan. Tuet sitten vaikka myöhemmin opiskelua jne. jos tulee järkiinsä. Ei voi pilata useamman ihmisen elämää yhden takia.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:56"]Todella surullista teksitä täällä. Oletko koskaan miettinyt, että lapsellasi on paha olla? Minusta työ käyttäytyminen jotenkin kuvastaa sitä, miten sekaisin hän on sisältäpäin. Onko jotain tapahtunut, oletko sinä jättänyt hänet huomioimatta ja keskittynyt vain muihin lapsiisi? Vaikka jokainen käy murrosiän lävitse, mielestäni jos oikeasti käyttäytyy todella pahasti, siinä on taka-alalla jotain. Ja sinä vanhempana haluat vain heittää hänet pihalle. Minkälainen vanhempi sinä olet? Ihan kamalaa. Sääliksi käy nuorta, joka on hukassa itsensä ja elämänsä kanssa, vaikka ne eivät oikeuta häntä käyttäytymään huonosti. [/quote] Olen miettinyt, olen kysynyt, olen kuunnellut, olen kiikuttanut koulupsykologille. Ja kuraattorille, ja lastensuojeluun. Olen yrittänyt kaikkeni. Tätä samaa täysin asiatonta käyttäytymistä on nyt jatkunut nelisen vuotta, viime kuukausina tuo ei ole edes siis käynyt koulussa eikä saa itseään hommattua edes sinne nuorten pajatoimintaan. Nyt on mitta täynnä ja keinot loppu. En voi antaa yhden lapsen terrorisoida koko muuta perhettä. En keksi enää muuta vaihtoehtoa kuin omaan kotiin muuttamisen?!

[/quote]

Ajattelitko heittää myös tulevat lapsesi ulos, jos hekin alkavat oireilemaan samalla tavalla?

Jossain se ongelma on, ehkä lapsi ei ole valmis kertomaan tai puhumaan asiasta.

Minä muistan, kun olin nuorempi, olin aivan järkyttävä murrosiässä. Haistattelin juuri kuvaamasi kirjoituksesi mukaan vanhempiani, paiskin ovia, olin omassa huoneessa, karkasin myös kotoa ja valehtelin vanhemmilleni. Yksi syy tähän on, että koin pettymystä vanhempiini. Olin koulukiusattu koko kouluikäni, vanhempani tiesivät, eivätkä tehneet asialle mitään. Tunsin olevani yksin, vaikka asuin saman katon alla muun perheen kanssa. Ja sitä tilannetta ei auttanut isän alkoholiongelmat tai äidin jatkuvat hokemukset miten hän kohta varmaan kuolee. Masennuin, ja kaikki se paha olo purkautui niihin, jotka olivat kaikista lähimpänä, eli perheeseen.

Minä en usko, että olisit kaikkesi yrittänyt. Anteeksi, mutta minusta tuntuu, että olet ihminen, joka heittää ongelman menemään, sen sijaan, että oikeasti lähtisi selvittämään tilannetta. Ja jos ongelma on ollut jo 4 vuotta, ei se hetkessä parane. Ja jos on vielä mennyt pahemmaksi tuon neljän vuoden aikana, niin siinäpä on oikein hyvä syy katsoa peiliin, koska se ongelman osasyy, on varmasti myös miten sinä olet käyttäytynyt.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:06"]Miten koulun keske jättänyt nuori maksaa vuokran ja muun elämisen??
[/quote]

No hänellä on säästöjä jokunen tonni. Kevyesti parin vuoden vuokrien verran.
Ap

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:07"]

Pellolle vaan. Tuet sitten vaikka myöhemmin opiskelua jne. jos tulee järkiinsä. Ei voi pilata useamman ihmisen elämää yhden takia.

[/quote]

Onhan se hyvä antaa muille lapsille kuva, että äiti hylkää kun on paha olla.

Oikeasti, et voi hylätä omaa lastasi siksi että on vaikeaa. Hae apua niin kauan kun tarvitsee, tee niin monta ilmoitusta kun tilanne vaatii, poista netti yöksi käytöstä, aseta rajat! Olet niiden kanssa jo tosi pahasti myöhässä.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:08"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:56"]Todella surullista teksitä täällä. Oletko koskaan miettinyt, että lapsellasi on paha olla? Minusta työ käyttäytyminen jotenkin kuvastaa sitä, miten sekaisin hän on sisältäpäin. Onko jotain tapahtunut, oletko sinä jättänyt hänet huomioimatta ja keskittynyt vain muihin lapsiisi? Vaikka jokainen käy murrosiän lävitse, mielestäni jos oikeasti käyttäytyy todella pahasti, siinä on taka-alalla jotain. Ja sinä vanhempana haluat vain heittää hänet pihalle. Minkälainen vanhempi sinä olet? Ihan kamalaa. Sääliksi käy nuorta, joka on hukassa itsensä ja elämänsä kanssa, vaikka ne eivät oikeuta häntä käyttäytymään huonosti. [/quote] Olen miettinyt, olen kysynyt, olen kuunnellut, olen kiikuttanut koulupsykologille. Ja kuraattorille, ja lastensuojeluun. Olen yrittänyt kaikkeni. Tätä samaa täysin asiatonta käyttäytymistä on nyt jatkunut nelisen vuotta, viime kuukausina tuo ei ole edes siis käynyt koulussa eikä saa itseään hommattua edes sinne nuorten pajatoimintaan. Nyt on mitta täynnä ja keinot loppu. En voi antaa yhden lapsen terrorisoida koko muuta perhettä. En keksi enää muuta vaihtoehtoa kuin omaan kotiin muuttamisen?!

[/quote]

Ajattelitko heittää myös tulevat lapsesi ulos, jos hekin alkavat oireilemaan samalla tavalla?

Jossain se ongelma on, ehkä lapsi ei ole valmis kertomaan tai puhumaan asiasta.

Minä muistan, kun olin nuorempi, olin aivan järkyttävä murrosiässä. Haistattelin juuri kuvaamasi kirjoituksesi mukaan vanhempiani, paiskin ovia, olin omassa huoneessa, karkasin myös kotoa ja valehtelin vanhemmilleni. Yksi syy tähän on, että koin pettymystä vanhempiini. Olin koulukiusattu koko kouluikäni, vanhempani tiesivät, eivätkä tehneet asialle mitään. Tunsin olevani yksin, vaikka asuin saman katon alla muun perheen kanssa. Ja sitä tilannetta ei auttanut isän alkoholiongelmat tai äidin jatkuvat hokemukset miten hän kohta varmaan kuolee. Masennuin, ja kaikki se paha olo purkautui niihin, jotka olivat kaikista lähimpänä, eli perheeseen.

Minä en usko, että olisit kaikkesi yrittänyt. Anteeksi, mutta minusta tuntuu, että olet ihminen, joka heittää ongelman menemään, sen sijaan, että oikeasti lähtisi selvittämään tilannetta. Ja jos ongelma on ollut jo 4 vuotta, ei se hetkessä parane. Ja jos on vielä mennyt pahemmaksi tuon neljän vuoden aikana, niin siinäpä on oikein hyvä syy katsoa peiliin, koska se ongelman osasyy, on varmasti myös miten sinä olet käyttäytynyt.
[/quote]

Kiitos, saitpa oloni oikein hyväksi tällä vittuilulla ja syyllistyksellä.
En tiedä mitä voin enää tehdä! Mihin otan yhteyttä kun nuo luettelemani paikat ei auta! Enkä voi isoa lasta sylissäni kantaa minnekään (kouluun, ja istua siellä vieressä koko päivää ja muistutella miten kuuluu käyttäytyä!)
Ihan varmasti en ole ollut täydellinen äiti, oletko sinäkään? Tuurista kiinni millaisella temperamentilla lapsia saa. Jos tämä esikoiseni olisi ainokaiseni olisin aivan varma että syy kaikkeen on yksin minun, mutta kun samalla kaavalla olen kasvattanut myös ihan ihmismäisesti käyttäytyvän, "kiltin" ja ahkeran lapsen.
Ja mitäpä sitten kun nämä kolme muuta lasta alkaa oireilla sitä että kotona on yksi jonka meuhkaamista ja haistattelua he varmaan pelkäävätkin?
Ap

Poikahan on vasta 17. Mitä, jos hän ei vielä tiedä miksi haluaa isompana ryhtyä? Jos on epävarmuutta omista kyvyistä selvitä tässä yhteiskunnassa?

Väitän, että tämän ajan nuorilla opiskelu- ja uravalintoihin liittyy aika paljonkin ahdistusta ja paineita. Olen nyt 30-vuotias. Kun muistelen omaa 17-18 ikävuottani, muistan, että muutamakin ystävä esim. sairasti masennuksen juuri tuossa iässä, kun olisi pitänyt tietää mitä elämällään tekee ja sitten vielä kyetä siihen ja pärjätä kilpailussa. Heilläkin tilanne sitten muutaman vuoden kuluessa hellitti ja elämän ja tekemisen ilo löytyi onneksi lopulta hiljakseen.

Itse opiskelen nyt toista tutkintoani ja tässä opinnäytteen valmistuessa huomaan olevani useinkin ahdistunut. Pystynkö tähän oikeasti? Työllisyys alallani on vaikeaa; ehkä en pärjää alan sisäisessä kilpailussa ja jään auttamatta syrjään? Huomaan, että nämä elämässä pärjäämiseen liittyvät ahdistumset ovat viime aikoina lisääntyneet, ja niihin liittyy yleinen tunnelma ja mieliala Suomessa tällä hetkellä. Mikä on sinänsä turhaa, koska olen aina pärjännyt opinnoissani. Silti kurkkua välillä kuristaa, kun ei ole mitään takuita mitä tästä elämästä tulee ja mihin rahkeet riittävät.

Mitä tahdon sanoa, on siis se, että oletko miettinyt, kokeeko nuori osaavansa ja pärjäävänsä? Millainen kuva hänellä on opiskelusta ja tässä yhteiskunnassa ja yhteisöissä elämisestä? Median välityksellä muodostuva kuva on armoton ja synkkenevä. Luodaanko kotona kannustavaa ja leppoisaa ilmapiiriä? Joskus välinpitämättömyys voi kummuta tunteesta, ettei kuitenkaan pärjää / kykene, joten on parempi samastua johonkin muuhun porukkaan kuin "pärjääjiin" ja tuolloin näyttäytyy näille vakaassa asemassa oleville pärjääjille heittiönä ja luuserina. Yksilölle voi kuitenkin tämän omissa mielikuvissa olla helpomaa olla ylpeä luuseri kuin surkea muka-pärjääjä, joka kuitenkin lopulta epäonnistuu.

Jos kyse on tällaisesta nuoren epävarmuudesta ja itsenäistymisen tuskiin liittyvästä lamauttavasta kipuilusta, voisi ehkä auttaa ihan aidosti osoittaa, että nuori riittää ja kelpaa sellaisena kuin on. Mitä jos pitäisi reilusti välivuoden ja miettisi, mitä haluaa? Toki silloin olisi hyvä tehdä töitä, toisaalta nuorellasi on jo kertomasi mukaan reippaasti rahaa säästössä, mikä ei sinänsä kerro mistään holtittomuudesta vaan suunnitelmallisuudesta pikemminkin.

Jospa hän haluaisi jonkin aikaa elellä säästöjensä turvin ja olla rauhassa. Silloin hänelle voisi tehdä selväksi, että asia on täysin ok, kunhan noudattaa perheen sääntöjä. Jos hän kokisi, että tulee hyväksytyksi täysin omana itsenään, ei suorittamisen kautta, ehkä haistattelu ja häiritseminen jäisi pois (saattaa liittyä puolustuskannalla olemiseen). Jos nuorella on tonneja säästössä, harrastaa monta iltaa viikossa ja on sosiaalista elämää, en ihan oikeasti olisi huolissani hänen syrjäytymisestään eikä olisi mikään uhka, jos tulisi välivuosi. Sehän voisi tehdä hyvääkin ja motivaatio voisi herätä rauhassa ilman paineita. Jos taas mikään ei edes rauhoittumisen jälkeen kiinnosta tai motivoi, voi olla kyse masennuksesta. Tietenkään huonoa käytöstä ei pidä sietää, mutta olisi hyvä selvittää, onko sen takana turhaa ahdistusta tai puolustautumista.

Tsemppiä joka tapauksessa. Nämä ovat vain ulkopuolisen ajatuksia, joka ei tilanteesta tiedä muuta kuin sen, jonka olet kirjoittanut. Ja joka on itse, vaikkakin ulkoisesti kilttinä tyttönä, kipuillut pahasti oman pärjäämisensä kanssa tässä maailmassa.

Niin ja itseasiassahan kyselin niitä käytännön neuvoja?! En kasvatusohjeita ja syyllistämistä.
Voinko vaan vuokrata yksiön ja laittaa 17v nuoren asumaan sinne? Onko siihen joku este?

Okei, tilaat ajan nuorisopsykiatriselle ja onhan lastensuojelu vielä kuvioissa mukana? Pääsee tarvittaessa perhetukikeskukseen tms vähäksi aikaa tai pidempäänkin... Pihalle et heitä alaikäistä, vaan hoidat hoidon piiriin.

Joskus ei riitä, että tekee lasun kerran, joskus joutuu tekemään useamman. Jos kotona muuten kaikki ok, uskallat tehdä toistuvasti.

Tiedän muuten tuntosi, aion tehdä omastani toistamiseen ensi viikolla ilmoituksen, jos mukelo ei hoida velvotteitaan tämän viikon aikana. Paapominen ja ymmärtäminen ei kaikkiin auta.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:14"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:08"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:56"]Todella surullista teksitä täällä. Oletko koskaan miettinyt, että lapsellasi on paha olla? Minusta työ käyttäytyminen jotenkin kuvastaa sitä, miten sekaisin hän on sisältäpäin. Onko jotain tapahtunut, oletko sinä jättänyt hänet huomioimatta ja keskittynyt vain muihin lapsiisi? Vaikka jokainen käy murrosiän lävitse, mielestäni jos oikeasti käyttäytyy todella pahasti, siinä on taka-alalla jotain. Ja sinä vanhempana haluat vain heittää hänet pihalle. Minkälainen vanhempi sinä olet? Ihan kamalaa. Sääliksi käy nuorta, joka on hukassa itsensä ja elämänsä kanssa, vaikka ne eivät oikeuta häntä käyttäytymään huonosti. [/quote] Olen miettinyt, olen kysynyt, olen kuunnellut, olen kiikuttanut koulupsykologille. Ja kuraattorille, ja lastensuojeluun. Olen yrittänyt kaikkeni. Tätä samaa täysin asiatonta käyttäytymistä on nyt jatkunut nelisen vuotta, viime kuukausina tuo ei ole edes siis käynyt koulussa eikä saa itseään hommattua edes sinne nuorten pajatoimintaan. Nyt on mitta täynnä ja keinot loppu. En voi antaa yhden lapsen terrorisoida koko muuta perhettä. En keksi enää muuta vaihtoehtoa kuin omaan kotiin muuttamisen?! [/quote] Ajattelitko heittää myös tulevat lapsesi ulos, jos hekin alkavat oireilemaan samalla tavalla? Jossain se ongelma on, ehkä lapsi ei ole valmis kertomaan tai puhumaan asiasta. Minä muistan, kun olin nuorempi, olin aivan järkyttävä murrosiässä. Haistattelin juuri kuvaamasi kirjoituksesi mukaan vanhempiani, paiskin ovia, olin omassa huoneessa, karkasin myös kotoa ja valehtelin vanhemmilleni. Yksi syy tähän on, että koin pettymystä vanhempiini. Olin koulukiusattu koko kouluikäni, vanhempani tiesivät, eivätkä tehneet asialle mitään. Tunsin olevani yksin, vaikka asuin saman katon alla muun perheen kanssa. Ja sitä tilannetta ei auttanut isän alkoholiongelmat tai äidin jatkuvat hokemukset miten hän kohta varmaan kuolee. Masennuin, ja kaikki se paha olo purkautui niihin, jotka olivat kaikista lähimpänä, eli perheeseen. Minä en usko, että olisit kaikkesi yrittänyt. Anteeksi, mutta minusta tuntuu, että olet ihminen, joka heittää ongelman menemään, sen sijaan, että oikeasti lähtisi selvittämään tilannetta. Ja jos ongelma on ollut jo 4 vuotta, ei se hetkessä parane. Ja jos on vielä mennyt pahemmaksi tuon neljän vuoden aikana, niin siinäpä on oikein hyvä syy katsoa peiliin, koska se ongelman osasyy, on varmasti myös miten sinä olet käyttäytynyt. [/quote] Kiitos, saitpa oloni oikein hyväksi tällä vittuilulla ja syyllistyksellä. En tiedä mitä voin enää tehdä! Mihin otan yhteyttä kun nuo luettelemani paikat ei auta! Enkä voi isoa lasta sylissäni kantaa minnekään (kouluun, ja istua siellä vieressä koko päivää ja muistutella miten kuuluu käyttäytyä!) Ihan varmasti en ole ollut täydellinen äiti, oletko sinäkään? Tuurista kiinni millaisella temperamentilla lapsia saa. Jos tämä esikoiseni olisi ainokaiseni olisin aivan varma että syy kaikkeen on yksin minun, mutta kun samalla kaavalla olen kasvattanut myös ihan ihmismäisesti käyttäytyvän, "kiltin" ja ahkeran lapsen. Ja mitäpä sitten kun nämä kolme muuta lasta alkaa oireilla sitä että kotona on yksi jonka meuhkaamista ja haistattelua he varmaan pelkäävätkin? Ap

[/quote]

Anteeksi, mutta minä en ole täällä tekemässä sinun oloasi hyväksi, vaan ajattelemassa enemmän lapsen asemaa tässä tilanteessa, varsinkin kun olen itse käynyt rajun murrosiän lävitse. Tiedätkö, että omassa perheessäni muut sisarukseni olivat ihan kunnossa? Miksikö? Koska he saivat enemmän huomiota kuin minä ja heitä ei oltu myöskään koulukiusattu. Koska jotkut lapsista on mielestäsi "parempia" kuin tämä yksi, ei se tarkoita sitä, ettetkö sinä olisi tehnyt jotain väärin. Ehkä et ole tehnyt väärin niiden muiden kanssa, mutta tuon 17-vuotiaan kanssa olet jossain mennyt väärälle tielle. Ja nyt, kun ne ongelmat ovat selvästi esillä, sinun mielestä paras vaihtoehto on vain hylätä hänet.

Jos et ole niistä edellisistä paikoist saanut apua, hae apua uudelleen, kokeile eri psykologia, eri psykiatria, käy kaikki lävitse. Luuletko oikeasti, että hänen käyttäytymisensä paranee, kun heität hänet ulos? Luuletko oikeasti, että hänen elämänsä paranisi, sen sijaan, että lopullisesti lähtee käsistä irti?

Entä jos hän on pahasti masentunut eikä osaa kertoa sitä? Entä jos hän hylätyksi tuntemisen jälkeen ottaakin itseltään hengen, kun  oma äiti päätti olla rakastamatta?

Ehkä hän juuri haluaa tietää sen, että onko hän oikeasti tärkeä äidilleen ja vetää pinnaasi kireälle viimeiseen asti. Voi tietysti olla että hän vain pakoilee todellisuutta tai on vain vitttuuntunut tilanteeseensa eikä välitä paskaakaan, vaikka muutkin saavat kärsiä.

Pois en lasta ajaisi, vastuu pitää kantaa loppuun asti - mitäs läksit. Vanhemmuuteen kuuluu paljon ylämäkiä, mutta lapsella pitää olla varmuus että äiti ei hylkäää. Huumelasten äitejä toki jotenkin ymmärrän jos eivät jaksa. On niin helpppo rakastaa menestyviä ja ihania lapsia, mutta kukaan lapsi ei kasva henkisesti terveeksi aikuiseksi ilman kapinointia. Lapsesi on vielä lapsi ja isoin työ lasten kanssa oman kokemukseni mukaan on juuri teini-iässä. Meillä vain yleisesti kuvitellaan, että työ olisi tehty kun lapsi menee kouluun.