Nyt apua! Mitä teen kamalan 17-vuotiaan kanssa?

Jos sä haluat yrittää tehdä jotain konkreettista, voin antaa pari ilmaista neuvoa. Kokeile ihmeessä mutta ole tosissasi jos niin teet.

1.Pelikone veks. Siitä, kuten muistakin tässä tulevista ohjeista tulee raivo, koska teidän suhde ei ole päässyt kokemaan sitä että joku asettaa rajat ja niissä pysytään JA samalla annetaan lämpöä ja osoitetaan että toinen hyväksytään sellaisena kuin tämä on.

Pelikoneen ym. tietokoneen ym. älylaitteet saa takas kun perheen yhteiset säännöt toteutuu ja onnistuu. Näistä perhekokous ja lista seinälle, kaikille tasaverroin hommia.

Seinälle myös yhteiset säännöt siitä että yöllä ei laiteta ruokaa ym. vaan nukutaan. Säännölliset perhekokoukset joissa ei huudeta ja joissa jokaisella on puheenvuoro niin että muut kuuntelevat ja aito vaikuttamisen mahdollisuus.

2. Järjestä kahdenkeskistä aikaa lapsesi kanssa. Ilman elektroniikkaa. Olet läsnä hänelle, varaat puoli tuntia, sitten tunnit. Jos hän haistattelee, mitä tekeekin, olet läsnä ja kuuntelet. Teet selväksi että olet siinä häntä varten ja hyväksyt hänet vaikka et hyväksyisi hänen huutoaan tms.

3. Kouluun tai töihin on mentävä. Kun olet harjoittanut yllä olevia asioita aktiivisesti, käyt nuoresi kanssa keskustelua siitä että joku suunnitelma on oltava. Jos nuori ei aio mennä kouluun eikä töihin, teet selväksi, laskette yhdessä mitä laskuja on ja mistä raha tulee ja miten niistä selviää. Voit ehdottaa että muuttaa omilleen ja käy siitä koulussa.

Keskeinen ongelma on myös se, että nuorella lienee masennusta, mielenpäällä asioita joista olisi hyvä päästä juttelemaan. Kriteerit varsinaiseen hoitoon pääsemiselle tuskin kuitenkaan ylittyvtät. Miettisin löytyyko suvusta/tuttavapiiristä jotakuta joka tulisi nuoren kanssa hyvin juttuun, joka tukisi nuorta ja voisi kuunnella tätä.

Tsemppiä, vilpittömästi. Tarvitset tähän myös nuoren isän tuen. Lunta tulee tupaan ja pahasti, sillä veikkaan hyvin vahvasti että tilillä on uhmaiän kierrosluvut jotka aiheuttavat kohtuullista tuhoa tuossa iässä ulos tullessaan. Mutta jos kestätte sen rintamana, pidätte yhteisistä oikeudenmukaisista säännöistä kiinni ja maltat luoda kuuntelevaa kontaktia nuoreen, voitte saada vielä toimivan suhteen vuosien sisällä aikaiseksi.

Älä odota nopeita tuloksia. Älä kiirehdi, ole luja mutta lempeä ja erityisesti oikeudenmukainen nuortasi kohtaan.

PS: näytä tämä viesti hänelle.

Vaan sillä että tajutaan että ok, on tehty pieleen. Sitten otetaan lusikka kauniiseen käteen ja ryhdytään korjaamaan asioita. Suurin osa lapsen eli murrosikäisen oireilusta tulee valitettavasti sieltä lähisuhteista, vuorovaikutussuhteista, suoraan ja välillisesti. Mutta jääkää kiinni jankkaamaan siihen että ei meillä, niin siinäpähän mietitte. Kuluu se aika niinkin ja tulee lapsesta täysi-ikäinen

Kirjoittajalla ei siis käsitystä edelleenkään siitä että myös läsnäolevien ja rakastavien lapsilla voi olla hyvinkin voimakkaat murrosiät ja kapinat.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:09"]

Hyvä perheellä tarkoitin:

kannustava, ymmärtävä, kuunteleva ja ennenkaikkea rakastava normaalit rajat asettava perhe. Tällä en viitannut sosioekonomiseen taustaan sen kummemmin.

[/quote]

Niinhän sä tarkoitit, mutta se ei pidä paikkaansa: jos nuo mainitsemasi asiat on kunnossa, on vuorovaikutussuhde lähtökohtaisesti kunnossa, ellei ole jotain muuta traumaa joka olisi tiedossa joka kehitykseen olisi vaikuttanut, ei ole mahdollista että lapsi  kasvaa vinkkeliin. Kasvatus ja läsnäolo on nimenomaan ne tekijät joilla nämä asiat ehkäistään, se hyvä perhe -puhe on juuri sitä että ei tunnisteta niitä omia toimintamalleja, ei nähdä ulkoa mitä on tehty.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:15"]

Vaan sillä että tajutaan että ok, on tehty pieleen. Sitten otetaan lusikka kauniiseen käteen ja ryhdytään korjaamaan asioita. Suurin osa lapsen eli murrosikäisen oireilusta tulee valitettavasti sieltä lähisuhteista, vuorovaikutussuhteista, suoraan ja välillisesti. Mutta jääkää kiinni jankkaamaan siihen että ei meillä, niin siinäpähän mietitte. Kuluu se aika niinkin ja tulee lapsesta täysi-ikäinen

Kirjoittajalla ei siis käsitystä edelleenkään siitä että myös läsnäolevien ja rakastavien lapsilla voi olla hyvinkin voimakkaat murrosiät ja kapinat.

[/quote]

Murrosikä ja kapina on eri asioita kuin tässä kuvattu. Mutta niin, ole sinä vapaasti se asiantuntija mun puolesta.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:15"]

Vaan sillä että tajutaan että ok, on tehty pieleen. Sitten otetaan lusikka kauniiseen käteen ja ryhdytään korjaamaan asioita. Suurin osa lapsen eli murrosikäisen oireilusta tulee valitettavasti sieltä lähisuhteista, vuorovaikutussuhteista, suoraan ja välillisesti. Mutta jääkää kiinni jankkaamaan siihen että ei meillä, niin siinäpähän mietitte. Kuluu se aika niinkin ja tulee lapsesta täysi-ikäinen

Kirjoittajalla ei siis käsitystä edelleenkään siitä että myös läsnäolevien ja rakastavien lapsilla voi olla hyvinkin voimakkaat murrosiät ja kapinat.

[/quote]

Murrosikä ja kapina on eri asioita kuin tässä kuvattu. Mutta niin, ole sinä vapaasti se asiantuntija mun puolesta.

Minun veljenpojallani oli samanlaista. Hän oli ylipainoinen, ruma ja lukihäiriöinen. Isä kuoli viinaan ja äiti sekosi. Uskoimme kaikki hänen olevan menetetty tapaus. Kaiken muutti eräs Tiina. Tiinalla ei itselläänkään ollut helppoa. Äidillä oli uusi perhe ja uudet lapset. Tiina oli liikaa. Nämä kaksi hyväksyivät toisensa ja alkoivat seurustella ja Tiina sai pojan muuttamaan tapansa. He ovat nyt asuneet yhdessä jo kauan. Tiina opiskelee ja poika on varastomies. Pojallasi ei ole tyttöystävää ja hän tuntee itsensä huonommaksi. Se purkautuu kotona. Puhu varovasti poikasi kanssa asiasta, pyydä häntä kertomaan kaiken, mikä painaa. Ehkä hänkin tapaa jonkin "Tiinan".

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:15"]

Vaan sillä että tajutaan että ok, on tehty pieleen. Sitten otetaan lusikka kauniiseen käteen ja ryhdytään korjaamaan asioita. Suurin osa lapsen eli murrosikäisen oireilusta tulee valitettavasti sieltä lähisuhteista, vuorovaikutussuhteista, suoraan ja välillisesti. Mutta jääkää kiinni jankkaamaan siihen että ei meillä, niin siinäpähän mietitte. Kuluu se aika niinkin ja tulee lapsesta täysi-ikäinen

Kirjoittajalla ei siis käsitystä edelleenkään siitä että myös läsnäolevien ja rakastavien lapsilla voi olla hyvinkin voimakkaat murrosiät ja kapinat.

[/quote]

Murrosikä ja kapina on eri asioita kuin tässä kuvattu. Mutta niin, ole sinä vapaasti se asiantuntija mun puolesta.

[/quote]

kyllä minä tässä enemmän asiantuntija taidan olla. Aloitin tuolla kirjoituksella Tyttärestämme. Hän murentui kun koulukaveri teki itsemurhan 13 vuotiaana. 

Pystyykö pojan kanssa juttelemaan järkevästi???? Onneksi ei oo tuollaisia murheita. Itsellä 18 v abipoika. Saa asua kotona vaikka koko opiskelujen ajan . Ei oo ikinä haistatellut ja kerran olen kuullut sanovan ruman sanan. 

Rakkaus ja rajat ei kyllä aina ihan riitä. Mun parikymppinen veli on aivan järkyttävä kultalusikka perseessä oleva öykkäri, mutta musta tuli ihan normaali. Veli asuu kotona ja käy amista jotain tuhannetta vuotta kun ei herra ihan joka päivä suvaitse saapua kouluun. Kulkee ihan mihin aikoihin haluaa ja mölyää vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu. Ei ole enää tervetullut mun kotiin kylään, koska varastaa kaapeista kaiken mikä irtoaa ja sotkee kuin pieni porsas.

Ryyppää ja rellestää arkena, välillä on ihan ok kiva poika, mutta useimmiten huutaa ja raivoaa. Meidän vanhemmille harvoin juttelee muuten kuin raivoamalla. Kaikki on perseestä ja paskaa. Äiti ja isä on molemmat kauheita tossukoita, antaa periksi kaikessa vaikka aina sanoo, että nyt saa riittää. Käytöstapoja jos joskus olikin, niin enää ei.

Paras oli kun alkoi syyttelemään, että äiti ryyppää yöllä salaa (äiti on absolutisti) ja isäkin pyöri kotona kännissä kun oltiin lapsia (joskus kerran vuodessa isä kävi jossain saunaillassa ja saattoi olla pienessä hiprakassa). Aina jos velikullalle yritetään puhua jostain se vetää jotain vuosikymmenen takaisia juttuja siltä ajalta kun olin itse teini. Elin omat teinivuodet ja ison osan lapsuudestani ihan omista asioistani huolehtien, koska vanhempien keskittyminen on kohdistunut pikkuveljeen. Oli vähän ressukka, oppimisvaikeutta ja sitten oli vaikeutta muuten vaan. Meni kyllä ihan harakoille koko homma, kasvoi meinaan veljestä melkoinen kusipää.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:22"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:19"]Siis pitäisikö hänen olla käymättä pesulla ja lämmittämättä ruokaa mikrossa? Ymmärrän, että teillä on siellä sukset ristissä, mutta kyllähän nuoren pitää saada normaalin elämän ääniä pitää, jos kerran annatte alaikäisen (vielä) asua kotona.
[/quote]

Pitääkö nämä normaalit aktiviteetit suorittaa klo 03? Sen kummemmin edes yrittämättä olla hiljaksiin. Eläisi samassa rytmissä kuin muukin perhe, edes suunnilleen. Mutta kun herätään yöunilta klo 17...
Ap
[/quote]
Valitettavasti et voi heittää ulos ennen kuin on 18, mutta voit käskeä etsimään oman asunnon ja menemään sinne viimeistään kun täyttää sen 18. Siihen asti potkit sen ylös siihen aikaan kun muutkin herää. Huudatat imuria sen oven takana ja rymyät ja koputat siihen oveen ja käsket ylös vähän väliä. Tuskin se jaksaa vaan maata jos ei pysty nukkumaa. Sä mahdollistat tämän käytöksen nyt.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:20"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:15"]

Vaan sillä että tajutaan että ok, on tehty pieleen. Sitten otetaan lusikka kauniiseen käteen ja ryhdytään korjaamaan asioita. Suurin osa lapsen eli murrosikäisen oireilusta tulee valitettavasti sieltä lähisuhteista, vuorovaikutussuhteista, suoraan ja välillisesti. Mutta jääkää kiinni jankkaamaan siihen että ei meillä, niin siinäpähän mietitte. Kuluu se aika niinkin ja tulee lapsesta täysi-ikäinen

Kirjoittajalla ei siis käsitystä edelleenkään siitä että myös läsnäolevien ja rakastavien lapsilla voi olla hyvinkin voimakkaat murrosiät ja kapinat.

[/quote]

Murrosikä ja kapina on eri asioita kuin tässä kuvattu. Mutta niin, ole sinä vapaasti se asiantuntija mun puolesta.

[/quote]

kyllä minä tässä enemmän asiantuntija taidan olla. Aloitin tuolla kirjoituksella Tyttärestämme. Hän murentui kun koulukaveri teki itsemurhan 13 vuotiaana. 
[/quote]
Kyllähän siinä on jotain muutakin täytynyt olla. Ei kukaan tuollaisesta yhdestä asiasta murene. Sehän on vain elämää. Ette vain itse huomaa kuinka teidän perheessä on vuorovaikutussuhteen vinksallaan. Ette osanneet rakastaa välittää ja näyttää että lapsi on tärkeä vaan suositte muita lapsia yhden kustannuksella.Ei rajoja asettavassa hyvässä peheessä nuori tyttö muuten käyttäydy miten sattuu.

Minä veikkaisin että tässä on kyseessä sekä teini-iän angsti että mielenterveyden ongelmat, esim. masennus. Yritä ap saada vielä apua terveydenhuollon kautta? Olen nähnyt läheltä. Masennus ilmenee niin erilaisina muotoina, tämä vaikuttaa minusta selkeästi siltä. Pojan on itse vaikea hakea apua kun ei varmasti itsekään tajua mistä on kyse. Tuettu omaan asuntoon muutto kuulostaa minusta järkevältä heti kun hänestä tulee täysi-ikäinen, mutta jos mieli sairastaa, niin siihen tarvitaan apua. Tiedän myös että avun saaminen voi olla hankalaa, mutta yritä vielä muutamia reittejä. Sinun tarvitsee vain löytää oikea henkilö, joka huomaa tilanteen, osaa tehdä diagnoosin ja auttaa teitä eteenpäin. Hoito on hyvää, kun vain pääsee siitä ensimmäisestä "stepistä" eteenpäin. Oikein kovasti toivon että saatte kipeästi tarvitsemanne avun! Vaikutat hyvältä äidiltä.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:36"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:52"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:42"]Musta kuulostaa siltä että sinä, ap, et ole ollut lapseesi tyytyväinen kun hänellä alkoi mennä huonosti. Ja lapsi on huomannut, että vaikeina aikoina häntä ei tueta. Hän on yksin, eikä millään ole mitään väliä. Lapset ovat yksilöitä siinä missä aikuisetkin. Vaikka kolme nuorempaa osivatkin "hyviä", se ei tee siitä vanhimmastakaan "huonoa". Hän on vain erilainen, ja sinä et häntä osaa käsitellä. Ehkä tämä lapsi olisikin tarvinnut tukea ja rakkautta sekä rajoja vielä enemmän. En usko että olet tehnyt kaikkesi. Kokeile lempeyttä, opi hyväksymään lapsesi.  Voit toki keskustella lapsesi kanssa. Kerrot, että teidän kodissanne on ehdoton hiljaisuus kello 23-06. Omat jäljet siivotaan yhteisistä tiloista, oma huone on jokaisen omalla vastuulla. Jos nämä säännöt eivät kelpaa, voi nuori alkaa etsiä omaa kotia jossa on omat säännöt. Ja tarvittaessa sinä autat ja tuet häntä. Puhu lapsellesi, kerro että rakastat. Ymmärrän, että lapsesi tekemättömyys ärsyttää sinua. Yritä silti hyväksyä lapsesi sellaisena kuin hän on. Asiat voisivat olla huonomminkin, ja hän on sinun lapsesi.  Sinä ap vaikutat siltä että olet saanut lapsesi liian varhoin. Et ole ehkä saanut kerättyä riittävän laajaa elämänkokemusta että pystyisit hyväksymään erilaisuuden ihmisissä. Kaikista ei ole päivätyöhön, perinteiseen opiskeluun tai muihin "pakollisiin" asioihin. Toivon, että lapsesi löytää paikkansa ja sinä opit hyväksymään hänet.  Et sitäpaitsi voi tietää näistä nuoremmista "hyvistä" lapsistasi mitä heille tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkäpä he ovat yhtä huonoja kuin vanhin lapsesi. Et voi vielä tietää. [/quote] En koe että nuoremmat lapset olisivat mitenkään sen parempia tai esikoinen olisi huono. Olen pahoillani että tekstistäni sai sen kuvan. Esikoinen vain on erittäin temperamenttinen ja hänellä on ongelmia käytöksensä takia, muilla ei ole. Enkä tiedä onko se sitten minun vikani vai ei ja onko se edes tässä asiassa oleellista. Ja aivan yhtä paljon rakastan, ellen enemmänkin, tuota esikoista kuin muitakin, hän vaan särkee mun sydämen kerta toisensa jälkeen. Itseasiassa hyväksyn hyvinkin paljon erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä. Alisuoriutumista en hyväksy, jos lapsella olisi mahdollisuudet hankkia ammatti alalla jonne halusi, ja jonne moni muu joka olisi halunnut ei päässyt, miksi pilata mahdollisuutensa laiskuuttaan? Opettajatkin ovat järjestään kehuneet lapsen/nuoren älyä yms. Jos on resurssit kunnossa hommata ammatti ja elättää itsensä (vaikka muullakin tavalla kuin perinteisellä päivätyöllä mutta jotenkin) niin miksi tuhlata ne makaamalla kotona kun ei aamuisin huvittaisi nousta? Jos olisi joku syy/se diagnoosi; keskittymisvaikeus, masennus, whatever, niin ymmärtäisin varmaan paremmin. Mutta mun mielestä sossupummiksi ja työttömäksi lorvailijaksi tahallaan alkamista ei edes tarvitse yrittää ymmärtää eikä katsella omassa kodissaan.

[/quote]

Tämä nyt on jälkiviisautta, mutta minusta teidän olisi pitänyt ilmoittaa nuorelle heti hänen jätettyään koulun kesken, että "ensi viikolla muutat täältä pois". - Muuten tämä ketju on ollut järkyttävää syyllistämistä! Ei se sinun vikasi ole, että poika on tollo. Koeta kestää ja tosiaan heittäkää se heti ulos, kun täyttää sen 18. Pitäkää sille tiedotustilaisuus asiasta ja tehkää siinä selväksi, mitkä on faktat ja kertokaa, että kyllä tässä yhteiskunnassa pitää tehdä töitä elämisensä eteen. Ja ennen kaikkea: ÄLÄ USKO KETJUN VITTUILIJOITA! Sinussa ei ole mitään vikaa! Pojassa on etkä sinä ole siihen mitenkään syypää!

[/quote]

Ei kyse ole siitä kenessä on vika vaan siitä kuka on vanhempi - ISÄ, ÄITI. Kyse on 17 v. lapsesta, jonka siivet ei kanna. Nyt kaikki peliin sen selvittämiseksi, että miksi lapsi ei viihtynyt koulussa, miksi elämä meni sivuraiteelle. Haloo, missä vanhemmuus - sitä tässä nyt tarvitaan, vastuunkantoa, huolenpitoa ja sen osoitusta. Eri asia jos lapsi olisi reilusti yli 20 v. Kaikkien lasten kanssa on ongelmansa, mutta läheskään kaikki vanhemmat eivät edes tajua lastensa huonovointisuutta eivätkä monet lapset valitettavasti edes näytä sitä - tämä lapsi sentään näyttää. Hakekaa ammattiapua jos omat resurssit eivät riitä, mutta nyt on korkea aika osoittaa tälle lapselle, että välitätte. Ap, kyse on sinun lapsestasi, melkein aikuisesta. Loppumetreillä ei kkannata heittää kasvattajana lusikkkaa nurkkaan vaan vielä kerran taisteet ttämän lapsen hyvinvoinnin puolesta ja otat selvää, mikä meni pieleen opinnoissa (tai yksityiselämässä) kun piti alkaa käyttäytymään huonosti. Jokinhan siellä meni pieleen. 

Tuohan on näitä tapauksia, kun teini jää hunningolle, kun aletaan uutta pikkulapsivaihetta elää. Näistähän on ollut lehdissä. Vanhemmat työntävät sitten teinin pois uuden perheen tiektä lastenkotiin, kun teini reagoi .

Tuohan on näitä tapauksia, kun teini jää hunningolle, kun aletaan uutta pikkulapsivaihetta elää. Näistähän on ollut lehdissä. Vanhemmat työntävät sitten teinin pois uuden perheen tiektä lastenkotiin, kun teini reagoi .

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:22"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:19"]Siis pitäisikö hänen olla käymättä pesulla ja lämmittämättä ruokaa mikrossa? Ymmärrän, että teillä on siellä sukset ristissä, mutta kyllähän nuoren pitää saada normaalin elämän ääniä pitää, jos kerran annatte alaikäisen (vielä) asua kotona. [/quote] Pitääkö nämä normaalit aktiviteetit suorittaa klo 03? Sen kummemmin edes yrittämättä olla hiljaksiin. Eläisi samassa rytmissä kuin muukin perhe, edes suunnilleen. Mutta kun herätään yöunilta klo 17... Ap

[/quote]Et maininnut, että hän tekee näitä yöllä.

[/quote] "Valvoo ja mekastaa"... Kyllähän siitä saa käsityksen että öisin touhuaa...

Perheterapiaan?

Soita lastensuojeluun ja tee ilmoituksia lisää. Pyydä vaikka että sukulaiset ja ystävät tekevät myös. Ja koulusta. Kyllä niiltä apuja sitten lopulta saa..

Suurimalla osalla on jonkilaisia ongelmia nuortensa kanssa jossain vaiheessa ja on myös vanhempia jotka eivät kerro perheen sisäisistä asioistaan kuten nuorten ongelmista muille, tämän vuoksi jotkut kuvittelee että on niitä täydellisesti aina käyttäytyviä lapsia muilla. keskusteluyhteys olisi aina pidettävä vaikka olis miten sukset ristissä . itselläni on ollut sellainenkin vaihe nuoren kanssa että kun keskustelminen oli aivan mahdotonta kirjoiteltiin kirjeitä ja siitä oli apua , puhevälit on ollu aina vaikka hyvinkin vaikeita aikoja on nuoren kanssa käyty läpi . Nyt kun on juteltu menneistä niin hän on ymmärtänyt ja pystyy asennoitumaan eri näkökantilta edesmenneisiin tilanteisiin. Kannustaminen ja tsemppaaminen on tärkeää , niinä vaikeinakin aikoina. 

Sitä lasta ei tueta ja huomioida tarpeeksi, kun eletään niiden pikkulasten ehdoilla. Siitä johtuu paha oli.