Lue keskustelun säännöt.
Nyt apua! Mitä teen kamalan 17-vuotiaan kanssa?
10.03.2015 |
Käytöksensä vuoksi erotettiin määräajaksi ammattikoulusta (tuskin on menossa takaisin), makaa päivät, valvoo ja mekastaa (siis kulkee ympäri taloa, mikrottaa, käy pesulla yms tuottaa ääntä, ei nyt huudata musiikkia tai mölise itse), ei tee MITÄÄN, huoneensa on kuin kaatopaikka yms yms. Huutaa ja haistattelee muulle perheelle. Rahaa olisi kyllä aina vailla.
Voinko mä ns. heittää tuon pihalle? Hänellä on rahaa jolla voisi takuuvuokrat ja vuokraa muutenkin maksella ja sit kun loppuvat niin menköön töihin (olis jo täysikäinenkin, täyttää tänä vuonna 18). Miten etenen? Mitä ne tuetun asumisen yksiköt nuorille on?
Alkaa olla oma ja muun perheen jaksaminen kortilla kun yksi terrorisoi kaikkia muita, itse olen hoitovapaalla 2 pienen kanssa kotona.
(Ja kyllä, tajuan olevani huono äiti ja totaalisen epäonnistunut kasvatuksessa kun tuollaisen hirviön olen luonut. Kaikkeni olen tehnyt, jopa lastensuojeluilmoituksen omasta lapsestani/itsestäni mutta apua ei sieltäkään saatu. Kaipaan vain käytännön neuvoja siitä voinko törkätä tuon maailmalle omaan asuntoon oppimaan miten ollaan ihmisiksi)
Kommentit (155)
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:18"]Niin ja itseasiassahan kyselin niitä käytännön neuvoja?! En kasvatusohjeita ja syyllistämistä.
Voinko vaan vuokrata yksiön ja laittaa 17v nuoren asumaan sinne? Onko siihen joku este?
[/quote]
Et voi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso lasta 2 vuotta muuten katsot koko iän
Meillä tytär oli 13 vuotiaasta asti ns. Ongelmanuori. Oli mm sairaala- ym jaksoja, itsetuhoista käytöstä ja masennusta johtuen ystävän itsemurhasta. Rakastimme silti ja jaksoimme ihan hänen takiaan. Tsemppasimme ja tuimme hänen voidessa pahoin. Ja, meilläkin n vuoden nuorempi oli ns esimerkkilapsi. Luotimme että kaikki järjestyy, emme jättäneet yksin. Kun 18 täytti hän rauhoittui. Ja myöhemmin muutti omaan pikku kotiin. Ja, joka päivä sanoo että ihanat äiti ja isä kun jaksoitte. Nyt menee opiskelut jne kivasti ja muutenkin on sinut itsensä kanssa. Usko vain, kaikki järjestyy, kun jaksaa rakastaa. Toki eri asia jos esim väkivaltaisuutta tms.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:42"]Musta kuulostaa siltä että sinä, ap, et ole ollut lapseesi tyytyväinen kun hänellä alkoi mennä huonosti. Ja lapsi on huomannut, että vaikeina aikoina häntä ei tueta. Hän on yksin, eikä millään ole mitään väliä.
Lapset ovat yksilöitä siinä missä aikuisetkin. Vaikka kolme nuorempaa osivatkin "hyviä", se ei tee siitä vanhimmastakaan "huonoa". Hän on vain erilainen, ja sinä et häntä osaa käsitellä. Ehkä tämä lapsi olisikin tarvinnut tukea ja rakkautta sekä rajoja vielä enemmän. En usko että olet tehnyt kaikkesi. Kokeile lempeyttä, opi hyväksymään lapsesi.
Voit toki keskustella lapsesi kanssa. Kerrot, että teidän kodissanne on ehdoton hiljaisuus kello 23-06. Omat jäljet siivotaan yhteisistä tiloista, oma huone on jokaisen omalla vastuulla. Jos nämä säännöt eivät kelpaa, voi nuori alkaa etsiä omaa kotia jossa on omat säännöt. Ja tarvittaessa sinä autat ja tuet häntä.
Puhu lapsellesi, kerro että rakastat. Ymmärrän, että lapsesi tekemättömyys ärsyttää sinua. Yritä silti hyväksyä lapsesi sellaisena kuin hän on. Asiat voisivat olla huonomminkin, ja hän on sinun lapsesi.
Sinä ap vaikutat siltä että olet saanut lapsesi liian varhoin. Et ole ehkä saanut kerättyä riittävän laajaa elämänkokemusta että pystyisit hyväksymään erilaisuuden ihmisissä. Kaikista ei ole päivätyöhön, perinteiseen opiskeluun tai muihin "pakollisiin" asioihin. Toivon, että lapsesi löytää paikkansa ja sinä opit hyväksymään hänet.
Et sitäpaitsi voi tietää näistä nuoremmista "hyvistä" lapsistasi mitä heille tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkäpä he ovat yhtä huonoja kuin vanhin lapsesi. Et voi vielä tietää.
[/quote]
En koe että nuoremmat lapset olisivat mitenkään sen parempia tai esikoinen olisi huono. Olen pahoillani että tekstistäni sai sen kuvan. Esikoinen vain on erittäin temperamenttinen ja hänellä on ongelmia käytöksensä takia, muilla ei ole. Enkä tiedä onko se sitten minun vikani vai ei ja onko se edes tässä asiassa oleellista. Ja aivan yhtä paljon rakastan, ellen enemmänkin, tuota esikoista kuin muitakin, hän vaan särkee mun sydämen kerta toisensa jälkeen.
Itseasiassa hyväksyn hyvinkin paljon erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä. Alisuoriutumista en hyväksy, jos lapsella olisi mahdollisuudet hankkia ammatti alalla jonne halusi, ja jonne moni muu joka olisi halunnut ei päässyt, miksi pilata mahdollisuutensa laiskuuttaan? Opettajatkin ovat järjestään kehuneet lapsen/nuoren älyä yms.
Jos on resurssit kunnossa hommata ammatti ja elättää itsensä (vaikka muullakin tavalla kuin perinteisellä päivätyöllä mutta jotenkin) niin miksi tuhlata ne makaamalla kotona kun ei aamuisin huvittaisi nousta?
Jos olisi joku syy/se diagnoosi; keskittymisvaikeus, masennus, whatever, niin ymmärtäisin varmaan paremmin. Mutta mun mielestä sossupummiksi ja työttömäksi lorvailijaksi tahallaan alkamista ei edes tarvitse yrittää ymmärtää eikä katsella omassa kodissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:56"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:53"]Mun isoveljen kanssa oli sama juttu. Jätti lukion kesken kun oli lukiossa kakkosella ja pelasi kaiket päivät. Äiti kesti tätä n. 2 vuotta. Veljeni huusi (jutteli online-pelikavereiden kanssa) yöt, heräsi varmaan kans joskus 17 aikaan, ei syönyt muuta kuin eineksiä esim. nuudeleita.. Välillä kuivina kun ei jaksanut valmistaa. Itse olen 5 vuotta nuorempi ja siskoni 7 vuotta nuorempi. Siirryin tuolloin ylä-asteelle ja keskiarvoni tipahti 9,3 --> 7,2 kun en saanut nukuttua. Isä ei oikeen osannut käsitellä tilannetta muutakuin tukemalla äitiä, isän äiti ja isä, isovanempani kuolivat muutama kuukausi sen jälkeen kun veljeni jätti lukion kesken. Äitini mitta täyttyi kun veljeni ei mennyt edes töihin jonka äiti oli hänelle järestänyt. Se meni niin että vanhempani etsivät kämpän, siirsivät veljeni kamat sinne (paitsi tietokoneen) ja sanoivat etteivät katsele tuollaista enää. Veljeni muutti, ja heti kun sai tuet jne. vanhempani lakkasivat maksamasta vuokraa. Meille sai tulla kylään milloin vain, muttei asumaan. Veljeni otti itseään niskasta kiinni, kävi lukion loppuun, meni töihin (varmaan aluksi vain että saisi rahaa tietokoneeseen) ja asustelee onnellisena kämpässään. Joskus ei auta muu kuin vain heittää "lapsi" ulos ja antaa hänen kokeilla omia siipiään. Yleensä pakon edessä ryhdistäydytään. Itse en ymmärrä miksi jotkut haluavat asua vanhempiensa nurkissa n. 25 vuotiaiksi, itse muutin pois heti kuin pystyin :D [/quote] Kuulostaa niin tutulta! Kuivia nuudeleita myöten! :D Ap
[/quote]
Peliriippuvainen?
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:43"]Ymmärrän tuskasi. Meillä myös samanikäusen kanssa pulmia , vaikkei ihan samanlaisia. Ja kaikkeni olen tehnyt, että lapsilla olisi asiat hyvin, heidän etu mennyt aina edelle. Jatkuvasti kuulee miten hienosti muiden nuorilla menee, niin kyllä vähän katkeroituu, pakko myöntää. Yksikin kaveri lähti ja jätti lapset pitkäksi aikaa ja oli vaikka mitä..silti nää nuoret pärjää nyt hienosti.Alkaa se, mihin olen uskonut, horjua ja pahasti.
[/quote]
Meillä kans samaa. Ollaan parhaamme tehneet ja muut aina kehuneet meidän hyvinkasvatettuja mutkattomia lapsia mutta niin vaan on yksi meilläkin sitten kieroon kasvanut.
Monia tuttuja joka itse eläneet kuin siat pellossa ja menneet ja tulleet ihan miten lystänneet lapsista välittämättä. Ihan kauheaa elämää suoraan sanottuna eläneet. Niin mutta heidän lukuisat lapsensa on ns kunnon kansalaisia ja pärjäävät eivätkä ole ongelmissa
Olisi varmaan itsekin pitänyt tehdä niin, niin olisi nyt elämässä pärjäävät nuoret aikuiset eikä tätä jokapäiväistä vuoren kokoista huolta.
Joskus minulle joku sanonut että antaa nuorten tehdä omat virheensä ei ne enää vanhemmille kuulu kun ovat täydi-ikäisiä. Helppi sanoa kun jollakin on normaalit lapset.
Kuka vanhempi pystyy kovettamaan sydämensä niin ettei oman lapsen huolet ja katastrofit hetkauta? Se on vastoin vanhemman luontoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:54"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:56"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:53"]Mun isoveljen kanssa oli sama juttu. Jätti lukion kesken kun oli lukiossa kakkosella ja pelasi kaiket päivät. Äiti kesti tätä n. 2 vuotta. Veljeni huusi (jutteli online-pelikavereiden kanssa) yöt, heräsi varmaan kans joskus 17 aikaan, ei syönyt muuta kuin eineksiä esim. nuudeleita.. Välillä kuivina kun ei jaksanut valmistaa. Itse olen 5 vuotta nuorempi ja siskoni 7 vuotta nuorempi. Siirryin tuolloin ylä-asteelle ja keskiarvoni tipahti 9,3 --> 7,2 kun en saanut nukuttua. Isä ei oikeen osannut käsitellä tilannetta muutakuin tukemalla äitiä, isän äiti ja isä, isovanempani kuolivat muutama kuukausi sen jälkeen kun veljeni jätti lukion kesken. Äitini mitta täyttyi kun veljeni ei mennyt edes töihin jonka äiti oli hänelle järestänyt. Se meni niin että vanhempani etsivät kämpän, siirsivät veljeni kamat sinne (paitsi tietokoneen) ja sanoivat etteivät katsele tuollaista enää. Veljeni muutti, ja heti kun sai tuet jne. vanhempani lakkasivat maksamasta vuokraa. Meille sai tulla kylään milloin vain, muttei asumaan. Veljeni otti itseään niskasta kiinni, kävi lukion loppuun, meni töihin (varmaan aluksi vain että saisi rahaa tietokoneeseen) ja asustelee onnellisena kämpässään. Joskus ei auta muu kuin vain heittää "lapsi" ulos ja antaa hänen kokeilla omia siipiään. Yleensä pakon edessä ryhdistäydytään. Itse en ymmärrä miksi jotkut haluavat asua vanhempiensa nurkissa n. 25 vuotiaiksi, itse muutin pois heti kuin pystyin :D [/quote] Kuulostaa niin tutulta! Kuivia nuudeleita myöten! :D Ap
[/quote]
Peliriippuvainen?
[/quote]
Ei taida olla, jonkun verran pelaakin mutta tuskin riippuvainen.
Ja sen verran tarvii kehua että on harrastanut samaa urheilulajia esikoululaisesta asti ja harkoissa ja peleissä kyllä käy monena iltana viikossa. Ettei ihan vain makaa kotona.
Ja kavereita on, viikonloppuisin on kaupungilla/kavereiden luona niin kuin "normaalitkin" nuoret.
Sinua on varmaan mahdoton mielyttää. Sopisi hyvin narsismin kuvaan. En tietysti halua lyödä asiaa lukkoon tai mitään sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:42"]Musta kuulostaa siltä että sinä, ap, et ole ollut lapseesi tyytyväinen kun hänellä alkoi mennä huonosti. Ja lapsi on huomannut, että vaikeina aikoina häntä ei tueta. Hän on yksin, eikä millään ole mitään väliä. Lapset ovat yksilöitä siinä missä aikuisetkin. Vaikka kolme nuorempaa osivatkin "hyviä", se ei tee siitä vanhimmastakaan "huonoa". Hän on vain erilainen, ja sinä et häntä osaa käsitellä. Ehkä tämä lapsi olisikin tarvinnut tukea ja rakkautta sekä rajoja vielä enemmän. En usko että olet tehnyt kaikkesi. Kokeile lempeyttä, opi hyväksymään lapsesi. Voit toki keskustella lapsesi kanssa. Kerrot, että teidän kodissanne on ehdoton hiljaisuus kello 23-06. Omat jäljet siivotaan yhteisistä tiloista, oma huone on jokaisen omalla vastuulla. Jos nämä säännöt eivät kelpaa, voi nuori alkaa etsiä omaa kotia jossa on omat säännöt. Ja tarvittaessa sinä autat ja tuet häntä. Puhu lapsellesi, kerro että rakastat. Ymmärrän, että lapsesi tekemättömyys ärsyttää sinua. Yritä silti hyväksyä lapsesi sellaisena kuin hän on. Asiat voisivat olla huonomminkin, ja hän on sinun lapsesi. Sinä ap vaikutat siltä että olet saanut lapsesi liian varhoin. Et ole ehkä saanut kerättyä riittävän laajaa elämänkokemusta että pystyisit hyväksymään erilaisuuden ihmisissä. Kaikista ei ole päivätyöhön, perinteiseen opiskeluun tai muihin "pakollisiin" asioihin. Toivon, että lapsesi löytää paikkansa ja sinä opit hyväksymään hänet. Et sitäpaitsi voi tietää näistä nuoremmista "hyvistä" lapsistasi mitä heille tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkäpä he ovat yhtä huonoja kuin vanhin lapsesi. Et voi vielä tietää. [/quote] En koe että nuoremmat lapset olisivat mitenkään sen parempia tai esikoinen olisi huono. Olen pahoillani että tekstistäni sai sen kuvan. Esikoinen vain on erittäin temperamenttinen ja hänellä on ongelmia käytöksensä takia, muilla ei ole. Enkä tiedä onko se sitten minun vikani vai ei ja onko se edes tässä asiassa oleellista. Ja aivan yhtä paljon rakastan, ellen enemmänkin, tuota esikoista kuin muitakin, hän vaan särkee mun sydämen kerta toisensa jälkeen. Itseasiassa hyväksyn hyvinkin paljon erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä. Alisuoriutumista en hyväksy, jos lapsella olisi mahdollisuudet hankkia ammatti alalla jonne halusi, ja jonne moni muu joka olisi halunnut ei päässyt, miksi pilata mahdollisuutensa laiskuuttaan? Opettajatkin ovat järjestään kehuneet lapsen/nuoren älyä yms. Jos on resurssit kunnossa hommata ammatti ja elättää itsensä (vaikka muullakin tavalla kuin perinteisellä päivätyöllä mutta jotenkin) niin miksi tuhlata ne makaamalla kotona kun ei aamuisin huvittaisi nousta? Jos olisi joku syy/se diagnoosi; keskittymisvaikeus, masennus, whatever, niin ymmärtäisin varmaan paremmin. Mutta mun mielestä sossupummiksi ja työttömäksi lorvailijaksi tahallaan alkamista ei edes tarvitse yrittää ymmärtää eikä katsella omassa kodissaan.
[/quote]
Kamalako sitten on parempi nimitys lapsestasi? Vaikka lapsesi olisi kuinka älykäs, hänellä olisi potentiaalia jne. et voi olettaa hänen haluavan samoja asioita kuin sinä. Ei ihme että lapsesi voi huonosti, sillä sinä et hyväksy häntä etkä hänen valintojaan. Kyse ei välttämättä ole laiskuudesta, vaan erilaisesta arvomaailmasta. Sinä odotat lapseltasi jotain mitä hän ei halua.
Kuten sanoin jo aiemmin, ainoa mitä voit tehdä enää tässä pisteessä on: 1. tehdä säännöt selkeäksi, ja jos ne eivät sovi niin 2. autat lastasi etsimään oman kodin
ja viimeisimpänä 3. opettelet hyväksymään lapsesi ja hänen valintansa. Muuten sinulla tulee olemaan todella ikävä ja stressaantunut loppuelämä.
Niin, ja en usko että rakastat esikoistasi eniten. SInulla on vain suurimmat odotukset hänelle. Ja sinun osasi äitinä on kaikista oleellisin lapsellesi ja hänen tulevaisuudelleen, en itseasiassa enää usko edes sinun olevan äiti vaan joku onneton provo. Tai jos kaltaisiasi vanhempia on olemassa niin todellakin toivon että suomessa lastensuojelu osaa toimia ajoissa ja ottaa lapset kyvyttömältä vanhemmalta pois. SItä sinä tosiaan olet. Et jumalauta pidä omaa osaasi lapsen elämässä oleellisena, mitä ihmettä????
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:42"]Musta kuulostaa siltä että sinä, ap, et ole ollut lapseesi tyytyväinen kun hänellä alkoi mennä huonosti. Ja lapsi on huomannut, että vaikeina aikoina häntä ei tueta. Hän on yksin, eikä millään ole mitään väliä. Lapset ovat yksilöitä siinä missä aikuisetkin. Vaikka kolme nuorempaa osivatkin "hyviä", se ei tee siitä vanhimmastakaan "huonoa". Hän on vain erilainen, ja sinä et häntä osaa käsitellä. Ehkä tämä lapsi olisikin tarvinnut tukea ja rakkautta sekä rajoja vielä enemmän. En usko että olet tehnyt kaikkesi. Kokeile lempeyttä, opi hyväksymään lapsesi. Voit toki keskustella lapsesi kanssa. Kerrot, että teidän kodissanne on ehdoton hiljaisuus kello 23-06. Omat jäljet siivotaan yhteisistä tiloista, oma huone on jokaisen omalla vastuulla. Jos nämä säännöt eivät kelpaa, voi nuori alkaa etsiä omaa kotia jossa on omat säännöt. Ja tarvittaessa sinä autat ja tuet häntä. Puhu lapsellesi, kerro että rakastat. Ymmärrän, että lapsesi tekemättömyys ärsyttää sinua. Yritä silti hyväksyä lapsesi sellaisena kuin hän on. Asiat voisivat olla huonomminkin, ja hän on sinun lapsesi. Sinä ap vaikutat siltä että olet saanut lapsesi liian varhoin. Et ole ehkä saanut kerättyä riittävän laajaa elämänkokemusta että pystyisit hyväksymään erilaisuuden ihmisissä. Kaikista ei ole päivätyöhön, perinteiseen opiskeluun tai muihin "pakollisiin" asioihin. Toivon, että lapsesi löytää paikkansa ja sinä opit hyväksymään hänet. Et sitäpaitsi voi tietää näistä nuoremmista "hyvistä" lapsistasi mitä heille tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkäpä he ovat yhtä huonoja kuin vanhin lapsesi. Et voi vielä tietää. [/quote] En koe että nuoremmat lapset olisivat mitenkään sen parempia tai esikoinen olisi huono. Olen pahoillani että tekstistäni sai sen kuvan. Esikoinen vain on erittäin temperamenttinen ja hänellä on ongelmia käytöksensä takia, muilla ei ole. Enkä tiedä onko se sitten minun vikani vai ei ja onko se edes tässä asiassa oleellista. Ja aivan yhtä paljon rakastan, ellen enemmänkin, tuota esikoista kuin muitakin, hän vaan särkee mun sydämen kerta toisensa jälkeen. Itseasiassa hyväksyn hyvinkin paljon erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä. Alisuoriutumista en hyväksy, jos lapsella olisi mahdollisuudet hankkia ammatti alalla jonne halusi, ja jonne moni muu joka olisi halunnut ei päässyt, miksi pilata mahdollisuutensa laiskuuttaan? Opettajatkin ovat järjestään kehuneet lapsen/nuoren älyä yms. Jos on resurssit kunnossa hommata ammatti ja elättää itsensä (vaikka muullakin tavalla kuin perinteisellä päivätyöllä mutta jotenkin) niin miksi tuhlata ne makaamalla kotona kun ei aamuisin huvittaisi nousta? Jos olisi joku syy/se diagnoosi; keskittymisvaikeus, masennus, whatever, niin ymmärtäisin varmaan paremmin. Mutta mun mielestä sossupummiksi ja työttömäksi lorvailijaksi tahallaan alkamista ei edes tarvitse yrittää ymmärtää eikä katsella omassa kodissaan.
[/quote]
Mistä sinä tiedät että kyse on laiskuudesta?? Nuorilla voi olla kriisejä. Syyt pitää selvittää eikä vain vaatia nuorta olemaan 'kunnolla'.On se kumma ettet ole onnistunut rakentamaan sen vertaa luottamusta äiti-lapsi-suhteeseenne että hän kertoisi syynsä. Vai etkö vain halua kertoa todellista syytä lapsen huonovointisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:01"]
Sinua on varmaan mahdoton mielyttää. Sopisi hyvin narsismin kuvaan. En tietysti halua lyödä asiaa lukkoon tai mitään sellaista.
[/quote]
Komppaan, lapsille on suunniteltu urat ja jos niistä poikkeaa niin lentää ulos. Hyi helvetti.
Ap, olet selvästi uusperheen äiti. Minusta ei ole mikään ihme että lapsesi voi huonosti, ja ehkäpä syynä on epäonnistunut uusperhe. Nuorempi sisar on voinut kestää eron ja uuden miehen paljon paremmin kuin tämä vanhempi. Vittu mikä ääliö oletkaan.
T. itsekin uusperheen lapsi, se "paha" lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moniko vanhempi ei odota että heidän lapsensa kävisivät koulussa ja hankkisivat ammatin?
Moniko katselee päivät kotona makaavaa ja haistattelevaa 17-vuotiasta ylpeänä siitä että lapselle on muodostunut niin hieno arvomaaailma?
Ihan oikeesti hei :D
Ap
Vaikeaa, pitää antaa siimaa riittävästi, vaikka se ei omaan mieleen olisi... Voit vuokrata hänelle asunnon, jos HÄN HALUAA sitä, et, jos vain sinä haluat sitä..
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:05"]Ap, olet selvästi uusperheen äiti. Minusta ei ole mikään ihme että lapsesi voi huonosti, ja ehkäpä syynä on epäonnistunut uusperhe. Nuorempi sisar on voinut kestää eron ja uuden miehen paljon paremmin kuin tämä vanhempi. Vittu mikä ääliö oletkaan.
T. itsekin uusperheen lapsi, se "paha" lapsi
[/quote]
En muuten ole. Ihan ollaan se ah niin ihana ydinperhe.
Ap
Lopetin koulun kesken kun olin 17. Olin päässyt tosi hyvään "eliitti"lukioon jonne oli korkean keskiarvorajan lisäksi myös pääsykoe. Olin varmaan vanhempien silmissä juurikin sellainen luuseri alisuoriutuja. Nukuin päivät ja yöt valvoin koneella. Lisäksi käytin kaikki rahani roskaruokaan ja karkkiin ja lihoin 20 kiloa vuodessa. "Syy" oli lopulta vaikea masennus, jota olivat pahentaneet vanhempien ero 2 vuotta aiemmin ja koulukiusaaminen, jota oli jatkunut jo ala-asteelta. Perimmäinen syy siihen masennukseen oli kuitenkin vielä syvemmällä ja juonsi juurensa varhaislapsuuteen. Olimme takuulla pintapuolisesti sellainen tavallinen erittäin hyvä perhe ja ongelmat tulivat esiin vasta vuosien terapian jälkeen. Sisaruksillani on myös ongelmia mutta ne ilmenevät eri tavoin. Esim. Isosiskoni on ylikiltti ja neuroottinen suorittaja ja tietty vanhempien silmissä aina ollut se "hyvä" lapsi. Henkisesti hän ei kuitenkaan voi hyvin. Mietittäväksi tämä vain. En muuten suostunut ottamaan apua vastaan ennenkuin täytin 18, sillä halusin ettei vanhemmat puutu siihen kun eivät kuitenkaan olisi ymmärtäneet.
Omaan kotiin mutta tuetusti ja uusi ls- ilmoitus peliin. Sanot ettet halua lasta pitää niin kyllä autetaan, kun sinä et sitä tee. Nuori tarvitsee apua vuokra-asunnon haussa, asumistuen hakemisessa ja t. korvaus ja toimeentulotuki. Näissä asioissa on neuvottava ja sekä tarvikkeita ja kalusteita omaan kotiin. Tätä et voi tehdä ennen kuin täyttää 18v.
Lastensuojelu kuitenkin tukisi useamman vuoden.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:05"]Moniko vanhempi ei odota että heidän lapsensa kävisivät koulussa ja hankkisivat ammatin?
Moniko katselee päivät kotona makaavaa ja haistattelevaa 17-vuotiasta ylpeänä siitä että lapselle on muodostunut niin hieno arvomaaailma?
Ihan oikeesti hei :D
Ap
[/quote]
Musta kuulostaa siltä että sinä, ap, et ole ollut lapseesi tyytyväinen kun hänellä alkoi mennä huonosti. Ja lapsi on huomannut, että vaikeina aikoina häntä ei tueta. Hän on yksin, eikä millään ole mitään väliä.
Lapset ovat yksilöitä siinä missä aikuisetkin. Vaikka kolme nuorempaa osivatkin "hyviä", se ei tee siitä vanhimmastakaan "huonoa". Hän on vain erilainen, ja sinä et häntä osaa käsitellä. Ehkä tämä lapsi olisikin tarvinnut tukea ja rakkautta sekä rajoja vielä enemmän. En usko että olet tehnyt kaikkesi. Kokeile lempeyttä, opi hyväksymään lapsesi.
Voit toki keskustella lapsesi kanssa. Kerrot, että teidän kodissanne on ehdoton hiljaisuus kello 23-06. Omat jäljet siivotaan yhteisistä tiloista, oma huone on jokaisen omalla vastuulla. Jos nämä säännöt eivät kelpaa, voi nuori alkaa etsiä omaa kotia jossa on omat säännöt. Ja tarvittaessa sinä autat ja tuet häntä.
Puhu lapsellesi, kerro että rakastat. Ymmärrän, että lapsesi tekemättömyys ärsyttää sinua. Yritä silti hyväksyä lapsesi sellaisena kuin hän on. Asiat voisivat olla huonomminkin, ja hän on sinun lapsesi.
Sinä ap vaikutat siltä että olet saanut lapsesi liian varhoin. Et ole ehkä saanut kerättyä riittävän laajaa elämänkokemusta että pystyisit hyväksymään erilaisuuden ihmisissä. Kaikista ei ole päivätyöhön, perinteiseen opiskeluun tai muihin "pakollisiin" asioihin. Toivon, että lapsesi löytää paikkansa ja sinä opit hyväksymään hänet.
Et sitäpaitsi voi tietää näistä nuoremmista "hyvistä" lapsistasi mitä heille tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkäpä he ovat yhtä huonoja kuin vanhin lapsesi. Et voi vielä tietää.