Nyt apua! Mitä teen kamalan 17-vuotiaan kanssa?

Mun kaverilleni tuli juurikin hankala vaihe, kun taloon tehtiin kaksi pikkulasta lisää. Hän oli itse jotain 14-v, kun eka syntyi ja vauvaperheruljanssi alkoi.
Kapinoi ja osoitti mieltään.
Miettikää, että joutui menemään lukemaan yo-kokeisiin poikkiksensa luo tämän vanhempien luo siis, kun asui sekin kitona vielä, että sai rauhaa lukea. Häntä ei ehditty kotona tukea.

Keskustele: poika, äiti ja isä. Kertokaa, miten kotona, joka on teidän kaikkien yhteinen, eletään. Kysykää, missä mättää, ja hankkikaa tarvittavaa ammattiapua.
Tehkää selväksi, että jokaisen edellytetään hoitavan työnsä. Koululaiselle se on koulu, opiskelijalle opinnot ja työssäkäyvälle työ, kotona olevalle kotityöt (joissa muut kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan auttavat, esim oman huoneen siivous). Jos hoitaa työnsä, saa elatuksen tarvittavan ajan. Jos ei, 18 täytettyään lentää pesästä.
Ja käytännössä: ylös aamulla niin kuin muutkin, suihkuun ja aamupalalle. Kannatte vaikka, verhot ja ikkuna auki, peitto pois. Sitten kotitöitä tai ulkoilemaan, kirjastoon. Lounas, välipala, päivällinen, iltapala ja nukkumaan. Kännykkään saldoraja, tietokone ym viihde riippuen omien hommien hoidosta, esim viikoittain saa tai menettää etuuden omaan koneeseen ym laitteisiin. Viikkoraha, jos hoitaa hommansa. Ei mitään nuudeleita kaappiin vaan syö silloin kuin muutkin. Niskuroinnista huoneen ovi pois viikoksi.
Eli helvetin on kova kuri ja vanhemmat yhteisessä rintamassa.

Jotkut vain ovat ns. toivottomia tapauksia. Karusti sanottu mutta kaikkia ei voi auttaa. Joillakin toivottomilla tapauksilla voi olla taustalla oikeita ongelmia kuten kiusaamista tai vanhempien alkoholismia mutta ei kaikilla. Lisäksi näille tyypillistä on se, ettei oikea apukaan auta: kiusaamiselle pistetään stoppi, viedään koulukuraattorille, psykologille yms, annetaan tilaa, kuunnellaan, ei painosteta, autetaan taloudellisesti jos tarvitsee, tuetaan koulunkäynnissä ja niin edelleen loputtomasti mutta silti mikään ei suju. Jotkut ihmiset onnistuisivat sotkemaan asiansa vaikka toiset ihmiset seisoisivat päällään heidän vuoksensa ja auttaisivat kaikin mahdollisin tavoin. Tiedän tämän siksi, että olen omassa perhepiirissäni seurannut tällaista. Useimmat hankalat teinit kyllä järkiintyvät lopulta ja vaikka niin ei saisi nykyään sanoa, armeija tekee monille hyvää. Varsinkin niille, jotka eivät ole ihan niitä penaalin terävimpiä kyniä. Tämä on puhdasta omaa spekulaatiotani kokemusteni perusteella: joillekin voi tulla kuvailemasi kaltaisia ongelmia siitä, että heillä on aina ollut liian helppoa ja mennyt liian hyvin. Kun koskaan ei ole haasteita, ihminen turhautuu ja masentuu. Asioilla ei ole silloin perspektiiviä.

Itse olen aina ollut tavoiteorientoitunut ja ihan hyvin menestyvä.  Silti minunkin kanssa käytiin kotona paljon keskustelua, että kun olen aikuistumassa (murrosikäinen) niin pitää olla yhteiset pelisäännöt. Ennen kaikkea vanhempani painottivat seuraavia asioita:

-Asunto on  heidän, ei minun. Minä en ole siitä senttiäkään maksanut tai tehnyt tietenkään mitään työtä, että meillä on katto pään päällä. Toki se oli silloin minun koti, mutta materiaa jos ajattelee niin en sitä asuntoa omista. Tästä sitten se johtopäätös, että jos ei yhteiselon säännöistä päästä yhteisymmärrykseen ja alan hankalaksi, voin sitten asua jossain muualla.

-Vanhemmat käyvät työssä ja hankkivat elannon, jotta myös minä saisin ruokaa ja kivoja asioita. Tämä tarkoitti sitä, että en "ilmaiseksi" alaikäisenäkään loisi heidän asunnossaan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että peruskoulun jälkeen oli mentävä kouluun tai töihin. Tietysti olisi ollut eri asia jos olisin ollut jotenkin sairas tai olisi ollut joku hyvä syy, miksi en ole koulussa tai töissä. Kävin itse siis lukion, mutta joku suunnitelma mulla piti olla eli juuri lukion suorittaminen. Eivät olisi katselleet jos olisin vain vetänyt hirsiä päivästä toiseen ilman mitään tulevaisuuden suunnitelmaa.

- Nämä "mä ainakin pelaan pleikkaa ja annan muiden hankkia rahat, en aio muuttaa pois kotoa ennen ku löydän elättäjän itselleni ja jos en löydä, jään asumaan tänne kunnes kuolen"-ajattelijat ovat idiootteja, koska todennäköisesti vanhemmat kuolevat ennen teiniä ja suunnitelma kusee siksi jo alkuunsa.

Asia oli hyvin yksinkertainen: minä noudatin heidän sääntöjä (toki neuvoteltavissa) ja tähän sääntöön kuului opiskelu. Eivät varmasti olisi katselleet sitäkään jos olisin lukion jälkeen vain jäänyt oleskelemaan ilman aietta hakea töitä tai opiskelemaan. Jos nämä säännöt eivät olisi olleet mieliksi, olisin sitten joutunut muuttaa itse omaan kämppään ja miettiä, kuinka helppoa se mielikuva "aikuisen vitun-ihana ja vapaa elämä" vastuineen, siivouksineen, jne onkaan : )

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:50"]Keskustele: poika, äiti ja isä. Kertokaa, miten kotona, joka on teidän kaikkien yhteinen, eletään. Kysykää, missä mättää, ja hankkikaa tarvittavaa ammattiapua.
Tehkää selväksi, että jokaisen edellytetään hoitavan työnsä. Koululaiselle se on koulu, opiskelijalle opinnot ja työssäkäyvälle työ, kotona olevalle kotityöt (joissa muut kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan auttavat, esim oman huoneen siivous). Jos hoitaa työnsä, saa elatuksen tarvittavan ajan. Jos ei, 18 täytettyään lentää pesästä.
Ja käytännössä: ylös aamulla niin kuin muutkin, suihkuun ja aamupalalle. Kannatte vaikka, verhot ja ikkuna auki, peitto pois. Sitten kotitöitä tai ulkoilemaan, kirjastoon. Lounas, välipala, päivällinen, iltapala ja nukkumaan. Kännykkään saldoraja, tietokone ym viihde riippuen omien hommien hoidosta, esim viikoittain saa tai menettää etuuden omaan koneeseen ym laitteisiin. Viikkoraha, jos hoitaa hommansa. Ei mitään nuudeleita kaappiin vaan syö silloin kuin muutkin. Niskuroinnista huoneen ovi pois viikoksi.
Eli helvetin on kova kuri ja vanhemmat yhteisessä rintamassa.
[/quote]

Kyllä. Juuri näin pitäisi perheen toimia silloin kun on ongelmia, yhtenä yksikkönä. Ei niin, että teini saa poukkoilla miten tahtoo ja elää kuin pellossa. Minä ottaisin omaltani puhelimen pois välittömästi jos edes kerran haistattelisi tai käyttäytyisi epäkunnioittavasti. Ei muuten ole koskaan niin tehnyt vaikka ollaan tietenkin riidelty ja huudettukin

Kuulostaa aika paljon omalta käytökseltäni kun olin 18-vuotias. "Mutsi" oli pahinta mitä tiesin, ja se pilas aina kaiken. Olen muutenkin impulsiivinen ja kovin temperamenttinen mutta murrosikäisenä olin oikeestaan aika hirveä. Tyttäresi touhu kuulostaa myös vähän masentuneelta.. univaikeudet, koulu asiat, "viha" ongelmat jne.. Vaikka tyttö katsoiskin esim telkkaria vaan kaiket yöt niin on siinäkin jotain takana.. Itse olin niin kovin masentunut ja siitäkin vihainen että kesti monta vuotta päästää ketään perheestä lähelle.

Vanhempani tekivät siinä väärin, että "vainosivat" koko ajan koulusta jne muusta. Ajattele nyt että itteäskin varmaan stressaa ja lisäks joku huohottaa sun niskaan 24/7 eikä anna yhtään tilaa. Se on se mitä olisin tarvinnut.. Ja sen, että joku olisi perheestä yrittänyt jutella masennuksesta, tai siitä ettei kaikki oo kunnossa, niin kauan kunnes olisin ruvennut puhumaan.

Kyllähän toi ohi menee. Ajan kanssa tai sit tapahtuu jotain mikä pysäyttää. Tärkein vinkki on, että sijoita itsesi nuoren saappaisiin ja mieti mitä haluaisit et sulle sanottais. Ole tukena. Se on vähintä. Tsemppiä molemmille <3

N22

--

Siis pitäisikö hänen olla käymättä pesulla ja lämmittämättä ruokaa mikrossa? Ymmärrän, että teillä on siellä sukset ristissä, mutta kyllähän nuoren pitää saada normaalin elämän ääniä pitää, jos kerran annatte alaikäisen (vielä) asua kotona.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:19"]

Siis pitäisikö hänen olla käymättä pesulla ja lämmittämättä ruokaa mikrossa? Ymmärrän, että teillä on siellä sukset ristissä, mutta kyllähän nuoren pitää saada normaalin elämän ääniä pitää, jos kerran annatte alaikäisen (vielä) asua kotona.

[/quote]Edellinen jatkaa, sinua ärsyttää nyt sellaisetkin asiat, joiden ei pitäisi ja se vaikuttaa kaikkeen.

Sanot vaan lapselle et joko parantaa tapansa tai muuttaa pois kuun loppuun mennessä, ja rahaa ei sitten enää tipu. Kyllä varmasti parantaa tapansa jos oikeasti olet tosissasi, ei se kuiteankaan halua vielä itsenäistyä. Plus sanot ettei kalusteita saa matkaan, ostakoot omalla rahalla omat.

Kouluun jumalauta! Uutta sossuilmotusta. Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:19"]Siis pitäisikö hänen olla käymättä pesulla ja lämmittämättä ruokaa mikrossa? Ymmärrän, että teillä on siellä sukset ristissä, mutta kyllähän nuoren pitää saada normaalin elämän ääniä pitää, jos kerran annatte alaikäisen (vielä) asua kotona.
[/quote]

Pitääkö nämä normaalit aktiviteetit suorittaa klo 03? Sen kummemmin edes yrittämättä olla hiljaksiin. Eläisi samassa rytmissä kuin muukin perhe, edes suunnilleen. Mutta kun herätään yöunilta klo 17...
Ap

Anna kun arvaan, sait vahinkolapsen nuorena ja myöhemmin perustit pikku perheen uuden isukin kanssa, vanhempi lapsi jäänyt aina huomiotta kun äidillä on nyt kiireitä oikean perheen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:22"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:19"]Siis pitäisikö hänen olla käymättä pesulla ja lämmittämättä ruokaa mikrossa? Ymmärrän, että teillä on siellä sukset ristissä, mutta kyllähän nuoren pitää saada normaalin elämän ääniä pitää, jos kerran annatte alaikäisen (vielä) asua kotona. [/quote] Pitääkö nämä normaalit aktiviteetit suorittaa klo 03? Sen kummemmin edes yrittämättä olla hiljaksiin. Eläisi samassa rytmissä kuin muukin perhe, edes suunnilleen. Mutta kun herätään yöunilta klo 17... Ap

[/quote]Et maininnut, että hän tekee näitä yöllä.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:20"]Sanot vaan lapselle et joko parantaa tapansa tai muuttaa pois kuun loppuun mennessä, ja rahaa ei sitten enää tipu. Kyllä varmasti parantaa tapansa jos oikeasti olet tosissasi, ei se kuiteankaan halua vielä itsenäistyä. Plus sanot ettei kalusteita saa matkaan, ostakoot omalla rahalla omat.
[/quote]

On sanottu monta monta monta kertaa! Mikään ei muutu.
Tuntuu että on aika siirtyä sanoista tekoihin ja katsella tuolle asuntoa, en vaan enää jaksa!

Et voi pistää alaikäistä pihalle.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:22"]Anna kun arvaan, sait vahinkolapsen nuorena ja myöhemmin perustit pikku perheen uuden isukin kanssa, vanhempi lapsi jäänyt aina huomiotta kun äidillä on nyt kiireitä oikean perheen kanssa.
[/quote]

Arvasit väärin :)
Ap

Voit tehdä ls kanssa yhteistyötä ja hommata hänet omaan asuntoon! Tsemppiä!

18-vuotis synttäreillä kun hän menee ulos kavereiden kanssa, vaihdata lukot ja pakkaa hänen tavaransa odottamaan oven pieleen ulos. Ja siitä alkaa hänen aikuinen itsenäinen elämänsä. Myöhemmin hän varmasti ymmärtää ratkaisunne, jotkut on vain työnnettävä pesästä.

Jospa kokeilisit ihan toista lähestymistapaa. Istuta teini alas ja keskustele rakastavasti ja lempeästi, mutta kuitenkin kerro tosiasiat. En tiedä auttaako, mutta olen melko varma että tuo sinun jatkuva vihasi vaan puskee nuorta tiukemmin tuohon käytökseensä. Kerro, että yksi vaihtoehto on muutto omaan asuntoon, jos ei tapojaan muuta. Mutta muista myös mainita, että on erittäin tervetullut nykyiseen asuntoon, jos vähän kunnioittaisi perheen yhteisiä tapoja.
T. tänä vuonna itsekin 18v täyttävä