Nyt apua! Mitä teen kamalan 17-vuotiaan kanssa?

Hyvä perheellä tarkoitin:

kannustava, ymmärtävä, kuunteleva ja ennenkaikkea rakastava normaalit rajat asettava perhe. Tällä en viitannut sosioekonomiseen taustaan sen kummemmin.

Kannattaa miettiä sitäkin, kehen lapsi tulee. Luulisi suvusta löytyvän jonkun, joka on ollut samantyyppinen ihminen tai toisaalta huomata, mitkä piirteet lapsi on perinyt äidiltä ja mitkä isältä. Erikoista, että oma lapsi ei tunnu millään lailla tutulta. Ihan näin vain aihetta sivuten.

TAPA SE SIKA!!!

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:01"]Sinua on varmaan mahdoton mielyttää. Sopisi hyvin narsismin kuvaan. En tietysti halua lyödä asiaa lukkoon tai mitään sellaista.
[/quote]
Sinulle on varmaan ihan ok että on lapsesi saa potkut koulusta ja elää niin kuin sika pellossa eikä saa mitään hyvää aikaan niin että itse voisi olla tyytyväinen elämäänsä?
Jokainen normaali aikuinen ei edes oleta vaan tietää että lapsi menee kouluun ykkösluokalke ja käy peruskoulun loppuun ja jatkaa opiskelua niin kauan että on hankkinut ammatin ja että aikuinen lapsi elättää itse itsensä ja myöhemmin perheensä ja on ns kunnon ihminen.
Se joka tätä toivoo lapselleen eli aloittaja onkin sitten narsisti? Itselle pidetään automaattisena asiana että oma lapsi tekee yllämainittuja normijuttuja, niitä joita varten täällä maailmassa ollaan mutta esim aloittajalle sitä ei suotaisi vaan kun hän harmittelee nuorensa pahasti vikaan mennyttä elämää niin hän onkin huono kasvattaja?!
Jokainen normaali aikuinen tietää että kriisejä elämäsää on mutta aloittaja ok kyllä jo ihan kohtuuttomissa.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:56"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:50"]Keskustele: poika, äiti ja isä. Kertokaa, miten kotona, joka on teidän kaikkien yhteinen, eletään. Kysykää, missä mättää, ja hankkikaa tarvittavaa ammattiapua.
Tehkää selväksi, että jokaisen edellytetään hoitavan työnsä. Koululaiselle se on koulu, opiskelijalle opinnot ja työssäkäyvälle työ, kotona olevalle kotityöt (joissa muut kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan auttavat, esim oman huoneen siivous). Jos hoitaa työnsä, saa elatuksen tarvittavan ajan. Jos ei, 18 täytettyään lentää pesästä.
Ja käytännössä: ylös aamulla niin kuin muutkin, suihkuun ja aamupalalle. Kannatte vaikka, verhot ja ikkuna auki, peitto pois. Sitten kotitöitä tai ulkoilemaan, kirjastoon. Lounas, välipala, päivällinen, iltapala ja nukkumaan. Kännykkään saldoraja, tietokone ym viihde riippuen omien hommien hoidosta, esim viikoittain saa tai menettää etuuden omaan koneeseen ym laitteisiin. Viikkoraha, jos hoitaa hommansa. Ei mitään nuudeleita kaappiin vaan syö silloin kuin muutkin. Niskuroinnista huoneen ovi pois viikoksi.
Eli helvetin on kova kuri ja vanhemmat yhteisessä rintamassa.
[/quote]

Kyllä. Juuri näin pitäisi perheen toimia silloin kun on ongelmia, yhtenä yksikkönä. Ei niin, että teini saa poukkoilla miten tahtoo ja elää kuin pellossa. Minä ottaisin omaltani puhelimen pois välittömästi jos edes kerran haistattelisi tai käyttäytyisi epäkunnioittavasti. Ei muuten ole koskaan niin tehnyt vaikka ollaan tietenkin riidelty ja huudettukin
[/quote]
Hyvä se on puhua kun ei asiasta mitään tiedä. Hyvä ottaa puhelin pois ja määrätä vaikka kotiarestiin kun se nuori voi ja sitten onkin sinua tottelematta ja lähtee kylille. Kiva sitten kun voi soitella siihen kanissa olevaan puhelimeen...

Minä olin 15-16-vuotiaana ihan kamala, paljon sun teinin kaltainen. Kasvatuksessa ei ollut vikaa, mulle vaan tuli kova kapinointivaihe päälle ja jokaikinen vanhempien suunnalta tuleva pyyntö, ohje tai käsky piti jättää ihan kapinoinnin vuoksi huomiomatta. Vanhemmat eivät kuitenkaan luovuttaneet ja mua etsittiin kylältä välillä poliisienkin kanssa. Lopulta lukion alkamisen jälkeen pahin teinivaihe alkoi mennä ohi ja tasoituin. Sen jälkeen välit vanhempiin olleet loistavat, ansaitsin luottamuksen takaisin ja aloin käyttäytyä "normaalisti". Voin kiittää vain onneani, että minulla oli välittävät vanhemmat, jotka eivät luovuttaneet. Samaa sanoisin siis omaa taustaani katsoen sullekin, koeta jaksaa. Kaikki ulkopuolinen apu vaan hyödyksi ja jos päädytte hankkimaan teinille oman asunnon, älkää jättäkö oman onnensa nojaan.

Sitten on tällaisia haaveilijatapauksia, kuten meidän pian 17-vuotias. Hän on lausahdellut asioita tyyliin: "Kyllä lukio kannattaa käydä.", mutta koskaan nämä hienot ajatukset eivät toteudu käytännössä. Eikä se aina mene niin, että vanhemmat aiheuttaa kaiken pahan, joskus se on niin, että vanhemmat kärsii kaiken pahan! Niinhän se on ap.:nkin tapauksessa. Jokin lohtu on siinä, että jos se ei ole kehitysvammainen, kyllä se joskus lähtee kotoa. Nähty on, vaikeita tapauksiakin.

Tuo nuudeleiden kuivana syönti on Ylilautalaisten juttuja. Eiköhän tämä sinunkin 17-vuotiaasi siellä yöaikaan kirjoittele pelien lomassa. Tänäänkin aamuyöstä kun yövuorossa tauolla kävin (kyllä, olen kolmekymppinen työtä tekevä mies ja luen Ylilautaa - tasokkaampaa keskustelua siellä on uutisista kuin vaikkapa Iltalehdessä), niin muutama 17-v kundi siellä oli hengailemassa.

Minusta vanhempien syyttely on tekosyy ja se oikea syy on vaan oma vetämättömyys. Itse kävin lukion, samalla kun kotona asuva isoveljeni kännäsi yöt ja ryömi kotiin pikkutunneilla, vanhemmat siivosivat hänet ja sitten hän alkoi raivota, kun raivo laantui, meidän piti valvoa, kun nuoriherra keitti kahvia tai paistoi makkaraa, ettei levy jää päälle. Nukkumaan oikeasti pääsin n. klo 03.00 ja klo 08.00 olin jo lukiossa ja luokkani priimus. Ja samat vanhemmat, emmekä kumpikaan olleet vanhempien lellikkejä, sisareni oli ja hän taas ei saanut koskaan keskikoulun päästötodistustakaan, mutta ai kun oli ihana ihminen...

Minusta ap. on vaatinut ja vaatii itseltään ihan liikaa. Kyllä pitää olla kovaluonteinen poika, kun äidilleen tuollaista tekee.

Toi lapsi on masentunut tai polttaa pilveä. Hae apua, kun lapsi täyttää 18v., niin apua ei saa enää mistään.

Etsivä nuorisotyö, katso kaupunkisi palveluista.

Ap, tässä oma ehdotukseni.

Ulos heittäminen olisi mielestäni liian kova rangaistus, jos lapsella menee todella huonosti jo valmiiksi. Toisaalta ymmärrän, että muiden lasten koulunkäyntiä jne. ei voi uhrata loputtomiin yhden ongelmien takia. 

Laittaisin ongelmanuorelle nyt niin tiukat rajat kotona, että joko hän oppii niiden avulla käyttäytymään tai sitten muuttaa vapaaehtoisesti omaan kämppään. Jos hän muuttaa omasta tahdostaan, hänellä on myös motivaatiota opetella selviytymään itsenäisesti. Silloinkin voit vielä tukea kutsumalla syömään ja yhteisille lomamatkoille jne.

Tärkeintä olisi nyt saada nuori ottamaan vastuuta itsestään ja toiminnastaan. Koska hän käyttäytyy tällä hetkellä 5-vuotiaan tasoisesti (jos on todella totta ettei edes jälkiään siivoa), niin rajat myös samalle tasolle. Eli kaikki pelikoneet ja netti pois, tv pois, puhelimeksi ei-älypuhelin jolla voi ainoastaan soittaa, ei surffata netissä. Kotiin tiukat ruokailuajat, joiden ulkopuolella ruokaa ei saa (eli et osta jääkaappiin eineksiä joita voi syödä yöllä). Jos hän sopeutuu näihin, voitte alkaa vähitellen palauttaa oikeuksia ja antaa vastuuta, mutta vain sen verran kuin hän kykenee kantamaan. Oman huoneen siistinä pitäminen on ensimmäinen edellytys.

Jos poika ei tätä siedä ja muuttaa pois, niin sitten hän opettelee samat asiat omassa kämpässään omaan tahtiinsa. Sinä voit tarjota näyttämään esim. miten siivotaan, jos ei valmiiksi osaa.

Sekin on jännä miten avuttomasta ihmisestä kasvaa aikuinen, kun hän alkaa asua omassa asunnossa. Veljeni ei koskaan tehnyt ruokaa, käynyt kaupassa, osallistunut perheen aterioihin ymymym, mutta kun hänet lopulta saatiin kotoa pois, niin kas vain: omassa asunnossa on siistiä, viihtyisää, laittaa ruokaa, jonka itse ostaa, kesällä marjastaa ja sienestää. Ja niinhän suomalaiset perinteisesti tietää, että vain omastaan pitää kunnolla huolta eli ap.:n pojallahan ei ole sitä omaa, mistä huolehtia ja se näkyy. Lasten tolloutta on usein se, ettei tajuta realiteetteja ja kuvitellaan, että vanhemmille sataa rahaa taivaasta ja että sitä riittää poikasillekin loputtomasti. Ja vanhempien ja omaisten rakkaudella ne vähäisetkin tulot riittävän aikuisten lasten paapomiseen.  Onneksi täysi-ikäisyyden raja on 18 ja sen jälkeen voi odottaa teinin reipastuvan, tavalla tai toisella. - Minusta on kiva, että tänne palstalle voi kirjoitella omasta tilanteestaan silloin, kun vielä pähkäilee ja miettii, mitä tekisi. Uskon, että ne ratkaisut löytyvät tavallaan itsestään.

Ap, mikä tilanne on tänään? Mitä teitte? Miten nuoresi voi?

Tiesitkö että lapsen oireileminen on aina merkki jostain? Ehkä hän ei koe saavansa huomiota riittävästi tai koulussa kiusataan/kiristetään. Kukaan ei varmasti ole "mulkku" tahallaan. (Hirveää, että käytit omasta lapsestasi edes kyseistä ilmaisua!) Jos tosiaan olet oman lapsesi heittämässä alaikäisenä pois kotoa niin muista, että se voi olla viimeinen kerta kun hänet näet. Edes sossut ei pysty pakottamaan 17-vuotiasta näkemään vanhempiaan. -N21