Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
VL-nainen purkautuu ja kaipaa tukea
09.03.2015 |
Oletteko katsoneet Ylen Tuhkimotarinoita, 1/20 jakso, jossa puhutaan lestadiolaisuudesta eronneesta Minnasta? Ohjelmaa katsoessa omat elämän kipukohdat nousi pintaan, ja nyt on joitakin hetkiä tuntunut, että maailma kaatuu - vaikkakin asiat on osittain hyvin.
Olen vl perheessä kasvanut vl nainen, ollaan oltu miehen kanssa tiiviisti yhdessä 6 vuotta, tunnettu pidempään, ja naimisissa neljä vuotta. Meillä on yksi kohta vuoden ikäinen lapsi. "et kertonut tuskastasi" -lausahdus poimittu tuhkimotarinasta, joka pyörii taustalla kuvaa erittäin hyvin elämääni. En voi puhua kenellekkään ulkopuoliselle tilanteestamme:
- minua ahdistaa ajatus mahdollisesta isosta perheestä tai edes toisesta lapsesta esimerkiksi nyt (kuukautiset ovat alkaneet jo useita kuukausia sitten).
- mies ei halua ehkäistä, eilen illalla suutuspäissään sanoi, että häntä ahdistaa meidän erilaiset halut (minä en uskalla antaa itseni haluta, joten panttaan haluja, ja en siis halua seksuaalista kanssakäymistä niin usein kuin mies)
- joskus raskauspellko oli niin kova (vauvan syntymän jälkeen), että mies hermostui ja käytimme kerran kondomia. Toiste ei olla käytetty...
- ahdistaa, etten yksinkertaisesti voi uskoa siihen, että meille annettaisiin lapsia "omien voimavarojen ja jaksamisen mukaan". Ympärillä ihan lähipiiristäkin löytyy paljon tosikertomuksia näistä, että lapsia on liikaa vanhempien voimavaroihin nähden. Tiedän jo nyt, ettei minusta ole suuren perheen vanhemmaksi omasta tahdostani. Haluan kunnollisen uran ja paljon vapaa-aikaa, läsnäoloa lasten kanssa... Olen erittäin toimelias, ja tiedän, että jos haluaisin, pärjäisin suurenkin perheen pyörittäjänä organisointinikyvyn ansiosta. Edelleen haluan kuitenkin panostaa lapsen kasvatukseen, antaa aikaa ja harrastaa osittain myös omia asioita, sekä urheilla ym. mitkä ei ainakaan raskauksien puolivälien jälkeen onnistu ison mahan takia.
- olen perheen toisiksivanhin lapsi, meitä on kaksitoista lasta. Nuorin on vuoden (eli samanikäinen oman poikani kanssa). Minua ahdistaa lapsuudessani moni asia, mikä vaikuttaa siihen, etten halua omille lapsilleni samaa. Ahdistaa se, että ei saatu juuri koskaan mitään ylimääräistä, minulle kasattiin vastuuta (varsinkin isompana siivous/järjestely/leivontavastuuta). Muistan äidin monet itkut meistä lapsista, elämän rankkuudesta, hänen kiukuttelut hankalissa tilanteissa, autoritäärisen kasvatustyylin (asia on näin, kun minä sanon näin. Ei neuvotteluvaraa). Muistan äitini varoitukset naimisiinmenosta, perheen perustamisesta ym. hän jopa oikein korosti sitä, että on huono päätös ryhtyä seurustelemaan nuorena, kun perhe-elämä on niin kamalan rankkaa kasvavan perheen keskellä. Omaa mielipidettä ei saanut tuoda esille, eikä kertoa miten olisi vanhempien halunnut neuvovan/kasvattavan meitä. Toki oli meillä hyviäkin hetkiä, onnellisiakin, mutta nyt oman lapsen myötä kaikki se paha olo lapsuudesta on noussut mustaksi möykyksi sydämmelle.
- "Aivopesu" vl-liikkeen ajatuksille on ollut lapsesta asti. Nyt vasta on osannut miettiä ja kyseenalaistaa kaikkia oppeja. Minua ahdistaa suunnattomasti koko usko: uskon Jumalaan ja ajattalen, että jos lapsi syntyy ilman kastetta, hän pääsee taivaaseen. Mutta en ymmärrä esimerkiksi ehkäisykieltoa, voisiko joku raamatun valossa näyttää missä se mainitaan olevan synti?
- Pelottaa tulevaisuus ja kaikki elämän päätökset, jotka jossain muodossa tulevat tapahtumaan. Toisaalta haluaisin vain jatkaa elämää vl-yhteisön piirissä "niinkuin ennenkin" - mutta en kestä tätä joka kuukausittaista ahdistusta ja pelkoa mahdollisesta raskaudesta. Tiedän, että meidän on hankalampi saada lapsia kuin monella muulla, mutta mahdollisuus on silti olemassa. Raskauspelko aiheuttaa sen, että välttelen miestä, olen etäinen, niinkuin hän sanoo.
Luin Taivaslaulu kirjan, ja se oli lähes kuin omasta elämästäni. Ainut, että mieheni tuskin tekee kirjan päähenkilön miehen kaltaista ratkaisua.
Minua ahdistaa riittämättömyyden tunne, minusta ei ole siihen kiiltokuva vl perhe-elämään, en pysty ilolla odottamaan, milloin saan seuraavaksi tulla raskaaksi, en toivo kymmentä lasta pirtinpöydän ääreen.
Mitä teen, voisitko antaa keskusteluapua ja vinkkejä minulle?
Kommentit (438)
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:53"]Ylläpito, poistakaa tämä provosoiva ja täysin erheellinen tarpeeton ketju, kiitos.
Rauhanyhdistys
[/quote] millä tavalla provosoiva? Meidäm perhe on taistellut asian kanssa pojan syntymästä asti, hänen ongelmansa sekä traumaattinen syntymä on saanut meidät väsymään vanhempina :,( niinkuin aiemmin sanoin, en kerta kaikkiaan pysty hakemaan apua juuri nyt ryn perhetoiminnasta, meidät leimataan heti. Sen vuoksi haemme ammattiapua tilanteem selvittämiseksi ja katsotaan asiaa sitten uudelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:54"]Ihmeellistä tässä on se, että miten olet onnistunut neljän vuoden avioliitossa saamaan vain yhden lapsen.
[/quote] tod.näk sairauteni "ansiosta", sillä.yrittämällä yritimme lasta... -ap
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:02"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:30"]
Ap lisää vielä, että haluan kyllä miestäni, ja välillä harrastamme seksiä monta kertaa päivän aikana. Pääosin muutaman kerran viikossa. Minua ahdistaa myös, etten tienaa rahaa kuin sen kotihoidontuen verran, ja en raaski ostaa juuri mitään itselle -> katkeroidun siitä, että joudun tinkimään itsestäni ja joustamaan niin paljon.
Meidän ehkä pitäisi enemmän viettää aikaa yhdessä ilman lasta (emme ole olleet kahdestaan kuin pari tuntia ilman lapsen läsnäoloa). Lisäksi omat harrastukset täytyisi taas kaivaa esiin, nykyään käymme vain kerta viikkoon harrastamassa yksistään. Mutta mikään noista ei vie pois niitä ongelmia, mitkä taustalla muhii uskonasian vuoksi.
- ap
[/quote]
Miksi ihmeessä ette laita lasta päivähoitoon? Jo kotiympyröistä pois pääseminen helpottaa tuota ahdistusta. Toisaalta kotona jaksaa paljon paremmin, kun välillä pääsee pois siitä ja saa tehdä muutakin kuin hoitaa lasta ja pitää kotia kunnossa.
kahdeksatta odottava vl-äiti, joka on ollut tasan 2kk hoitovapaalla
[/quote]
No huh, huh. Ap haluaa olla lastensa kanssa. Voi vain kuvitella, että jos pukkaa lasta maailmaan toisensa jälkeen ja sitten vie heidät hoitoon alle 1v., niin ei jää lapsille kovin paljon aikaa, KUN HEITÄ ON NIIN PALJON. Sääliksi käy se sylin ja aikuisen ajan puute, ei voi mitään. Tuo on niin pimeää. Miten voi olla, että teidän näkemyksen mukaan on ok, että Jumalan lahjat lykätään toisten hoitoon jo ennen kuin heidät on saatu tissistä irti?? Uskon itsekkin Jumalaan, mutta lestat uskovat kyllä ihan omiin sääntöihinsä ja vanhoihin ihmisukkoihin. Kaikki kärsivät, lapset eniten..
Jos sinulla on säännöllinen kuukautiskierto niin on todella helppoa laskea ne muutama päivä kuussa, jolloin pitää pidättäytyä. Muina päivinä voi naida kuin kanit.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:56"]
En jostain syystä pidä ap:n tarinaa aitona, no mutta: 1. Moos.38 "Oona antoi siemenensä mennä maahan .. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla."
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:12"] Mutta en ymmärrä esimerkiksi ehkäisykieltoa, voisiko joku raamatun valossa näyttää missä se mainitaan olevan synti?
[/quote]
[/quote] muista, että toisten kokemusten aliarviointi ei ole kovinkaan fiksua. Ennen pitkään huomaat, että itsellesi tehdään samoin jos kerrot jostain, mihin muut eivät usko. Kiitos kuitenkin perustelusta ehkäisykieltoon, täytynee avata vihkiraamattu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhanyhdistyksellä saarnoissa en ole kuullut pitkiin aikoihin puhuttavan tästä lisääntykää ja täyttäkää maa yms. 10 vuotta sitten siitä kuulin.
Nyt on selkeästi alettu saarnaan siitäkin että liika lakihenkisyys pois.
Ehkäisykielto on perua Heikki Saaren (r.i.p.) ja kumppanien ajalta, ihmismiesten lanseeraama "laki" kuten televisiokieltokin. Älkäätten antako ihmisen keksimien aivoitusten kulkea Kristuksen armon ylitse.
Pelastus on yksin armosta, ei teoista. Tarvittaisiin taas joku "Luther" puhdistamaan vl-usko näistä anekauppiaiden seuraajien kotkotuksista.
Ehkä se uusi "Luther" löytyykin naisista, yhteisöllisyydestä ja rakkaudellisuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:30"] Ap lisää vielä, että haluan kyllä miestäni, ja välillä harrastamme seksiä monta kertaa päivän aikana. Pääosin muutaman kerran viikossa. Minua ahdistaa myös, etten tienaa rahaa kuin sen kotihoidontuen verran, ja en raaski ostaa juuri mitään itselle -> katkeroidun siitä, että joudun tinkimään itsestäni ja joustamaan niin paljon. Meidän ehkä pitäisi enemmän viettää aikaa yhdessä ilman lasta (emme ole olleet kahdestaan kuin pari tuntia ilman lapsen läsnäoloa). Lisäksi omat harrastukset täytyisi taas kaivaa esiin, nykyään käymme vain kerta viikkoon harrastamassa yksistään. Mutta mikään noista ei vie pois niitä ongelmia, mitkä taustalla muhii uskonasian vuoksi. - ap [/quote] Miksi ihmeessä ette laita lasta päivähoitoon? Jo kotiympyröistä pois pääseminen helpottaa tuota ahdistusta. Toisaalta kotona jaksaa paljon paremmin, kun välillä pääsee pois siitä ja saa tehdä muutakin kuin hoitaa lasta ja pitää kotia kunnossa. kahdeksatta odottava vl-äiti, joka on ollut tasan 2kk hoitovapaalla [/quote] Ei nyt ole varsinaisesti ylpeyden aihe, jos alle 1-vuotiaat laitetaan hoitoon - jollei sitten kyse ole äitiyslomien ketjusta. Eiköhän päivähoitoa parempi ratkaisu ole, että tehdään lapsia sen verran kuin jaksetaan hoitaa eikä työnnetä pieniä hoitoon vauvatehtaasta.
[/quote]
No, me ollaan päädytty tähän ratkaisuun ihan yhteisesti. Päivähoito voi tarkoittaa paljon muutakin kuin vierasta hoitajaa tai päiväkotia. Meillä on ollut mm. mieheni lähihoitajasisko kunnallisena hoitajana, olemme palkanneet yksityisenhoidontuella hoitajia, olemme jakaneet mieheni kanssa vanhempainvapaita..
Tässä asiassako äidin jaksaminen ei olekaan tärkeintä, vaikka koko perhe voisi paremmin, kun äiti ei koe olevansa kodin vanki? Jotenkin tuosta kotihoidosta on tehty ainoa pyhä totuus lapsen hyvin voinnin kannalta, vaikka se tarkoittaisi sitä, että lapset on omillaan verrattuna siihen, että töissä käyvä äiti (ja isäkin) jaksavat keskittyä työpäivän jälkeen lapsiin, kun elämässä on muutakin. Myös työn luonne vaikuttaa, miehelläni on säännöllinen päivätyö, itselläni vuorotyö, eli lasten hoitopäivä saattaa olla vaikka 4h. Myös osittaista hoitovapaata voi hyödyntää. Ei perhe ja lapset tarkoita automaattisesti sitä, että pitää luopua kaikesta lasten hyväksi. Toisille se toki sopii, mutta jos vanhempi kokee, että haluaa käydä töissä ja luoda uraa, niin kyllä sekin tässä yhteiskunnassa on mahdollista. Ja jos kodin ulkopuolinen työ helpottaa henkistä painetta, ni en kyllä tajua, miksi se on väärin.
Mulle lapsikysymys ei ole ollut koskaan vaikea. Miesvaltaisella alalla myös työnantaja on suhtautunut tilanteeseen todella esimerkillisesti. Tosin, olen kyllä ollut niitä pidempiä pätkiä töissä juuri noiden vanhempainvapaan jakamisten ja muiden systeemien avulla.
Mun mielestä olennaista tässä kysymyksessä ei edes ollut meidän perheen tilanne vaan ap:n ahdistus siitä, että hän ei voi tienata vaan joutuu jäämään pienelle kotihoidon tuelle. Sehän ei ole pakko vaan mahdollisuus niille, jotka haluavat hoitaa lastaan ensimmäiset ikävuodet kotona. Ja siksi ihmettelen, että kun päivähoito on mahdollista ja hoitomuotoihin voi vaikuttaa, ni miksi ei sitten käytä sitä mahdollisuutta, jos kokee kotihoidon tuen liian pienenä ja haluaisi saada palkkaa. Myös opiskelujen takia lapsia voi pitää hoidossa. Eikä päivähoito tosiaan tarkoita, että lapsi on hoidossa joko 9h/5pvä vkossa tai ei ole hoidossa ollenkaan. Siinä välillä on paljon vaihtoehtoja, joita voi käyttää perheen tarpeet huomioiden.
Ehkäisyasiaan on otettu kantaa monissa kristillisyyden julkaisuissa ja kyllä sitä on korostettu monessa asiassa, ettei sellaiseen kukaan toinen voi "antaa lupaa", se on jokaisen perheen sisäinen asia, joka täytyy ratkaista aina perheen sisäisenä Jumalan sanan ja omantunnon valossa. Eli ei siihen tule kukaan antamaan lupaa eikä tukea ulkopuolelta. Siitä voi keskustella. Itse olen joskus vaikeissa asioissa kääntynyt ihan sähköpostilla uskovaisen papin puoleen, he osaavat Raamatun pohjalta antaa vastauksia. Ainakin seurakuntatyössä olevien pappien yhteystiedot ovat tavallisimmin muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi. Sähköpostilla lähestyessä on helppo itse muotoilla sanansa ja viimeistellä ajatuksensa ja toisaalta saa vastauksia, joihin voi palata myöhemminkin.
On harmi, että olet kohdannut tylyltä tuntuvia "jokaisella on ristinsä vastauksia". Itse olen sitä mieltä, ettei sellaista asiaa saa olla, mistä ei voi keskustella ja mitä ei uskovaiselle omassa ahdistuksessaan voi sanoa. Tärkeää on, ettei lapsille tule sellaista oloa, että vanhemmat olisivat onnellisempia, jos heillä ei olisi sellaista taakkaa kuin oma lapset. Minusta on väärin, varsinkin tällaisena aikana, kun liikakansoitus ja syntyvyyden säännöstely on joka paikassa vahvasti pinnalla, kuitata keskustelut kommenteilla tyyliin "näin on aina ollut" tai "jokaisella on ristinsä". Kyllä kai jokainen normaaliälyllä varustettu ihminen tajuaa, että kahta samanlaista elämää ei ole, eikä kahta samanlaista kokemusta. Se, mikä on toiselle risti, on toiselle siunaus. Siksikin tuo on älytön "lohdutus" ahdistuksessa. Mutta se kertoo myös aikaisempien sukupolvien keskustelemattomuuden kulttuurista ja jonkinlaisesta auktoriteettiuskosta, joka ei enää nykyään toimi ihan pelkästään avoimen tiedonkulun ja muuttuneen yhteiskuntarakenteen vuoksi. Toisaalta nykyään ihmisten elämä ei enää pyöri myöskään pelkän toimeen tulemisen ja selviämisen ympärillä. Siksikin on vaikeaa verrata tilannetta aikaan, jota elettiin 1800-1900 lukujen taitteessa, kun muutos viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikanakin on ollut valtavaa.
Onneksi terveydenhuollon puolella suhtautuminen on neutraalia, en ole kuullut yhdeltäkään oman ikäluokkani äidiltä, että terveydenhoitaja tai lääkäri olisi painostanut ehkäisemään, oman äitini ikäluokalla se oli ihan normaalia. Toisaalta en ole kuullut myöskään, ettei ehkäisyä haluava olisi sitä saanut. Itsellenikin sitä on tarjottu toistuvasti jälkitarkastusten yhtedessä, mutta emme ole kokeneet sitä tarpeelliseksi. Meillä on hyvä näin.
Olen sanonut, että en voi todella samaistua noihin tuntemisiin lapsiasiassa, koska se ei ole ollut itselleni ikinä vaikea asia, mutta voin todella hyvin ymmärtää, että se tuntuu rankalta, varsinkin jos alkaa laskea, montako lasta on mahdollista saada. Mieheni aina vitsailee, että tätä tahtia, yksi kerrallaan me ehditään saada 20 lasta.. No, se jää nähtäväksi. Ei sen varaan kuitenkaan mitään kannata rakentaa. Mutta toisaalta elämä on aina valintoja, yhden valitseminen, johtaa toisen hylkäämiseen, isoissa ja pienissä asioissa. Työelämä verottaa perhe-elämää, perhe-elämä työelämää. Kuten niin monessa asiassa sanotaan, että kakkua ei voi syödä ja säästää...
Toivon sydämestäni, että ap löytää miehensä kanssa ratkaisut, jotka helpottavat arkielämää ja auttavat jaksamaan. Toivottavasti löydätte myös keskusteluapua sellaiselta rohkealta ihmiseltä, joka oikeasti uskaltaa tarttua teidän tilanteeseen ja ap:n ahdistukseen, eikä vaan kuittaa sitä tuolla "jokaisella on ristinsä" -kliseellä.
Marian päivän lähestyessä tulee mieleen Marian päivän virsi 52 ja Mariasta kirjoitettu kommentti, että Maria ei ollut erityinen pelkästään erityisen äitiytensä vaan kuuliaisuutensa vuoksi..
Voimia teille, ap
Meillä mies ei oo ollu 10 vuoteen vl eikä oo mitään ongelmia. Ku molemmat kunnioittaa toisen käsityksiä nii kaikki ok :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:54"]
Ihmeellistä tässä on se, että miten olet onnistunut neljän vuoden avioliitossa saamaan vain yhden lapsen.
[/quote]
Ihmisten elimistö toimii erilailla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:30"] Ap lisää vielä, että haluan kyllä miestäni, ja välillä harrastamme seksiä monta kertaa päivän aikana. Pääosin muutaman kerran viikossa. Minua ahdistaa myös, etten tienaa rahaa kuin sen kotihoidontuen verran, ja en raaski ostaa juuri mitään itselle -> katkeroidun siitä, että joudun tinkimään itsestäni ja joustamaan niin paljon. Meidän ehkä pitäisi enemmän viettää aikaa yhdessä ilman lasta (emme ole olleet kahdestaan kuin pari tuntia ilman lapsen läsnäoloa). Lisäksi omat harrastukset täytyisi taas kaivaa esiin, nykyään käymme vain kerta viikkoon harrastamassa yksistään. Mutta mikään noista ei vie pois niitä ongelmia, mitkä taustalla muhii uskonasian vuoksi. - ap [/quote] Miksi ihmeessä ette laita lasta päivähoitoon? Jo kotiympyröistä pois pääseminen helpottaa tuota ahdistusta. Toisaalta kotona jaksaa paljon paremmin, kun välillä pääsee pois siitä ja saa tehdä muutakin kuin hoitaa lasta ja pitää kotia kunnossa. kahdeksatta odottava vl-äiti, joka on ollut tasan 2kk hoitovapaalla [/quote] älä viitsi ylpeillä asialla. Olet kuitenkin oikeassa, että kelle tahansa töissä/koulussa tms. Käyminen antaa vaihtelua lapsielämään... ja mies on sitten joskus seuraavan mahdollisen lapsen kanssa kotona, nyt hän tienaa yli 7 krt enemmän kuin minä, joten talous kaatuisi minun töihin lähdön jälkeen nyt. Mutta alanvaihto onnistunee vuoden sisällä.koulun myötä ja sit saan itsekkin kohtuullista palkkaa...-ap
[/quote]
Ei ollut tarkoitus ylpeillä vaan todeta, ettei hoitovapaa ole ainoa vaihtoehto myöskään perheen kanssa. Enemmän tuntuu, että ylpeillään sillä, että lapset "hoidetaan" kotona ja sitten itketään oman ajan ja rahan puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:02"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:30"]
Ap lisää vielä, että haluan kyllä miestäni, ja välillä harrastamme seksiä monta kertaa päivän aikana. Pääosin muutaman kerran viikossa. Minua ahdistaa myös, etten tienaa rahaa kuin sen kotihoidontuen verran, ja en raaski ostaa juuri mitään itselle -> katkeroidun siitä, että joudun tinkimään itsestäni ja joustamaan niin paljon.
Meidän ehkä pitäisi enemmän viettää aikaa yhdessä ilman lasta (emme ole olleet kahdestaan kuin pari tuntia ilman lapsen läsnäoloa). Lisäksi omat harrastukset täytyisi taas kaivaa esiin, nykyään käymme vain kerta viikkoon harrastamassa yksistään. Mutta mikään noista ei vie pois niitä ongelmia, mitkä taustalla muhii uskonasian vuoksi.
- ap
[/quote]
Miksi ihmeessä ette laita lasta päivähoitoon? Jo kotiympyröistä pois pääseminen helpottaa tuota ahdistusta. Toisaalta kotona jaksaa paljon paremmin, kun välillä pääsee pois siitä ja saa tehdä muutakin kuin hoitaa lasta ja pitää kotia kunnossa.
kahdeksatta odottava vl-äiti, joka on ollut tasan 2kk hoitovapaalla
[/quote]
No huh, huh. Ap haluaa olla lastensa kanssa. Voi vain kuvitella, että jos pukkaa lasta maailmaan toisensa jälkeen ja sitten vie heidät hoitoon alle 1v., niin ei jää lapsille kovin paljon aikaa, KUN HEITÄ ON NIIN PALJON. Sääliksi käy se sylin ja aikuisen ajan puute, ei voi mitään. Tuo on niin pimeää. Miten voi olla, että teidän näkemyksen mukaan on ok, että Jumalan lahjat lykätään toisten hoitoon jo ennen kuin heidät on saatu tissistä irti?? Uskon itsekkin Jumalaan, mutta lestat uskovat kyllä ihan omiin sääntöihinsä ja vanhoihin ihmisukkoihin. Kaikki kärsivät, lapset eniten..
[/quote]
No, suurimman osan ajasta lapset on kuitenkin olleet kotihoidossa, ei äiti ole aina se ainoa, oikea hoitaja. Meidän lapsia kiitellään jatkuvasti, että ovat tasapainoisia, tyytyväisen oloisia, hyvin hoidettuja. Ja mulla ei tosiaan oo riittäny maito vauvoille kuin pisimmillään 7kk ja ei oo kiinni siitäkään, etten olis tarjonnu tissiä. Kaikkien ihmisten elimistöt ei vaan toimi samoin.. valitettavasti.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:30"] Ap lisää vielä, että haluan kyllä miestäni, ja välillä harrastamme seksiä monta kertaa päivän aikana. Pääosin muutaman kerran viikossa. Minua ahdistaa myös, etten tienaa rahaa kuin sen kotihoidontuen verran, ja en raaski ostaa juuri mitään itselle -> katkeroidun siitä, että joudun tinkimään itsestäni ja joustamaan niin paljon. Meidän ehkä pitäisi enemmän viettää aikaa yhdessä ilman lasta (emme ole olleet kahdestaan kuin pari tuntia ilman lapsen läsnäoloa). Lisäksi omat harrastukset täytyisi taas kaivaa esiin, nykyään käymme vain kerta viikkoon harrastamassa yksistään. Mutta mikään noista ei vie pois niitä ongelmia, mitkä taustalla muhii uskonasian vuoksi. - ap [/quote] Miksi ihmeessä ette laita lasta päivähoitoon? Jo kotiympyröistä pois pääseminen helpottaa tuota ahdistusta. Toisaalta kotona jaksaa paljon paremmin, kun välillä pääsee pois siitä ja saa tehdä muutakin kuin hoitaa lasta ja pitää kotia kunnossa. kahdeksatta odottava vl-äiti, joka on ollut tasan 2kk hoitovapaalla [/quote] Ei nyt ole varsinaisesti ylpeyden aihe, jos alle 1-vuotiaat laitetaan hoitoon - jollei sitten kyse ole äitiyslomien ketjusta. Eiköhän päivähoitoa parempi ratkaisu ole, että tehdään lapsia sen verran kuin jaksetaan hoitaa eikä työnnetä pieniä hoitoon vauvatehtaasta.
[/quote]
No, me ollaan päädytty tähän ratkaisuun ihan yhteisesti. Päivähoito voi tarkoittaa paljon muutakin kuin vierasta hoitajaa tai päiväkotia. Meillä on ollut mm. mieheni lähihoitajasisko kunnallisena hoitajana, olemme palkanneet yksityisenhoidontuella hoitajia, olemme jakaneet mieheni kanssa vanhempainvapaita..
Tässä asiassako äidin jaksaminen ei olekaan tärkeintä, vaikka koko perhe voisi paremmin, kun äiti ei koe olevansa kodin vanki? Jotenkin tuosta kotihoidosta on tehty ainoa pyhä totuus lapsen hyvin voinnin kannalta, vaikka se tarkoittaisi sitä, että lapset on omillaan verrattuna siihen, että töissä käyvä äiti (ja isäkin) jaksavat keskittyä työpäivän jälkeen lapsiin, kun elämässä on muutakin. Myös työn luonne vaikuttaa, miehelläni on säännöllinen päivätyö, itselläni vuorotyö, eli lasten hoitopäivä saattaa olla vaikka 4h. Myös osittaista hoitovapaata voi hyödyntää. Ei perhe ja lapset tarkoita automaattisesti sitä, että pitää luopua kaikesta lasten hyväksi. Toisille se toki sopii, mutta jos vanhempi kokee, että haluaa käydä töissä ja luoda uraa, niin kyllä sekin tässä yhteiskunnassa on mahdollista. Ja jos kodin ulkopuolinen työ helpottaa henkistä painetta, ni en kyllä tajua, miksi se on väärin.
Mulle lapsikysymys ei ole ollut koskaan vaikea. Miesvaltaisella alalla myös työnantaja on suhtautunut tilanteeseen todella esimerkillisesti. Tosin, olen kyllä ollut niitä pidempiä pätkiä töissä juuri noiden vanhempainvapaan jakamisten ja muiden systeemien avulla.
Mun mielestä olennaista tässä kysymyksessä ei edes ollut meidän perheen tilanne vaan ap:n ahdistus siitä, että hän ei voi tienata vaan joutuu jäämään pienelle kotihoidon tuelle. Sehän ei ole pakko vaan mahdollisuus niille, jotka haluavat hoitaa lastaan ensimmäiset ikävuodet kotona. Ja siksi ihmettelen, että kun päivähoito on mahdollista ja hoitomuotoihin voi vaikuttaa, ni miksi ei sitten käytä sitä mahdollisuutta, jos kokee kotihoidon tuen liian pienenä ja haluaisi saada palkkaa. Myös opiskelujen takia lapsia voi pitää hoidossa. Eikä päivähoito tosiaan tarkoita, että lapsi on hoidossa joko 9h/5pvä vkossa tai ei ole hoidossa ollenkaan. Siinä välillä on paljon vaihtoehtoja, joita voi käyttää perheen tarpeet huomioiden.
Ehkäisyasiaan on otettu kantaa monissa kristillisyyden julkaisuissa ja kyllä sitä on korostettu monessa asiassa, ettei sellaiseen kukaan toinen voi "antaa lupaa", se on jokaisen perheen sisäinen asia, joka täytyy ratkaista aina perheen sisäisenä Jumalan sanan ja omantunnon valossa. Eli ei siihen tule kukaan antamaan lupaa eikä tukea ulkopuolelta. Siitä voi keskustella. Itse olen joskus vaikeissa asioissa kääntynyt ihan sähköpostilla uskovaisen papin puoleen, he osaavat Raamatun pohjalta antaa vastauksia. Ainakin seurakuntatyössä olevien pappien yhteystiedot ovat tavallisimmin muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi. Sähköpostilla lähestyessä on helppo itse muotoilla sanansa ja viimeistellä ajatuksensa ja toisaalta saa vastauksia, joihin voi palata myöhemminkin.
On harmi, että olet kohdannut tylyltä tuntuvia "jokaisella on ristinsä vastauksia". Itse olen sitä mieltä, ettei sellaista asiaa saa olla, mistä ei voi keskustella ja mitä ei uskovaiselle omassa ahdistuksessaan voi sanoa. Tärkeää on, ettei lapsille tule sellaista oloa, että vanhemmat olisivat onnellisempia, jos heillä ei olisi sellaista taakkaa kuin oma lapset. Minusta on väärin, varsinkin tällaisena aikana, kun liikakansoitus ja syntyvyyden säännöstely on joka paikassa vahvasti pinnalla, kuitata keskustelut kommenteilla tyyliin "näin on aina ollut" tai "jokaisella on ristinsä". Kyllä kai jokainen normaaliälyllä varustettu ihminen tajuaa, että kahta samanlaista elämää ei ole, eikä kahta samanlaista kokemusta. Se, mikä on toiselle risti, on toiselle siunaus. Siksikin tuo on älytön "lohdutus" ahdistuksessa. Mutta se kertoo myös aikaisempien sukupolvien keskustelemattomuuden kulttuurista ja jonkinlaisesta auktoriteettiuskosta, joka ei enää nykyään toimi ihan pelkästään avoimen tiedonkulun ja muuttuneen yhteiskuntarakenteen vuoksi. Toisaalta nykyään ihmisten elämä ei enää pyöri myöskään pelkän toimeen tulemisen ja selviämisen ympärillä. Siksikin on vaikeaa verrata tilannetta aikaan, jota elettiin 1800-1900 lukujen taitteessa, kun muutos viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikanakin on ollut valtavaa.
Onneksi terveydenhuollon puolella suhtautuminen on neutraalia, en ole kuullut yhdeltäkään oman ikäluokkani äidiltä, että terveydenhoitaja tai lääkäri olisi painostanut ehkäisemään, oman äitini ikäluokalla se oli ihan normaalia. Toisaalta en ole kuullut myöskään, ettei ehkäisyä haluava olisi sitä saanut. Itsellenikin sitä on tarjottu toistuvasti jälkitarkastusten yhtedessä, mutta emme ole kokeneet sitä tarpeelliseksi. Meillä on hyvä näin.
Olen sanonut, että en voi todella samaistua noihin tuntemisiin lapsiasiassa, koska se ei ole ollut itselleni ikinä vaikea asia, mutta voin todella hyvin ymmärtää, että se tuntuu rankalta, varsinkin jos alkaa laskea, montako lasta on mahdollista saada. Mieheni aina vitsailee, että tätä tahtia, yksi kerrallaan me ehditään saada 20 lasta.. No, se jää nähtäväksi. Ei sen varaan kuitenkaan mitään kannata rakentaa. Mutta toisaalta elämä on aina valintoja, yhden valitseminen, johtaa toisen hylkäämiseen, isoissa ja pienissä asioissa. Työelämä verottaa perhe-elämää, perhe-elämä työelämää. Kuten niin monessa asiassa sanotaan, että kakkua ei voi syödä ja säästää...
Toivon sydämestäni, että ap löytää miehensä kanssa ratkaisut, jotka helpottavat arkielämää ja auttavat jaksamaan. Toivottavasti löydätte myös keskusteluapua sellaiselta rohkealta ihmiseltä, joka oikeasti uskaltaa tarttua teidän tilanteeseen ja ap:n ahdistukseen, eikä vaan kuittaa sitä tuolla "jokaisella on ristinsä" -kliseellä.
Marian päivän lähestyessä tulee mieleen Marian päivän virsi 52 ja Mariasta kirjoitettu kommentti, että Maria ei ollut erityinen pelkästään erityisen äitiytensä vaan kuuliaisuutensa vuoksi..
Voimia teille, ap
[/quote]
Näin lapsen näkökulmasta tiivistän, että varmaan lapsen kannalta parempi jos hankitaan 5 lasta ja äiti on jokaisen kanssa 2 v kotona kuin 10 lasta joista jokaisen kanssa äiti jaksaa vuoden ennen kuin lähtee töihin tauolle ennen seuraavaa raskautta. On muuten kiintymyssuhteen lisäksi hyväksi kansantaloudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:07"] [quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:30"] Ap lisää vielä, että haluan kyllä miestäni, ja välillä harrastamme seksiä monta kertaa päivän aikana. Pääosin muutaman kerran viikossa. Minua ahdistaa myös, etten tienaa rahaa kuin sen kotihoidontuen verran, ja en raaski ostaa juuri mitään itselle -> katkeroidun siitä, että joudun tinkimään itsestäni ja joustamaan niin paljon. Meidän ehkä pitäisi enemmän viettää aikaa yhdessä ilman lasta (emme ole olleet kahdestaan kuin pari tuntia ilman lapsen läsnäoloa). Lisäksi omat harrastukset täytyisi taas kaivaa esiin, nykyään käymme vain kerta viikkoon harrastamassa yksistään. Mutta mikään noista ei vie pois niitä ongelmia, mitkä taustalla muhii uskonasian vuoksi. - ap [/quote] Miksi ihmeessä ette laita lasta päivähoitoon? Jo kotiympyröistä pois pääseminen helpottaa tuota ahdistusta. Toisaalta kotona jaksaa paljon paremmin, kun välillä pääsee pois siitä ja saa tehdä muutakin kuin hoitaa lasta ja pitää kotia kunnossa. kahdeksatta odottava vl-äiti, joka on ollut tasan 2kk hoitovapaalla [/quote] Ei nyt ole varsinaisesti ylpeyden aihe, jos alle 1-vuotiaat laitetaan hoitoon - jollei sitten kyse ole äitiyslomien ketjusta. Eiköhän päivähoitoa parempi ratkaisu ole, että tehdään lapsia sen verran kuin jaksetaan hoitaa eikä työnnetä pieniä hoitoon vauvatehtaasta. [/quote] No, me ollaan päädytty tähän ratkaisuun ihan yhteisesti. Päivähoito voi tarkoittaa paljon muutakin kuin vierasta hoitajaa tai päiväkotia. Meillä on ollut mm. mieheni lähihoitajasisko kunnallisena hoitajana, olemme palkanneet yksityisenhoidontuella hoitajia, olemme jakaneet mieheni kanssa vanhempainvapaita.. Tässä asiassako äidin jaksaminen ei olekaan tärkeintä, vaikka koko perhe voisi paremmin, kun äiti ei koe olevansa kodin vanki? Jotenkin tuosta kotihoidosta on tehty ainoa pyhä totuus lapsen hyvin voinnin kannalta, vaikka se tarkoittaisi sitä, että lapset on omillaan verrattuna siihen, että töissä käyvä äiti (ja isäkin) jaksavat keskittyä työpäivän jälkeen lapsiin, kun elämässä on muutakin. Myös työn luonne vaikuttaa, miehelläni on säännöllinen päivätyö, itselläni vuorotyö, eli lasten hoitopäivä saattaa olla vaikka 4h. Myös osittaista hoitovapaata voi hyödyntää. Ei perhe ja lapset tarkoita automaattisesti sitä, että pitää luopua kaikesta lasten hyväksi. Toisille se toki sopii, mutta jos vanhempi kokee, että haluaa käydä töissä ja luoda uraa, niin kyllä sekin tässä yhteiskunnassa on mahdollista. Ja jos kodin ulkopuolinen työ helpottaa henkistä painetta, ni en kyllä tajua, miksi se on väärin. Mulle lapsikysymys ei ole ollut koskaan vaikea. Miesvaltaisella alalla myös työnantaja on suhtautunut tilanteeseen todella esimerkillisesti. Tosin, olen kyllä ollut niitä pidempiä pätkiä töissä juuri noiden vanhempainvapaan jakamisten ja muiden systeemien avulla. Mun mielestä olennaista tässä kysymyksessä ei edes ollut meidän perheen tilanne vaan ap:n ahdistus siitä, että hän ei voi tienata vaan joutuu jäämään pienelle kotihoidon tuelle. Sehän ei ole pakko vaan mahdollisuus niille, jotka haluavat hoitaa lastaan ensimmäiset ikävuodet kotona. Ja siksi ihmettelen, että kun päivähoito on mahdollista ja hoitomuotoihin voi vaikuttaa, ni miksi ei sitten käytä sitä mahdollisuutta, jos kokee kotihoidon tuen liian pienenä ja haluaisi saada palkkaa. Myös opiskelujen takia lapsia voi pitää hoidossa. Eikä päivähoito tosiaan tarkoita, että lapsi on hoidossa joko 9h/5pvä vkossa tai ei ole hoidossa ollenkaan. Siinä välillä on paljon vaihtoehtoja, joita voi käyttää perheen tarpeet huomioiden. Ehkäisyasiaan on otettu kantaa monissa kristillisyyden julkaisuissa ja kyllä sitä on korostettu monessa asiassa, ettei sellaiseen kukaan toinen voi "antaa lupaa", se on jokaisen perheen sisäinen asia, joka täytyy ratkaista aina perheen sisäisenä Jumalan sanan ja omantunnon valossa. Eli ei siihen tule kukaan antamaan lupaa eikä tukea ulkopuolelta. Siitä voi keskustella. Itse olen joskus vaikeissa asioissa kääntynyt ihan sähköpostilla uskovaisen papin puoleen, he osaavat Raamatun pohjalta antaa vastauksia. Ainakin seurakuntatyössä olevien pappien yhteystiedot ovat tavallisimmin muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi. Sähköpostilla lähestyessä on helppo itse muotoilla sanansa ja viimeistellä ajatuksensa ja toisaalta saa vastauksia, joihin voi palata myöhemminkin. On harmi, että olet kohdannut tylyltä tuntuvia "jokaisella on ristinsä vastauksia". Itse olen sitä mieltä, ettei sellaista asiaa saa olla, mistä ei voi keskustella ja mitä ei uskovaiselle omassa ahdistuksessaan voi sanoa. Tärkeää on, ettei lapsille tule sellaista oloa, että vanhemmat olisivat onnellisempia, jos heillä ei olisi sellaista taakkaa kuin oma lapset. Minusta on väärin, varsinkin tällaisena aikana, kun liikakansoitus ja syntyvyyden säännöstely on joka paikassa vahvasti pinnalla, kuitata keskustelut kommenteilla tyyliin "näin on aina ollut" tai "jokaisella on ristinsä". Kyllä kai jokainen normaaliälyllä varustettu ihminen tajuaa, että kahta samanlaista elämää ei ole, eikä kahta samanlaista kokemusta. Se, mikä on toiselle risti, on toiselle siunaus. Siksikin tuo on älytön "lohdutus" ahdistuksessa. Mutta se kertoo myös aikaisempien sukupolvien keskustelemattomuuden kulttuurista ja jonkinlaisesta auktoriteettiuskosta, joka ei enää nykyään toimi ihan pelkästään avoimen tiedonkulun ja muuttuneen yhteiskuntarakenteen vuoksi. Toisaalta nykyään ihmisten elämä ei enää pyöri myöskään pelkän toimeen tulemisen ja selviämisen ympärillä. Siksikin on vaikeaa verrata tilannetta aikaan, jota elettiin 1800-1900 lukujen taitteessa, kun muutos viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikanakin on ollut valtavaa. Onneksi terveydenhuollon puolella suhtautuminen on neutraalia, en ole kuullut yhdeltäkään oman ikäluokkani äidiltä, että terveydenhoitaja tai lääkäri olisi painostanut ehkäisemään, oman äitini ikäluokalla se oli ihan normaalia. Toisaalta en ole kuullut myöskään, ettei ehkäisyä haluava olisi sitä saanut. Itsellenikin sitä on tarjottu toistuvasti jälkitarkastusten yhtedessä, mutta emme ole kokeneet sitä tarpeelliseksi. Meillä on hyvä näin. Olen sanonut, että en voi todella samaistua noihin tuntemisiin lapsiasiassa, koska se ei ole ollut itselleni ikinä vaikea asia, mutta voin todella hyvin ymmärtää, että se tuntuu rankalta, varsinkin jos alkaa laskea, montako lasta on mahdollista saada. Mieheni aina vitsailee, että tätä tahtia, yksi kerrallaan me ehditään saada 20 lasta.. No, se jää nähtäväksi. Ei sen varaan kuitenkaan mitään kannata rakentaa. Mutta toisaalta elämä on aina valintoja, yhden valitseminen, johtaa toisen hylkäämiseen, isoissa ja pienissä asioissa. Työelämä verottaa perhe-elämää, perhe-elämä työelämää. Kuten niin monessa asiassa sanotaan, että kakkua ei voi syödä ja säästää... Toivon sydämestäni, että ap löytää miehensä kanssa ratkaisut, jotka helpottavat arkielämää ja auttavat jaksamaan. Toivottavasti löydätte myös keskusteluapua sellaiselta rohkealta ihmiseltä, joka oikeasti uskaltaa tarttua teidän tilanteeseen ja ap:n ahdistukseen, eikä vaan kuittaa sitä tuolla "jokaisella on ristinsä" -kliseellä. Marian päivän lähestyessä tulee mieleen Marian päivän virsi 52 ja Mariasta kirjoitettu kommentti, että Maria ei ollut erityinen pelkästään erityisen äitiytensä vaan kuuliaisuutensa vuoksi.. Voimia teille, ap [/quote] Näin lapsen näkökulmasta tiivistän, että varmaan lapsen kannalta parempi jos hankitaan 5 lasta ja äiti on jokaisen kanssa 2 v kotona kuin 10 lasta joista jokaisen kanssa äiti jaksaa vuoden ennen kuin lähtee töihin tauolle ennen seuraavaa raskautta. On muuten kiintymyssuhteen lisäksi hyväksi kansantaloudelle.
[/quote]
Tässä onkin se ristiriita, että toiset asiantuntijat sanoo, että äitien pitää lähteä töihin, toiset sanoo ihan muuta. En vaan ymmärrä, miksi on väärin, että lapset kiintyvät myös isään ja pitävät isää tasaveroisena vanhempana. Meidän lapsilla on noin vuoden ikäerot ja moni ammattilainen on sanonut, että meidän lapsilla on selvästi hyvä kiintymyssuhde ja kokevat olonsa turvalliseksi ihan käytöksen perusteella.. mutta tätä samaa saan kuunnella moneltakin taholta. Ja kaikkein rankinta tässä tilanteessa onkin se, että meidän valintaa saa jokainen arvostella mielin määrin ja saa epäillä, ettei lapsille riitä syliä tai aikaa, ettei lapsista pidetä huolta jnejne vain siksi, koska niitä on enemmän kuin ne keskimääräiset 1,7 lasta... Ja muuten, saisin joka tapauksessa esim. lomat ja ansiosidonnaiset päivärahat, koska olen vakituisessa työsuhteessa, siis vaikka olisin ollut tämän "putken" pelkästään kotona. Mutta varmaan sekin on väärin, että tienaan omalta osaltani ja maksan veroja, kun eihän varsinkaan ison perheen äiti saa.. tai aina on joku, joka teitää paljon paremmin, miten meillä asiat hoidetaan ja osaa sanoa, miten asiat mielummin pitäisi hoitaa.. Mutta kiva, kun kaikki muut tietää paremmin, mikä meille olis parempi. Me valitettavasti jatketaan kuitenkin näin. Ja annetaan toisten jatkaa haluamallaan tavalla.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:10"]
Jos sinulla on säännöllinen kuukautiskierto niin on todella helppoa laskea ne muutama päivä kuussa, jolloin pitää pidättäytyä. Muina päivinä voi naida kuin kanit.
[/quote]
En ole vl, mutta kokemus luomuehkäisystä: petti jo kolmessa kuukaudessa, vaikka olin olevinani tarkkana.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:56"]
En jostain syystä pidä ap:n tarinaa aitona, no mutta: 1. Moos.38 "Oona antoi siemenensä mennä maahan .. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla."
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:12"] Mutta en ymmärrä esimerkiksi ehkäisykieltoa, voisiko joku raamatun valossa näyttää missä se mainitaan olevan synti?
[/quote]
[/quote]
Kuulehan, älä irrottele Raamatun lauseita asiayhteydestään. Oonan tapaus meni näin:
5. Moos. 25:5 Kun veljeksiä asuu yhdessä ja joku heistä kuolee eikä hänellä ole poikaa, niin älköön vainajan leski menkö naimisiin muuhun sukuun, syrjäisen miehen kanssa. Hänen lankonsa yhtyköön häneen, ottakoon hänet vaimokseen ja täyttäköön häntä kohtaan langon velvollisuuden.
Tuon ajan säädöksen mukaan Oonan oli yhdyttävä veljensä leskeen:
1. Moos.38.
8 Niin Juuda sanoi Oonanille: "Yhdy veljesi leskeen ja ota hänet avioksesi ja herätä siemen veljellesi".
9 Mutta kun Oonan tiesi, ettei jälkeläinen olisi oleva hänen, niin hän antoi, aina kun yhtyi veljensä vaimoon, siemenensä mennä maahan, ettei hankkisi jälkeläistä veljelleen.
--
Vanhan Testamentin aikaan siis oli tällaisia lakeja, ja ne oli kumottu jo Uuden Testamentin aikana. Todellakin tutkikaa sitä Raamattua kuin myös perehtykää siihen, mitä minkäkin asian taustalla on.
Oonan tapauksella on perusteltu myös itsetyydytyskieltoa, tällä asiasta irrotetulla lauseella.
183, Saat olla rauhassa, ota Jumalan rauha sydämeesi vaikka muut painostavat. Ei Jumala hylkää sinua vaikka ihmiset hylkäisivät!
Lestadiolaiset kuten monet muut kiihkolahkot pitävät kiinni lapsitehtailun ihanteesta ennen kaikkea siksi, että seurakuntien väkimäärä säilyisi ja kasvaisi.
Kun ei ulkoapäin ole odotettavissa juurikaan rekrytointia. Aatteen vetovoima elämänlaadun kasvattajana on kummasti laskemassa. Täältä "maailman" näkövinkkelistä.
Alue: Aihe vapaa
En jostain syystä pidä ap:n tarinaa aitona, no mutta: 1. Moos.38 "Oona antoi siemenensä mennä maahan .. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla."
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:12"] Mutta en ymmärrä esimerkiksi ehkäisykieltoa, voisiko joku raamatun valossa näyttää missä se mainitaan olevan synti?
[/quote]